Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?
04.04.2012 |
miten ovat selvinneet elämässään? käyvätkö töissä? Miten selviävät kotitöistä ja lasten kasvatuksesta jos heillä lapsia on?
Kommentit (4732)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, ja he ovat lähes kaikki persujen kannattajia. Kyseisen puolueen kannattamiseen vaaditaan se, ettei ymmärrä mistä joku asia johtuu, tai, että eri väristen syyttäminen on ok, vaikka asiat on itse munattu. Persuhan on naisille ja lapsille suurin vaara Suomessa.
Minä kun olen luullut, että vihreiden kannattaminen vaatii sen, ettei tarvitse ymmärtää asioita. Niin naiivina kannatetaan mitä Vihreä puolue suoltaa ja virheitä ei edes myönnetä. Vihreät ovat koko kansalle suurin vaara Suomessa.
Mitä omia virheitä persut ovat myöntäneet, vai onko vain kyse siitä, että he (ja sinä) valehtelevat siitä, ettei mitään virheitä koskaan tehdä?
Suurin vaara on niistä, jotka väittävät, etteivät koskaan tee virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sellainen. Täytän kohta 40v. Olin peruskoulussa tosi tosi huono, tyhmänä pidettiin (tai uskon niin) ja syrjäänvetäytyvä. AMK- tutkinto suoritettu. Esimiestehtävissä 4700 eur/ kk. Korkeasti koulutettu mies ja 3 lasta. Monet asiat elämässäni rajoittivat koulumenestystäni. Uskon, että jos olisin normaaliälyinen, olisin menestynyt koulussa paremmin haasteistani huolimatta.
On heillä. Isä käynyt ammattikorkeakoulun ja on ns. Normaali. :)
No kyllähän välillä tuntuu että olen "yksi lapsista mutta siitäkin päästään yli :D
On sitä paitsi halventavaa, että ajatellaan että aikuinen, kolmikymppinen heikkolahjainen olisi lapsi. Ihan sama elämänkokemus on, kun toisilla saman ikäisillä. Älyllinen kehitystaso voi olla 12-14v. Mutta kyllä ihminen kehittää taitoa arjessa selviytymiseen.
Ei ole heikkolahjaista, jos on käynyt vain ammattikoulun. Vai mitä teille sanoo sellaiset ammattikoulualat kuin putkimies, sähkömies, rekkakuski ja lähihoitaja? Haluaisitko heikkolahjaisen kotiisi heikkolahjaisen sähkömiehen tai vanhempiesi hoitajaksi?
Normaaliälyisiä ihmisiä, myös älykkäitäkin, on kaikenlaisissa elämäntilanteissa ja ammateissa. Tyhmän ja älykkään ero on juuri siinä, että älykkäitä on kaikissa ammateissa myyjästä lääkäriin, mutta tyhmiä ei ole kaikissa ammateissa. Syrjäytyminen koskettaa myös niitä kaikkein älykkäimpiäkin, joita on mahdollisesti voitu pitää koulussa outona ja on koulukiusattu keskinkertaisuuksien maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole heikkolahjaista, jos on käynyt vain ammattikoulun. Vai mitä teille sanoo sellaiset ammattikoulualat kuin putkimies, sähkömies, rekkakuski ja lähihoitaja? Haluaisitko heikkolahjaisen kotiisi heikkolahjaisen sähkömiehen tai vanhempiesi hoitajaksi?
Normaaliälyisiä ihmisiä, myös älykkäitäkin, on kaikenlaisissa elämäntilanteissa ja ammateissa. Tyhmän ja älykkään ero on juuri siinä, että älykkäitä on kaikissa ammateissa myyjästä lääkäriin, mutta tyhmiä ei ole kaikissa ammateissa. Syrjäytyminen koskettaa myös niitä kaikkein älykkäimpiäkin, joita on mahdollisesti voitu pitää koulussa outona ja on koulukiusattu keskinkertaisuuksien maailmassa.
