Kyllä on taas Kaunis pieni elämä -Anne ennättänyt:

Minulla on kaksi kertaa sama määrä lapsia kuin Annella ja ehdin hyvinkin näpertelemään kaikenlaista kivaa, sekä harrastamaan. En ymmärrä mihin te yhden lapsen äidit saatta aikanne haaskattua kun ette itse ehdi mitään tekemään. Varmaan teillä on organisointikyky nolla?

Kauniita kuvia, kaunista tekstiä, ihania ideoita...



Olen nyt kolmesti käynyt lukemassa, en seuraa mitään blogia tarkoituksellakaan, mutta tätä vilkaisen silloin tällöin ja aina on hyvä mieli.



Ainoa, mistä en pidä, on tuo talonsa sisustus valkoisine lattioineen ja seinineen ja kristallikruunuineen. Minulle tulee mieleen persoonaton edustuskoti. Onneksi olen nähnyt kuvia muistakin huoneista ja yksityiskohdathan ovat ihania.



Blogin pitäminenhän on harrastus. Joku toinen ehtii käydä jumpassa viisi kertaa viikossa, ja joku toinen sitten jotain muuta. Sitä en ymmärrä, miten tästäkin voidaan taas saada aihe haukkua ja pilkata äitejä, joiden elämään ei mahdu askartelua ja näpertelyä. Nämä ovat valinneet toisin. Ehkä aikaa vie muut harrastukset tai halu tehdä kaiken itse (ei siivoojaa, ruokaa alusta asti itse valmistettuna, vaatteet ommellaan itse jne). Voi myös olla, että kaikki emme ole samanlaisia organisoinnin mestareita. Miksi siitäkin pitää saada aihe, jolla haukkua muita ja nostaa itseään ylemmäs? Erilaisia kun kaikki ollaan, ja itse en ainakaan lasten kanssa askartele kuin ne perinteiset joulukortit ja parit koristeet vuoden varrella. Ja nyt kun aloitin työt, en ehdi tuotakaan.

luen itse paljon, tosin olen hitaahko lukija, koska jään usein pohtimaan lukemaani, selaan muutaman sivu taaksepäin ja luen uudestaan jne. Tuo kirjapino jouluksi, aikamoinen urakka. Tokihan kursorisesti lukemalla lukee isoja määriä, mutta mitä siitä jää käteen?

Minä taas olen erittäin nopea lukemaan, en palaile takaisinpäin ja mietin sitten lukemisen jälkeen, touhuillessani muuta. Hitaasti lukeminen ei sovi ollenkaan, ajatukset lähtee harhateille. Joten Annen kirja"pino" ois ollu mulle ihan pala kakkua (eihän nuo ollu ees paksuja ja sisällöltään varmaan kohtuu liibalaabaa).

Eikö ole ihmeellistä ja kummallista että näin me ihmiset vaan ollaan erilaisia!?!

Viime aikoina siitä on vain hälvennyt vähän harmonia, joka oli ennen ihan kosketeltavissa.



Johtuisiko se sitten siitä, että jokaiseen postaukseen melkein sisältyy joku mainos.



En voi sille mitään, että se häiritsee. Mutta eipä blogia ole tietenkään pakko lukea, ja paljon on toki muitakin hyviä blogeja.

On kyllä ehtiväinen ja aikaansaapa nainen, ei voi muuta sanoa! Uskoisin että heillä käy kodinhoitaja tai vähintään siivoja säännöllisesti, että äidillä jää aikaa harrasteluun...vai onko niin että äiti tekee töitä kotona ja lapset on päivähoidossa?

On kyllä todella kaunis koti, rahaa tuntuu olevan käytössä ja kivoja juttuja Anne tekee, selvästikin taiteellisesti lahjakas ihminen ja esteettistä silmää on suotu.

Helposti tuollaisia lukiessa tulee kademieli, mutta itse ajattelen niin, että miksi kadehtisin ihan vierasta ihmistä? Itselläni on omalla tavallaan pieni kaunis elämä, ja ainakin OIKEASTI pieni elämä, kun asutaan pienessä kodissa eikä rahaa ole laittaa siivoojan palkkaamiseen eikä kalliisiin lasten vaatteisiin...!

lasten kanssa ollenkaan??

