Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

Tämä on minun elämäntehtävä kirjoitella tänne😀

Minähän olen sitten oikeella palstalla jos minä oon malli esimerkki heikkolahjaisesta😀

I,m grazy ja ylyppeä siitä😀

Mähän tätä keskusteluketjua pidän yllä kun pistän tänne koko ajan kommentteja ja saan muutkin kirjoittamaan😀Täähän on tainnut olla aika hiljainen muutaman vuoden ajan😀

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tällaisen perheen. Äiti ja tytär ovat normaalimmasta päästä, vaikka eivät hekään mitään ruudinkeksijöitä. Molemmat vanhemmat käyvät töissä, äiti siivoaa, en tiedä mitä työtä mies tekee.

Tytär kävi tavallisen koulun, jäi tosin monta kertaa luokalle ja kaksi luokkaa alempana saavutti oppivelvollisuusiän. 

Poika kävi muutaman vuoden tavallista koulua ja on nyt erityisopetuksessa. Miehen puheesta en juuri saa selvää. Äidin ja tyttären kanssa voi jutella normaalisti. Pojalla meni kauan, ennen kuin oppi puhumaan, vielä ala-asteen ensimmäisillä luokilla puheen tuottaminen oli hankalaa.

Koti ja piha ovat sotkuisia ja hoitamattomia, mutta ilmeisesti heille itselleen ok. Tytär näyttää nyt seurustelevan. Ovat oikein ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä.  Taloudellisesti kai välillä aika tiukkaa, pyytävät rahaa silloin tällöin. Autan heitä mm. pikku hommia vastaan. Ja autan kyllä muutenkin.

Olet hyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen parikin. Toinen on työssä kouluavustajana, sellainen hössöttäjätäti, varmasti pienet lapset tykkää. Varsinaisia kasvatuspulmia ei kyllä varmasti pysty ratkomaan, mutta sitä vartenhan on opettajat.

Toinen taas on nuoriso-ohjaaja tai jotain sinnepäin. Samalla tasolla teinien kanssa, niin tulevat juttuun. Omia lapsia kumpikaan ei ole kyennyt kasvattamaan ongelmitta.

Missä tämä koulunkäyntiavustaja asuu?

I,m indigochild😀

I,m gayman and lesbian women😀

Tiedän, esimieheni. *vilkuttaa Emilialle*

I,m twentyseven year 😀

Tiedän. Tämä kyseessä oleva tuulitunneli on muuten nykyään Seiskan ns. lööppijulkkis.

Vierailija kirjoitti:

on hyvät sosiaaliset valmiudet, joiden ansiosta lievää vammaisuutta ei helposti tajua. Teen hänen kanssaan hoitotyötä, joka tapahtuu parittain, ja siinä tulee usein tilanteita, joissa heikkolahjaisuus tulee eteen. Esim. hän unohtelee asioita, ei tiedä perusasioista vaikka on lähärikoulutus taustalla jne. Pääsi kuulemma koulusta läpi siipeilemällä muiden kustannuksella.

Kuulostaa ihan ex-kaveriltani.

serkku kärähti taas huumejutuista ym.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pieni- ja keskituloiset. Hekin ovat lähteneet koulun käyntiin tasan samalta viivalta kuin muutkin. Eivät vain ole kyenneet seuraamaan kun ilmaista opetusta on annettu. Ei siis henkiset kyvyt ole riittäneet, tai ovat laiskoja, ja siksi ovat joutuneet tyytymään niihin töihin missä nyt ovat.

Et ole pelkästään tyhmä, olet myös ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

muutama tuttu. esimerkkejä.

serkku kävi ns apukoulun, mutta pärjää ihan hyvin nyt aikuisena, rakennusyrittäjänä. koulu ei vaan maistunut.

naapurin täti. voi hyvänen aika. leski, kaksi roikalepoikaa jotka myös jollain lailla kehitysviivästyneitä. nyt kun mies kuoli niin on ihan pihalla, ei osaa käyttää pesukonetta, ei käydä pankissa, ei maksaa veroja, ei tehdä budjettia, käyttää esim cd-soitinta eikä todellakaan syödä terveellisesti... voi apua. mistä tiedän? no soittelee mun miehelle (joka oli edesmenneen miehensä työkaveri) koko ajan että tuu auttamaan: en saa herätyskelloa päälle/tv ei toimi/käytätkö kaupassa-lainaatko rahaa. halusi siirtää pankkitilin käyttöoikeuden  (!) mun miehelle, että tämä olisi sitten huolehtinut rahoista, kaikkien pin koodeista ja verkkopankkitunnuksista, kuskannut automaatilla ja maksanut laskut.  onneksi mun mies tajusi, että tässä menee auttamisen raja, muuten hänellä kai olisi nyt kaksi vaimoa :D 