Pahoittelen, että kysymyslauseeseen "Haluaisitko heikkolahjaisen kotiisi heikkolahjaisen sähkömiehen tai heikkolahjaisen hoitajan hoitamaan vanhempiasi?" tuli vahingossa ylimääräinen sana "heikkolahjaisen". Ei ollut tarkoitus, eikä ole tietenkään viisasta kirjoitella älypuhelimella samaan aikaan telkkaria katsoen. Voi tulla vahingossa hauskojakin virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Kävin ylä-asteen pari viimeistä vuotta "apukoulun" puolella. Syynä oli lintsaus, minulla oli hylättyjä kursseja niin paljon, että olisi ollut mahdotonta suorittaa hylättyjä ja samaan aikaan edetä normiluokan mukana uusia. Ylä-asteen jälkeen menin lukioon, jonka menin lähes kokonaan lukematta läpi. Kirjoituksiin vasta panostin ja kirjoitin L:n, E:n ja kolme M:aa. Lukion jälkeen luin itseni kandiksi ja sen jälkeen olen työskennellyt myymäläpäälliköksi. (Pidän enemmän fyysisestä työstä.) Minua on monessa yhteydessä sanottu kielellisesti, matemaattisesti ja liikunnallisesti lahjakkaaksi.
Olenko siis heikkolahjainen, kun olen ollut erityisluokalla?
Erityisluokka on eri asia kuin apukoulu. Apukouluja oli ennen vanhaan kun oli kansakoulut. Meiltä joutui ekaluokalta yksi tyttö apukouluun, koska ei oppinut lukemaan, kirjoittamaan eikä laskemaan, oli sellainen pieni ja tosi lapsekas tyttö, kuin neljä-viisivuotias meidän muiden seitsemänvuotiaitten rinnalla. Herttainen ja mukava hän kyllä oli. Nykyään sellaista ei varmaan edes laitettaisi kouluun vaan annettaisi vielä kasvaa vuosi tai pari eskarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan käsite "heikkolahjaisuus" on alunperin tarkoittanut vaikeutta ymmärtää ja oppia perusasioita mm. matematiikasta, yhteisön toimintamalleista, tieteen aloista.
Nyt vastauksissa on tullut esiin ympäristötekijöiden (ei siis synnynnäisten tai perintötekijöiden) aiheuttama ja vahvistama ajattelutoimintojen kehittymättömyys. Näistä ympäristötekijöistä selkeimmin ovat nähtävissä sosiaalisen ja sivistyksellisen elämäntavan köyhtyminen.Ruutuvälitteinen ja digitaalinen ajanviete vie leijonanosan ajastamme. Koululaitos jo alaluokilta painottaa tietokoneen käyttöä. Voimmeko enää ihmetellä tekstintuottamisen ja -ymmärtämisen heikkoa tasoa, kun "pikaruokana" saatava kuvatulva lyhyin kommentein korvaa esim. kirjallisuuteen tutustumisen. Äänikirja on sitten viimeistellyt kirjan syrjäytymisen helppoudellaan.
Syynä on se, että heikkolahjaisuudesta on tehty tabu. Matala älykkyys on tabu. Sitä ei saa edes asiantuntijakaan myöntää. Nykyään puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista ja heikosta prosessointinopeudesta. Psykologin lausunnoissa lukee: "Haasteita siinä ja tässä", "Nopea nimeäminen tuota ja tätä tasoa", "Hahmotus sitä ja tätä tasoa" jne.
Ihan ei pelkät vitosen ja kutosen oppilaat ole heikkolahjaisia. Omassa oppilasaineksessani on ollut niitä "kelmejäkin", joille ei koulu ja lukuaineet niinkään maistuneet, mutta muuten kyllä aika hoksaavia ja mukavia olleet. Kunhan eivät liian laiskoiksi alkaneet ja pistäneet elämäänsä hunningolle, löytyi heille jopa oppisopimuspaikka.
