Aivan kauhea ensimmäinen neuvolakäynti tänään :(

multa ei ole kyllä koskaan testattu, mutta mulla ei kyllä ole mitään oireitakaan niistä mitä kävin nyt netistä lukemassa jotka sairauteen kuuluvat. Eli voikos sen vaan pyytää jos ei ole mitään oireita eikä suvussakaan ole?

ap

Jos muita oireita ei ole, niin ei nyt tällaisen nettikeskustelun perusteella kannata ruveta keliakiaa pelkäämään :)

Olin 174 cm ja 53 kg kun aloin odottaa viisi vuotta sitten esikoista. Se oli neljä kiloa enemmän mitä painoin kun tein lopputyötäni. Paino pysyi samana useita kuukausia pahoinvoinnin takia. Ihana terkka kannusti olemaan huolehtimatta vauvan voinnista, koska söin kuitenkin ja vauva ottaa ensin, sitten loppu jää äidille.

Nyt painan melkein 60 kg, se kuuluisa 30 v on ohitettu ja ilmeisesti elintoiminnot sitten hidastuneet.

Tsemppiä ap! Toivottavasti pahoinvointi helpottaa lähiviikkoina!

kumma juttu että jotkut nyt on vaan laihoja vaikka söisivät mitä ja sille ei mitään voi, mutta annas olla jos sanot että olet ylipainoinen vaikka tekisit mitä, etkä sille mitään voi. Sehän ei voi olla totta eikä mitenkään mahdollista, ei.

Eipä tässä kummempaa, haluan vain ilmaista sympatiani sinulle - terveydehoitajan ja täällä ilmenevän nettikiusaamisen johdosta.



Mutta sympatiat sinulle! Pahoinvointi alussa oli minullakin voimakasta. Paino putosi norm. 56kg-sta 52kg-n, pituutta on 168cm. Ensimmäiset kuukaudet lavuaarin ääressä aamut, päivä ja joskus illatkin, terkkari meni alkuvaiheessa vaihtoon, eikä uusi osannut minua ohjata tiputukseen.





No, siitä selvittiin! Hormoonit vääntävät päätä myös, mutta kyllä se oma lapsi on IHANA asia. Tsemppiä odotukseen, hyvää mieltä ja valoa kaamokseen sinulle!

[quote author="Vierailija" time="12.12.2011 klo 16:10"]

Minulta saat kyllä ihan täydet sympatiat! :)
Olen itsekin 170 cm ja ennen raskautta painoin 49 kiloa, eli aikalailla saman kokoinen kuin sinä.
Myös minut haukuttiin neuvolassa pystyyn.

Miksi ihmiset eivät voi tajuta, että meidän kaltaisia "läpipaskojia" nyt vain on olemassa?!
Itsekin syön kaikkien suositusten mukaisesti, kaloreitakin tulee aivan varmasti riittävästi.

Jos haluan, voin syödä vaikka suklaata, sipsejä, pizzaa, ihan mitä tahansa ihan miten paljon tahansa, enkä silti liho: aineenvaihduntani vain on tosi vilkas ja on aina ollut!

Olen itsekin mielestäni liian laiha, ja olen tosiaan tehnyt kaikkeni saadakseni lihaa luiden ympärille, mutta kun mikään ei tartu, niin ei tartu.
Ja sitten neuvolassa ja av-palstalla haukutaan anorektikoksi, voi elämän kevät sentään. :(

PS. Vauvani syntyi täysiaikaisena, 49,5 cm, 3,8 kg, 10 pistettä.

kuulla! Tämä vähän piristi :). Niinkuin tuolla aiemmin kerroin, niin normaalisti painan n. 52kg, mutta olen nyt laihtunut entisestään pahoinvoinnin takia. Helppo siinä sitten on muiden ripittää, että syö syö, kun ei kertakaikkiaan pysty pitämään ruokaa kauan sisällä edes. Kotona en pysty edes avaamaan maustekaapin ovea kun jo lentää laatta.

ap

Täytyykö sitä maustekaapin ovea avata? Jos voimakkaat hajut aiheuttavat pahaa oloa, unohda mausteiset ruuat ja syö jotain muuta.

