Nuoremmat lapseni ovat suurimmat virheet jotka olen elämässäni tehnyt

sovitaan niin. Se että ap olisi valmiimpi ottamaan lähes aikuisen lapsensa viereensä nukkumaan, kylpyyn kanssaan jne jne kuin ne pienemmät lapset, kertoo VAIN hänen suhteestaan nuorempiin. Siinä on jotain pahasti vialla, mutta suhde esikoiseen ei ole ollenkaan liian tiivis.

Et yhäkään voi arvioida AP:n rakkauden määrää nuorempiin lapsiin. Yhdessä nukkuminen ei kerro rakkaudesta mitään. Tilanne on muutenkin toinen, AP:llä on nyt mies. Pienlapsirumba on tarpeeksi rankkaa ilman että lapset nukkuisivat vielä äidin kanssa. Minulla ei ole ainakaan ollut siihen mitään tarvetta; onneksi lapseni eivät ole olleet sellaisia, jotka olisivat tunkeneet nukkumaan viereen. Eihän siinä voi edes nukkua, kun toiset potkivat.

Esikoisen kanssa tilanne on ollut toinen, kun he ovat olleet tiivis tiimi. Ap on erilainen äiti näille lapsilleen, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi epänormaali ja kylmä, joksi sinä olet häntä jatkuvasti leimaamassa.

sovitaan niin. Se että ap olisi valmiimpi ottamaan lähes aikuisen lapsensa viereensä nukkumaan, kylpyyn kanssaan jne jne kuin ne pienemmät lapset, kertoo VAIN hänen suhteestaan nuorempiin. Siinä on jotain pahasti vialla, mutta suhde esikoiseen ei ole ollenkaan liian tiivis.

Et yhäkään voi arvioida AP:n rakkauden määrää nuorempiin lapsiin. Yhdessä nukkuminen ei kerro rakkaudesta mitään. Tilanne on muutenkin toinen, AP:llä on nyt mies. Pienlapsirumba on tarpeeksi rankkaa ilman että lapset nukkuisivat vielä äidin kanssa. Minulla ei ole ainakaan ollut siihen mitään tarvetta; onneksi lapseni eivät ole olleet sellaisia, jotka olisivat tunkeneet nukkumaan viereen. Eihän siinä voi edes nukkua, kun toiset potkivat.

Esikoisen kanssa tilanne on ollut toinen, kun he ovat olleet tiivis tiimi. Ap on erilainen äiti näille lapsilleen, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi epänormaali ja kylmä, joksi sinä olet häntä jatkuvasti leimaamassa.

Itseasiassa ihan päinvastoin. Epäilin, että hänen tunteensa nuorempia lapsia kohtaan ovat normaalit, esikoista kohtaan LIIAN läheiset. Miten MINUN teksteistäni siis saa kuvan että pidän häntä kylmänä? Ja muuten, en minäkään ihmettele sitä ettei ottaisi nuorempia lapsia viereensä, tai miehensä ja hänen väliin, vaan että se esikoinen voisi hänen puolestaan tulla siihen EDELLEEN.

mulla on kans hyvin nuorena (oma mielipide! eli 22 v) kesken yliopisto-opintojen tehty esikoinen ja uudesta avioliitosta kaksi pientä taapero-riiviöitä :) Kaikki lapset superrakkaita!



Mutta asiaan: uusperheessä mieheni tuntuu joskus dissaavaan minun esikoistani. Siksi minä pidän aina ja kaikessa esikoiseni puolta, olemme ehkä jollain tavalla liittoutuneet yhteen. Sitten taas nämä pikku ipanat, huh, tavallisia taaperoita = käsityötä riittää vuorokaudet ympäri, kiljuvat ja juoksevat ympyrää. Ap:n kaltaisia aatoksia en muuten tunnista. Mutta lapset ovat niin eri vaiheessa, että kyllä niiden kanssa on jo sen takia erilaista olla. Ja koska yksi ei ole ydin perheen lapsi, niin totta kai pidän äitinä kahta hanakammin hänen puoltaan. Oisko ap:lla jotain tällaistäkin taustalla?

kritisoida AP:tä, mutta minä en saa kritisoida sinua hänen kritisoinnistaan. Mielenkiintoista Minusta kenelläkään ei ole oikeutta kritoisoida toisten lapsia ja heidän vanhempiensa toimia,kun niistä ei ole mitään muuta tietoa kuin arvailu ja omahyväinen pohdiskelu.



