Lue keskustelun säännöt.
Ydinperheidyllisuku hajosi.
17.12.2011 |
Kun olin lapsi, sekä isän että äidin suvussa ei ollut ainuttakaan eronnutta. Kukaan ei ollut mennyt naimisiin ennen kuin sai lapsia, saati asunut edes saman katon alla.
Nain miehen, jolla oli täysin vastaavanlaiset suvut sekä isän että äidin puolelta. Todellista perheidylliä. Akateemisuutta ja sivistysperhettä sukupolvi sukupolven jälkeen.
Ja nyt, viimeisen 10v aikana on tullut täyskäänne. Isäni kaikki sisarukset ovat eronneet (kaksi veljeä, yksi sisko), äitini kaikki sisarukset ovat eronneet (kolme siskoa, yksi veli). Miehen kaksi siskoa on eronneet, vaikka avioliitot olivat alle 5v kestäneitä.
Lähipiiristä siis ainoastaan minä ja vanhempani olemme edelleen naimisissa. Me 13. vuotta ja vanhempani 32. vuotta.
Mitä on tapahtunut? Miksi eroamisesta tuli tällainen buumi, ihan kaikilla? Miksi se on niin tavallista? Mikä saa ihmiset eroamaan? En todellakaan voi uskoa, että kaikissa näissä liitoissa olisi jotain niin ylitsepääsemätöntä, ettei niitä voi selvittää. En minäkään elä missään ruusunpunaisessa avioliitossa!
Tulipa vaan tämä mieleen, kun lapsuudesta tutut suvun tapaninpäivän tapaamiset eivät enää onnistu, kun perheet ovat nyksillä ja eksillä ja ties missä..
Kommentit (6)
on monta eronnutta, tekee eroamsien helpommaksi, se ei enää ole niin iso häpeä kuin miltä niistä ekoista "luovuttajista" tuntuu. Ehkä myös se, että moni eronnut onkin onnellinen erottuaan saa ihmiset näkemään, ettei eronneen ihmisen elämä olekaan mitään helvettiä (kai se sitäkin voi olla, mutta ei välttämättä, moni voi paljon paremmin saadessaa asua ja olla yksin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ole pätevä tuomitsemaan ja jeesustelemaan. Ap:ta taitaa vaan lähinnä harmittaa kun idylliset sukutapaamiset menivät mönkään, tuskin häntä kiinnostaa ihmisten onnellisuus tai sen puute. Odotapa vaan jos se avioero kolahtaa sinunkin kohdallesi niin johan tipahtavat ne ruusunpunaiset lasit silmiltä ja alat ymmärtää näitä muitakin eroja.
eikä ole pätevä tuomitsemaan ja jeesustelemaan. Ap:ta taitaa vaan lähinnä harmittaa kun idylliset sukutapaamiset menivät mönkään, tuskin häntä kiinnostaa ihmisten onnellisuus tai sen puute. Odotapa vaan jos se avioero kolahtaa sinunkin kohdallesi niin johan tipahtavat ne ruusunpunaiset lasit silmiltä ja alat ymmärtää näitä muitakin eroja.
Mietin ihan vakavissani itsekin eroa joskus 7v sitten, mutta onneksi mietin toisenkin kerran.
En silti voi uskoa, että kaikissa näissä liitoissa olisi joku niin ylitsepääsemätön ongelma, ettei niistä olisi selvitty pienellä harkinta-ajalla tai yrittämisellä. Uskon, että tässä on tullut joku yhteiskunnallinen muutos - avioeroja ei pidetä enää minään ja avioero on ihan luonnollinen elämänvaihe jokaisen elämässä.
ap
tietää mitään, mitä he eivät kerro. Ja kaikki eivät kaikkea kerro. Mä lähtisin siitä, että aikuiset ihmiset osaavat hoitaa asiansa. Kenenkään ei ole nykyään enää pakko olla naimisissa. Ei kenenkään mieliksi.
En silti voi uskoa, että kaikissa näissä liitoissa olisi joku niin ylitsepääsemätön ongelma, ettei niistä olisi selvitty pienellä harkinta-ajalla tai yrittämisellä.
ap
Ehkä olisi kannattanut tehdä lapset vasta avioliitossa tai edes asua saman katon alla ennen niiden hankkimista? Vähän outo suku minusta, jos kaikilla lapset ennen yhteiseloa. Oli mullakin tosin miehen kanssa vauva tulossa eikä asuttu vielä yhdessä, kun naimisiin mentiin ja meidän liitto on kestänyt.
" Kukaan ei ollut mennyt naimisiin ennen kuin sai lapsia, saati asunut edes saman katon alla. "