Voi herranen aika.. uskomatonta miten ihmiset ei voi vaan uskoa, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät vaan liho vaikka mitä syövät ja kuin paljon! Itse olen 171cm ja paino tällä hetkellä 54kg hujakoilla, ja siinä se on nyt lukiosta asti ( 8 vuotta ) ollut ja kuulkaas ihan normaalisti syön, jotkut jopa ihmettelee miten syönkin niin paljon enkä liho. Siitä nyt vaan saa kiittää nopeaa aineenvaihduntaa ja ehkä pikkiriikkisen hyviä geenejä. Ei tarvitse aina olla syömishäiriöinen tai hullu kaloreiden vahtaaja jos pysyy hoikkana. Ja aivan terveitä lapsia mekin laihat saadaan...huoh.

Esikoisen raskauden alun aikaan olin 53 kg ja toisen raskaudessa lähdin painosta 55 kg. Olen 167 cm. Ymmärrän kyllä ap:ta. Liikun paljon ja syön todella paljon, rakastan ruokaa. Mutta minkäs teet jos paino on mikä on? Lapsuudenperheessäni kaikki 6 hlöä ovat melkoisia kuikeloita.

Mä tunnen kanssa naisen joka on vaatekokoa 36,eikä liho millään vaikka söis kuinka ja mitä. Itse sain motkotuksia kun söin raskaana ollessa suurinpiirtein näin:

Aamupala leipä

Lounas keitto ja leipä ja maito

Välipala viilis

Päivälinen normi kotiruoka ja maito ja leipä

Iltapala leipä

Enkä todellakaan syönyt yhtään karkkia tai sipsiä. Harvoin kahvin kanssa meni pulla. Mutta silti paisuin kuin pullataikina ja neuvolassa ihmetteli kovaan ääneen,miksi syön niin usein päivässä. Eikö tuo nyt ole normaalia? Nyt kun taas en ole raskaana,syön vain 2-3 kertaa päivässä. Se taas ei ole normaalia..

ihmiset eivät tajua, miten vaikeaa on olla tikunlaiha "läpipasko" & sitten kuulla jotain anoreksiaepäilyjä..! lihavia ei saa mollata, mutta laihat ovat vapaata riistaa.

 olen 168cm & 50 kg, niin kauan kuin muistan paino on sahannut neljänkymmenenkahdeksan & viidenkymmenen välillä..

vaikka syön kyllä hyvin ! suklaalle & sipseille olen perso & perjantaisin perheellämme on kebab-päivä. en todellakaan laske kaloreita, enkä säännöstele syömisiä, en ole laiharilla. päivastoin, olisin hitto vieköön iloinen jos saisin vähän lihaa luiden päälle enkä näyttäisi kesämekossa rimppakinttuiselta pikkulikalta!

raskausaikana neuvolan terkka ei sanonut mitään, mutta eräs ä-polin lääkäri alkoi pitää ruokasaarnaa ja muistutteli että ihminen tarvitsee muutakin kuin "vettä & raejuustoa".. vähän jäin suu auki että just!

[quote author="Vierailija" time="12.12.2011 klo 15:57"]

Kyllä se luonto olis sun raskautumisesi estänyt jos painoa (=rasvakudosta) olisi liian vähän. Nyt vaan syöt monipuolisesti ja terveellisesti ja huolehdit vitamiinit ym. vaikka sitten purkista, niin kyllä kaikki sujuu hyvin. Paino nousee raskauden aikana kuitenkin, ja vauvasi takuulla ottaa varastoistasi kaiken tarvitsemansa. Jos neuvolan asenne jurppii, niin aina voi vaihtaa. harmi että kohdallesi osui asiakaspalveluun soveltumaton ihminen.
Onnea raskaudestasi!

[/quote]

Varastoista? Mistä varastoista?

Saat sympatiat täältäkin..! Ihme tyyppejä täällä, katkeria kiloistaan tai jotain...

Itsekin olin huonovointinen alkuraskaudessa eikä paino meinannut nousta millään, olin tosin ihan normaalipainoinen niin en saanut mitään naputusta siitä.

En ymmärrä miksi jotkut ovat kateellisia alipainoisille, tunnen pari tällaista naista jotka syövät kuin hevoset mutta paino ei nouse, ja molemmat sanovat, että olisi niin kiva kun olisi muotoja, tissit ja peppu ja enemmän naisellisuutta. Ei se ole sen kivempaa kuin ylipaino, ja sille ei monesti todellakaan voi mitään, toisin kuin ylipainolle...

