On tääkin, me ei osata kumpikaan tarkistaa 4-luokkalaisen saksan läksyjä..

koulunkäyntiä kohtaan että tarkistaa että läksyt on tehty. Se onko ne väärin vai oikein tehty on taas koulun tehtävä. Tunnilla läksyt tarkistetaan ja siinä myös lapsi oppii omista virheistään. Kokeiden tulokset kertovat vanhemmille lapsen osaamisen tasosta.

Mitä ihmeen järkeä niitä läksyjä on tarkistaa? Eikö niitä muka koulussa käydä läpi joka tapauksessa.

Se, onko tehtävät tehty oikein, on open tarkistettava. Se kuuluu peräti hänen työnkuvaansa.

Vaikka tunnen kyllä äidin, joka ei antanut lapsensa aloittaa ranskan opintoja, koska hän ei itse osaa... Lasta on sääli.

omaavien lasten äiti joka on kiinnostunut koulusta ja tukee läksyissä.

Lue edelliselle laittamani vastaus; me emme miehen kanssa edelleenkään ottaneet sitä saksaa.

Meillä lapsen valinnaiset valikoituvat suurimmaksi osaksi ihan siltä pohjalta mikä lasta kiinnostaa ja missä hän oletusarvoisesti pärjää, se voi tietty olla vaikea ajatus ymmärtää jos oma lapsi on heikkotasoinen koulussa tai jos se oma lapsi "pakotetaan" ottamaan vaikkapa toinen kieli vanhempien ambitioiden vuoksi

Lapsi oppii paremmin kun korjaa virheet koulussa.

käytte ne vain lapsen kanssa läpi ja kysytte miten hän on ne ajatellut, miten päätynyt vastauksiin ja sitten mietitte yhdessä ("lapsijohtoisesti" eli vain hieman ohjaillen) mikä voi olla jonkun vaikeamman tehtävän ratkaisu tai onko jossakin tehtävässä voinut jäädä huomaamatta joku juju, tai mitä se opettaja onkaan tästä asiasta koulussa sanonut jne... Ja ainahan on erilaiset kääntäjäohjelmat tai vaikka tämä av, josta voi (ehkä lapselta salaa?) tarkistaa jonkin asian.



Mielestäni sellainen yhdessä ajatteleminen on parempaa koulunkäynnin tukemista kuin pelkkä tarkastaminen, jos tarkistamisella ei tarkoiteta sitä että tsekataan että jotain on ainakin yritetty. Tarkastamisessa voi pahimmillaan käydä niin, että lapsen osaamistaso ei tule ikinä selville koulussa, ja loppujen lopuksi lapsi oppii vähemmän, kuin jos menisi kouluun väärin tai huonosti tehtyjen tehtävien kanssa. Hienoa tietysti että haluatte kannustaa ja tukea lasta opiskelussa! Se että ette itse osaa kovin hyvin saksaa on siinä suhteessa sivuseikka. Jos lapsen isä on saksaa lukenut, sehän voi olla hyväkin tapa tukea lasta, että esittää asian niin että muistelette yhdessä miten joku juttu taas menikään, tyyliin "kerropa miten tämä asia on opetettu, isä kaipaa vähän kertaamista".

mielestäni ei ole järkevää kotona vanhempien avulla etsiä vastauksia ja tarkistaa tehtäviä. Se on hyvä ainakin tuon ikäisen kanssa, että katsotaan onko tehtävät tehty. Jossain vaiheessa sekin toki täytyy ruveta itse huolehtimaan... Mutta siis siinä ei ole mitään vikaa, että puhutaan kotona myös niistä asioista mitä koulussa on opeteltu, ja otetaan ehkä vähän lisää selville. Riippumatta siitä osaako vanhemmat jonkin asian/aineen vai ei, voi ihan hyvin mielestäni antaa lapsen olla se joka kertoo, ei niin että vanhemmat luennoi lapselle.

Näin vältymme kiusallisilta tilanteilta että lapsi osaisi jotain mitä vanhemmat eivät. Aiomme soveltaa tätä käytäntöä ihan korkeakouluopintoihin asti.

Miksi otitte saksan jos ette osaa sitä?

suosittelivat, että lapsi valitsee sellaisen kielen, jota joku vanhemmista osaa. Ei ollut edellytys, vaan suositus. Ilmeisesti kokemuksesta puhuivat. Yläasteella ja lukiossa moisella ei ole väliä.

