Opettajat hoi! Erityislapsista...

siis sinä jolla on 15-vuoden kokemus. Olen erityislapsen äiti, jonka lapsi on siirtymässä pienryhmästä isoon ryhmään, koska ei erkkaopen mukaan tarvitse enää pienen ryhmän tukea.

Vaikka lapseni olisikin tavallistakin tavallisempi toivoisin, että hänen opettajansa olisi avarakatseinen, suvaitsevainen, työstään nauttiva ja erilaiset persoonat huomioonottava. Sinä kuulostat siltä, että ne tavallisetkin on sullottava samaan muottiin, ettei vaan tule ylimääräistä hommaa. Täytyy onnitella hyvästä päätöksestä vaihtaa alaa!

Monet ei jaksa seurata, kuunnella ja ei se ole keneltäkään toiselta lapselta pois.

Harva on se ylivilkas pörrääjä ja ne pärjää hyvin adhd lääkkeellä.

Ja siis luokanopettajana erityislasten kanssa toimin ja siitä työstä nautin jo ennen kuin itse tiesin, että minusta tulee erityislapsen äiti. Kyllä, ammattitaitoinen opettaja opettaa kaikkia oppilaita heidän tarvitsemallaan tavalla. Se oli viestini pointti, mutta olihan se aika pitkä viesti, ehkä herpaannuit siksi kesken lukemisen :-)

En käsitä, miten otat 25 oppilaan tarpeet ja oppimiseen tarvittavat keinot huomioon tasapuolisesti ja väität, että ammattitaitoinen opettaja pystyy siihen. Minä väitän ihan suoraan, että huijaat. Olet joko keskittynyt näihin erityislapsiin tai sitten nämä erityislapset eivät ole tarvinneet kovinkaan kummoista apua. Yksinkertaisesti ei ole mahdollista huomioida jokaisen lapsen tarpeet erikseen.

Aloitin urani yläkoulun puolella mm. sellaisen luokan kanssa, jossa oli 11 erilaista lukivaikeudesta kärsivää oppilasta. Tämän lisäksi luokan 20 oppilaasta yksi oli vaikea, ilman lääkitystä ja diagnoosia oleva adhd-tapaus (ei diagnosoitu tuolloin). Luokassa ei ollut työrauhaa, jos en kaiken aikaa istunut adhd-tapauksen vieressä, sillä hän juoksi pitkin luokkaa ja villitsi nämä lukivaikeuksista kärsivät, koska nämä eivät kyenneet kovin omaehtoiseen opetukseen. Jos siis istuin adhd-tapauksen vieressä ja laitoin hänet töihin ja pakotin 8 tavislasta opiskelemaan asiat kirjasta, meillä oli työrauha, mutta 11 lukivaikeuslasta ei oppinut mitään. Jos yritin panostaa näihin, huusi ja riehui tämä adhd-tapaus ympäri luokkaa. Tavikset tekivät itsenäisesti töitä, tarkistivat tulokset minulla ja olivat hyvin itseohjautuvia. Tuossa kuviossa säälin nimenomaan heitä. He olisivat oikeasti voineet hyötyä tunneista ja saada haasteita omalle älylleen. Sen sijaan tasapainoilin mahdottoman yhtälön kanssa vailla pienintäkään koulutusta, vaikka koulun penkiltä saavuin suoraan opettamaan. Meillä kun ei opettajankoulutuksessa ollut tuolloin mitään mainintaakaan erityislapsista.

