Voi hyvää päivää! Tuttavaperhe valittaa köyhyyttä...
Siis tänään meinas hajota oikeasti kahvipöydässä, kun erään tuttavaperheen äiti valitti, kuinka on köyhää tämä elämä ja kuinka rahat ei riitä, kaikki on kallista ja minimiäitiyspäivärahalla pitää kituuttaa. Ymmärrän kyllä, että köyhyyttä Suomestakin löytyy ja onhan tuo minimipäiväraha aika pieni, MUTTA kun sitten kysyin, että no mitäs te tienaatte, kävi ilmi, että he tienaavat enemmän kuin me! Siis mun mies on vuoden loppuun koulutuksessa, itse äippälomalla. Heillä mies töissä ja nainen äippälomalla. Eikä mulle ole koskaan tullut olo, että voi kun ollaan köyhiä ja että tukia pitäisi maksaa enemmän. Ei me olla edes tarvittu tt-tukea, vaikka oltaisiin tulojen puolesta siihen oikeutettuja. En siis alkuun ymmärtänyt, miten tämä elämä voi olla niin köyhää heidän tuloillaan, mutta sitten sekin selkisi.
Ensinnäkin heillä on KAKSI autoa. Yhden vielä ymmärrän, molempien lapsuudenperheet asuvat kaukana ja sellaisella sijainnilla, ettei sinne kulje julkisia + että miehen työpaikkaan on sen verran matkaa, että tuonnekin on vaikea julkisilla päästä. Mutta ei siitä toisesta voi kuulemma luopua, kun sitten on perheen äidin liikkuminen hankalaa. Miten niin hankalaa? Kaupungin joukkoliikenne kulkee etuoven edestä, kauppa on tien toisella puolella. Mihin he tarvitsevat oikeasti autoa?
Toisekseen, perheen lapsi ruokitaan pelkästään kaupan purkkiruoilla. Tässähän ei mitään vikaa ole, mutta kyllähän tuokin tulee tosi kalliiksi, kuin se, että itse tekisi. Mutta kun ei luota omaan ruoanlaittotaitoon. Just joo. Se onkin tosi vaikeeta keittää perunaa.
Kolmanneksi perheen vanhemmat syövät mitä sattuu. Kehuvat kuinka tilasivat pitsat tässä yksi päivä ja sitten ruoka tehdään vain yhdelle päivälle koska mies ei tykkää ottaa jääkaapista tähteitä. Niinpä niin.
Lisäksi perheen äiti hamstraa kirpputoreilla kaikkea päätöntä. Siis kaikkea mitä saattaa tarvita, kannattaa kuulemma ostaa nyt kun halvalla saa. Sama muilla kaupoilla käydessä. Tarjouksia hastrataan kun halvalla saa. Joo, mä ymmärrän tarpeeseen tulevat tarjoukset, mutta mikä järki on ostaa jotain sellaista mitä ei tarvitse vain sen takia, että sitä joskus saattaa tarvita?
Tämänkin perheen äiti on sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tukea heitä enemmän. ONhan heillä lapsi! Itse taas olen sitä mieltä, että jos ei käy töissä, on tulot pienet ja silloin niillä pitää pärjätä. Mulla minimi äp-raha tasan sen takia, että opiskelen vielä, mutta lapsen hankkiminen tässä elämänvaiheessa oli tasan mun oma päätös Turha mun on nyt vinkua, että lisää pitäisi saada. Jos mä haluan lisää, mä olisin voinut hankkia lapseni myöhemmin ja käydä töissä tienaamassa lisää äp-rahaa. Ärsyttää tollaset vinkujat. Varsinkin, kun köyhyys on omista päätöksistä kiinni.
Kommentit (59)
... En siis ymmärrä tuota kovasydämisyyttäkään, jollaista täällä palstalla lietsotaan.
Kaikissa elämän ratkaisuissa on niitä sävyjä ja vivahteita. ei ole yhtä oikeaa.
