Opettajat hoi! Erityislapsista...

Timo Saloviita on koko lailla oikeassa. Erityisluokkiin erotteleminen on resurssien tuhlausta sekä siinä mielessä,e ttä se on liian kallista (halvempaa on viedä tukea luokkiin) että siinä mielessä, että se usein pilaa erityisoppilaitten tulevaisuuden. Ja siinä mielessä kaikkien muidenkin, että yhteiskunta, jossa erilaisuutta piilotellaan ja segregaatiota ajetaan, on pohjimmiltaan rasistinen ja sellaisena tuhoon tuomittu. EI tällä väestöpohjalla ole varaa sellaiseen jos haluaa, että kansakunnan kilpailukyky säilyy.



Tavallisilla luokanopettajilla on joskus kummalisen auvoinen käsitys siitä, millaisia resursseja erityisluokilla ja erityiskouluissa muka on. Että olisi avustajavoimia ja lisäopettajia ja vähemmän ntyötä oppilaissa. KÄytännössä ei ole. Tavallisella luokalla voi olla se lähemmäs 30 lasta, mutta oikeasti siinä joukossa on kaksi ongelmaista ja yksi huippulahjakas, jotka vaativat lisähuomiota ja ne loput sujuvat keskiverrosti. Erityisluokalla on 10 erityishuomiota vaativaa oppilasta. EI siinä riitä niistä kenellekään sitäkän vähään kuin tavallisella luokalla yhdelle oppilaalle. Ei vaikka se avustaja ei tänään olisikaan sairaana. Lisäksi erityisluokilla yleensä ei ole rahaa eikä mahdollisuksia edes kymmenesosaan niistä välineistä ja esim erityisistä tiloista, joita luokanopettajat kuvittelevat erityisopetuksessa käytettävän. ÄLytaulut menevät tavallisiin luokkiin, erityisluokilla jurnutetaan vielä liitutaulujen ja lähes opettajan ikäisten kuvaputkinäyttöjen kanssa. Ei ole nitä "rauhallisia tiloja omassa rauhassa opiskelemiseen" (ja sitäpaitsi niiden käyttäminen olisi laitonta, kun ei kuitenkaan ole omaa aikuista oppilaalle sinne mukaan), ei ole tietokoneohjelmia, ei harjoituslevyjä, ei mitään. Ei edes työkirjoja.



Opettaminen sinänsä ei ole sen haastavampaa. Se on opettamista. Siinä täytyy joka tapauksessa miettiä, miten juuri tämän joukon saa tajuamaan juuri tämän asian. Menetelmiä täytyy jokatapauksssa vaihdella. Niistä erityisoppilaista siellä joukossa voi olla hyötyäkin, koska osalla heistä on erilaisia vahvuuksia ja taitoja, jotka voivat syventää koko luokan ymmärrystä joistain asioista.

Tietysti tukea tarvitaan, joten erkat ja ohjaajat menevät mukaan luokkiin ja tuovat siellä tukea myös muille apua tarvitseville. Herätkää tähän päivään!

Aika vähän on erkkoja tai ohjaajia näkynyt minun luokassani.

Tavallisilla luokanopettajilla on joskus kummalisen auvoinen käsitys siitä, millaisia resursseja erityisluokilla ja erityiskouluissa muka on. Että olisi avustajavoimia ja lisäopettajia ja vähemmän ntyötä oppilaissa. KÄytännössä ei ole. Tavallisella luokalla voi olla se lähemmäs 30 lasta, mutta oikeasti siinä joukossa on kaksi ongelmaista ja yksi huippulahjakas, jotka vaativat lisähuomiota ja ne loput sujuvat keskiverrosti. Erityisluokalla on 10 erityishuomiota vaativaa oppilasta. EI siinä riitä niistä kenellekään sitäkän vähään kuin tavallisella luokalla yhdelle oppilaalle. Ei vaikka se avustaja ei tänään olisikaan sairaana. Lisäksi erityisluokilla yleensä ei ole rahaa eikä mahdollisuksia edes kymmenesosaan niistä välineistä ja esim erityisistä tiloista, joita luokanopettajat kuvittelevat erityisopetuksessa käytettävän. ÄLytaulut menevät tavallisiin luokkiin, erityisluokilla jurnutetaan vielä liitutaulujen ja lähes opettajan ikäisten kuvaputkinäyttöjen kanssa. Ei ole nitä "rauhallisia tiloja omassa rauhassa opiskelemiseen" (ja sitäpaitsi niiden käyttäminen olisi laitonta, kun ei kuitenkaan ole omaa aikuista oppilaalle sinne mukaan), ei ole tietokoneohjelmia, ei harjoituslevyjä, ei mitään. Ei edes työkirjoja.

