Huoliiko akateeeminen nainen.

Yksi otti duunarimiehen, mutta erosivat parissa vuodessa, kun nainen ei kestänyt miehen "junttiutta" ja mies taas ei kestänyt sitä, että nainen sai parempaa palkkaa kuin hän.

Mun on vaikea kuvitella itseäni (2 yliopistotutkintoa) ei-akateemisen miehen kanssa, ja juu, on tullut koitettua kyllä ja onhan siinä vinha ero monella tavalla.

Mutta huomattavasti useammin koulutusero menee toisin päin, eli akateeminen mies huolii kyllä vähemmän koulutetun naisen.



Kertoo sitten siitä aika paljon, kumpi sukupuoli laatii kovemmat vaatimuslistat...

Mun miehellä on papereita katsoen alempi koulutustaso kuin mulla, jolla on akateeminen loppututkinto. Mies on vain kuitenkin halvatun hyvä siinä, mitä tekee ja molemmat tiedetään, että hän on meistä se älykkäämpi. Hyvä puolisokin se on. :)

Mutta huomattavasti useammin koulutusero menee toisin päin, eli akateeminen mies huolii kyllä vähemmän koulutetun naisen.

Kertoo sitten siitä aika paljon, kumpi sukupuoli laatii kovemmat vaatimuslistat...

Akateemisilla miehillä on usein itseään vaatimattomammin koulutetut naiset.

Toisaalta harvemmin myös amispölöt liikkuvat sellaisissa ympyröissä että löytävät ja tuskin edes etsivätkään itselleen akateemista naista. Kyllä ne on levyseppähitsaaja-lähäri-pariskunnat pikemminkin aika yleisiä.

Mun miehellä on papereita katsoen alempi koulutustaso kuin mulla, jolla on akateeminen loppututkinto. Mies on vain kuitenkin halvatun hyvä siinä, mitä tekee ja molemmat tiedetään, että hän on meistä se älykkäämpi. Hyvä puolisokin se on. :)

on kyvykäs ja älykäs niin tulee mieleen että miksi ei kouluttaudu kykyjensä mukaan? Onko laiska vai mikä on vikana...

Onhan sitä fiksujakin, lukevia, maailmaa seuraavia duunarimiehiä, jotka ei viinapulloa kallistele.



Ja sitten on niitä stereotyyppisiä duunareita, jotka ei arvosta koulutusta (eli eivät panosta lastenkaan koulunkäyntiin tai tue sitä), eivät lue mitään koskaan, perjantaipullo on pakollinen juttu ja jos firma tarjoaa ilmaista viinaa pikkujouluissa, niin sitähän juodaan kunnes ratketaan.



Ensin mainittu kelpaa kyllä minulle. Jälkimmäinen tyyppi ei kelpaa, vaikka olisi akateeminen loppututkintokin.



Olen treffannut ennakkoluulottomasti miehiä. Myös esim. yhden varastomiehen - aika vähän oli yhteistä - ja yhden raksamiehen, joka kyllä olisi kelvannut mulle, mutta joka säikkyi akateemisuuttani. Hänelle tuli ihan yllätyksenä, että opettaja on käynyt yliopiston. :) Tiesi siis ammattini ennen treffejä, ei koulutustautaa.

Vastaus on siis kyllä.

Olen jo huolinut.

Mutta huomattavasti useammin koulutusero menee toisin päin, eli akateeminen mies huolii kyllä vähemmän koulutetun naisen. Kertoo sitten siitä aika paljon, kumpi sukupuoli laatii kovemmat vaatimuslistat...

siitä että mies valitsee puolisonsa ulkonäön perusteella, ei älykkyyden.

Kun kysytään 'miksi akateemiselle naiselle ei kelpaa duunari', voitaisiin samalla kysyä 'miksi duunarille ei kelpaa ruma nainen'.

Koska akateemisesti koulutetuista enemmistö on naisia ja naisten osuus kasvaa edelleen, ei heille kaikille riitä akateemisia miehiä. Jonkun on pakko tyytyä amismiehiinkin. :=)

Enkä ole koskaan halunnutkaan duunari miestä. Ne töitten jälkeen notkuu pubeissa ja viikonloppuisin kittaavat kaljaa.

mutta itse halusin akateemisen puolison, koska arvostan todella korkealle sivistystä ja tieteellistä ajattelua. Keskustelemme ihan päivittäin tieteestä ja yhteiskunnallisista asioista.

Tausta ei tarjonnut tarpeellista tukea opintoihin silloin, kun niiden aika olisi ollut.

Mun miehellä on papereita katsoen alempi koulutustaso kuin mulla, jolla on akateeminen loppututkinto. Mies on vain kuitenkin halvatun hyvä siinä, mitä tekee ja molemmat tiedetään, että hän on meistä se älykkäämpi. Hyvä puolisokin se on. :)

on kyvykäs ja älykäs niin tulee mieleen että miksi ei kouluttaudu kykyjensä mukaan? Onko laiska vai mikä on vikana...