Elämä on toedellakin monimuotoista ja syitä ihmisten käytökseen on monia, joten hoidahan nyt vaan oma perheesi ja jätä muiden asiat heille itselleen.

jankkaamisesta. Kympemiseksi sanotaan myös saunomista... Ja tiedän perheitä, jotka saunovat yhdessä, vaikka lapset ovat teini-ikäisiä. Jotkut teinit eivät ole estyneitä, eikä heitä muutenkaan kukaan pakota saunomaan. Tämä jankkaaja haluaa käydä läpi omia pelkojaan, jotka liittyvät alastomuuteen ja seksiin. Hän haluaa mustamaalata sinua, tunteakseen itsensä paremmaksi ihmiseksi. Älä välitä, me muut kyllä ymmärrämme mikä oli pääpointtisi.

En mä pelkää alastomuutta tai seksiä, mulle ei tosiaan kyllä tullut kylpemisestä mieleeni kylpytynnyri;) eikä edelleenkään musta seksi tähän liittynyt mitenkään... Mutta kiitos analyysistä.

että piti leimata toinen epänormaaliksi?

Minusta kylpeminen, kylpyammeessa, jossa ollaan pakostakin ahtaassa tilassa, vastakkain, alasti... No, se on sillä tavalla intiimi tilanne, että en haluaisi sellaista kokea lähes aikuisen lapseni kanssa. Ja pikkuisen kanssahan tuo vielä menee, mutta en pitäisi ajatuksesta, että lapseni isä kylpisi 17-vuotiaan lapsensa kanssa. Olisiko se sinusta sitten ok? En tiedä, ehkä olen estynyt, mutta saunassa käyn vaikka minkä ikäisten kanssa, kylpyammetta en jakaisi enää yli 3-vuotiaan kanssa, ellei kyse aikuisesta ei sukulaisesta, jolloin taitaisi se kylpykaveri olla myös seurustelukumppani. Enkä oleta että ap ajattelee tytärtään seksimielessä, vaan ettei ole päästänyt irti, on ikuisesti "äidin pikkutyttö".

jankkaamisesta. Kympemiseksi sanotaan myös saunomista... Ja tiedän perheitä, jotka saunovat yhdessä, vaikka lapset ovat teini-ikäisiä. Jotkut teinit eivät ole estyneitä, eikä heitä muutenkaan kukaan pakota saunomaan. Tämä jankkaaja haluaa käydä läpi omia pelkojaan, jotka liittyvät alastomuuteen ja seksiin. Hän haluaa mustamaalata sinua, tunteakseen itsensä paremmaksi ihmiseksi. Älä välitä, me muut kyllä ymmärrämme mikä oli pääpointtisi.

En mä pelkää alastomuutta tai seksiä, mulle ei tosiaan kyllä tullut kylpemisestä mieleeni kylpytynnyri;) eikä edelleenkään musta seksi tähän liittynyt mitenkään... Mutta kiitos analyysistä.

että piti leimata toinen epänormaaliksi?

Minusta kylpeminen, kylpyammeessa, jossa ollaan pakostakin ahtaassa tilassa, vastakkain, alasti... No, se on sillä tavalla intiimi tilanne, että en haluaisi sellaista kokea lähes aikuisen lapseni kanssa. Ja pikkuisen kanssahan tuo vielä menee, mutta en pitäisi ajatuksesta, että lapseni isä kylpisi 17-vuotiaan lapsensa kanssa. Olisiko se sinusta sitten ok? En tiedä, ehkä olen estynyt, mutta saunassa käyn vaikka minkä ikäisten kanssa, kylpyammetta en jakaisi enää yli 3-vuotiaan kanssa, ellei kyse aikuisesta ei sukulaisesta, jolloin taitaisi se kylpykaveri olla myös seurustelukumppani. Enkä oleta että ap ajattelee tytärtään seksimielessä, vaan ettei ole päästänyt irti, on ikuisesti "äidin pikkutyttö".

minusta se oli varsin kuvaava vertaus.

sovitaan niin. Se että ap olisi valmiimpi ottamaan lähes aikuisen lapsensa viereensä nukkumaan, kylpyyn kanssaan jne jne kuin ne pienemmät lapset, kertoo VAIN hänen suhteestaan nuorempiin. Siinä on jotain pahasti vialla, mutta suhde esikoiseen ei ole ollenkaan liian tiivis.