Ajattelet asiaa vain näiden erityisoppilaiden näkökulmasta, kuinka paljon heidän opetukseen ehditään käyttää aikaa/oppilas. Et näe etkä ota huomioon sitä 90 prosenttia oppilaista eli niitä normaaleita ja sitä kuinka paljon aikaa/oppilas heidän opetukseensa on. Koita muistaa, että suurella enemmistölläkin ON OIKEUS saada hyvää opetusta ja sitä HE EIVÄT SAA JOS OPETTAJAN AIKA MENEE HÄIRIKÖIDEN HYYSÄÄMISEEN.

Ja näytä mulle se koulu, jossa yläkoululuokkaan saadaan avustajia tunneille.

1. Tavallisilla luokanopettajilla on joskus kummalisen auvoinen käsitys siitä, millaisia resursseja erityisluokilla ja erityiskouluissa muka on.

2. ÄLytaulut menevät tavallisiin luokkiin, erityisluokilla jurnutetaan vielä liitutaulujen ja lähes opettajan ikäisten kuvaputkinäyttöjen kanssa.

Olen tehnyt pitkähkön uran luokanopettajana. Pari vuotta työskentelin epäpätevänä erityisluokanopettajana.

1. Erityisluokissa edetään oppilaiden kykyjen ja tason mukaan (HOJKS ja e-päätökset). Normiluokassa edetään opetussuunnitelman mukaan nopeasti. On lievästi sanottuna hirveää pitää kiinni opsista ja yrittää saada heikoimmatkin pysymään edes välttävästi mukana. Erityisluokissa oppiminen tapahtuu oppijoiden ehdoilla. Se rauhoittaa tilannetta, vaikkei ylimääräisiä resursseja olisikaan.

2. Älytaulu on väline siinä missä liitutaulukin. Voisin mieluusti luopua älytaulusta ja muista Henna Virkkusen vaatimasta teknologiasta, jos opetusryhmiä pienennettäisiin ja erityistä tukea tarvitsevat saisivat oikeasti sen tuen, jonka he tarvitsevat.

On aivan turha luulla, että vaikkapa 30 oppilaan luokassa ope voisi ottaa huomioon jokaisen erilaisen oppijan yksilölliset tarpeet SEKÄ pysyä opetussuunnitelmassa esim. matematiikan, äidinkielen tai englannin opetuksessa.

Integraatio saattoi perustua järkeviin pedagogisiin ajatuksiin. Nyt se on kuitenkin kunnille keino säästää. Siinä kaikki.

Tavallisilla luokanopettajilla on joskus kummalisen auvoinen käsitys siitä, millaisia resursseja erityisluokilla ja erityiskouluissa muka on. Että olisi avustajavoimia ja lisäopettajia ja vähemmän ntyötä oppilaissa. KÄytännössä ei ole. Tavallisella luokalla voi olla se lähemmäs 30 lasta, mutta oikeasti siinä joukossa on kaksi ongelmaista ja yksi huippulahjakas, jotka vaativat lisähuomiota ja ne loput sujuvat keskiverrosti. Erityisluokalla on 10 erityishuomiota vaativaa oppilasta. EI siinä riitä niistä kenellekään sitäkän vähään kuin tavallisella luokalla yhdelle oppilaalle. Ei vaikka se avustaja ei tänään olisikaan sairaana. Lisäksi erityisluokilla yleensä ei ole rahaa eikä mahdollisuksia edes kymmenesosaan niistä välineistä ja esim erityisistä tiloista, joita luokanopettajat kuvittelevat erityisopetuksessa käytettävän. ÄLytaulut menevät tavallisiin luokkiin, erityisluokilla jurnutetaan vielä liitutaulujen ja lähes opettajan ikäisten kuvaputkinäyttöjen kanssa. Ei ole nitä "rauhallisia tiloja omassa rauhassa opiskelemiseen" (ja sitäpaitsi niiden käyttäminen olisi laitonta, kun ei kuitenkaan ole omaa aikuista oppilaalle sinne mukaan), ei ole tietokoneohjelmia, ei harjoituslevyjä, ei mitään. Ei edes työkirjoja.