Todellisille heikkolahjaisille on ihan mahdotonta keksiä ammattia, jossa "mitään" ei vaadita. Siivoojiltakin vaaditaan nykyään enemmän ja enemmän. Monet heikkolahjaiset taistelevat ammattikoulussakin vaikeuksien kanssa ja riskinä on opiskelun keskeyttäminen. Tai sitten päästetään armosta läpi, mutta työllistyminen on mahdotonta tai työkokeilut päättyvät lyhyeen.
Ei heikkolahjainen-sanaa kukaan uskalla käyttää. Se ilmaistaan nykyään yleensä Kanta-teksteissä ym. niin, että "ei peruskoulun jälkeistä tutkintoa". Kaikki ei tosiaan selviä ammattikoulusta. Nuorten kohdalla se on kyllä yleensä niin, että jos ei ole mitään diagnoosia eikä silti selviä, niin se on kiinni heikkolahjaisuudesta, koska kouluissa on nykyään niin hyvä oppilashuolto, että esimerkiksi lukivaikeudet ja keskittymiseen vaikuttavat sairaudet ja päihderiippuvuudet pystytään diagnosoimaan aika hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan käsite "heikkolahjaisuus" on alunperin tarkoittanut vaikeutta ymmärtää ja oppia perusasioita mm. matematiikasta, yhteisön toimintamalleista, tieteen aloista.
Nyt vastauksissa on tullut esiin ympäristötekijöiden (ei siis synnynnäisten tai perintötekijöiden) aiheuttama ja vahvistama ajattelutoimintojen kehittymättömyys. Näistä ympäristötekijöistä selkeimmin ovat nähtävissä sosiaalisen ja sivistyksellisen elämäntavan köyhtyminen.Ruutuvälitteinen ja digitaalinen ajanviete vie leijonanosan ajastamme. Koululaitos jo alaluokilta painottaa tietokoneen käyttöä. Voimmeko enää ihmetellä tekstintuottamisen ja -ymmärtämisen heikkoa tasoa, kun "pikaruokana" saatava kuvatulva lyhyin kommentein korvaa esim. kirjallisuuteen tutustumisen. Äänikirja on sitten viimeistellyt kirjan syrjäytymisen helppoudellaan.
Syynä on se, että heikkolahjaisuudesta on tehty tabu. Matala älykkyys on tabu. Sitä ei saa edes asiantuntijakaan myöntää. Nykyään puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista ja heikosta prosessointinopeudesta. Psykologin lausunnoissa lukee: "Haasteita siinä ja tässä", "Nopea nimeäminen tuota ja tätä tasoa", "Hahmotus sitä ja tätä tasoa" jne.
Ihan ei pelkät vitosen ja kutosen oppilaat ole heikkolahjaisia. Omassa oppilasaineksessani on ollut niitä "kelmejäkin", joille ei koulu ja lukuaineet niinkään maistuneet, mutta muuten kyllä aika hoksaavia ja mukavia olleet. Kunhan eivät liian laiskoiksi alkaneet ja pistäneet elämäänsä hunningolle, löytyi heille jopa oppisopimuspaikka.
Todellisille heikkolahjaisille on ihan mahdotonta keksiä ammattia, jossa "mitään" ei vaadita. Siivoojiltakin vaaditaan nykyään enemmän ja enemmän. Monet heikkolahjaiset taistelevat ammattikoulussakin vaikeuksien kanssa ja riskinä on opiskelun keskeyttäminen. Tai sitten päästetään armosta läpi, mutta työllistyminen on mahdotonta tai työkokeilut päättyvät lyhyeen.
Ei heikkolahjainen-sanaa kukaan uskalla käyttää. Se ilmaistaan nykyään yleensä Kanta-teksteissä ym. niin, että "ei peruskoulun jälkeistä tutkintoa". Kaikki ei tosiaan selviä ammattikoulusta. Nuorten kohdalla se on kyllä yleensä niin, että jos ei ole mitään diagnoosia eikä silti selviä, niin se on kiinni heikkolahjaisuudesta, koska kouluissa on nykyään niin hyvä oppilashuolto, että esimerkiksi lukivaikeudet ja keskittymiseen vaikuttavat sairaudet ja päihderiippuvuudet pystytään diagnosoimaan aika hyvin.