Olisiko tuo serkkusi joutunut apukouluun vain käytösongelmien takia, vaikkei älyllisiä ongelmia ole. Ei vain osattu silloin löytää tarkempaa selitystä asioille. Nuo apukoulutasoiset koulutukset on suunnattu kehitysvammaisille, mutta silti sinne tuupataan joitain lukihäiriön tai jopa liikuntavamman takia, vaikkei olisi oppimisongelmia. Omasta mielestäni kyllä normaaliälyinen liikuntavammainen kuuluu tavalliseen opetukseen ja lukihäiriöinen omien kykyjensä mukaan. Olisihan se apukoulutason todistus aikamoinen taakka tulevaisuutta ajatelleen.

Kaverini ei ole konkreettisesti erityisen paska missään (peruskoulu sujui ihan hyvin, laskut osaa maksaa, matikka on helppoa), joten diagnoosia ei ole kai ollut tarvetta tehdä, mutta sosiaaliset taidot, logiikka ja maalaisjärki häneltä kuitenkin puuttuvat.

Ihan jo sosiaalinen elämä kaverillani on todella älytöntä draamailua, sillä hän käsittää muiden puheet jatkuvasti väärin ja on täysin allerginen kritiikille. Hän menee sillä periaatteella, että kun hän loukkaantuu, tarkoittaa se sitä, että loukkaaja on ilkeä ja tarkoittikin loukata. Jos kolmas osapuoli (jolle hän soittaa itkupuhelun riidan jälkeen) ei ole heti valmis haukkumaan loukkaajaa maan rakoon, vaan suhtautuu neutraalisti, on tämä haukkujan puolella ja ihan yhtä paha ihminen.

Kahden kesken tämä kaverini on todella raskasta seuraa, sillä hän ei osaa ollenkaan keskustella, vaikka onkin todella puhelias ja seurankipeä. Me käytännössä katsoen istumme hiljaa hänen tuijottaessa minua odottavasti, kunnes keksin jonkun puheenaiheen. Ja, kun keksin jotain, ei kaveri saa ikinä koppia asiani pointista, vaan ymmärtää asian hyvin lapsenomaisen pinnallisesti.

Kaverin logiikka ja päättelykyky tietenkin tökkivät. Hän opiskelee lähihoitajaksi ja erikoistuu lapsiin ja nuoriin, perhepäivähoitajaksi ajatteli ryhtyä. Niinpä hän oli pöyristynyt, kun hänen luokkansa oli opetellut injektioneulan käyttöä ja hänenkin oli pakko se opetella. Kaverini pauhasi, että "Siis mä meen töihin perhepäivähoitajaksi ja noi haluaa, että opettelen neulankäytön! Sehän ois laitonta, jos mä vaan alkaisin yhtäkkiä tunkeen mun hoitolasten käsiin randomilla neuloja."

Tuollaista pettämätöntä logiikkaa hänen settinsä jatkuvasti on. Eihän nyt sairaalassakaan niitä neuloja" tungeta randomilla" kenen tahansa vastaantulijan nahkaan.

Tämä kaveri on nyt hankkinut kissan, eikä hän osaa senkään kanssa olla. Hän on kissan suhteen todella hysteerinen, koska ei ymmärrä eläimen sanatonta, omalaatuista käyttäytymistä. Raapiminen ja pureminen on automaattisesti pahoinpitelyä, sekä tavaroiden kaataminen, tai pöydälle kiipeäminen vittuilua, koska ne ärsyttävät kaveriani ja, koska niin ne ihmisenkin tekemänä olisivat. Kaverini myös luulee, että kissan voi näistä tavoista kouluttaa pois huutamalla "EI." ja olen varma, että pentuparka luuleekin jo nimensä olevan Ei. Sitä se nimittäin saa kuulla varmasti ainakin kolme kertaa minuutissa. Mennään mentaliteetilla "kielletään kaikki", koska mitään tekemätöntä eläintä ei tarvitse osata arvioida.

Mutta pelkkää kurjuutta ei tyhmyyskään tuo: kaverini on iloinen ja herttainen persoona ja ilmaisee myös positiiviset tunteensa myrskyisän voimakkaasti. Kissaansa hän rakastaa, vaikka ei osaakaan olla sille tasapainoinen emäntä. Pienetkin asiat saavat hänet riemukkaalle tuulelle.