Ilman muuta lapsiperheiden pitää saada tukea, jotta lapset voidaan hoitaa ja kasvattaa mahdollisimman hyvin. Ihan jokaikinen lapsi on tärkeä.
Yhteiskunna kuuluu huolehtia lapsista vanhempien tukena.
elämistä helpotti se, että myimme oman automme pois, kun mies palasi väliaikaisesti koulun penkille. Ei meillä ollut varaa pitää autoa tätä puolta vuotta mikä miehen koulutukseen menee. Toisaalta, ne rahat, jotka saimme auton myynnistä ovatkin nyt sitten olleet hyvä hätävara tälle taloudellisesti tiukemmalle jaksolle. Nyt hankimme taas uuden auton jahka ehdimme, mies on jo allekirjoittanut työsopimuksen ensi vuoden alusta. Sitten kun menee töihin, on elämä huomattavasti helpompaa kun on auto. Työmatkoihin käytetty aika puolittuu, jonka seurauksena mies ehtii enemmän olemaan kotona perheensä kanssa. Mutta nyt, tässä tilanteessa, kun elämme minimituilla ei autoon yksinkertaisesti ole varaa. Ei ne tulot, vaan ne menot.
Ap
Lainat, maksut?
Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.
Ja hei: mikä ihmeen yhden naisen kansantribunaali sinä ap muka olet? Mikä sinä olet kieltämään joltakin oikeuden kokea subjektiivisesti rahatilanteensa huonoksi? Hä?
Kysehän on aina siitä, millaiseen elintasoon on aiemmin tottunut ja siitä, mitä elämältä toivoo VERRATTUNA senhetkiseen tulotasoon.
Rikaskin voi siis kokea olevansa tiukilla, kun ei pysty hankkimaan sellaisia tarpeelliseksi kokemiaan asioita, joihin on tottunut.
Jos sinun logiikkaasi ap vedetään tarpeeksi pitkälle, EI KUKAAN VOI SUOMESSA VALITTAA KÖYHYYTTÄ. Kun täällä ei kumminkaan kukaan kuole nälkään kuten jossain Somaliassa....
Aina siis voisi vertailla loputtomiin ja vetää kaapista jonkun, jolla menee vieläkin heikommin ja väittää, että HEI, ette te mitään köyniä ole, kun teillä on varaa pari kertaa kuussa käydä kahvilla baarissa...
Summa summarum: köyhyys on AINA subjektiivinen kokemus.
Toki ajat muuttuvat, mutta köyhä perhe voi olla HYVÄ perhe! Ennen ihmiset näkivät nälkää, ja ihan hyviä ja rakastavia ihmisiä kasvoi niistä köyhienkin perheiden lapsista. Ei lapsi tarvitse ylettömästi esim. materiaa ja tilaa ympärilleen, se henkinen tukeminen on paljo tärkeämpää, jos sitä ei ole lapsi vaurioituu.
On aika kamalaa, että nykyään moni perhe elää isossa asunnossa, jonka lainojen lyhennysten vuoksi isä ja äiti painavat pitkää päivää =näkevät vähän lapsiaan. Ja kun ollaan yhdessä kotona, niin jokanen on omassa huoneessaan pelaamassa sitä pleikka3 tai Wiitä tai chattailee kaverien kanssa omalla läppärillään.
Pienessä asunnossa asuvalla perheellä (jolla ei ole kun yksi tietokone eikä mitään pleikkareita) on enemmän aikaa toisilleen (pienempi asuntolaina=vähemmän pitää töitä tehdä) ja perheenjäseniä näkee enemmän kun jokainen ei ole omassa "siivessään", ja luontevammin koko perhe istuu yhdessä vaikka lautaplejä pelaamassa.
