Lue keskustelun säännöt.
Lapsettoman sinkun kipu
21.12.2011 |
Hohhoh, taas eksyin tänne vauvasivuille, usein tulee paha mieli :(
En ole tippaakaan kateellinen ystäville ja sukulaisille lapsukaisistaan, päin vastoin, todella onnellinen että saan olla mukana heidän elämässään. Nähdä pienten varttuvan jne.
Mutta oma tilanne tuntuu lohduttomalta: vuodesta toiseen yksin. Pian 30 mittarissa eikä tietoa miehestä. Kyllä se biologinen kello vaan osaa ilkeästi muistuttaa itsestään, etenkin näin perhejuhlien aikaan.
Missä ihmeessä suhtkoht täyspäiset aikuiset tapaavat toisiaan? Netissä olen törmännyt toinen toistaan kummallisempiin taipumuksiin :/ Ja baarissa tuntuvat vain ketkut varatut etsivän yhden yön seikkailua.
Minulle ei jaettu huippumallin pärstäkerrointa eikä kroppaa, mutta eipä peilit vihollisiakaan ole. Pelkääkö miehet sitten koulutettua, tiedostavaa naistyyppiä?
N29
PS Anteeksi viestini itsekeskeisyys! Toivon tällä keskustelunavauksella auttavani myös muita samassa tilanteessa olevia.
Kommentit (41)
niistä jokainen lenksottaa johonkin suuntaan, kun etsii ja on valmis MENEMÄÄN SINNE MINNE MIEHETKIN, voi löytää sellaisen, joka lenksottaa samaan suuntaan kuin sinä.
Etsi, etsi ja etsi!
Mun mies tuli vastaan BAARITISKILLÄ. Sieltä on moni bongannut omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vikoja, kukaan ei ole se hakemasi "täysipäinen normaali". Tämä olisi ehkä syytä ymmärtää.
Kiitän asiallisia vastaajia. Asun melko lähellä pk-seutua ja liikun jonkin verran suurimmissa kaupungeissa. Nettiä voisi kai vielä uskaltaa kokeilla, niin tavoittaisi laajemmalta alueelta porukkaa. Olen avoin mahdolliselle paikkakunnan muutokselle. N29
...niistä ominaisuuksista, joita odotat mieheltä ja laita se seinälle.
Kun tiedät, mitä haet, mies tulee elämääsi.
Onnea etsintään!
ps. ehdit aivan hyvin, minulla on 3. lasta ja kuumeilen kolmatta, ikää 42 v. ja mieskin vaihtunut välillä;-)
Yhtä yli 20 vuotta vanhempaa eronnutta akateemikkoa yritin jaksaa, ei toiminut, hän oli liian katkera.
Mutta asiaan, tai ainakin melkein. Av:n ikuinen virsi on, että sinkut ovat liian nirsoja. Kuka tahansa vastaantulija pitäisi huolia. Ei tarvitse olla merkkejä vastuuntunnosta, omien asioidensa hoitamisesta ja elämänhallinnasta. Sitten kun vahinko on jo tapahtunut, haukutaan, että pitäisi vähän paremmin osata valita. Neuvoni siis on, että ota joku epäluotettava päihdeongelmainen luuseri. Neuvotaan sitten parin vuoden päästä, että mitäs läksit ja jätä se sika. Biologisen kellon tikitys on voinut rauhoittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kuumeilen siis neljättä ja ensimmäisen sain 30-vuotiaana
- netistä
- baarista
- harrastuksista
- töistä
- kaveripiiristä
- eurosinkuista
- pikadeiteiltä
- Juoksukoulussa
- Kokkikursseilla
- Viininmaistajaisilla
- Risteilyllä
- Yökerhossa
- Baarissa
- Pubissa
- Festareilla
- Juhlissa
- Kokkareilla
- Konsertissa
- Erävaelluksella
- Ryhmämatkalla
- Etelän lomalla
- Lentokoneessa
- Pikkujoulukekkereillä
- Lukupiirissä
- Taloyhtiön hallituksen kokouksessa
- Tähtitieteilijöiden kerhossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis yli 20- mutta alle 45-vuotiasta, äidinkielenään suomea puhuvaa asiallista tyyppiä etsin. Kielikriteeri luonnollisesti siksi, että keskusteluissa voisi olla aiheena muukin kuin sää ja kellonajat. (Koulutuksesta huolimatta kielien treenaamisesta on tullut lipsuttua).