Seuraavana vuonna menin koulutukseen, jossa aiheena oli haastavien lasten integrointi tavisluokkaan. Koulutus oli pelkkää lässytiläätä. Opettajan pitäisi pitää pulpettia tälle erityisoppilaalle hiukan muista erillään ja kirjoituttaa hänellä liuta papereita, joissa kyseltiin, miksi tämä erityislapsi oli häiriköinyt. Sitten tämä paperi olisi pitänyt viedä vanhemmille allekirjoitettavaksi. Niin, minun adhd-tapaus ei pysynyt tavallisessakaan pulpetissa saatikka jossain rangaistuspulpetissa eikä olisi tullut kyseeseenkään, että tämä lapsi olisi täytetyllyt jotain paperilappusia kotiin allekirjoitettavaksi. Miten tämä sitä paitsi auttoi minua opettamaan niitä 11 lukivaikeuslasta? Jokaisella oli erilainen lukivaikeus, eikä minulla ollut näistä diagnooseista aavistustakaan. Koulussamme oli yksi ylityöllistetty erityisopettaja, joka ei näitä oppilaita suostunut ottamaan, koska lapset olivat liian vaikeita hänen erityisluokkaansa.

Niin, sain nämä lapset heitettyä tosielämään. Pärjäsivätkö? Löysivätkö työpaikat? Kahden tiedän pärjänneen. Luultavasti pari muutakin näistä lukivaikeuksista kärsivää pärjäsi. Kolmen tiedän makoilevan kotona vanhempien rahoilla. Ovat jo aikuisia miehiä pienellä paikkakunnalla. Kun numerot olivat koko ajan vitosia, ei hirveän montaa paikkaa aukea peruskoulun jälkeen.

Minusta on röyhkeää heittää kasa erityislapsia normaaliopetukseen ja teeskennellä, että kyse on opettajan ammattitaidosta. Opettajankoulutus ei ole valmistanut opettajia erityislasten opettamista varten, eikä yhdelläkään opettajalla ole mahdollisuuksia löytää näiden erityslasten oppimisen keinot luokassa, jossa on se 20 oppilasta.

Koulussamme yritettiin koota pienluokka näistä erityislapsista, jotta he voisivat edetä omaa tahtiaan ja oppia paremmin kuin tavallisessa luokassa. Ei onnistunut, ei, kun kuulemma muistutti liikaa entisajan tasoluokkia. Kenenköhän etua tässä ihan oikeasti ajetaan? Erityislapset saavat päättötodistukseen pelkkiä vitosia eivätkä pääse hakemaan jatkopaikkaa. Tavislapset ovat kyllästyneitä opiskeluun eivätkä osaa käyttää omaa kapasiteettiään, kun ei ole koskaan tarvinnut. Opettajat ovat ihan puhki ja poikki 20 vuotta ennen eläkeikää. Kuka tästä kaikesta hyötyy?

hän pärjää tavallisessa luokassa. Itselläni on alkuopetusluokassa 2 HOJKS-oppilasta, joilla menee oikein mainiosti. Kummallakin on kielellinen erityisvaikeus, mutta koska luokassa on myös useita maahanmuuttajataustaisia oppilaita, esim. ohjeiden antamiseen yms. on panostettava erityisen paljon joka tapauksessa. Tällöin kaikki hyötyvät. Sitävastoin luokassa on "tavallisia" oppilaita, joilla ei ole oppimisen ongelmia, mutta käyttäytymisen ja itsesäätelyn pulmia sitäkin enemmän. Nämä oppilaat ovat niitä kaikkein haastavimpia ja työläimpiä sekä opettajan, että muiden oppilaiden kannalta.

Totta kai on haastavampaa opettaa, jos luokassa on erityislapsia.

Erityisen tuen tarve on erityisen tuen tarve ja tarkoittaa ettei resursseja riitä yhtä hyvin ns. tavallisesti opiskeleville saati lahjakkaille.



Oma näkemykseni on että valtava määrä lahjakkuutta valuu jopa hukkaan sen takia ettei ole aikaa eriyttää ja tukea muita kuin heikosti menestyviä ja erilaisista ongelmista kärsiviä lapsia. yhtä lailla myös normaalista parempaan suuntaan poikkeavat lapset tarvitsisivat tukea ja eriyttämistä jotta voisivat työskennellä omien taitojensa ylärajoilla.



