Huoliiko akateeeminen nainen.

Ihana mies onkin ja nyt on remonnttireiska omasta takaa :)

että se pystyy tekemään remonttia???? Ei hyvää päivää.....

Parhaalla ystävälläni on molemmat aviomiehet olleet duunareita, vaikka itse hän on akateeminen. Eka mies nyt oli mitä oli, mutta tän toisen kanssa tuntuu asiat luistavan oikein ihanasti.



Myös enoni vaimo on akateeminen, mutta enoni ei. Ovat olleet naimisissa 45 vuotta.



Että kyllä näitä muutamia esimerkkejä löytyy, mutta ei kyllä monia.



Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että itselläni on mieheni kanssa samanlainen koulutustausta. Emme ole kumpikaan akateemisia.

Ihana mies onkin ja nyt on remonnttireiska omasta takaa :)

että se pystyy tekemään remonttia???? Ei hyvää päivää.....

Kirjoittaja ilmaisi vaan että kaiken muun lisäksi duunari ukko osaa myös remontoida yms....

kun jotkut haluaa puhua joka päivä tieteistä ja taiteista miehensä kanssa :)



t. akateeminen, joka ei vaan jaksaisi

Mun miehellä on papereita katsoen alempi koulutustaso kuin mulla, jolla on akateeminen loppututkinto. Mies on vain kuitenkin halvatun hyvä siinä, mitä tekee ja molemmat tiedetään, että hän on meistä se älykkäämpi. Hyvä puolisokin se on. :)

on kyvykäs ja älykäs niin tulee mieleen että miksi ei kouluttaudu kykyjensä mukaan? Onko laiska vai mikä on vikana...

en ihmettele, jos jollakulla on mielikuva, että akateemiset ovat pikkusieluisia itsekeskeisiä kusipäitä.

Lainaamaani kysymykseen: mitäpä jos vaikka sattuu olemaan kiinnostunut alasta ja työstä, joka ei opintoja vaadi? Miksi pitäisi sitten 5-6 vuotta opiskella jotain mikä ei kiinnosta? Statuksen vuoksi?

Ja ihminen voi olla älykäs, vaikkei olisikaan kovaa lukupäätä. Siis sellaista, että jaksaisi päntätä.

Minun mieheni on duunari, käsistään kätevä, rakastava ja kyllä, aivan varmasti älykkäämpi kuin minä. Minä vain jaksan päntätä, ei se kerro todellisesta viisaudesta mitään. Lähinnä perslihaksista. :D Mieheni on myös rennompi, sosiaalisesti taitavampi ja huomaavaisempi kuin minä.

Usein mietinkin miten olen tuollaisen onnistunut saamaan. :D

Niin ja juu, kyllä samalla aaltopituudella olevan ihmisen kanssa voi keskustella, oli koulutus mikä tahansa. Myös monien koulut käyneiden kanssa on erittäin vaikea keskustella.

Eli kyllä kelpaa, kiitos. :D

Kertoo sitten siitä aika paljon, kumpi sukupuoli laatii kovemmat vaatimuslistat...

Tämähän on itsestäänselvyys ja evoluution tuotos. Nainen valitsee, miehet kilpailevat keskenään ja toivovat tulevansa valituiksi. Naaraan mielestä paras uros pääsee sitten siittämään naisen. Naiset antaa ja miehet saa.

Koska akateemisesti koulutetuista enemmistö on naisia ja naisten osuus kasvaa edelleen, ei heille kaikille riitä akateemisia miehiä. Jonkun on pakko tyytyä amismiehiinkin. :=)

Tämän takia yksin eläviä hedelmällisessä iässä olevia naisia on enemmän kuin koskaan. Naiset tuntevat arvonsa, ja koska Suomessa avioliitot eivät ole järjestettyjä ja ehkäisykin on, naiset eivät tyydy "sekundaan".

Koska akateemisesti koulutetuista enemmistö on naisia ja naisten osuus kasvaa edelleen, ei heille kaikille riitä akateemisia miehiä. Jonkun on pakko tyytyä amismiehiinkin. :=)

Tämän takia yksin eläviä hedelmällisessä iässä olevia naisia on enemmän kuin koskaan. Naiset tuntevat arvonsa, ja koska Suomessa avioliitot eivät ole järjestettyjä ja ehkäisykin on, naiset eivät tyydy "sekundaan".

päähän että ammattikoulu on luusereiden paikka ja jokaisella kunnon ihmisellä on oltava ylioppilaslakki ja akateeminen tutkinto. He ovat myös siinä luulossa, että akateeminen tutkinto on automaattisesti tie paremmille palkoille ja sosiaaliseen nousuun - mutta eihän se heidän vikansa ole, he ovat vain aikansa lapsia.