Minulla on kolme lasta, 17-vuotias tyttö, 8-vuotias poika ja 6-vuotias tyttö. Sain esikoiseni hyvin nuorena, 21-vuotiaana ja yksin kesken yliopisto-opintojen. Tämä tyttäreni on aivan uskomattoman upea ihminen - älykäs, taiteellisestikin lahjakas, herkkä, ei ole aiheuttanut teinisekoiluillaan harmia, vähän syrjäänvetäytyvä mutta kuitenkin kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleva. Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen nuori nainen, koulussa erinomaisesti menestyvä.

Ne nuoremmat sen sijaan. Keskimmäisen ja kuopuksen isä on elämäni rakkaus, mutta liitostamme syntyneet lapset jotain ihan järkyttävää. Ei heissä noin ulkopuolisen silmään ole mitään vikaa, oikeastaan varmaan päin vastoin. Molemmat ovat hyvin sosiaalisia, harrastavat paljon, laaja kaveripiiri ja ihan teräviä tapauksiakin ovat. Nämä lapset pitävät meteliä, juoksevat, riehuvat, kiukuttelevat, heidän käyttäytymisensä ei ole täysin ennustettavissa. Toki tämä on iän myötä helpottanut ja lasteni käyttäytyminen on kuitenkin aina ollut terveellä tavalla vilkasta, ei ole ollut syytä epäillä keskittymishäiriöitä tai mitään. He vaan ovat olleet niin erilaisia, kuin millainen esikoinen oli pienenä.

Monesti iltasirkusta pyörittäessäni, huithapelin keskimmäisen koulureppua pakatessani ja reissuvihon moiteviestejä allekirjoittaessani mietin, kuinka paljon onnellisempi olisin ilman näitä lapsia. Esikoisen jouduin olosuhteiden pakosta laittamaan hoitoon puolitoistavuotiaana (silloinkin hoitopäivät olivat jotain kahden ja kuuden tunnin väliltä, ja päiväkodin ovia availtiin ehkä kolmesti viikossa), mutta nämä olen lykännyt hoitoon heti äitiysloman loppuessa. Esikoinen nukkui vieressäni monta vuotta, näiden kohdalla ällöttäisi ajatuskin siitä, että joutuisin ottamaan heidät viereeni.

Pahinta on se, että tämä näkyy väkisin vähän arjessammekin. Esikoiseni juttujen kuunteleminen on suorastaan lumoavaa, sillä hän on kaikkea sitä, mitä minä joskus olin ja tavallaan tahtoisin vielä nyt periaatteeni hylänneenä perusporvarillisena korkeasti koulutettuna markkinatalouden hyötykäyttöön valjastettuna virkanaisenakin olla. En sen sijaan ole lainkaan kiinnostunut nuorempien lasteni kuulumisista, kohteliaisuussyistä kyllä kuuntelen, nyökkäilen ja vähän kommentoinkin. En myöskään osoita tunteitani lapsia kohtaan (miksi osoittaisinkaan, kun niitä ei ole), hyvänyön pusut annan otsalle. Sen sijaan esikoista halailen ja silittelen paljon nyt hänen ollessa täysi-ikäisyyden kynnykselläkin.

Kun keskimmäinen lapsi tippui esikoulussa kiipeilytelineestä ja sai avomurtuman käteensä, ajattelin, että onneksi hän ei ole esikoiseni. Onneksi lapsillani on rakastava isä, joka on valmis tekemään kaikkensa heidän eteensä ja joka myös julkisesti näyttää heitä rakastavansa.

mikä provo!!!

Jollei,hakeudu hoitoon ap!

Esikoinen nuolee persettäsi, olet murtanut hänet ja siksi olet hänen kanssaan väleissä. Minä hakeutuisin hoitoon hyvin pian jos olisin sinä :( Jotain narsismin ja jonkun muun välimaastokamaa, eikä yllätä, että olet jäänyt virkamiehesksi, siellä ei normaaleja taida pahemmin olla, suojatyöpaikka.

että niin momi vastaa ihan suu vaahdossa. Ja tietysti se, että millainen ihminen kokee tarvetta kirjoitella tällaisia provoja.