Ajattelet asiaa vain näiden erityisoppilaiden näkökulmasta, kuinka paljon heidän opetukseen ehditään käyttää aikaa/oppilas. Et näe etkä ota huomioon sitä 90 prosenttia oppilaista eli niitä normaaleita ja sitä kuinka paljon aikaa/oppilas heidän opetukseensa on. Koita muistaa, että suurella enemmistölläkin ON OIKEUS saada hyvää opetusta ja sitä HE EIVÄT SAA JOS OPETTAJAN AIKA MENEE HÄIRIKÖIDEN HYYSÄÄMISEEN.

Ja näytä mulle se koulu, jossa yläkoululuokkaan saadaan avustajia tunneille.

Laskutoimitus on ihan yksinkertainen. Yhden 30 oppilaan luokan oppilaan vaihtaminen erityisoppilaaksi ei merkitse sen luokan ajankäytölle käytännössä yhtään mitään.

Mä opetan eräässä Tampereen keskustan koulussa ja meillä on tunneilla mahdollisuus käyttää resurssiopettajaa ja joskus myös avustajia. TÄmä ei ole erityiskoulu, eikä täällä ole yhtään erityisluokkaa (erityisopettajan vetämä pienryhmä kyllä on, siellä voi vaikeuksista kärsivät opiskella sitä ainetta, mikä heillä kulloinkin on menossa. Ts. yksi opiskele uskontoa ja toinen englantia ja kolmas matematiikkaa samaan aikaan. Siellä on vain yksi opettaja, noi resurssiopettajat on meidän muiden ilona.)

Tunnen muutamia luokanopettajia, jotka ovat pätevöityneen laaja-alaisiksi erkoiksi. Jokainen heistä on kiitellyt onneaan: palkka nousee huomattavasti, työtaakka kevenee.



Sen sijaan en ole kuullut laaja-alaisista erkoista, jotka olisivat tahtoneet siirtyä luokanopen töihin. Miksiköhän?

Pitäisi olla alalle koulutetut opettajat. Ei tavallisen open koulutukseen kuulu mitään tietoja erityislasten ongelmista ja niiden käsittelystä.



Kamalasti liputetaan integraation puolesta. Se on vain keino säästää. Panostettaisiin sitten samaan aikaan tavallisten opettajien kouluttamiseen, että olisi edes joitain keinoja pärjätä hankalien tapausten kanssa.



Nyt tunnit on yhtä kaaosta. Riittää, kun luokassa on yksi erityislapsi, joka vaatii aikuisen huomiota koko ajan eikä pysty keskittymään, jos ei aikuinen istu vieressä.



Hän villitsee sitten ne luokan vähän heikommat muut tapaukset. Ja kaaos on käsissä.



Kun tämä integroitu erityislapsi on poissa, koko luokka on rauhallisempi ja opiskelustakin tulee jotain. Nyt suurin osa tunnista menee erityislapsen rauhoitteluun.



Erityislapset myös usein kiusaa muita. Lyö kirjalla päähän, tappelee, jne. Ei kaikki, mutta monet.



Olen kurkkuani myöten täynnä erityislapsia ja päättänyt siksi vaihtaa alaa. En kykene tähän opettajan hommaan enää, vaikka työstä muuten pitäisin.

Laskutoimitus on ihan yksinkertainen. Yhden 30 oppilaan luokan oppilaan vaihtaminen erityisoppilaaksi ei merkitse sen luokan ajankäytölle käytännössä yhtään mitään.

Mä opetan eräässä Tampereen keskustan koulussa ja meillä on tunneilla mahdollisuus käyttää resurssiopettajaa ja joskus myös avustajia. TÄmä ei ole erityiskoulu, eikä täällä ole yhtään erityisluokkaa

joiden kanssa itse joudun jatkuvasti painimaan. Myös tukitoimet teillä näyttää olevan paremmin.

