G: Huonosti nukkuvat vauvat

herääminen? Siis että pitää kokonaan nousta hyssyttelemään/syöttämään/lohduttamaan/ kanniskelemaan tms joksikin aikaa? Vai mitä?

Siis meidän lapsi (nyt 10kk) alkoi nukkumaan 1,5kk ikäsenä koko yön eli jostain 22 tai 23-06 tai 07 asti syömättä. Ja 2kk iästä alkaen on nukkunut joka yö 21-09(.30). N. 6kk iässä kun alettiin enemmän todella liikkumaan ja istumaan yms. niin olen "joutunut" antamaan tutin n. 1-4krt yössä tuon about 12-13h aikana jonka lapsi nukkuu, niin lasketaanko se heräämiseksi vai täh? Tiedän siis että lapsi nukkuu todella hyvin, mutta mietin vaan että mikä lasketaan heräämiseksi, kun jotkut puhuvat että heräävät tyyliin 8-25krt yössä, niin mikä lasketaan heräämiseksi??

joudut itse heräämään ja jotenkin rauhoittelemaan lasta, esim. antamalla tutin. Jos lapsi herää mutta nukahtaa itsekseen uudelleen, sitä en laske.

Eniten heräili 6 vko - 7,5 kk, heräili 20 min-2h välein. 7,5 kk alkoi yhtäkkiä nukkua jopa 3h pätkiä, en tiedä mikä vaikutti. 1-vuotiaana alkoi nukkua jopa 3h päiväunia, sitä ennen vain torkahti ehkä 10 minuutiksi pari kertaa päivässä.



En edelleenkään keksi mitään muuta syytä asialle kuin ikä. Pojalla ei ollut mitään allergiota tms.



1,5-vuotiaasta lähtien yöheräilyt vähentyivät yhteen kahteen. 2-vuotiaana alkoi nukkua öitä putkeen. Tosin ylös noustiin viiden-kuuden välillä, aamu-unista pojasta ei saanut millään.



Olin ihan seis, huono olo, sekavia ajatuksia, jatkuva "ylikierros" ja tosiaan paino nousi vauvavuoden aikana 12 kg, suklaa ym. sokerit piti vireessä.



Nyt poika on 2,5v ja nukkuu 8h yöunia + parin tunnin päikkärit päälle. Osaan kyllä nauttia joka yöstä :)



Sen verran traumaa tuosta valvomisesta jäi, että en usko selviäväni toisesta lapsesta, se on vähän surullista, mutta vauvavuosi ikävä kyllä pilasi myös miehen ja minun välit. (Hoidin heräilyt käytännössä yksin, mies keskittyi harrastuksiinsa)

Minkä ikäisenä vauvasi heräili eniten? 3-9kk iässä, 45min välein



Missä iässä unet paranivat? 9,5-kuisena, kun pidimme kolmannen unikoulun, heräilyt vähenivät 8-10 kertaa yössä.



Vaikuttivatko tähän mielestäsi jotkin asiat, imetyksen lopetus, muutokset päiväunissa? Yöimetyksen vähentäminen yhteen kertaan, kello viideltä imetin niin nukkui vielä tunnin verran.



Miten koit jaksavasi ajan jolloin lapsi nukkui huonoiten? Huonosti, aloin kuulla olemattomia ääniä, en jaksanut vaihtaa pyjamaa päivävaatteisiin tai avata verhoja välttämättä joka päivä. Teki mieli heittää vauva parvekkeelta ja hypätä itse perässä. Siksi pidimmekin unikouluja, joista viimeinen toi tulosta. Vaikka heräilykerrat vähenivätkin vain muutamalla, niin vauva oppi nukahtamaan uudelleen silittelemällä, ilman imettämistä, joten mies saattoi osallistua öihin.