Erityislapsi luokassa on taakka ja kuorma jota yksikään opettaja ei vapaaehtoisesti luokkaansa ota jos valita saa. Valitettavasti ei saa valita, vaan siellä ne menevät seassa ns. "integroituina". Hieno ajatus, jos mukana kulkee avustaja tai lisänä on rinnakkaisopettaja, mutta usein ei ole, vaan integraatiota käytetään selkeästi kunnan säästötoimena ja se tarkoittaa erityislapsen kannalta tarpeidensa huomiotta jättämistä ja muun luokan kannalta sitä etteivät tavallisesti oppivat saa opettajalta sitäkään vähää huomiota jonka saisivat jollei luokassa olisi "resurssinieluja", eli erityislapsia.

Ei kovin fiksu tai rakentava vastaus.

Ei ne kaikki ole mitään ylivilkkaita ja/tai lahjattomia. Lapsi voi esim olla lukihäiriöinen, mutta älykkyydeltään silti ihan normaali. Tämmöinen lievä oppimishäiriö vaatii opettajilta ehkä vähän lisätsemppiä, mutta kalliiksi tulisi sekin, että lapsi laitettaisiin jonnekin erityisluokkaan, joita ei kaikissa lähikouluissa muuten ole, ja sitten kunta maksaa taksikuljetukset jne.

ja tottakai erityistä tukea tarvitsevat oppilaat ovat haastavia, mutta heillä on oikeus opiskella lähikoulussa ikätovereidensa kanssa. Segregaatio on tosi kurja juttu, eikä muuallakaan yhteiskunnassa erotella ihmisiä sen mukaan, miten hän oppii.



Tietysti tukea tarvitaan, joten erkat ja ohjaajat menevät mukaan luokkiin ja tuovat siellä tukea myös muille apua tarvitseville. Herätkää tähän päivään!



Lahjakkaiden opetusta täytyy tietysti eriyttää ylöspäin tai he voivat käydä esim. jossain matematiikkakerhossa. Kyllä Suomen Pisa -tulokset johtuvat juuri tästä, että heikot saavat tarvitsemansa tuen myös.

omiin luokkiinsa häiritsemästä muiden oppimista, opettaja joutuu kuitenkin keskittymään vammaisiin enemmän kuin muihin ja se on muilta, kenties lahjakkailtakin oppilailta pois ja väärin.



Miksi kehitysvammaisia kutsutaan nykyään "erityislapsiksi"? Onko tämä nyt jotain samaa sarjaa kuin siivoojat jotka ovat nykyisin siistijiä jne?

Niin tässä äskeisessä vastasi siis erityisopettaja, jonka ei tarvitse opettaa 28 oppilaan luokkaa niin kuin luokanopettajan. Käytännössä luokanopettaja on aivan yksin luokkansa kanssa, erityisope ei juuri koskaan ainakaan tuollaisen porukan kanssa. On siis erityisopejen hyvin helppo omasta pienestä kopistaan puhua mitään integroinnista, Tule itse opettamaan lähes 30 oppilasta itse, jossa vielä muutama "vilkas" mukana

T; luokanopettaja jo 15 vuotta

- käytöshäiriöiset ei kuuluisi yleisopetukseen. Siis nämä entiset esy:t eli tarkkislaiset. Pilaavat pahimmillaan kokonaisia luokkia ja vetävät muita oppilaita mukaan häiriökäytökseen. Monilla yläkouluikäisenä vakavia päihdeongelmia ja rikollista käyttäytymistä. Koulussa ei saada näille mitään rajoja.



- oppimisvaikeuksista kärsivien kohdalla ei niinkään aiheudu häiriötä luokalle, mutta tuon erityisoppilaan omalla kohdalla kyse on heitteille jätöstä. Luokanopettaja tai aineenopettaja ei mitenkään ehdi antaa tarvittavaa apua isossa luokassa. Tällä integraatiolla siis todellisuudessa haetaan rahallista säästöä, vaikka se puetaan hienoihin sanoihin jokaisen oikeudesta opiskella lähikoulussa, vertaisryhmässä.