Mutta kerro mulle myös se matikka, jolla erityisoppilaaseen käytetty aika ei näy missään.

viime vuosina luokassa on ollut useita ADHD-diagnoosin saaneita lasta normaalien oppimisvaikeuksien lisäksi. Varsinkin alkuopetuksessa homma oli melkoista sirkusta, kun piti harjoitella keskittymään töihin ja ylivilkkaat kiipeilivät verhoissa jne.



Minä selviän kyllä, mutta välillä tuntuu, ettei homma ole oikein tavislapsia kohtaan, koska erityiset saavat niin paljon huomiota.

Erityisten on parempi olla tavisten joukossa kuin eristäytyä erityisten porukkaan. Mutta kuka huolehtii tavisten oikeuksista?

1. Erityisluokissa edetään oppilaiden kykyjen ja tason mukaan (HOJKS ja e-päätökset). Normiluokassa edetään opetussuunnitelman mukaan nopeasti. On lievästi sanottuna hirveää pitää kiinni opsista ja yrittää saada heikoimmatkin pysymään edes välttävästi mukana. Erityisluokissa oppiminen tapahtuu oppijoiden ehdoilla. Se rauhoittaa tilannetta, vaikkei ylimääräisiä resursseja olisikaan.

ei siellä millään oppilaiden ehdoilla mennä, vaan niillä ehdoilla, mitä resursseja sattuu olemaan. Vaikka tietäisi, että oppilaat oppisivat paremmin esim tekemällä käytännön kokeita, meillä ei ole välineitä niihin. Tavisluokassa on, ja koko luokka oppii paremmin, kun kinesteettisille adhd-tyypeille sopiva menetelmä eli se kokeiden teko voidaan ottaa käyttöön. Kun se adhd siirretään erityisluokkaan, sekä siellä että tavisluokassa luetaan kirjasta miten homman piti mennä, eikä kukaan opi kovin syvällisesti mitään.

2. Älytaulu on väline siinä missä liitutaulukin. Voisin mieluusti luopua älytaulusta ja muista Henna Virkkusen vaatimasta teknologiasta, jos opetusryhmiä pienennettäisiin ja erityistä tukea tarvitsevat saisivat oikeasti sen tuen, jonka he tarvitsevat.

Kyllä niillä muuten on eroa - tietysti vain, jos osaa käyttää niitä oikein. En tiedä, osaatko sinä. ÄLytaulu on väline, jonka avulla opetusta voi monitpuolistaa ja sitä monipuolisuutta juuri tarvittaisiin erityisten oppijoiden opetusmenetelmissä. Pelkkä ryhmien pienentäminen EI ole keino tarjota "kaikille se tuki, mitä he tarvitsisivat", joten sun ratkaisusi ei tue ketään - se vain segregoi ja erottelee ja lakaisee ongelmat "jonkun muun hoidettaviksi". Käy kuten rakennustyömailla - homman hoitaja katoaa loputtomassa aliurakointien ketjussa.

On aivan turha luulla, että vaikkapa 30 oppilaan luokassa ope voisi ottaa huomioon jokaisen erilaisen oppijan yksilölliset tarpeet SEKÄ pysyä opetussuunnitelmassa esim. matematiikan, äidinkielen tai englannin opetuksessa.

EI se mahdotonta oikeasti ole. Mutta jos on sun mielestä mahdotonta ottaa huomioon YHDEN erilaisen oppijan erilaiset tarpeet 40 oppilaan luokassa, niin miten sun mielestä on mahdollisempaa ottaa huomioon 10 erilaisen oppijan erilaiset tarpeet kerralla? Koska useimmilla erityisluokilla on myös oppilaita joiden opistuksessa pitäisi pysyä vähintään sillä yleisen opetussuunnitelman tasolla. Ai joo, mutta sitähän sä et pitänytkään tärkeänä erityisoppilaitten kohdalla. Koska niiden ei ole niin väliä.

Integraatio saattoi perustua järkeviin pedagogisiin ajatuksiin. Nyt se on kuitenkin kunnille keino säästää. Siinä kaikki.

