Lapsettoman sinkun kipu

Minun vihjeeni voisi olla, että tiedosta omat ongelma-alueesi parin etsimisessä ja koita panostaa niihin. Ehkä liikut paikoissa, joissa tavallisia, kunnon miehiä ei liiku tai he eivät pääse luontevaan kontaktiin kanssasi? Omasta mielestäni kunnon miehiin ei tutustu baareissa, sillä monet heistä nyhjäävät omassa pöydässään varovaisina.



Liiku siis paljon ihmisten ilmoilla ja pyri olemaan avoin ja sosiaalinen. Ehkä voisit kokeilun vuoksi aloittaa uuden harrastuksen, jonka parissa on tavallisesti enemmän miehiä kuin naisia. Myös pikadeitti tapahtumia on sekä yksityisillä toimijoilla kuin jopa seurakunnilla ainakin nuoremmille. Oman mieheni löysin internetistä, toki hieman uskallusta se vaati.

Sitten kun löydät miehen, ja saat ehkä lapsiakin, ja kun lapset tai mies alkavat nakertamaan moraalia ja elämänhalua joidenkin vuosien päästä, muista sitten mitä tuli kirjoiteltua tänne.

Eivät mies ja lapset välttämättä takaa onnea. Ne kun voivat olla myös aika lailla rasite. Perheellisyydessä on palojn hyviä puolia mutta usein saman verran ongelmia.



Tähän kirjoittaneet nuoret naiset: NAUTTIKAA VAPAUDESTANNE.



(N40+)

Kyllä se sieltä vielä eteen osuu! Mä olin tuossa samassa tilanteessa puoli vuotta ennen 30-vuotissynttäreitä. Tein myös nettiin profiilin ja kävin muutamilla treffeillä. Piti viettää oikein railakas sinkkukesä treffaillen paljon ja erilaisia miehiä ja pitää kivaa, kokien kaikkea erilaista ja uutta. Kesäloma koitti ja loman ensimmäiset nettitreffit. Mies muutti luokseni melkein samantien (luopui omasta asunnostaan puolen vuoden sisällä) ja 31-vuotissynttäreitäni juhlinkin jo vaimona ja vastasyntyneen tytön äitinä. Nyt on ikää 32. ja toinen lapsi tulossa. Tsemppiä!



PS. Suosittelen tapaamaan miehet aika nopeasti kirjoitelun alettua, ettet muodostaisi vääriä mielikuvia. Mulla oli ainakin tapana lukea rivien välistä paljon ja usein luoda mielikuva täydellisestä miehestä, eikä ne ensimmäiset treffikumppanit ihan sellaisiksi osoittautuneet. Tapasin useita "kummajaisia", treffikokemuksistani voisi joku kirjoitustaitoinen kirjoittaa takuulla bestsellerin, sillä matskua olisi. Mutta ei saa luovuttaa... Mäkin löysin sen täydellisen sitten lopulta!

että "koulutetuille, tiedostaville naistyypeille" ei vaan kelpaa mitkään miehet kun elokuvien ja kirjojen pohjalta saatujen kuvausten perusteella etsitään sitä fiktioiden luomaa ihannemiestä jollaista ei tietysti oikeassa elämässä ole olemassakaan.



Ota riski. Madalla kynnystä. Ole avoin ja utelias. Luota sydämeesi älä kriteerilistaan.

liian nirso? Niitä rakkautta ja perhettä kaipaavia miehiä on maailma pullollaan. Itse en ole netissäkään törmännyt kuin normaaleihin, tai no mikä on normaali.. Mutta samaa itkeviä miehiä löytyy vaikka kuinka.

Hohhoh, taas eksyin tänne vauvasivuille, usein tulee paha mieli :(

En ole tippaakaan kateellinen ystäville ja sukulaisille lapsukaisistaan, päin vastoin, todella onnellinen että saan olla mukana heidän elämässään. Nähdä pienten varttuvan jne.

Mutta oma tilanne tuntuu lohduttomalta: vuodesta toiseen yksin. Pian 30 mittarissa eikä tietoa miehestä. Kyllä se biologinen kello vaan osaa ilkeästi muistuttaa itsestään, etenkin näin perhejuhlien aikaan.

Missä ihmeessä suhtkoht täyspäiset aikuiset tapaavat toisiaan? Netissä olen törmännyt toinen toistaan kummallisempiin taipumuksiin :/ Ja baarissa tuntuvat vain ketkut varatut etsivän yhden yön seikkailua.