Olisi hienoa, jos kaverini löytäisi itselleen itsensälaisen kaverin ja tajuaisi etsiä kissalleen hyvän kodin. Mutta epäilen - edellisen karvakaverin hän myi Torissa kympillä

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ei ole konkreettisesti erityisen paska missään (peruskoulu sujui ihan hyvin, laskut osaa maksaa, matikka on helppoa), joten diagnoosia ei ole kai ollut tarvetta tehdä, mutta sosiaaliset taidot, logiikka ja maalaisjärki häneltä kuitenkin puuttuvat.

Ihan jo sosiaalinen elämä kaverillani on todella älytöntä draamailua, sillä hän käsittää muiden puheet jatkuvasti väärin ja on täysin allerginen kritiikille. Hän menee sillä periaatteella, että kun hän loukkaantuu, tarkoittaa se sitä, että loukkaaja on ilkeä ja tarkoittikin loukata. Jos kolmas osapuoli (jolle hän soittaa itkupuhelun riidan jälkeen) ei ole heti valmis haukkumaan loukkaajaa maan rakoon, vaan suhtautuu neutraalisti, on tämä haukkujan puolella ja ihan yhtä paha ihminen.

Kahden kesken tämä kaverini on todella raskasta seuraa, sillä hän ei osaa ollenkaan keskustella, vaikka onkin todella puhelias ja seurankipeä. Me käytännössä katsoen istumme hiljaa hänen tuijottaessa minua odottavasti, kunnes keksin jonkun puheenaiheen. Ja, kun keksin jotain, ei kaveri saa ikinä koppia asiani pointista, vaan ymmärtää asian hyvin lapsenomaisen pinnallisesti.

Kaverin logiikka ja päättelykyky tietenkin tökkivät. Hän opiskelee lähihoitajaksi ja erikoistuu lapsiin ja nuoriin, perhepäivähoitajaksi ajatteli ryhtyä. Niinpä hän oli pöyristynyt, kun hänen luokkansa oli opetellut injektioneulan käyttöä ja hänenkin oli pakko se opetella. Kaverini pauhasi, että "Siis mä meen töihin perhepäivähoitajaksi ja noi haluaa, että opettelen neulankäytön! Sehän ois laitonta, jos mä vaan alkaisin yhtäkkiä tunkeen mun hoitolasten käsiin randomilla neuloja."

Tuollaista pettämätöntä logiikkaa hänen settinsä jatkuvasti on. Eihän nyt sairaalassakaan niitä neuloja" tungeta randomilla" kenen tahansa vastaantulijan nahkaan.

Tämä kaveri on nyt hankkinut kissan, eikä hän osaa senkään kanssa olla. Hän on kissan suhteen todella hysteerinen, koska ei ymmärrä eläimen sanatonta, omalaatuista käyttäytymistä. Raapiminen ja pureminen on automaattisesti pahoinpitelyä, sekä tavaroiden kaataminen, tai pöydälle kiipeäminen vittuilua, koska ne ärsyttävät kaveriani ja, koska niin ne ihmisenkin tekemänä olisivat. Kaverini myös luulee, että kissan voi näistä tavoista kouluttaa pois huutamalla "EI." ja olen varma, että pentuparka luuleekin jo nimensä olevan Ei. Sitä se nimittäin saa kuulla varmasti ainakin kolme kertaa minuutissa. Mennään mentaliteetilla "kielletään kaikki", koska mitään tekemätöntä eläintä ei tarvitse osata arvioida.

Mutta pelkkää kurjuutta ei tyhmyyskään tuo: kaverini on iloinen ja herttainen persoona ja ilmaisee myös positiiviset tunteensa myrskyisän voimakkaasti. Kissaansa hän rakastaa, vaikka ei osaakaan olla sille tasapainoinen emäntä. Pienetkin asiat saavat hänet riemukkaalle tuulelle.

Olisi hienoa, jos kaverini löytäisi itselleen itsensälaisen kaverin ja tajuaisi etsiä kissalleen hyvän kodin. Mutta epäilen - edellisen karvakaverin hän myi Torissa kympillä

Tuskin on heikkolahjainen, liekkö ennemmin epävakaa persoonallisuushäiriö hänellä noiden tunteiden voimakkaan vaihtelun ja ilmentämisen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Monikulttuurisissa suhteissa syntyy tällaisia, varsinkin jos ottaa irakilaisen tai somalin.

No eikä synny, päinvastoin. Jos vanhemmilla on erilaiset geenit, niin lapsista tulee terveempiä. Sen sijaan jos toisilleen sukua olevat ihmiset lisääntyy, niin silloin todennäköisesti lapsista tulee heikkolahjaisia tai kehitysvammaisia.

I,m jesus 😀

I,m stalkker