Se raha ei tuo rakkautta vaan läsnäolo.

Minusta vanhin lapsista näyttää aina niin surulliselta joka kuvassa.

Hymyillen luin tätä viestiketjua täällä! :) En vaan ymmärrä kade-mielisiä kirjoituksia blogin pitäjää kohtaan. Varmasti tavallista elämää viettävät tahoillaan. Se mitä toiselle on suotu, so what? Ollaan onnellisia ja tyytyväisiä siihen mitä meillä itse kullakin on. :)

Ihan uskomattoman kateellista porukkaa täällä, minkä ei tietenkään pitäisi olla yllätys. Kaunis pieni elämä on lemppariblogini ja tykkään todella myös Annen sisustus- ja vaatemausta, mutta ennen kaikkea noista upeista itse tehdyistä jutuista! Ihanaa kun jotkut jaksavat, osaavat ja tekevät! Mulle ainakin tulee blogista hyvä mieli. Eikä parin kuvan laittaminen nettiin muutaman päivän välein todellakaan vie aikaa perheeltä. Roikuttehan te itsekin netissä!

Herrajumala! Akkia kuvat esiin! Freskot on upeita. Tama vilpittomasti ja rauha maassa!

sensijaan, että käytte katsomassa blogia ihan vain haukkuaksenne. Tehkää omasta elämästänne elämisen arvoista, niin ei tarvitse muita kadehtia!

Annella on esteettistä silmää ja kykyä nähdä ja tehdä kaunista, nautitaan hänen kauniista kuvistaan ja valittajat voivat siirtyä jonnekin muualle, ihan oikeasti, tuo ilkeily on jo säälittävää...

hyvin kiteytetty

olen kanssasi niin samaa mieltä..ei jaksa käsittää ihminen tuollaista ilkeyttä..jos ei blogi ja blogisti miellytä, niin ei kannata siellä käydä..järjen käyttö olisi toivottavaa..kuitenkin kyseinen blogisti tuo niin monelle aidosti hyvää mieltä..toivottavasti jaksaa meitä vielä ilahduttaa..ilkeämielistenkin palautteiden jälkeen..

ihana blogi.



Viime vuonna rakkaina harrastus oli lukea Annen blogia, edelleen seurailen säännöllisesti.



Hienoa, että joku jolla on niin paljon annettavaa, on valmis jakamaan..

Olen 62-vuotias kolmen lapsen äiti ja monen lapsen mummu, joka rakastaa kaikkea kaunista, mutta ei jaksa pistää tikkua ristiin omien nurkkiensa kohentamiseksi :).

Että on ihana blogi! Suurkiitokset blogin pitäjälle! On aina yhtä ihanaa saada "vierailla" teillä!

Siunausta koko perheelle!

Ja myös meille kaikille muille!!!

Mutta ihmettelen kyllä minäkin miten se ehtii ylipäätään tehdä muuta kuin pyörittää perhettä. Sillä on pakko olla apujoukkoja, ei tuo muuten onnistu. Meneehän jo pelkästään asetelmien ja kuvien ottamiseenkin aikaa ja nettiin laittamiseen.

Itse tässä muistelen aikaa kun oli pienet lapset...ja ihme ja kumma, jostain syystä se juuri oli näpertelyn kulta-aikaa :)Nyt on tullut vanhaksi ja laiskaksi. Annella on silmää kauneudelle ja onhan hän tietääkseni opiskellutkin sisustusalaa, joten ei tarvitse ihmetellä upeaa kotia ja blogia. Kuka voi vetää herneen nenään tollaisesta asiasta. Ketä sitä kiinnostaisikaan katsella kuvia jostain sekasotkusta...sitä näkee ihan tarpeeksi kotinurkissa ;)Apujoukkoja tai ei, monesti äitien elämä alkaa illalla kun lapset saa nukkumaan ;)