Minulle ei jaettu huippumallin pärstäkerrointa eikä kroppaa, mutta eipä peilit vihollisiakaan ole. Pelkääkö miehet sitten koulutettua, tiedostavaa naistyyppiä?

Itse olen saanut miehen teeskentelemällä submissiivista :D

Tosin yli 15 vuotta vanhemmat ei lähtökohtaisesti kiinnosta (sukupolvi ja näin ollen kokemusmaailma jo eriävä), tai päihdeongelmaiset.



Siis yli 20- mutta alle 45-vuotiasta, äidinkielenään suomea puhuvaa asiallista tyyppiä etsin. Kielikriteeri luonnollisesti siksi, että keskusteluissa voisi olla aiheena muukin kuin sää ja kellonajat. (Koulutuksesta huolimatta kielien treenaamisesta on tullut lipsuttua).



Miehen ulkonäkö on minulle milteinpä samantekevää, paras kumppanuus kehittyy yleensä toimivasta ystävyydestä ja siinä kiintyy ihan muuhun kuin hiustyyliin tai kilomäärään.



Onnellista joulua kaikille, yksin tai yhdessä!



- ap / N29

Siellä pääsee tutustumaan toisiin lähemmin. Jonnekin hallitukseen mukaan, niin on oikeasti aktiivisesti toisten kanssa tekemisissä.

Mitä jos katselisit kilttejä miehiä? Niitä on aina vapaana pilvin pimein, naisethan yleensä huomaavat vain kovaääniset machouhoajat.

että laadukkaat miehet yleensä viedään ennen kolmeakymppiä.



Hyvässä lykyssä voit saada jonkun, joka toista tai kolmatta kierrosta alottelee. Ja silloin voit valmistautua vähintään viikonloppuisin "äippäpuolen" hommiin.

Etten oikein edes tiedä missä niitä miehiä tapaa. Olen töissä alalla, jossa kaikki ovat naisia, muutamaa homomiestä lukuunottamatta (joista ei ole hyötyä). Mun kaveriporukka koostuu myös aikapaljolti homoseksuaaleista miehistä ja naisista, joiden tuttavat ovat myös homoseksuaaleja, joten mitään kaverin kaveriakaan ei oikein voi "löytää". Harrastan lajeja, joissa käy pelkästään naisia, enkä koe jotenkin hyväksi ideaksi mennä johonkin metsästysmiesten iltoihin istumaan vaan miesten perässä kun homma ei yhtään kiinnosta muuten.



Baareissa tapaa miehiä joo, ja joskus on sieltä jäänyt käteen pidempikin suhde, mutta pääasiallisesti miehet sielä hakevat vain sitä yhtä, ja baari on muutenkin ympäristönä todella vaikea jutella ja tutustua.



Mulla ei myöskään ole mitään ulkonäkökriteereitä. Itseasiassa olen aika hulluna isoihin nallekarhuihin, eli ylipainoisiin miehiin, mutta sekään ei ole mikään kriteeri, vaan kiva bonus.



Mulla ei ole kriteerinä edes suomenkieli, olen seurustellut pitkään ulkomaalaisen kanssa ja toimi ihan hyvin.



Olen nuorempi kuin sinä, mikä saattaa olla yksi ongelma, ikäiseni miehet ovat vielä bilevaiheessa, eivätkä etsi mitään kovin vakituista. Toisaalta minulle iälläkään ei ole niin väliä, eli voisi olla vanhempikin, mutta vanhemmat miehet ajattelevat minut kokemukseni mukaan aina kivana nuorena rakastajana, ei minään muuna, ja varattua miestä en halua.



Jotenkin haluaisin uskoa, että kumppanin voi nykymaailmassakin vielä löytää "sattumalta" ihan oikeassa elämässä löytää, tutustua ja ihastua ilman sen suurempia etsintöjä. Mulla on vielä aikaa ennenkun rupee ikä stressaamaan, mutta yksin en haluaisi olla.

... Alkavat rauhoittua pahimmasta biletyksestä, ja vakiintuvat mieluusti parikymppisen opiskelijatytsyn kanssa. Ap ja muut noin 30v naiset: kannattaa tsekata eronneet ja karanneet. Niissä usein rehdeimmät ja kunnollisimmat miehet, sellaiset joilla yritystä panostaa suhteeseen aidosti. Vaikea uskoa, että ulospäinsuuntautuneissa 30v ylittäneissä miehissä edes montaa "aloittelijaa" olisi. Eri asia, jos katsot missioksesi pelastaa sen syrjäytyneen peräkammarinpoika Pertsan 35v vanhempiensa nurkista.