Oliko kyse siitä, ettette pysty tarkistamaan, onko lapsi tehnyt tehtävät oikein?

Vaiko siitä, että lapsi tarvitsisi tehtävän kanssa apua, ettekä pysty auttamaan?



Jos on eka tilanne, riittää että katsotte, että ne on tehty, koulussa tarkistetaan tai lapsi voi kysyä, onko oikein.

Jos on toka tilanne, laittakaa nyt ihmeessä tänne kysymystä, kyllä me osaamme vastata;-)



t. se 2-kielinen

suosittelivat, että lapsi valitsee sellaisen kielen, jota joku vanhemmista osaa. Ei ollut edellytys, vaan suositus. Ilmeisesti kokemuksesta puhuivat. Yläasteella ja lukiossa moisella ei ole väliä.

mutta ei sen kriteerin mukaan nyt lapselle vierasta kieltä valita! Olisikin mielenkiintoista kuulla, olivatko nämä alakoulun kieli-illassa olleet opet ihan vieraiden kielten aineenopettajia vai luokanopettajia, jotka opettavat myös vierasta kieltä.



En ole nimittäin moiseen suositukseen koskaan törmännyt ja olen työskennellyt kielten aineenopena jo yli 10 vuotta.

Joku vanhempi taisi kysyä asiaa eli voiko lapsi valita kielen (esim juuri saksan neljännellä) jos vanhemmat eivät sitä osaa. Toki voi valita, mutta ilmeisesti kokemus on opettanut, että parempi, jos joku kotona osaa lapsen opiskelemia kieliä ala-asteella.

Olen kyllä kielenopettajan kanssa samaa mieltä. Lapsi ei valinnut vapaaehtoista saksaa kun sitä ei kukaan meillä kotona osaa. Paljon helpompi kuulustella ja auttaa ruotsin läksyissä. Valitkoon saksan (tai muun kielen jota emme osaa) yläasteella tai lukiossa.

onhan se tietenkin plussaa, että vanhempi osaa kieltä mutta ei sen kriteerin mukaan nyt lapselle vierasta kieltä valita! Olisikin mielenkiintoista kuulla, olivatko nämä alakoulun kieli-illassa olleet opet ihan vieraiden kielten aineenopettajia vai luokanopettajia, jotka opettavat myös vierasta kieltä.

En ole nimittäin moiseen suositukseen koskaan törmännyt ja olen työskennellyt kielten aineenopena jo yli 10 vuotta.

osaavatko vanhemmat opetettavaa kieltä vai eivät. Eri asia luonnollisesti sellaisten oppilaiden kanssa, jotka tarvitsevat tukea koulunkäyntiin - tosin näissä tapauksissa ei sitä valinnaista kieltä ylipäänsä suositella.



t. tuo aiempi kieltenope

vaikkei kumpikaan meistä vanhemmista osaa kieltä.



Omasta mielestä me olimme kiinnostuneita lasten koulunkäynnistä ja kannustettiin opiskeluun, mutta en minä tarkastanut läksyjä kuin ehkä ekalla ja tokalla luokalla. Toki kysyin, onko läksyt tehty. Joskus kysyivät epäselvää asiaa. Lapset halusivat, että kokeisiin kysellään, mutta kyllä se minulle pakkopullaa oli.



Vanhempi lapsista opiskelee jo yliopistossa ja nuorempikin aikoo sinne pyrkiä, joten ihan kohtuullisesti on kannustusta kotoa tullut.

En ole kieltenopettaja, vain kahden lapsen äiti, joka kuulustelee englannin ja ruotsin läksyt, kertaamme kokeisiin yhdessä jne. Ei ope ehdi tunneilla jokaisen vihkoa/tehtäväkirjaa tarkastaa, joten on ihan hyvä, että kotona käymme ne läpi ja korjaamme selvät isot virheet. Ja harjoittelemme puhumista.

t. 27

oman kokemukseni mukaan sillä ei ole juurikaan merkitystä osaavatko vanhemmat opetettavaa kieltä vai eivät. Eri asia luonnollisesti sellaisten oppilaiden kanssa, jotka tarvitsevat tukea koulunkäyntiin - tosin näissä tapauksissa ei sitä valinnaista kieltä ylipäänsä suositella.

t. tuo aiempi kieltenope