Pitkäpiimäistä tekstiä, ei kirjailijaksi, kiitos.

esikoisesi halusi miellyttää sua ja on siksi aina pärjännyt.

nuorimmaisesi on ihan normaaleja lapsia, joita sinä et ansaitse.

ehkä joku vois adoptoida nuorimmaiset rakastavaan perheeseen? ja sä voisit mennä vaikka bilettämään nuoruudenhairahduksen tuloksen kanssa.

Kyse on siitä, että esikoiseni on pienestä pitäen seurannut hirveästi sitä, mitä maailmalla tapahtuu ja pyyteettömästi tehnyt paljon hyvää muiden ihmisten ja eläinten eteen. Tytär ei oikeastaan edes tiedä, kuinka paljon häntä arvostan.



Tavallaan toivoisinkin, että nuoremmat lapseni huostaanotettaisiin. Valitettavasti sille ei ole mitään järkiperäisiä perusteita - asumme hyvällä alueella suuressa omakotitalossa, lapsilla on todella rakastava isä ja äitikin pitää huolen turvallisuudesta kyllä, ruokaa, harrastuksia, sukulaisia...

He totisesti ansaitsevat parempaa. Käsittämätöntä, että yhtä lastasi palvot ja ihailet, toisia halveksit. Kuinka epätervettä?? Minuutesi, itsearvostuksesi ei voi olla kunnossa kun näin käyttäydyt. Vaikutat todella epätasapainottomalta. Itsesi ja lastesi vuoksi (myös vanhimman lapsesi vuoksi) kehottaisin sinua hakemaan apua. Ihan oikeasti. Kaikki ei ole kohdallaan.



En haluaisi olla vanhimman lapsesi asemassa. Olisi oksettavaa, jos vanhempani ihalisivat ja palvoisivat minua noin. Parhainta on, että he arvostavat ja kunnioittavat, ja rakastavat sydämestään.

että vika on täysin sussa, ei noissa lapsissa.

nyt usko tähän avaukseen ollenkaan. En kykene uskomaan, että joku aikuinen ihminen olisi noin... miten sen nyt sanois... vähä-älyinen.

Nuoremmat lapsesi varmasti vaistoavat asenteesi heitä kohtaan...

Kaikista hassuimmalta tämä tuntuu siksi, että esikoinen tosiaan oli vahinko, mutta nämä kaksi muuta oikein tekemällä tehtyjä, keskimmäisen alullepanoon tarvittiin lääkitystäkin jne., molempia yritetty pitkälti päälle vuosi ennen kuin onnistui. Huomaa sen, ettei ainakaan se raskautumisen yrittäminen korreloi sen kanssa, kuinka paljon lasta oikeasti tahtoo ja sen synnyttyä rakastaa :(



Haluaisin rakastaa kaikkia lapsiani yhtä paljon, tietysti. En ikävä kyllä voi sanoa edes rakastavani nuorimmaisia. Pidän heistä toisinaan kovasti ja välillä tulee hellyyspuuskia, jolloin näen lapset ikään kuin ruusunpunaisten lasien läpi , mutta tunteeni ovat useammin negatiivisia kuin edes neutraaleita.



Vaikka esikoinen on jo "vanha", aiheuttaa hän sairastaessaan minulle sellaisen olon, jonka vallassa olisin valmis ottamaan kaiken kivun itselleni jne. Nuorempien lasten kohdalla tällaista tuntoa ei ole, sairastaessaan ovat vain poikkeuksellisen vittumaisia ja huomionhakuisia.

Ongelma on todellakin omien korviesi välissä, ei lapsissasi. Tuntuu, että pidät esikoisesta siksi, että hän on kanssasi saman tyyppinen ihminen, toiset lapset eivät sitten kelpaa kun eivät tähän muottiin sovi. Totta kai tiettyjen ihmisten kanssa kemiat menevät paremmin yksiin, ja sama pätee myös omiin lapsiin. Yleensä kuitenkin mitä enemmän ihmisten kanssa viettää aikaa, sitä helpompi heistä on pitää. Entä, jos koettaisit viettää enemmän aikaa nuorempien lapsien kanssa ja olla aidosti läsnä? Noin nuorista lapsista ei vielä sitä paitsi vielä edes voi sanoa, millaisiksi tulevat loppujen lopuksi kasvamaan.

että vika on täysin sussa, ei noissa lapsissa.

Tiedän, että nämä ovat juuri sellaisia lapsia, jotka "kuka tahansa" vanhempi tahtoisi. En syytä lapsiani mistään, syytän itseäni.