miehen vaimona ja kolmen lapsen äitinä on pakko kommentoida tähän asiaan, että ajattelin täysin samalla tavalla vajaa 10 vuotta sitten (jotakuinkin 30-vuotiaana), että EI IKINÄ ULKOMAALAISTA. Mutta kuinkas kävikään :D Löysin mitä mahtavimman ulkomaalaisen miehen, hänen kanssaan asuttiin hänen kotimaassaan ensimmäiset 3 vuotta ja mentiin naimisiin, nyt on lapsia siunaantunut jo kolme (nuorimmainen vasta 2kk) ja en voisi parempaa isää lapsilleni kuvitellakaan. Nyt asutaan siis Suomessa.
Kaikkien ihanien luonteenpiirteiden lisäksi mies on komea. ;) Täytyy välillä itseäni nipistää jotta tajuaisin tämän olevan totta... itse taas olen miehen kotimaassa erittäin eksoottisen näköinen (tavismaantienruskeatukka) :D
Ota kuule vaan ap, asenne, että ulkonäköön, ikään, kansallisuuteen ja elämänkokemukseen katsomatta, AVOIMIN SILMIN, älä ummista silmiäsi vain koska joku on "liian vanha/nuori" (vaikkakin ikähaarukkasi on laaja;)) "väärän värinen" jne... :)
Tsemppiä, uskon varmasti että löydät miehen, vaikutat kuitenkin ihan täyspäiseltä ihmiseltä :)
Tunnistan sun jutustasi parin vuoden takaisen itseni. 3-kymppinen, nätti, fiksu ja hauska nainen vailla miestä. Ongelmana oli se, että roikuin tyypeissä, jotka eivät olleet kiinnostuneita minusta ja vastaavasti menetin heti kiinnostukseni, jos joku ihastui minuun täysillä. Ilmeisesti kyse oli mun heikosta itsetunnosta, koska mitään tasoeroa näissä ei ollut. Muhun ihastuneissa oli jopa tasokkaampia miehiä, silti niiden kanssa ei vain tuntunut siltä miltä olisi pitänyt. Täysin omaa vikaa. Tiedostin lopulta ongelmani ja kuinka ollakaan löysin hyvän miehen, kun vain itse uskalsin lopettaa turhan säätämisen. Sillä taas ei ole mitään merkitystä, mistä etsit miestä. Miehiä on kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä AP ajattelee ja etsii tuntematta tätä lainkaan ja vaikka AP kertoi omissa viesteissään ihan päinvastaista.
Kukkua. Sinä etsi sellaista miestä johon voit ihastua heti tämän ulkonäön perusteella, ja tämän jälkeen miehen pitää vielä hurmata sinut charmillaan/älyllään/huumorillaan jne. Jos jompikumpi noista kohdista menee pieleen, katsot että mies ei voi mitenkään sopia sinulle.
Millä perusteella luulet näin olevan?
mutta sulla on vielä 10 vuotta hyvää peli-aikaa jäljellä, eli kiirettä ei ole. Usko, että nämä joulut on kyllä kovaa aikaa, jos omissakin toiveissa on oma perhe.
Onnistuisiko täyspäisen miehen löyäminen jostain muualta kuin baarista? Jostain seurakuntien tilaisuuksista yms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs ehdotti toivomuslistan laatimista. Pelkäänpä, että juuri pitkän kriteerilistan kanssa eläminen se vasta heikentäisi mahdollisuuksia. Jäisi vähätkin mahdollisuudet vielä vähemmälle.