Olkaa tyytyväisiä vartaloonne, minä ainakin olen omaani, vaikka olenkin jo melkein normaalipainon ylärajoilla.

Aika jännä. Mä olin raskauden alussa 53kg, johon olin pahoinvointien vuoksi laihtunut 55kg:sta, pituutta mulla on 174cm. Olin kuitenkin hyvässä fyysissessä kunnossa, pienestä painostani huolimatta. Neuvolantäti (Vantaalla) sanoin, että pienestä lähtöpainostani ei ole kuin hyötyä, koska raskauden aikana sitä tulee kuitenkin. Hän sanoi, että haitallisempaa vauvalle olisi, jos olisin liian painava =lihava. Terveitä vauvoja minusta syntynyt 2 kpl, kumpikin 3800g ja 4025g, vaikka läpipasko kukkakeppi olenkin.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2011 klo 15:59"]

- olen 170 cm ja 78 kg, bmi 29

[/quote]

No sinä kyllä olet liian lihava. 

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:28"]

Aika jännä. Mä olin raskauden alussa 53kg, johon olin pahoinvointien vuoksi laihtunut 55kg:sta, pituutta mulla on 174cm. Olin kuitenkin hyvässä fyysissessä kunnossa, pienestä painostani huolimatta. Neuvolantäti (Vantaalla) sanoin, että pienestä lähtöpainostani ei ole kuin hyötyä, koska raskauden aikana sitä tulee kuitenkin. Hän sanoi, että haitallisempaa vauvalle olisi, jos olisin liian painava =lihava. Terveitä vauvoja minusta syntynyt 2 kpl, kumpikin 3800g ja 4025g, vaikka läpipasko kukkakeppi olenkin.

[/quote] Siis tuo "aika jännä" sille tökerölle ap:n neuvolantädille ja näille mollaajille. Itsellä kokemus, että pienestä painosta vain hyötyä. Tsemppiä ap, olet juuri sellaisena kuin olet, pullurat mammat täällä vaan kateellisena huutelevat.

Hei AP! Olen 37-vuotias kahden lapsen äiti. Sain esikoiseni 33-vuotiaana, ja painoin ennen raskautta 46 kiloa. Pituutta on 162 cm. Nyt, vuosi kuopuksen syntymän jälkeen painan taas samat 46 kiloa - "lihavimmillani" olin toisen raskauden lopussa 59-kiloisena. Lapset syntyivät 3,3 kg:n painoisina kummatkin.

Niin ja tuossa raskauden välillä kävin 35-vuotistarkastuksessa, ja kaikki veriarvot olivat loistavia. Se vain on niin, että me ihmiset olemme erilaisia. Ikinä minulla ei ole ollut syömisen kanssa ongelmia - suhtaudun ruokaan hyvin mutkattomasti. Minä nyt vain olen tämmöinen! Nuorena stressasin paljonkin painoani, mutta en enää nykyään. Se hyvä puoli vanhenemisessa (ja äitiydessä) on, että ulkonäkömurheet eivät tunnu enää niin suurilta kuin joskus nuorempana.

Terv. Kukkakepinpätkä

Ymmärrän ärsytyksesi ap! Itse olin raskauden alkaessa normaalipainon ylärajoilla. Alusta asti paino nousi nopeaa vauhtia, ekalla käynnillä terkkari kauhisteli painonnousua ja piti suuren puhuttelun ruokavaliosta ja lähes diagnosoi minulla jo raskausdiabeteksenkin. Söin terveellistä ruokaa olen vaan aina ollut suuriruokainen. En ahmi herkkuja tms. syön paljon salaatteja ym. Painoa kertyi raskauden aikana paljon, mutta sokerit oli koko ajan hyvät. Eli ei ollut mun syömisistä kiinni. Loppuvaiheessa oltiinkin neuvolassa jo sitä mieltä että hui kun sulla kauheasti nestettä. Lopulta käynnistettiin raskausmyrkytyksen pelossa, turvotus oli järkyttävä. 20kg lähti 2kk sisällä synnytkysestä painoa. Mutta kyllä se ärsytti silloin alussa kun itse tiedät mitä teit ja söit, mutta kukaan ei neuvolassa uskonut. Mulla siis kokemus täysin päinvastaisesta ongelmasta, mutta fiilikset oli aika samat tuosta neuvolasta tuolloin. Onneksi meillä vaihtui terkka aika pian ja seuraava olikin hieman jo hienotunteisempi.