Mutta huomattavasti useammin koulutusero menee toisin päin, eli akateeminen mies huolii kyllä vähemmän koulutetun naisen. Kertoo sitten siitä aika paljon, kumpi sukupuoli laatii kovemmat vaatimuslistat...

siitä että mies valitsee puolisonsa ulkonäön perusteella, ei älykkyyden.

Kun kysytään 'miksi akateemiselle naiselle ei kelpaa duunari', voitaisiin samalla kysyä 'miksi duunarille ei kelpaa ruma nainen'.

paljon paremman näköisiä ja paljon hoikempia kuin huonosti koulutetut naiset. Sen perusteella luulisi kyllä miesten kuolaavan nimenomaan akateemisten naisten perään ulkonäön takia, mutta ei älyn. Ehkä se äly tulee sitten heille ikävänä yllätyksenä ja tarkemmin puntaroituaan mies tyytyy helpommin ohjailtavaan, vähän vähemmän nättiin huonosti koulutettuun naiseen joka ei aseta hänen asemaansa ja oletuksiaan kyseenalaiseksi.

Ihana mies onkin ja nyt on remonnttireiska omasta takaa :)

mutta itse halusin akateemisen puolison, koska arvostan todella korkealle sivistystä ja tieteellistä ajattelua. Keskustelemme ihan päivittäin tieteestä ja yhteiskunnallisista asioista.

Mutta huomattavasti useammin koulutusero menee toisin päin, eli akateeminen mies huolii kyllä vähemmän koulutetun naisen. Kertoo sitten siitä aika paljon, kumpi sukupuoli laatii kovemmat vaatimuslistat...

siitä että mies valitsee puolisonsa ulkonäön perusteella, ei älykkyyden. Kun kysytään 'miksi akateemiselle naiselle ei kelpaa duunari', voitaisiin samalla kysyä 'miksi duunarille ei kelpaa ruma nainen'.

paljon paremman näköisiä ja paljon hoikempia kuin huonosti koulutetut naiset. Sen perusteella luulisi kyllä miesten kuolaavan nimenomaan akateemisten naisten perään ulkonäön takia, mutta ei älyn. Ehkä se äly tulee sitten heille ikävänä yllätyksenä ja tarkemmin puntaroituaan mies tyytyy helpommin ohjailtavaan, vähän vähemmän nättiin huonosti koulutettuun naiseen joka ei aseta hänen asemaansa ja oletuksiaan kyseenalaiseksi.

aivan kuin kaikissa muissakin on monennäköistä, on kauniimpia ja rumempia. En väittänyt että akateemiset naiset olisivat rumia :)

Miehet kuitenkin katsovat ensisijaisesti naisen ulkonäköä, hyvä luonne on tietysti heillekin plussaa, mutta ammattia pitävät sivuseikkana.

Ehkä minun olisi pitänyt asettaa kysymys näin: "Miksi duunarille ei kelpaa ruma nainen hänen koulutustaustastaan huolimatta"

mutta itse halusin akateemisen puolison, koska arvostan todella korkealle sivistystä ja tieteellistä ajattelua. Keskustelemme ihan päivittäin tieteestä ja yhteiskunnallisista asioista.

Koulutushan sen takaa osaako keskustella yhteiskunnallisista asioista tai tieteestä :)

Miehen pitää olla fiksu ja seurata maailman menoa, jotta sen kanssa pystyn olemaan. Se ammatti ei liity tähän mitenkään.



Eri asia on, että en ole yläasteen jälkeen näitä duunarimiehiä (silloinkin olivat vain tulevia duunareita) tavannut. Akateemisen on helpompi löytää toinen akateeminen niistä omista opiskelu- tai työpiireistä.

Enkä ole koskaan halunnutkaan duunari miestä. Ne töitten jälkeen notkuu pubeissa ja viikonloppuisin kittaavat kaljaa.

Perustuuko käsityksesi joihinkin tv:n brittisarjoihin?

Ei taida tuon kirjoittajalla olla kovin realistista käsitystä suomalaisesta yhteiskunnasta. Ei meillä eletä niin kuin Emmerdalessa.

Jos sinisilmäisesti uskot, että akateemiset eivät kittaa kaljaa, niin herätys todellisuuteen voi olla karu.

Kyllä se asia on niin päin, että duunarimies ei huoli akateemista akkaa. Se kun käy kunnian päälle, kun vaimolla on parempi palkka ja vaikka ei olisikaan, niin se "vain lukee" eikä tee oikeita töitä. Siis sellaisia kuin paidan pesu ja silitys (miehen!), siivous, tiskaus, kokkaus ym.

Duunarin silmissä semmoinen nainen on laiska, vaikka väsäisi väitöskirjan siinä muun työn ja kodinhoidon ja lastenteon ohessa.