Mutta sen verran hauskoja vinkkejä on tullut, että olo on hiukan toiveikkaampi. Aion tänään vapaapäivän kunniaksi:
- laatia nettiprofiilin
- kävellä ja hölkkäillä pitkän lenkin
- käydä pesulla ja sen jälkeen suunnata lähibaariin glögille.
:D N29
Tunnistan sun jutustasi parin vuoden takaisen itseni. 3-kymppinen, nätti, fiksu ja hauska nainen vailla miestä. Ongelmana oli se, että roikuin tyypeissä, jotka eivät olleet kiinnostuneita minusta ja vastaavasti menetin heti kiinnostukseni, jos joku ihastui minuun täysillä. Ilmeisesti kyse oli mun heikosta itsetunnosta, koska mitään tasoeroa näissä ei ollut. Muhun ihastuneissa oli jopa tasokkaampia miehiä, silti niiden kanssa ei vain tuntunut siltä miltä olisi pitänyt. Täysin omaa vikaa. Tiedostin lopulta ongelmani ja kuinka ollakaan löysin hyvän miehen, kun vain itse uskalsin lopettaa turhan säätämisen. Sillä taas ei ole mitään merkitystä, mistä etsit miestä. Miehiä on kaikkialla.
Samassa veneessä ollut jatkaa, kommentoin tuolla jo ylempänä. Tästä juuri oli minullakin kyse, kyllähän sitä itsenanalyysiä tuli tehtyä loputtomasti; mistä johtuu että muut löytää kumppanin, minä en? Itseeni ja omiin traumoihini/komplekseihini sitä aina päätyy, mutta kuinka muuttaa itseään? Lähteäkö terapiaan tämän takia vai olisiko jostain self help-tyyppisestä materiaalista apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä on nykyään paljon. Eivät kaikki eroon päätyneet ole surkimuksia tai jotenkin viallisia. Osalle on tullut ero miehestä itsestään johtumattomista syistä. Esim. yhdelle kaverilleni tuli ero, kun hänen aikoinaan 15-vuotiaana tapaamansa avovaimo päätti tulla ulos kaapista ja ruveta suhteeseen naisen kanssa. Ihan kelpo mies jäi sitten sinkuksi, no nyt hän on löytänyt kivan naisen, mennyt naimisiin ja saanut jo lapsenkin.
Ja tee se nettiprofiili! Netissä on paljon porukkaa, kaksi kaveriani, 30- ja 40-vuotiaat, ovat löytäneet sieltä hyvän miehen. Toinen on jo mennyt naimisiinkin tämän uuden miehen kanssa ja on nyt kolmen lapsen äitipuoli. Toisella on ongelmana pitkä välimatka miehen kotikaupunkiin, kumpikaan heistä ei haluaisi irtisanoutua töistään ja muuttaa kotinurkilta. Tsemppiä miehenetsintään :)
Tunnistan sun jutustasi parin vuoden takaisen itseni. 3-kymppinen, nätti, fiksu ja hauska nainen vailla miestä. Ongelmana oli se, että roikuin tyypeissä, jotka eivät olleet kiinnostuneita minusta ja vastaavasti menetin heti kiinnostukseni, jos joku ihastui minuun täysillä. Ilmeisesti kyse oli mun heikosta itsetunnosta, koska mitään tasoeroa näissä ei ollut. Muhun ihastuneissa oli jopa tasokkaampia miehiä, silti niiden kanssa ei vain tuntunut siltä miltä olisi pitänyt. Täysin omaa vikaa. Tiedostin lopulta ongelmani ja kuinka ollakaan löysin hyvän miehen, kun vain itse uskalsin lopettaa turhan säätämisen. Sillä taas ei ole mitään merkitystä, mistä etsit miestä. Miehiä on kaikkialla.