No ei tietenkään uskalleta käyttää, koska eihän nykyään mitään eroavaisuuksia ihmisissä ole. Ei ole rotuja, ei ole sukupuolia ja lihavat ovat vain kurvikkaita. On se niin erikoista, kun halutaan kunnioittaa erilaisuutta, mutta sitten samalla halutaan kieltää ihmisten eroavaisuudet, joilla voi olla vaikutusta menestymisen, elämässä pärjäämisen yms. suhteen. Sen takia on vaarallista kieltää heikkolahjaisuuden olemassaolo ja puhua kauniisti heikosta prosessointinopeudesta. Ei jaloista amputoidullakaan tai pyörätuolissa istuvalla ihmisellä ole laaja-alaisia kävelyvaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin ylä-asteen pari viimeistä vuotta "apukoulun" puolella. Syynä oli lintsaus, minulla oli hylättyjä kursseja niin paljon, että olisi ollut mahdotonta suorittaa hylättyjä ja samaan aikaan edetä normiluokan mukana uusia. Ylä-asteen jälkeen menin lukioon, jonka menin lähes kokonaan lukematta läpi. Kirjoituksiin vasta panostin ja kirjoitin L:n, E:n ja kolme M:aa. Lukion jälkeen luin itseni kandiksi ja sen jälkeen olen työskennellyt myymäläpäälliköksi. (Pidän enemmän fyysisestä työstä.) Minua on monessa yhteydessä sanottu kielellisesti, matemaattisesti ja liikunnallisesti lahjakkaaksi.
Olenko siis heikkolahjainen, kun olen ollut erityisluokalla?Erityisluokka on eri asia kuin apukoulu. Apukouluja oli ennen vanhaan kun oli kansakoulut. Meiltä joutui ekaluokalta yksi tyttö apukouluun, koska ei oppinut lukemaan, kirjoittamaan eikä laskemaan, oli sellainen pieni ja tosi lapsekas tyttö, kuin neljä-viisivuotias meidän muiden seitsemänvuotiaitten rinnalla. Herttainen ja mukava hän kyllä oli. Nykyään sellaista ei varmaan edes laitettaisi kouluun vaan annettaisi vielä kasvaa vuosi tai pari eskarissa.
Nykyään olisi varmasti väliinputoajana. Jo kehitysvammaisuuden diagnosointi voi viivästyä aikuisikään. Ala-aste on voinut mennä rämpien läpi tai sitten helpotetuin arvosanoin "vain" oppimisvaikeuksien takia, joita ei ole pintaa syvemmin selvitetty. Syynä myös sekin, että vanhemmat ovat voineet hävetä lapsensa erilaisuutta. Tai sitten jos kyseessä on hiljainen ja kiltti lapsi, se ei herätä opettajissa huolta. Huonosti käyttäytyvät ja villit lapset taas päätyvät helpoiten tutkittavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sellainen. Täytän kohta 40v. Olin peruskoulussa tosi tosi huono, tyhmänä pidettiin (tai uskon niin) ja syrjäänvetäytyvä. AMK- tutkinto suoritettu. Esimiestehtävissä 4700 eur/ kk. Korkeasti koulutettu mies ja 3 lasta. Monet asiat elämässäni rajoittivat koulumenestystäni. Uskon, että jos olisin normaaliälyinen, olisin menestynyt koulussa paremmin haasteistani huolimatta.
Luulisi sinun, koulutetun osaavan hakea tietoa, että mitä sanalla heikkolahjainen tarkoitetaan. Tämä on ihan sama kuin puhuisi huo ris ta paljastavasti pukeutuneina naisina ja sitä sanaa käytetään väärissä merkityksissä.
