Lapset 5v ja 2v.

Heräilevätkö paljon? Oletko juuri palannut töihin? Tai ollut pitkään kotona ja pää alkaa hajota siihen?

Mies tekee tosi pitkää viikkoa, ja lisäksi epäsäännöllistä vuoroa. Olen kotona, pää ei hajoa tähän kotona oloon, tykkäänkin. Ehkä enempi väsyn siihen kun olen niin paljon itsekseni lasten kanssa ja koko huushollin pyöritys jää aika paljon kontolleni. Itsekin tulen tekemään epäsäännöllistä viikkoa kunhan sorvin ääreen palaan. Ja jo ajatuskin siitä väsyttää.ap

mut, sellasta se on.



Mulla on ihan samanikäiset, ja oon yksin niiden kanssa. Pääkoppa on ihan kunnossa, vaikka ei tää aina pelkkää hauskanpitoa ookkaan.



Ajattelen niin, että jos puolet maailman kansalaisista hoitaa yksin luokkaa kymmentä lastaan asuen lehmänpaskamajoissa ilman ruokaa ja vettä, ja hekin jaksavat, niin kyllä mäkin tän kestän. Lapset on pieniä kummiskin melko vähän aikaa. Mulla on kuitenkin VAIN kaksi lasta, koti hoidettavana, koira, kissat ja hevonen. Vuorokausi on yhtä pitkä joka päivä, joten jos tänään en ehdi, niin joku muu päivä varmaan ehdin. Lapset kasvaa joka päivä, ja vielä tulee sekin päivä kun joutuu ajankulukseen imuria työntelemään, ku nurkissa ei hengaa enää edes pölypallerot.



Häntä pystyyn ja positiivisia ajatuksia, ei se sen kummempaa ole..

Niinpä. Tietty suhteellisuuden taju on hyvä pitää valittaessaankin... Tämä univelka on vain se heikoin lenkki. Pää ei toimi ja kaikki asiat saavat niin suuret mittasuhteet. Mutta jospa se ensi yö olisi jo parempi taas, tai siis ehjempi.ap

jotain muuta katsomaan lapsien perään edes silloin tällöin yksi yö, niin saat nukkua kunnolla.



Minä ainakin tein näin jo silloin, kun nuorempi oli ihan vauva (tämä onneksi nukkuu pääsääntöisesti tosi hyvin..), pyysin mummin tai kummin tai jonkun muun meille yöksi, ruokapalkalla varmistamaan sen, että saan nukkua kellon ympäri ja tankata unta. Sitä jaksaa ihmeen pitkään kun saa edes välillä tankata.



Kukaan ei ole täydellinen, ja kaikki väsyvät joskus johonkin, mutta tosiaan tietty suhteellisuudentaju tulisi olla. Ihmiset on selvinneet hengissä holokaustista ja sodista, ei silloinkaan paljon syöty tai nukuttu, mutta selvittiin. Toisina päivinä tää on selviämistä, toisina päivinä pääsee loistamaan. Se on elämää, ja ihan kiva niin.

jo yksikin parempi yö tekee ihmeitä! Jatkuva väsymys on jotain niin ikävää... Sitä väsymystä ei edes lopulta tunnista, olo on vain huono, ihan kuin kipeänä. Onko tuttua muille? ap