Ap ja muut noin 30v naiset: kannattaa tsekata eronneet ja karanneet. Niissä usein rehdeimmät ja kunnollisimmat miehet, sellaiset joilla yritystä panostaa suhteeseen aidosti.

Ensimmäinen kerta, kun kuulen eronneitten ja karanneitten olevan sitä valiojoukkoa.

edeltävä selventää: tarkoitin viiteryhmillä sellaisia, joilla takana yksi tai useampi vakava pitempi suhde. Nämä ovat jo oppineet parisuhteen pelisääntöjä ja toisen huomioimista arjessa. Toisin kuin ikisinkut.

Kukkua. Sinä etsi sellaista miestä johon voit ihastua heti tämän ulkonäön perusteella, ja tämän jälkeen miehen pitää vielä hurmata sinut charmillaan/älyllään/huumorillaan jne. Jos jompikumpi noista kohdista menee pieleen, katsot että mies ei voi mitenkään sopia sinulle.



Tämä on luonnollista.



Vain koska mies ei osoita minuutin sisällä toivomiasi luonteenpiirteitä, ei se tarkoita sitä etteikö niitä hänellä olisi, tai etteikö hän niitä voisi kehittää ajan myötä. Joillain meistä menee jauhot suuhun kun tulee näytön paikka. Pahinta siinä on jos se tilanne tulee yllättäen. Kaikkien miesten puolesta, pyydän anteeksi että yksikään meistä ei ole onnistunut miellyttämään sinua.

Voi sua, olet vielä nuori! Sulla on aikaa vielä. Itse sain lapseni vasta 35-vuotiaana.

Etsi jostain muualta sitä miestä.

Olen kuullut että pohjoisempana olisi paljon hyviä miehiä tarjolla.

Tosin en tiedä missä päin asut.

Tanssikurssi? Jokin harrastus?

Uskovaiset?

Vastauskin on kiertelemättä sama kuin aina. Vika ei ole miehissä vaan sinun nirsoudessasi.



Hyviä miehiä tehdään niin, että napataan se finninaamainen opiskelija ja kasvetaan sen kanssa aikuiseksi.

Olet saanut aika paljon ymmärtämättömiä vastauksia, juuri sitä älytöntä "olet nirso" -scheissea, jolla sinkkunaisen yksinäisyys mitätöidään. Kun ei niitä miehiä vaan ole ympärillä, joista voisi valita. Ihmiset menee ja tulee, ja ongelma on ettei tutustumaan oikein pääse missään, että voisi edes todeta kiinnostaako vai ei. Sama ongelma on yksinäisillä miessinkuilla, eikä siinä auta kriteerien lasku kun ei niitä kumppaniehdokkaita vaan ole tuttavapiirissä.



Minä olin tosi tosi pitkään samassa tilanteessa, eikä sitä pariutuneet ymmärrä miten vaikeaa on tutustua. Se on joku luonnekysymys, toiset luo suhteita tyhjästä (siis sekä ystävä- että parisuhteita), toiset kulkee vuodesta toiseen yksin. En tiedä mikä siihen auttaa.



Oletko kokeillut nettitreffejä? Itse löysin sieltä lopulta miehen, reilusti yli kolmekymppisenä, ja nyt minulla on ihana 2 vuotias tyttö, itse olen 39.



Kuulostat juurikin fiksulta ja mukavalta tyypiltä, toivon että onni kolahtaa. Myöhäistä ei ole missään tapauksessa!

Huomenta. Yhden teinin kasvatin nuorena siivelläni aikuiseksi, kiitoksena lähti. Yhtä yli 20 vuotta vanhempaa eronnutta akateemikkoa yritin jaksaa, ei toiminut, hän oli liian katkera. Yksi kolmekymppinen etsi tokaluokkalaiselle tyttärelleen huoltajaa, ei minusta ollut kylmiltään siihen. Ja näiden lisäksi minusta ovat vuosien varrella kiinnostuneet vain väkivaltaiset, narkkarit tai ukkomiehet. En ymmärrä, missä ovat ihan tavikset. Niin kuin itse oon. N29