Pariutumisvaiheessa siitä tulee ongelma, koska he eivät kykene irtautumaan viitekehyksestään ja siksi monet jäävät yksineläjiksi ilman puolisoa. Sen verran yhteiskunta on onneksi avartunut että lapsia monet hankkivat ilman miestäkin.

mutta itse halusin akateemisen puolison, koska arvostan todella korkealle sivistystä ja tieteellistä ajattelua. Keskustelemme ihan päivittäin tieteestä ja yhteiskunnallisista asioista.

Koulutushan sen takaa osaako keskustella yhteiskunnallisista asioista tai tieteestä :)

Ei sitä kuule pelkästään koulutus tuo. Jos on aktiivinen, sosiaalinen, taitava keskustelemaan ja seuraa yhteiskunnallisia asioita(kin), saa aika hyvän sivistyksen ja tietämyksen. Mä sanon, että mun duunarimies tienaa hyvin, osaa paremmin esim. englantia kuin mä, on sosiaalisesti lahjakkaampi, parempi kasvattaja, positiivisempi ym. kuin meikäläinen. Lisäksi on todella ylpeä (mitä nyt välillä naljailee kiusallaan) mun ammatista ja koulutuksesta. Olisi hänkin saanut esimiestehtäviä, mutta kun ei halua liikaa vastuuta ja koko elämäänsä työlle tai päivystää 24/7. Ihana mies.

mutta itse halusin akateemisen puolison, koska arvostan todella korkealle sivistystä ja tieteellistä ajattelua. Keskustelemme ihan päivittäin tieteestä ja yhteiskunnallisista asioista.

Koulutushan sen takaa osaako keskustella yhteiskunnallisista asioista tai tieteestä :)

Ei sitä kuule pelkästään koulutus tuo. Jos on aktiivinen, sosiaalinen, taitava keskustelemaan ja seuraa yhteiskunnallisia asioita(kin), saa aika hyvän sivistyksen ja tietämyksen. Mä sanon, että mun duunarimies tienaa hyvin, osaa paremmin esim. englantia kuin mä, on sosiaalisesti lahjakkaampi, parempi kasvattaja, positiivisempi ym. kuin meikäläinen. Lisäksi on todella ylpeä (mitä nyt välillä naljailee kiusallaan) mun ammatista ja koulutuksesta. Olisi hänkin saanut esimiestehtäviä, mutta kun ei halua liikaa vastuuta ja koko elämäänsä työlle tai päivystää 24/7. Ihana mies.

Minulla on ollut kaksi miespuolista amk-tasoisesti koulutettua ystävää, jotka ovat olleet aivan riittävän fiksuja, kulttuurista kiinnostuneita yms. täyttääkseen sen tyyppiset maisterisnaisen kriteerit. En olisi heitä puolisokseni ottanut, mutta se johtui ihan muista asioista kuin koulutustasosta (ja eivätpä he erityisesti ole puolisokseni pyrkineetkään).

myös keskitason tai ns. opistotason ihmisiä. Jotenkin kun ei itsekään oikein kuulu kumpaankaan ryhmään, duunarit tai akateemiset.

Minulla on ollut kaksi miespuolista amk-tasoisesti koulutettua ystävää, jotka ovat olleet aivan riittävän fiksuja, kulttuurista kiinnostuneita yms. täyttääkseen sen tyyppiset maisterisnaisen kriteerit. En olisi heitä puolisokseni ottanut, mutta se johtui ihan muista asioista kuin koulutustasosta (ja eivätpä he erityisesti ole puolisokseni pyrkineetkään).

Mulla pitää olla älykäs mies, muuten en voi katsoa häntä ihaillen. Käytännössä kun Suomessa kaikilla on nykyään taloudellisesti mahdollista opiskella korkeakoulussa, vaikka olisi vähävaraisesta lähtökohdasta, niin 99% todennäköisyydellä mieheni on akateeminen.



En siis sano ettenkö voisi huolia ei-akateemista miestä, mutta todennäköisyys sille olisi tosi, tosi pieni.