Huono koulumenestys ei automaattisesti ole heikkolahjaisuutta. Sanottakoon niin, että 90-95 prosenttia huonosta koulumenestyksestä on muusta kuin heikkolahjaisuudesta johtuvaa. Nuoruus on muutenkin sellainen vaihe, jolloin ei välttämättä olla niin kypsiä, mikä silloin näkyy arvosanoissa. Joillakin voi se opiskelukärpänen purra vasta peruskoulun jälkeen, joko toisen asteen opinnoissa tai korkeakouluissa.
Minun luokallani oli myös sellainen kutosen tyttö, joka kertoi aikeistaan hakea lukioon, ja biologian opettaja oli sitä mieltä, ettei kannata edes yrittää. Kuitenkin haki ja panosti siihen. Ilmeisesti ihan hyvin menee nykyään hänellä. Tällaisia nuoria varmaan moni muistaa omalta peruskouluajaltaan, joiden jälkeen he ovat puhjenneet kukkaan. Tällaisia samaisia ihmisiä on ihan jopa johtotason tehtävissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan käsite "heikkolahjaisuus" on alunperin tarkoittanut vaikeutta ymmärtää ja oppia perusasioita mm. matematiikasta, yhteisön toimintamalleista, tieteen aloista.
Nyt vastauksissa on tullut esiin ympäristötekijöiden (ei siis synnynnäisten tai perintötekijöiden) aiheuttama ja vahvistama ajattelutoimintojen kehittymättömyys. Näistä ympäristötekijöistä selkeimmin ovat nähtävissä sosiaalisen ja sivistyksellisen elämäntavan köyhtyminen.Ruutuvälitteinen ja digitaalinen ajanviete vie leijonanosan ajastamme. Koululaitos jo alaluokilta painottaa tietokoneen käyttöä. Voimmeko enää ihmetellä tekstintuottamisen ja -ymmärtämisen heikkoa tasoa, kun "pikaruokana" saatava kuvatulva lyhyin kommentein korvaa esim. kirjallisuuteen tutustumisen. Äänikirja on sitten viimeistellyt kirjan syrjäytymisen helppoudellaan.
Syynä on se, että heikkolahjaisuudesta on tehty tabu. Matala älykkyys on tabu. Sitä ei saa edes asiantuntijakaan myöntää. Nykyään puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista ja heikosta prosessointinopeudesta. Psykologin lausunnoissa lukee: "Haasteita siinä ja tässä", "Nopea nimeäminen tuota ja tätä tasoa", "Hahmotus sitä ja tätä tasoa" jne.
Ihan ei pelkät vitosen ja kutosen oppilaat ole heikkolahjaisia. Omassa oppilasaineksessani on ollut niitä "kelmejäkin", joille ei koulu ja lukuaineet niinkään maistuneet, mutta muuten kyllä aika hoksaavia ja mukavia olleet. Kunhan eivät liian laiskoiksi alkaneet ja pistäneet elämäänsä hunningolle, löytyi heille jopa oppisopimuspaikka.
Todellisille heikkolahjaisille on ihan mahdotonta keksiä ammattia, jossa "mitään" ei vaadita. Siivoojiltakin vaaditaan nykyään enemmän ja enemmän. Monet heikkolahjaiset taistelevat ammattikoulussakin vaikeuksien kanssa ja riskinä on opiskelun keskeyttäminen. Tai sitten päästetään armosta läpi, mutta työllistyminen on mahdotonta tai työkokeilut päättyvät lyhyeen.
Ei heikkolahjainen-sanaa kukaan uskalla käyttää. Se ilmaistaan nykyään yleensä Kanta-teksteissä ym. niin, että "ei peruskoulun jälkeistä tutkintoa". Kaikki ei tosiaan selviä ammattikoulusta. Nuorten kohdalla se on kyllä yleensä niin, että jos ei ole mitään diagnoosia eikä silti selviä, niin se on kiinni heikkolahjaisuudesta, koska kouluissa on nykyään niin hyvä oppilashuolto, että esimerkiksi lukivaikeudet ja keskittymiseen vaikuttavat sairaudet ja päihderiippuvuudet pystytään diagnosoimaan aika hyvin.