Jotkut ihmiset vaan ovat luonnostaan surullisen näköisiä, minä itsekin olen, eikä se tarkoita että on surullinen oikeasti.- Mitä kodin hoitamiseen ja askertelemiseen tulee, on se aivan ihmisestä itsestään kiinni. Itse olen neljän, nyt aikuisen lapsen äiti. Kun lapset olivat vielä pieniä niin ehdin vaikka kuinka paljon asioita. Ompelin lapsille vaatteita, kotiin päiväpeitteitä ja verhoja. Kiertelin kirpputoreja ja tilasin Ellokselta, värjäsin haalistuneita vaatteita ja kierrätin vanhemman siskoni kanssa lasten vaatteita. Rahaa ei ollut liikaa mutta kaikki tervittava oli ja sitä enemmen kekseliäisyyttä.En ehtinyt miettiä mitä muut tekevät, olin ihan onnellinen kotiäiti. Älkää istuko nuoret äidit täällä koneella ja voihkiko, vaan eläkää omaa elämäänne ja olkaa kiitollisia siitä mitä teillä on.

Aivan ihana!!

Raamatun lauseita näkyi olevan blogissa ja raamattukin jossain valokuvassa.

Mutta ihmettelen kyllä minäkin miten se ehtii ylipäätään tehdä muuta kuin pyörittää perhettä. Sillä on pakko olla apujoukkoja, ei tuo muuten onnistu. Meneehän jo pelkästään asetelmien ja kuvien ottamiseenkin aikaa ja nettiin laittamiseen.

Eihän se teekään muuta. Miehen kanssa pyörittävät nettikauppaa ja blogi on nykyisin hyvin pitkälti sen markkinointia, eli osa tuota työtä. Itse on ilmoittanut pesevänsä pyykkiä (eli kalliita vaatteita) käsin öisin kun muu perhe nukkuu ja kuuntelevansa jotain tyyliin gospelia samalla, eli venyttää omasta halustaan päivää. Tottakai vaatii kovaa työtä pitää yllä isoa taloa, mutta moni tekee sitä ihan vaativan päivätyön ohessa. Ei tuo blogaaminen nyt ihan työtä vastaa, varsinkin kun siellä on pari postausta per viikko.

Ei tarvii Annen juosta kieli pitkällä pitkin Kampinkeskusta haalimassa ale-Tickettiä ja Moloa, kuten muut blogaajat näyttävät just nyt tekevän, sen kun klikkailee netikaupoista kotiin sen mitä haluaa metsästämättä jotain tiettyä mallia värissä lollipop mistä halvimmalla irtoaa.

Ei ainakaan päivitä mitään siitä, että itse harrastaisi säännöllisesti jotain muuta kuin tuota kotia, tyttö taitaa harrastaa jotain balettia tyyliin kerran viikossa. Miehen työ on näemmä vähän harrastelutyyppistä perheyrityksessä, koska pitää joka päivä tunnin ruokatauon kotona ja tulee kotiin viimeistään neljän maissa ja pitää aina pitkät lomat.

Kun on a)rajattomasti aikaa ja b) ainakin suht rajattomasti rahaa ja c) terveet elämäntavat ehtii ja jaksaa näpertää, kuvata ja olla. tekstien kirjoittamiseen ei mene kauaa, koska ovat täysin oikolukematonta tajunnanvirtaa.

Kaunis blogi jota katselee mielellään, kuitenkin enemmän näyteikkuna nettikauppaan ja sellainen siloiteltu kuva yhden hyvin toimeentulevan ja luovan perheen elämästä harkittuina tuokiokuvina kuin joku arjen kuvaus, en todellakaan usko että heilläkään on aina noin tiptop ja kiireettömän seesteistä. Sitäpaitsi hyvä kuvaaja osaa käsitellä kuvat väreiltään ja valotukseltaan paljon pehmeämmiksi ja harmoonisemmiksi kuin todellisuus on.

Toihan on ihan kuin jonkun ammattilaisen tekemä blogi kuvineen, askarteluineen, ruokineen, ideoineen, kirjoineen (kamala kasa, joka on luettu reilusti jouluun mennessä) jne. EI kenelläkään ole aikaa tollaseen, paisti jollakin, joka pyörittää sitä työkseen ja elää oikeasti ihan jotain muuta elämää.



Skeptikko