Ja KYLLÄ: myös rikkailla on onnellisia perheitä ja köyhillä onnettomia! Tarkoitan sitä, että olen NIIN ONNELLINEN kun nykyään downshiftaaminen nostaa päätään, sillä loppujen lopuksi elämässä ei kovin moni asia ole tärkeä. On hyvä palata perusjuttuihin, maailmaa kiertäneenä, yleensä ne onnellisimmat ihmiset ovat niitä köyhimpiä (enkä puhu nyt mistään nälkää näkevistä!) Omaisuus tuo myös vastuuta pahassa mielessä ja sen menettämisen pelon. Jos pitää haalia lisää ja suojella kertynyttä omaisuutta, niin se aiheuttaa stressiä Lisäksi se kilpavarustelu: pakko ostaa uusi auto kun naapurikin osti jne. muu vastaava.
Lainat, maksut?
Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.
Ja hei: mikä ihmeen yhden naisen kansantribunaali sinä ap muka olet? Mikä sinä olet kieltämään joltakin oikeuden kokea subjektiivisesti rahatilanteensa huonoksi? Hä?
Kysehän on aina siitä, millaiseen elintasoon on aiemmin tottunut ja siitä, mitä elämältä toivoo VERRATTUNA senhetkiseen tulotasoon.
Rikaskin voi siis kokea olevansa tiukilla, kun ei pysty hankkimaan sellaisia tarpeelliseksi kokemiaan asioita, joihin on tottunut.
Jos sinun logiikkaasi ap vedetään tarpeeksi pitkälle, EI KUKAAN VOI SUOMESSA VALITTAA KÖYHYYTTÄ. Kun täällä ei kumminkaan kukaan kuole nälkään kuten jossain Somaliassa....
Aina siis voisi vertailla loputtomiin ja vetää kaapista jonkun, jolla menee vieläkin heikommin ja väittää, että HEI, ette te mitään köyniä ole, kun teillä on varaa pari kertaa kuussa käydä kahvilla baarissa...
Summa summarum: köyhyys on AINA subjektiivinen kokemus.
Mutta kyllähän sekin aika paljon kertoo, että perhe asuu vuokralla. Nainen haluaisi muuttaa isompaan, mutta heillä ei ole varaa. Miehen mukaan siis. Kyllähän sekin aika paljon kertoo, että kaikki mahdollinen ostetaan laskulla. Esim. Puhelin on kytkyllä. Piti olla joku hieno älypuhelin, kun kaikilla on. Tästä sitten maksetaan taas monta kymppiä ylimääräistä joka kuukausi. Samaan aikaan olisi voinut ottaa sen halvan peruspuhelimen ja maksaa kerralla. Kyllä se aika vahvasti siltä kuulostaa, että säästää ei osata, muttakaikki mulle heti nyt. Se mitää olen hänen kanssaan keskustellut, niin kyllä hän hauaa kaiken heti kun muillakin on, mutta töitä sen eteen ei tehdä.
Ap
Ihan SAMA, osaako ko. perhe elää mahdollisimman säästäväisesti. Varmaankaan ei osaa, et sinäkään takuulla kaikessa osaa kaikkein säästäväisintä vaihtoehtoa valita. Jokaisella on jokin ns. ylellisyysasia, josta ei halua tinkiä.
Pointti oli, että sinä tai kukaan muukaan ette voi kieltää toiselta oikeutta kokea subjektiivisesti, että hänen tulonsa ovat liian pienet ja elämä on köyhää. Se ON sitä, jos siltä TUNTUU!
koittakaa nyt ymmärtää että ihmiset on erilaisia ja nauttii eri asioista. Vaikka jollekin jokin olisi paljon laivamatkaa edullisempaa ja LAADUKKAAMPAA niin voi olla ihmisiä joiden laatu tulee muun ohessa ruotsinlaivasta.
Kannattaa ostaa kunnollinen tehosekoitin, sillä saa ihan kunnon soseeksi IHAN KAIKKI ruuat. On ihan sama koostumus kun kaupan pilteissä. Jos marjoja missä siemeniä, ne voi ensi soseuttaa ja painaa lusikalla soseen siivilän läpi niin siemenet jäävät siivilään.