Heikkolahjaisuuden syy ei ole koulussa. Kyse ei ole vielä velttoudesta, vaan siitä ettei oppilaan kapatiseetti riitä yleistiedon ymmärtämiseen ja soveltamiseen. Kyse on raadollisesti sanottuna tyhmyydestä. Heikkolahjaisia vähä-älyisempiä ovat lievästi kehitysvammaiset, joita kuitenkin ymmärretään ja yhteiskunta tasoittaa tietä niin, että voi elää suht. mukavaa elämää. Ihmisen kannalta on parempi, että äo on 68 kuin 70, vaikka on ihan yhtä kujalla ja ellei jopa enemmänkin. Monilla heikkolahjaisilla yleensä ongelmana on se, että piilotetaan sitä, että ollaan liian heikkoja. Monilla heikoilla puuttuu ymmärrys jo tehtävänannosta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen naisen, jolla on ollut useita mustia miehiä, ja kyseinen nainen on oikeasti aika yksinkertainen. Suomalaisia miehiä syyttää milloin mistäkin. Ei oikein penaalin terävin kynä. Näköjään nämä mustia ja arabeja suosivat naiset eivät ole kaikkein välkyimpiä.
Otan nyt itsekin osaa tähän keskusteluun, koska tapasin jokin aikaa sitten aika erikoisen ihmisen erään facebookin ryhmän kautta. Tämän henkilön kirjoitustyylin sekä ajatuksenjuoksun perusteella mieleeni tuli, että hän saattaisi olla heikkolahjainen tai omaavan laaja-alaisia oppimisvaikeuksia kuten asia nykyään korrektisti ilmaistaan.
Keskustellessani ko. henkilön kanssa, tuli aika nopeasti ilmi, että tämä kyseinen henkilö vaikutti sosiaalisilta taidoiltaan aika kömpelöltä. Hän nimittäin alkoi aika lyhyen viestittelyn jälkeen jatkuvasti viesteissään kyselemään sitä, olenko tavannut joitakin facebookin ryhmään kuuluvia henkilöitä tai olenko saanut muilta ryhmän kuuluvilta yhteydenottoja. Jos tätä kysyisi vaikka kerran, niin se olisi vielä ok, mutta tämä ihminen kyseli näitä asioita ihan koko ajan. Mielestäni tällainen käytös oli aika hämmentävää ja hieman epäkohteliasta myös.
Mietinkin, että kuuluuko tähän laaja-alaisten oppimisvaikeuksien diagnoosiin myös tällainen sosiaalinen kömpelyys tai sosiaalisten normien hahmottamisen vaikeus? Siis se, että voi olla vaikeaa ymmärtää millainen kanssakäyminen olisi vieraan ihmisen kanssa suotavaa?
Katkaisin lopulta välit tuohon ihmiseen, kun hän suuttui minulle aivan yllättäen, ilman mitään syytä ja heittäytyi viesteissään hyvin ilkeäksi. Myöhemmin hän perusteli käytöstään sillä, että "hänen päässään vähän naksahti". Tämä tapaus oli kyllä todella erikoinen, mutta onko tällainen käytös ns. "normaalia", jos on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia? Kuuluuko tähän diagnoosiin myös samanlainen impulsiivisuus kuin pienillä lapsilla?
Julius Kivimäki on tällainen heikkolahjainen, ei pärjännyt koulussa ja päätyi rikolliseksi jo nuorena.