Samassa veneessä ollut jatkaa, kommentoin tuolla jo ylempänä. Tästä juuri oli minullakin kyse, kyllähän sitä itsenanalyysiä tuli tehtyä loputtomasti; mistä johtuu että muut löytää kumppanin, minä en? Itseeni ja omiin traumoihini/komplekseihini sitä aina päätyy, mutta kuinka muuttaa itseään? Lähteäkö terapiaan tämän takia vai olisiko jostain self help-tyyppisestä materiaalista apua?
Mulle riitti tosiaan se, että tajusin mikä mättää. Kun vielä katsoin ympärille ja juttelin kavereiden kanssa, huomasin, että sama homma on vikana hyvin monella 30+ miehellä ja naisella, jotka eivät löydä vakavaa suhdetta.
En tiedä, oliko sattumaa, mutta hyvin nopeasti sitten tapasin miehen, joka oli tasokas ja tosissaan kiinnostunut minusta. Sen sijaan, että olisin alkanut keksiä hänestä olemattomia vikoja, jatkoin tutustumista ja rakastuimme tosiimme. Piti vain uskaltaa elää onneaan, vaikka tavallaan olisi ollut helpompi taas sössiä kaikki ja jäädä toistamaan tuttua ja turvallista, itsesäälistä kuviota.
Ei ehkä lohduta ap:ta paljoakaan mutta voin vakuuttaa ettet todellakaan ole yksin ongelmasi kanssa. Itse ihastun aina miehiin jotka eivät ole kiinnostuneita minusta tai sitten minuun ihastuvat sellaiset joista minä en ole yhtään kiinnostunut. Kyse ei ole liian suurista kriteereistä tai siitä että jotkut miehet olisivat tasokkaampia, koulutetumpia tai komeampia. Kyse on vain tunteesta, siitä ettei tunne muuta kuin että toinen on "ihan kiva". Ja minulle se ei riitä, en voi jakaa elämääni jonkun sellaisen kanssa jota kohtaan minulla ei ole kuin kaverillisia tunteita.
Ja tiedänpä muuten että tämä sama ongelma on miehilläkin. Ei ehkä niillä jotka ovat valmiita ottamaan kenet tahansa, viis tunteista. Mutta ainakin niillä jotka ihan oikeasti haluavat suhteelta jotain syvempää.
Mutta nettiä suosittelen minäkin, ihan kunnollisia ja tavallisia miehiä siellä on, joskin joukossa on sitten niitäkin, jotka eivät ole ihan parhaita puolisoehdokkaita.
Näin mainoksen sinkkujen teatteri-illoista. Istutaan mies-nainen-mies järjestyksessä ja väliajalla parinvaihto :D Ihan loistoidea! Jos oisin sinkku niin menisin. Tuskin pahimmat köriläät tuonne eksyy!
epätoivo ja hätä jotenkin huokuu, on varmasti ollut itsestänikin aistittavissa joskus. Jostain syystä niitä kiinnostuneita on kovasti silloin kun miestä ei etsi, mutta kun etsii niin eipä näy eikä kuulu. Annas olla kun nainen vaikka ostaa oman asunnon niin hetikohta saattaa löytyä mieskin. Monet miehet tuntuu kiinnostuvan haasteesta "saisinkohan tuon" ja toisaalta alussa haluavat tietää pääsevänsä helposti karkuun - tuolla on oma elämä, ei takerru kuin takiainen.. Ja varmasti iloinen ja puhelias kiinnostaa enemmän kuin totinen ja mietteliäs.
on vielä monta vuotta aikaa tavata se oikea ja ehtiä lapsentekopuuhiin :)
Tekisi melkein yleistää päinvastoin, että ne on ne kouluttamattomat bimbot, jotka noihin fiktioiden luomiin ihannemiehiin uskovat. Ainakin itselläni ja kaveripiirilläni on rima suht alhaalla, mutta paria ei ole löytynyt.