Onneksi vauva-aika on takanapäin nyt. Tuolle koneelle olisi toki ollut käyttöä, mutta meillä ei olisi ollut siihen varaa. Siinä mielessä tuli halvemmaksi ostaa niitä purkkiruokia kuin ostaa tehosekoitin ;)
Toki monelle sillä on käyttöä myöhemminkin, mutta me emme ole vielä koskaan törmänneet tilanteeseen, jossa sitä tarvitsisimme.
Tässä on ehkä yksi asia, jota moni ei vaan ymmärrä: kaikilla pienituloisilla tai köyhillä ei ole kaikkia niitä hienoja kodinkoneita, joilla helpottaa elämäänsä ja tehdä ruokia. Pahimmillaan ne vauvan soseet muussataan haarukalla. Rahaa menee noihin kodinkoneisiinkin, mikä lisää kyllä itsetehtyjen hintaa.
Omena on tosiaan hankala soseuttaa. Meidän sihtikurkulle kuitenkin kelpasi kun raastoi omenan raastinraudan hienoimmalla terällä. Aika soseeksi meni.
Ihan SAMA, osaako ko. perhe elää mahdollisimman säästäväisesti. Varmaankaan ei osaa, et sinäkään takuulla kaikessa osaa kaikkein säästäväisintä vaihtoehtoa valita. Jokaisella on jokin ns. ylellisyysasia, josta ei halua tinkiä.
Pointti oli, että sinä tai kukaan muukaan ette voi kieltää toiselta oikeutta kokea subjektiivisesti, että hänen tulonsa ovat liian pienet ja elämä on köyhää. Se ON sitä, jos siltä TUNTUU!
Pienituloisella, köyhästä nyt puhumattakaan, ei ole varaa mihinkään ylellisyyteen. Siinä vaiheessa, kun kaikessa mahdollisessa on säästetty ja siltikään ei rahat riitä voi todeta olevansa köyhä. Subjektiiviset kokemukset hittoon. Taidat itse kinuta vain valtion tukipakettia elämiseen ja sen jälkeen koet olevasti siltikin köyhä?
Ihan SAMA, osaako ko. perhe elää mahdollisimman säästäväisesti. Varmaankaan ei osaa, et sinäkään takuulla kaikessa osaa kaikkein säästäväisintä vaihtoehtoa valita. Jokaisella on jokin ns. ylellisyysasia, josta ei halua tinkiä. Pointti oli, että sinä tai kukaan muukaan ette voi kieltää toiselta oikeutta kokea subjektiivisesti, että hänen tulonsa ovat liian pienet ja elämä on köyhää. Se ON sitä, jos siltä TUNTUU!
Pienituloisella, köyhästä nyt puhumattakaan, ei ole varaa mihinkään ylellisyyteen. Siinä vaiheessa, kun kaikessa mahdollisessa on säästetty ja siltikään ei rahat riitä voi todeta olevansa köyhä. Subjektiiviset kokemukset hittoon. Taidat itse kinuta vain valtion tukipakettia elämiseen ja sen jälkeen koet olevasti siltikin köyhä?
satavarmasti jotakin, jonka voisin tarkemmalla syynillä saneerata pois tarpeettomana tai korvata jollakin halvemmalla. Ihan varmasti.
Ihan SAMA, osaako ko. perhe elää mahdollisimman säästäväisesti. Varmaankaan ei osaa, et sinäkään takuulla kaikessa osaa kaikkein säästäväisintä vaihtoehtoa valita. Jokaisella on jokin ns. ylellisyysasia, josta ei halua tinkiä. Pointti oli, että sinä tai kukaan muukaan ette voi kieltää toiselta oikeutta kokea subjektiivisesti, että hänen tulonsa ovat liian pienet ja elämä on köyhää. Se ON sitä, jos siltä TUNTUU!