Itse asiassa on! Kaveri ei vielä yläkoulussakaan osannut kunnolla lukea tai kirjoittaa. Moni muukin aine meni yli hilseen. Toki voisi olla oppimisvaikeuksista, mutta tämä henkilö ei esimerkiksi kykene ymmärtämään yhtään ajattelua tarvitsevaa huumoria, maailma on erittäin mustavalkoinen ja ei ylipäänsä ymmärrä usein asiayhteyksiä tai mistä puhutaan. Sosiaalisia taitoja sen sijaan muihin taitoihin on ihan ok. Motoriset taidot myös normaalit. Mutta yksinkertaisesti kaikki ajatteluun liittyvät taidot erittäin huonot. Oli alkoholistiperheen nuorin lapsi, eikä vanhemmat tarjonneet juuri mitään virikkeitä hänelle. Siksi tutustuimmekin, kun hän tykkäs tulla meidän porukan kanssa touhuamaan.
Tiemme vei erilleen parikymppisinä, ja usein mietin ehkä hieman surullisena, että mitähän hänestä tuli. Siinä kolmenkymmenen ikävuoden korvilla törmäsimme sattumalta ja sovittiin tapaaminen. Sovittiin, että mennään Factoryyn syömään, mutta nähdessään paikan sanoi, ettei tommoseen hienostelupaikkaan tule (Factory hienostelupaikka, mitä!?) ja mentiin sit Mäkkäriin. Siinä rupatellessa selvisi, ettei kaveri käytä mitään päihteitä paitsi polttaa tupakkaa. Oli päässy amiksesta ja kävi säännöllisissä töissä. Oli naimisissa ja kolmen lapsen vanhempi. Jutut kuitenkin aivan samanlaisia kuin teininä, eikä löydetty juuri mitään juteltavaa, kun toista ei kiinnostanut tai ei vain kyennyt ymmärtämään mistä puhuin.
Menin vielä käymään myöhemmin heillä kahvilla ja aivan ihana perhe heillä! Harrastivat yhdessä vaellus- ja kalastelureissuja ja muutenkin jotenki huomasin, et perhe rakastaa toisiaan. Jutut ei edelleenkään semmosia, että saisin niihin tarttumapintaa, niin ei olla oikein yhteyksissä, mutta oon valtavan onnellinen miten kaverin elämä on mennyt! Olin 110% varma, että viettää elämänsä joko pitkäaikaistyöttömänä tai pätkätöitä tehden ja baareissa juosten.
Kaikki erityisluokilla olevat eivät ole älyllisesti heikkolahjaisia, mutta heikkolahjaisia nimenomaan on hyvin usein erityisluokilla (tai laaja-alaisen pienryhmissä, miten nyt koulu onkin tämän järjestänyt). Koulumaailmassa termi on usein laaja-alainen oppimisen häiriö, eli se tarkoittaa vaikeuksia monenlaisissa suoritteissa. Oppimishäiriö ei tietenkään viittaa heikkolahjaisuuteen suoraan (kohta joku kertoo olevansa lukihäiriöinen ja silti fiksu...). Heikkolahjaisellakin on tietenkin vahvuuksia ja he ovat yksilöitä. Monella on kuitenkin esimerkiksi myös vaikeutta pärjätä sosiaalisissa kaverisuhteissa, kun eivät tajua normijärkisten kavereiden juttujen nyansseja ja saattavat suuttua herkästi kaikesta.
Ihan peruselämä on monella. Tietenkään mitään kovin vaativaa työtä eivät tee, mutta jossain keittiössä voivat olla, siistijöinä, kotiäiteinä jne. Pääasia olisi, että koulumaailma ei nujertaisi itsetuntoa, vaan hekin saisivat sellaisen omanarvontunnen ja kokemuksen siitä, että osaavat hoitaa itseään.
Toivottavasti lapsilla on normaaliälyinen isä roolimallina. Ei lapsi voi kasvaa pelkän heikkolahjaisen äidin armoilla. Miksiköhän Suomessa muuten älykkäät naiset jättävät lapset tekemättä tai tekevät sen yhden, jos edes sitäkään. Ei ihme kun Suomi on rappiolla.