Kyllä se edelleen perustuu ihan järkeviin pedagogisiin ajatuksiin. Yksi niistä on, että opetuksen pitäisi muuttua, pitäisi koko ajan käyttää useampia menetelmiä ja pitäisi koko ajan olla käytännöllisemmällä ja konkreettisemmalla tasolla. Ja siitä ei olisi hyötyä pelkästään erityisoppilaille, vaan kaikille.

Pitäisi olla alalle koulutetut opettajat. Ei tavallisen open koulutukseen kuulu mitään tietoja erityislasten ongelmista ja niiden käsittelystä.

Panostettaisiin sitten samaan aikaan tavallisten opettajien kouluttamiseen, että olisi edes joitain keinoja pärjätä hankalien tapausten kanssa.

Se on opiskelijoille (siis opettajille) ilmaista, siinä saa käydä työajalla, se tuodaan tarvittaessa teille kouluun niin ettei edes tarvi mennä johonkin sairaanhoitopiirin luentosaliin. Kurssit on tosi tehokkaita, ihan muutamassa tunnissa saadaan täsmälääkkeitä erilaisten erilaisten oppijoiden ja erityisoppilaiden opettamisen haasteisiin.

Jos sä et ole viitsinyt (tai osannut?) sitä hankkia, se on ihan sun oma vika. TUrha siitä on rääkyä ja sillä omaa opetusta vesittää .

En halua, että oma ekaluokkalainen lapseni kuskataan pois omasta ympäristöstään ja kaveripiiristä erityisluokalle toiselle puolelle kuntaa. Toivoisin, että erityisluokka olisi omassa koulussa, jossa myös sisaret opiskelevat. Lapseni ei ole mikään häirikkö, tarvitsee vain apua vähän enemmän.



Kuulemma ensi tai seuraavana syksynä tulee tähän omaan lähellä olevaan kouluun, mutta sekin jo nyt jännittää, kuin vaikeaa tulla taas uuteen ryhmään.

Kiva, että keskustelu aiheesta suht asiallista.

Kaikille opettajille jaksamista työssään!

-1-

Pitäisi olla alalle koulutetut opettajat. Ei tavallisen open koulutukseen kuulu mitään tietoja erityislasten ongelmista ja niiden käsittelystä.

Panostettaisiin sitten samaan aikaan tavallisten opettajien kouluttamiseen, että olisi edes joitain keinoja pärjätä hankalien tapausten kanssa.

Se on opiskelijoille (siis opettajille) ilmaista, siinä saa käydä työajalla, se tuodaan tarvittaessa teille kouluun niin ettei edes tarvi mennä johonkin sairaanhoitopiirin luentosaliin. Kurssit on tosi tehokkaita, ihan muutamassa tunnissa saadaan täsmälääkkeitä erilaisten erilaisten oppijoiden ja erityisoppilaiden opettamisen haasteisiin.

Jos sä et ole viitsinyt (tai osannut?) sitä hankkia, se on ihan sun oma vika. TUrha siitä on rääkyä ja sillä omaa opetusta vesittää .

Sellaista rääkymistä, että ei ole tainnut oppi mennä tuolle jälkimmäiselle rääkyjälle perille.

Suhtaudutko noin niihin oppilaisiinkin, jotka ei ole jotain ymmärtäneet tai huomanneet? Ihme kuumakalle. Asiallisestikin voi kirjoittaa.

Ja ei, en ole huomannut tällaista koulutusta. Eikä kiinnostakaan. En halua olla erityisope, haluan opettaa tavallisia lapsia. Työnkuva on täysin muuttunut siitä, mihin aikoinaan opiskelin ja mikä työ minua kiinnosti.

Kiitos, integroijat. Suomi koulutti minut turhaan. Lähden ulkomaille erään firman palvelukseen henkilöstöosastolle. Pitäkää kiljuvat räkänokkanne ja kiukkuiset opettajakolleganne.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että kaikki lapset lähikouluun ja samoihin luokkiin. Ainakin kaksi asiaa kuitenkin pohdituttaa.