Pienituloisella, köyhästä nyt puhumattakaan, ei ole varaa mihinkään ylellisyyteen. Siinä vaiheessa, kun kaikessa mahdollisessa on säästetty ja siltikään ei rahat riitä voi todeta olevansa köyhä. Subjektiiviset kokemukset hittoon. Taidat itse kinuta vain valtion tukipakettia elämiseen ja sen jälkeen koet olevasti siltikin köyhä?
satavarmasti jotakin, jonka voisin tarkemmalla syynillä saneerata pois tarpeettomana tai korvata jollakin halvemmalla. Ihan varmasti.
Mun ei kuule tarvitse kuin halusta säästää. Minä ja mieheni olemme molemmat töissä ja menot on mitoitettu tulojen mukaan, siten että aina on liikumavaraa.
Ihan SAMA, osaako ko. perhe elää mahdollisimman säästäväisesti. Varmaankaan ei osaa, et sinäkään takuulla kaikessa osaa kaikkein säästäväisintä vaihtoehtoa valita. Jokaisella on jokin ns. ylellisyysasia, josta ei halua tinkiä. Pointti oli, että sinä tai kukaan muukaan ette voi kieltää toiselta oikeutta kokea subjektiivisesti, että hänen tulonsa ovat liian pienet ja elämä on köyhää. Se ON sitä, jos siltä TUNTUU!
Pienituloisella, köyhästä nyt puhumattakaan, ei ole varaa mihinkään ylellisyyteen. Siinä vaiheessa, kun kaikessa mahdollisessa on säästetty ja siltikään ei rahat riitä voi todeta olevansa köyhä. Subjektiiviset kokemukset hittoon. Taidat itse kinuta vain valtion tukipakettia elämiseen ja sen jälkeen koet olevasti siltikin köyhä?
satavarmasti jotakin, jonka voisin tarkemmalla syynillä saneerata pois tarpeettomana tai korvata jollakin halvemmalla. Ihan varmasti.
Mun ei kuule tarvitse kuin halusta säästää. Minä ja mieheni olemme molemmat töissä ja menot on mitoitettu tulojen mukaan, siten että aina on liikumavaraa.
Jokaisella suomalaisella on kulutuksessaan jotakin, jota joku voi väittää huonosti harkituksi tai tarpeettomaksi.
SEN TAKIA on typerää edes inttää moisia, kuten ap tekee.
Kun kyse on kumminkin aina siitä, että valittaja itse kokee vain, ettei hänellä ole sellaisia tuloja, jotka hänen mielestään (edelleen siis subjektiivinen arvio) riittäisivät mukavaan elämiseen.
Ihan SAMA, osaako ko. perhe elää mahdollisimman säästäväisesti. Varmaankaan ei osaa, et sinäkään takuulla kaikessa osaa kaikkein säästäväisintä vaihtoehtoa valita. Jokaisella on jokin ns. ylellisyysasia, josta ei halua tinkiä. Pointti oli, että sinä tai kukaan muukaan ette voi kieltää toiselta oikeutta kokea subjektiivisesti, että hänen tulonsa ovat liian pienet ja elämä on köyhää. Se ON sitä, jos siltä TUNTUU!
Pienituloisella, köyhästä nyt puhumattakaan, ei ole varaa mihinkään ylellisyyteen. Siinä vaiheessa, kun kaikessa mahdollisessa on säästetty ja siltikään ei rahat riitä voi todeta olevansa köyhä. Subjektiiviset kokemukset hittoon. Taidat itse kinuta vain valtion tukipakettia elämiseen ja sen jälkeen koet olevasti siltikin köyhä?
satavarmasti jotakin, jonka voisin tarkemmalla syynillä saneerata pois tarpeettomana tai korvata jollakin halvemmalla. Ihan varmasti.