- Aspergerit ja muut vastaavat häiriöt sen sijaan joskus menee normaalissa luokassa ihan ok. Tosin osa on niin vaikeantasoisia, että normiluokassa olo ei onnistu.



-ADHD:t menee ok, jos ovat lääkityksellä ja lääkitys toimii. Heti, kun on lääke ottamatta niin sen kyllä huomaa!

kuulepas luokanope, juuri sitähän minä sanoin, että avun täytyy tulla luokkaan! Ei ole tarkoitus, että olet siellä yksin. Se on erittäin huonoa integraatiota, joka on tehty pelkästään säästösyistä.

Käytöshäiriöiset kaikista vaikeimmin integroitavissa. Oppimisvaikeuksisten oppiminen on varmasti heikompaa isossa ryhmässä, sosiaalistumisen kanssakin niin ja näin, koska kaverit leimaavat helposti tyhmäksi. Integraatio on säästötoimenpide, johon kenenkään erityislapsen vanhemman ei tulisi suostua.

T. se 15 vuotta opettanut luokanope

kuulepas erkkaope, näytä mulle yksi koulu, missä on todella niin että RIITTÄVÄ apu tulee sinne luokkaan erit.open muodossa. Ei tod riitä, että erit.ope tulee esim 4 tuntia viikossa, entäs ne 20 muuta tuntia? Mene lasitorniisi ja ole tyytyväinen, jos saat olla vain ihan tavallisena koppiopettajana. Erityisluokanopettaja tekee PALJON raskaampaa ja arvokkaampaa työtä kuin ela.

pistää hirveästi resursseja sellaisiin, jotka vain eivät opi. Mm. naapurin poika heitettiin pihalle jopa ammattikoulusta parin ekan viikon jälkeen, koska poika ei vain pärjännyt. Yläasteella hänellä oli avustaja jopa kotitaloudessa. Käsittämätöntä raahata tuollaisia väkisin mukana, kun ei vain kyvyt ja äly riitä.



Fiksut tapaukset tietysti erikseen, heitä pitääkin tukea. Mutta nuo pölvästit, mitä järkeä istuttaa tukiopetuksessa 10x viikossa kun ei vain mikään mene päähän?

ja minulla on muutamia diagnoosin (ADHD) omaavia oppilaita. Tai muutamia, joiden diagnoosit tiedän... Nämä oppilaani kuuluvat ilman muuta tavalliseen luokkaan. Ovat fiksuja, matemattisesti lahjakkaita nuoria, joilla on ongelmia keskittymisen kanssa. Yltyvät joskus puhumaan liiaksi ja pitkään paikallaan istuminen voi olla haastavaa, mutta ei heillä mitään sellaisia ongelmia ole, etteivät pärjäisi normaaliluokassa. Kaikki "erityislapset" eivät todellakaan ole mitään lahjattomia häiriköitä!

Sitten on niitä ilman diagnoosia olevia häiriköitä ja itse koen heidät paljon hankalammiksi. Meidän koulussa on hyvä tilanne, "hankalia" oppilaita pyritään saamaan pienryhmiin isoista ryhmistä häiritsemästä, mutta kaikissa kouluissa eivät asiat ole yhtä hyvin. Ja ei se pienryhmäopetuskaan aina ongelmatonta ole.

Täällä monesti kiistellään äitien kesken erityislapsista ns. normaali luokassa. Mitä mieltä te opettajat itse olette, jos luokassa on esim. ylivilkas/-vilkkaita lapsia?

Onko opettaminen haastavampaa, saatteko tarvitessa apua?

Pitäisikö olla kokonaan erityisluokat erityislapsille?