Ensinnäkin on alueita, joilla suurin osa oppilaista on erityisiä tavalla tai toisella. Tilanne on siis varsin haasteellinen, kun yhdellä on yhtä toisella toista pulmaa, jokaiseen pitäisi opettajan paneutua ja kenties opiskella asiaa ja lisäksi näillä erityisillä oppilailla saattaa tulla keskenään skismaa tavanomaista helpommin.

Toisekseen on oppilaita, jotka esimerkiksi eivät ole hetkeäkään hiljaa ja paikallaan. Siis tarkoitan, että kun opettaja opettaa tai toiset laskevat, kirjoittavat, tekevät koetta he puhuvat kuuluvalla äänellä kommenttejaan koko ajan päälle ja liikkuvat tai kulkevat luokassa. Heidän kanssaan on yritetty ties mitä. Mikään ei auta. Opettaja ei välttämättä ole edes asian kanssa yksin. Mukana saattaa olla monen sortin terapiaa ja perheen tukemista.

Minä selviän kyllä, mutta välillä tuntuu, ettei homma ole oikein tavislapsia kohtaan, koska erityiset saavat niin paljon huomiota.

Erityisten on parempi olla tavisten joukossa kuin eristäytyä erityisten porukkaan. Mutta kuka huolehtii tavisten oikeuksista?

Ei kovin fiksu tai rakentava vastaus.

olen aivan samaa mieltä moittimasi kirjoittajan kanssa. Odotan "kauhulla" joutuuko lapseni tavalliselle luokalle ensi vuonna, se ei olisi kenenkään etu, varsinkaan kun hän tuskin saisi OMAA avustajaa... Ja sen hän tarvitsisi pienryhmässäkin... Toivotaan!

Minun lapseni ei oppisi tavallisessa luokassa mitään eikä kukaan muu saisi opiskelurauhaa. Muutaman erityisluokkavuoden jälkeen luultavasti kaikki olisikin jo sillä mallilla, että pystyisi normiluokalle, mutta ei näinä erittäin tärkeinä ensimmäisinä vuosina, jolloin kaikkien pitää saada oppia kirjaimet, numerot ja muut perustaidot kunnolla ja rauhassa...

Ihan sosiaalisista syistä ja moni ei edes tarvitse erityiskoulua.

Oma lapseni on erityisoppilaana ja sitä ei tiedä kukaan.

Luokalla on muitakin erityisoppilaita ja tiedän vain yhden lapsen sellainen olevan, koska vanhemmat ovat sen kertoneet.

En osaa edes erottaa kuka on erityislapsi ja kuka ei, vaikka olen työskennellyt erityislasten kanssa.

Heidän oppimisvaikeutensa ovat niin pieniä.

Opettaja on aivan ihana ja ylpeä oppilaistaan.

Moni erityisluokan oppilas syrjäytyy, koska ei tunne lähialueen lapsia ja ovat todella yksinäisiä vapaa-aikana.

Myös erityisopettaja puhuu hirveän kauniisti lapsestani.

mutta jokainen erityislapsi vie huomiota pois joltain toiselta, ja aikaa huomioida lapset yksilöinä on muuten niin vähän, että se tuntuu pahalta. Jos erityislapsen vuoksi esimerkiksi pienennettäisiin luokan oppilasmäärää, niin ongelma ei olisi niin paha.



Sama juttu siinä toisessakin päässä, että tällä hetkellä lahjakkuuden tukemiseen ei ole aikaa muuten kuin lähinnä lisälukemisen tai lisätehtävien keinolla, mikään soveltavampi ei onnistu.



Lisäksi erityislapsia ei voi laittaa yhteen muottiin, eikä minusta jokaiselle erityislapselle se integroitu luokka ole paras paikka. Jotkut voivat hyötyä siitä paljonkin, mutta pitäisi voida tarkastella tilannekohtaisesti.

Erityislapsia ei voi laittaa samalle viivalle.

Toiset pärjää oikein hyvin lähikoulussa ja toiset ei.

Kukaan ei lapseni luokassa tarvitse avustajaa ja pärjäävät ihan omin avuin.

Lapseni ei ole edes tarvinnut tukiopetusta, mutta saa sitä myöhemmin jos on tarpeen.

Lisäksi hän on matemaattisesti taitava.