Mun ei kuule tarvitse kuin halusta säästää. Minä ja mieheni olemme molemmat töissä ja menot on mitoitettu tulojen mukaan, siten että aina on liikumavaraa.
Jokaisella suomalaisella on kulutuksessaan jotakin, jota joku voi väittää huonosti harkituksi tai tarpeettomaksi.SEN TAKIA on typerää edes inttää moisia, kuten ap tekee.
Kun kyse on kumminkin aina siitä, että valittaja itse kokee vain, ettei hänellä ole sellaisia tuloja, jotka hänen mielestään (edelleen siis subjektiivinen arvio) riittäisivät mukavaan elämiseen.
Ap myös kirjoitti, että perheessä on kaksi autoa. Miksi? Onko susta muka järkevää, että kun tulot eivät kahteen autoon riitä, niin niitä on kuitenkin pakko pitää? Ja sitten kitistään, kun ei rahat riitä? Eihän siinä ole mitään järkeä! Jos haluaa sellaiset tulot, että eläminen on mukavaa (mitä se ei aina voi olla), niin tekisi jotain niiden eteen! ap kirjoitti myös, että äidillä on minimipäiväraha, miksi? Oletko sitä miettinyt? Elämä olisi paljon helpompaa, jos ensin tekisi töitä ja vasta sitten niitä lapsia. Turhanpäiväistä kitinää mun mielestä.
se että syö samaa ruokaa monena päivänä ei välttämättä ole edullisempaa kuni tehdä joka päivä eri ruokaa. Sehän riippuu ihan ruokaan käytettävien ainesten hinnoista.
Meillä minä ja lapsi inhoamme syödä samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin. Jos jotain jää, mies ottaa evääksi (häntä saman ruuan syöminen ei haittaa), tai jos jää enemmän "viritän" ruuan toiseksi , esim. tomaattikeiton pohjasta pastakastike. Ruokaan meillä menee silti vähemmän rahaa kuin monilla tutuilla, käytämme paljon halpoja ruoka-aineksia kuten sipulia ja linssejä ja ruokaa menee hyvin vähän hukkaan. Emme myöskään osta juurikaan eineksiä ja ylipäänsä kalliita tuotteita ostetaan säästeliäästi.
Eli eri päivinä voi syödä eri ruokia ilman että se tulisi kalliiksi.
se että syö samaa ruokaa monena päivänä ei välttämättä ole edullisempaa kuni tehdä joka päivä eri ruokaa. Sehän riippuu ihan ruokaan käytettävien ainesten hinnoista.
Meillä minä ja lapsi inhoamme syödä samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin. Jos jotain jää, mies ottaa evääksi (häntä saman ruuan syöminen ei haittaa), tai jos jää enemmän "viritän" ruuan toiseksi , esim. tomaattikeiton pohjasta pastakastike. Ruokaan meillä menee silti vähemmän rahaa kuin monilla tutuilla, käytämme paljon halpoja ruoka-aineksia kuten sipulia ja linssejä ja ruokaa menee hyvin vähän hukkaan. Emme myöskään osta juurikaan eineksiä ja ylipäänsä kalliita tuotteita ostetaan säästeliäästi.
Eli eri päivinä voi syödä eri ruokia ilman että se tulisi kalliiksi.
käytetään loput hyödyksi. Menekkiä teillä silti on aivan liikaa jos ete ylimääräisiä syö lopppuun
kaikkien tuhlausta selitellään ja puolustellaan. No, AV onkin täynnä näitä yhteiskunnan loisia, jotka eivät mitään rahojensa eteen tee. Paitsi, synnyttää. :D
Ihan SAMA, osaako ko. perhe elää mahdollisimman säästäväisesti. Varmaankaan ei osaa, et sinäkään takuulla kaikessa osaa kaikkein säästäväisintä vaihtoehtoa valita. Jokaisella on jokin ns. ylellisyysasia, josta ei halua tinkiä. Pointti oli, että sinä tai kukaan muukaan ette voi kieltää toiselta oikeutta kokea subjektiivisesti, että hänen tulonsa ovat liian pienet ja elämä on köyhää. Se ON sitä, jos siltä TUNTUU!