Mielipiteitä?

Osa tarvii selkeästi pienluokan, joka suunniteltu erityislapsille.



Väkivaltaiset, jatkuvasti riehuvat ja häiriötä aiheuttavat kuuluu mun mielestä ehdottomasti omiin tilohinsa.



Integrointi toimii vain jos on tarpeeksi kouluavustajia ja opettajia ja näin ei tule koskaan olemaan. Integrointi tapahtuu vain säästösyistä, kun ei ole varaa ja/tai halua laittaa varoja erityisluokkiin. Erityisluokathan voi olla samassa rakennuksessa ja välitunnit ja vaikka taide ja liikuntatunnit yhteisiä. Tulisivat opettajineen ja avustajineen paikalle, niin vois toimia.



Erityislapsen äitinä (erittäin lahjakas lapsi) haluaisin myös, että "näinpäin" oleville erityislapsille suunnattaisiin huomiota. Laki jo sanoo, että jokaisella on ooikeus omantasoiseen opiskeluun. Mutta kuten usein kuulen, ei ole resursseja.

Käytännössä esim. lapseni ei ole saanut koulussa ollenkaan matematiikan opetusta koska menee niin paljon edellä muita ja tekee itsenäisesti omia juttujaan. Ekaluokan tammi-helmikuun taitteesta teki jo kolmosen lisätehtäviä jne. Oli sitten paljon opettajan apulaisena. On sosiaalisestikkin lahjakas ja tykkäsi kyllä ola apuopena, mutta se ei mielestäni ole ekaluokkalaisen tehtävä.

Skippasi tokaluokan yli ja silti ei tahdo koulussa löytyä tarpeeksi haastetta. Me kotoa sitten hoidamme tämän asian, myös kouluaikana.

Käytöshäiriöiset kaikista vaikeimmin integroitavissa. Oppimisvaikeuksisten oppiminen on varmasti heikompaa isossa ryhmässä, sosiaalistumisen kanssakin niin ja näin, koska kaverit leimaavat helposti tyhmäksi. Integraatio on säästötoimenpide, johon kenenkään erityislapsen vanhemman ei tulisi suostua.

T. se 15 vuotta opettanut luokanope

Jos olisit ammattitaitoinen niin kyllä handlaisit normaaliälyiset oppimisvaikeuksista kärsivät. Ottaisit selvää nykyaikaisista tehokkaista opetusmenetelmistä ja huolehtisit hyvästä luokkahengestä. Suomen Kuvalehdessä oli taannoin juttu, että Suomessa on eniten erityisoppilaita erityisopetuksessa koko Euroopassa. Johtuisikohan se opettajien kyvyttömyydestä vai laiskuudesta?

Haluaisin lisäksi muistuttaa siitäkin, kuinka normaaliluokkaan integroidut, opettajan ja satunnaisen avustajan tai erityisopettajan aikaa kohtuuttomasti vievät oppilaat, eivät sinne vertaisryhmään oikeasti integroidu.



Kaikki tukitoimet vain korostavat lapsen puuttuvia taitoja toisten silmissä. Luuletteko tosiaan, että lapset olisivat automaattisesti suvaitsevaisia toisiaan kohtaan nyky-yhteiskunnan kovien arvojen vallitessa. Minun tuntemissani tapauksissa opettajan ym. mistä tahansa ponnisteluista huolimatta erityislapsi on luokassa aina se omituinen tyyppi, jonka kanssa kukaan ei halua ystävystyä.



Miettikääpä, mitä se ainainen porukasta erottuminen ja vaillinaiset taidot muihin nähden luokassa tekevät erityisoppilaan itsetunnolle.



Erityisoppilaiden pienryhmät ovat mielestäni turvallisia paikkoja kasvaa ja kehittää niitä omia osaamis- ja heikkousalueita. Normaaliopetuksen resurssit ja ammattitaito eivät siihen riitä.