Opettajat hoi! Erityislapsista...

Ei vie muilta aikaa pois. Se on ihan puppua.

Tavalliselle luokalle menee ne, jotka siellä pärjäävät.

Yksikään lapseni luokasta ei sido opettajaa.

Jokaisen on pärjättävä itsenäisesti.

38

kun muut pölisee kokoajan. Ihan tavis lapset siellä pörrää.

Luokan dysfasia poika on tosi hiljainen ja omani tarvitsisi rauhan keskittymiseen.

Mitä kullannuppuja luulette niiden tavis lasten olevan?

Lisäksi monet koulukiusaajat ovat aivan niitä taviksia.

39

Meiltä haetaan ryhmäkodista aamulla oikein kouluavustajien toimesta poikia kouluun. Eli jokaisella erityislapsella on oma kouluavustaja ja lisäksi kunnan palkkaama henkilökohtainen avustaja. Erityisluokassa on koko päivän lasten kanssa jokaisella oma avustaja ja erityisopettaja.



Ja jokainen on niin matalatasoinen, ettei tule pystymään edes itsenäiseen asumiseen koskaan. Rahaa heihin upotetaan silti paljon enemmän kuin tavislapsiin.



Nämäkö te haluatte lastenne normaaliluokkiin luokkakavereiksi. Matalatasoiset autistit, joilla on niin pahoja käyttäytymisongelmia, että saattavat puraista kullanmurultanne korvan irti muutamassa sekunnissa.

Minä olen sekä luokanopettaja, jolla on kokemusta erityislasten inkluusiosta tavisluokkaan, että erityislapsen äiti. Osaan siis mielestäni aika hyvin katsoa asiaa muutamaltakin kantilta. Täälläkin keskustelussa kirjoitellut 15 vuotta luokanopena toiminut henkilö on varmaan ihan oikeassa vaihtaessaan alaa, sillä noin leipääntyneenä ei kannata enää luokkaan mennä, johan sen vaistoavat lapset ja vanhemmatkin.



Olin jo ennen oman erityislapseni syntymää vahvasti inkluusion kannalla. Kyllä, silloinkin, kun opetin todella hankalaa asperger-poikaa tavallisessa luokassa ilman avustajaa, eikä ollut päivääkään ilman erilaisia välikohtauksia. Tietysti erityislapsen läsnäolo luokassa tuo haastetta opetuksen järjestämiseen, mutta keinoja löytyy. Jokaisen opettajan tulisi mielestäni käydä kaikki saatavilla olevat kurssit erityistä tukea tarvitsevien oppijoiden erityispiirteistä ja tukimahdollisuuksista, sillä sieltä löytyy tavattoman yksinkertaisia ja helppoja kikkoja, joilla hankalatkin tapaukset saadaan mukaan. Ja ihan aikuisten oikeesti - luokka on täynnä erilaisia oppijoita! Jokainen oppii eri tavalla kuin toinen, joten inkluusio toteutuu luokassa joka tapauksessa. Ei ole olemassa mitään "tavallisia" oppilaita, joihin kaikkiin pystyvät samat kikat, ja jokainen oppilas hyötyy erityisopetuksen keinoista. Ammattitaitoisen opettajan tehtävänä on löytää juuri ne keinot, joilla jokaisen yksilöllistä opintopolkua voidaan tukea. Ja sopivien keinojen löytyminen tuo ihan mielettömiä onnistumisen kokemuksia, myös opettajalle. Itse muistan, kuinka saimme koko luokan rauhoittumaan merkittävästi, kun pahin ADHD-jannu laitettiin pureskelemaan tunnilla purukumia. Kaikki voivat hyvin, oppilas, opettaja ja muut oppilaat, ja tarvittiin ainoastaan muutama tyyny purkkaa päivässä! Vanhemmat olivat haltioissaan.



Itse erityislapsen äitinä tiedän, että oma lapseni ei tule menemään taviskouluun, koska niin pitkällä meillä ei täällä Suomessa vielä inkluusiossa olla (kehitysvamma). Esimerkiksi USA:ssa on hyvin tavallista integroida kehitysvammaiset lapset muun opetuksen joukkoon niillä tunneilla kuin se on mahdollista (esim. liikunta, taideaineet etc.) Suuri toiveeni on, että tällainen kehitys etenisi nopeammin myös täällä Suomessa, sillä siitä hyötyvät itse kehitysvammaiset (mallioppimisen voima on valtava ja tunne joukkoon kuulumisesta tietysti pelkkää plussaa) mutta myös ns. "tavikset", koska he saavat kuin itsestään huomattavasti järkevämmän maailmankuvan kuin vaikka itse olen lapsuudessani saanut, kun kehitysvammaiset olivat outoja kummajaisia suljettuina omiin kouluihinsa. Kun kyse on aivan tavallisista lapsista, joille joku asia voi olla vaikeampaa kuin muille. Ja jos tavislapsi on luontaisesti tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa pienestä pitäen, hänestä kasvaa - kyllä, käytän tätä sanamuotoa - parempi ihminen, joka osaa ottaa toiset ja heidän erityiset piirteensä huomioon ja joka tuntee vastuuta muustakin kuin itsestään ja omasta navastaan. Tähän tarvitaan tietenkin aikuisten apua, jottei erilainen oppija olisi juuri se luokan friikki, jota kaikki kummeksuvat. Lapset ymmärtävät kuitenkin todella mainiosti erilaisia kehityksen viiveitä ja hairiöitä ja se on heille luontevaa, jos asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja heidän tasollaan. Usein ne ennakkoluulot imaistaan sieltä kotoa. Ja kun muutamia tämänkin keskustelun viestejä lukee, ymmärtää hyvin, mistä se johtuu että lapset eivät osaa suhtautua erilaisiin oppijoihin.

Ja hyvä näin. Itse olen ainakin valmis maksamaan siitä, että myös tavislapseni saa hyvän koulutuksen ja opetuksen. Ja ennen kaikkea sellaisen opettajan opetuksen, kuka opettaa kaikkia oppilaita, eikä vain sitä erityislasta siksi kun hän itsekin on erityislapsen äiti, eikä näe metsää puilta.

Ja siis luokanopettajana erityislasten kanssa toimin ja siitä työstä nautin jo ennen kuin itse tiesin, että minusta tulee erityislapsen äiti. Kyllä, ammattitaitoinen opettaja opettaa kaikkia oppilaita heidän tarvitsemallaan tavalla. Se oli viestini pointti, mutta olihan se aika pitkä viesti, ehkä herpaannuit siksi kesken lukemisen :-)