Pienituloisella, köyhästä nyt puhumattakaan, ei ole varaa mihinkään ylellisyyteen. Siinä vaiheessa, kun kaikessa mahdollisessa on säästetty ja siltikään ei rahat riitä voi todeta olevansa köyhä. Subjektiiviset kokemukset hittoon. Taidat itse kinuta vain valtion tukipakettia elämiseen ja sen jälkeen koet olevasti siltikin köyhä?
satavarmasti jotakin, jonka voisin tarkemmalla syynillä saneerata pois tarpeettomana tai korvata jollakin halvemmalla. Ihan varmasti.
Mun ei kuule tarvitse kuin halusta säästää. Minä ja mieheni olemme molemmat töissä ja menot on mitoitettu tulojen mukaan, siten että aina on liikumavaraa.
Jokaisella suomalaisella on kulutuksessaan jotakin, jota joku voi väittää huonosti harkituksi tai tarpeettomaksi. SEN TAKIA on typerää edes inttää moisia, kuten ap tekee. Kun kyse on kumminkin aina siitä, että valittaja itse kokee vain, ettei hänellä ole sellaisia tuloja, jotka hänen mielestään (edelleen siis subjektiivinen arvio) riittäisivät mukavaan elämiseen.
Ap myös kirjoitti, että perheessä on kaksi autoa. Miksi? Onko susta muka järkevää, että kun tulot eivät kahteen autoon riitä, niin niitä on kuitenkin pakko pitää? Ja sitten kitistään, kun ei rahat riitä? Eihän siinä ole mitään järkeä! Jos haluaa sellaiset tulot, että eläminen on mukavaa (mitä se ei aina voi olla), niin tekisi jotain niiden eteen! ap kirjoitti myös, että äidillä on minimipäiväraha, miksi? Oletko sitä miettinyt? Elämä olisi paljon helpompaa, jos ensin tekisi töitä ja vasta sitten niitä lapsia. Turhanpäiväistä kitinää mun mielestä.
Jos sinun logiikkaasi noudatetaan, KUKAAN ei voi koskaan valittaa rahojen vähyttä ja ankeaa talouttaan.
Kun ainahan siinä jotain säästämisen saumaa löytyy, jos oikein tarkkaan katsotaan.
Hei: valittaa saa aina. Ap veti hetulat, kun joku tuli kahvipöytäkeskustelussa ystäväkseen luulemalleen ihmiselle valittaneeksi, että rahat ei riitä kaikkeen, mitä toivoisi.
Voi kyynel.
kaikkien tuhlausta selitellään ja puolustellaan. No, AV onkin täynnä näitä yhteiskunnan loisia, jotka eivät mitään rahojensa eteen tee. Paitsi, synnyttää. :D
Ainakin minä yritän vaan sanoa, että ap ei voi suuttua siitä, että joku omakohtaisesti sanoo, että tykkäisi ansaita enemmän ja rahat eivät riitä siihen, mihin toivoisi.
Siitähän tässä on kyse. AINA voi sanoa, että sulla on toi ja toi meno turha ja tossa voisit säästää vielä lisää...
(olen kirjoitellut tässä ketjussa useamman kommentin, mutta yhteiskunnan loinen en ole koskaan ollutkaan, vaan hyvätuloinen uranainen)
kun sitten ylpeillään ensin, että miten halvalla on jotain saatu ja muutaman käytön jälkeen toteaa, että pitää hankkia uusi, kun se halpa hajosi. Ei siinä mtiään, halpoja asioita on kiva saada, mutten koskaan oleta niiden toimivan koskaan yhtä pitkään kuin ns. kunnollisten tuotteiden. Ja yleensä hintakin korreloi laatua.