Minkälainen unirytmi teillä nyt on? Kolmevuotiaana herää 3-9 kertaa yössä. Toki harvemmin tuo yhdeksän kertaa, ainakaan perättäisinä öinä. Uusi vauva herää 4-5 kertaa yössä ja on nyt yksivuotias.

Molemmilla samanlainen tarina:



Heräilyt tiheimmillään (1-1,5h välein) noin 4kk jälkeen ja aina siihen asti kun unikoulut pidettiin 7-12kk iässä (nuoremmalle jo varhaisemmin ja kummallakin pidettiin 2-3 unikoulua enne kuin saatiin nukkumaan yöt läpeensä)



Unet paranivat vasta unikoulujen myötä ja lopullisesti vasta kun imetys loppui kokonaan (11kk ja 12kk ikäisenä). Sitä ennen yöt olivat katkonaisia, vaikka yöimetykset oli lopetettu. Millään muulla ei ollut merkitystä, ei päivärytmillä, iltatankkauksella, läheisyydellä...



Alkukuukaudet auttoi perhepeti, kun ei tarvinnut nousta, vaan tissi suuhun. Mutta jossain vaiheessa aloin tarvita sängyssä oman tilan ja kaivata edes 3h yhtenäiset unet. MIehen tuki auttoi ja toisen lapsen kohdalla tieto siitä, että aika kuluu kuitenkin nopeasti ja unikoululla saadaan yöt todennäköisesti sujumaan paremmin. Päivisin kyllä hekkujen syönti oli älytöntä (sokerilla saa hetkellisen pirteyden tunteen) ja paino on minulla noussut molempien lasten vauvavuoden aikana useita kiloja.



Vuoden ikäisestä ovat kumpikin pääasiassa nukkuneet yöt heräämättä, nuorempi tarvitsi imetyksen loputtua jonkin aikaa vielä maitopullon klo 4-5 aikaan.



Jaksamista kaikille kohtalotovereille! :)

Pahimmat heräilyt alkoivat kummallakin n. 2-3 kuukauden ikäisenä, vastasyntyneenä nukkuivat vähän paremmin. Unikouluista ei ollut kummankaan kohdalla juuri hyötyä, eikä myöskään imetyksen lopettamisella. N. 2-vuotiaana alkoivat nukkumaan yönsä paremmin, lähes kokonaan heräilemättä.

Esikoinen, tyttö, nukkui alusta asti huonosti. Heräili paljon, itkeskeli, piti heijata uneen, nukuttaa pystyasennossa vatsaani vasten tai sylissäni istuen. Huonoiten nukkui alle 9kk iässä, sitten alkoi vähän helpottaa. Reilu 1v iässä todettiin sitten maitoallergia. Nykyään nukkuu hyvin.



Kuopus, poika, heräili myös syömään varsin usein. Ei toisaalta itkenyt, vaan söi ja jatkoi uniaan. Eniten herätteli 3-5,5kk iässä (tunnin välein) ja taas uudestaan 9-10kk iässä. Sitten pidimme unikoulun ja jätin yöimetyksen. Nyt nukkuu täydet unet, on 1v1kk.



Esikoisen aikaan oli aivan tolkuttoman väsynyt, koska en saanut itse nukahdettua vaikka lapsi nukkui. Heräsin aina niin vahvasti, kun tyttöä piti lohdutella ja paijailla ja hytkytellä ja kantaa. Hänen uniinsa siis selvästi vaikutti maito, joka aiheutti kipua ja todennäköisesti refluksia, sillä hän ei viihtynyt pitkällään vaan halusi olla pystyssä.



Pojan aikaan en ollut ihan yhtä väsynyt, mutta pojan ollessa 3-5kk pidin kyllä mielessä rajani ja huomasin taas alkavani valua siihen täyteen nukkumattomuuteen, joten aloin antaa kiinteitä. Ne siis vaikuttivat unien paranemiseen.



Nykyään lapset nukkuvat 20-06 ja päiväunet noin 12-14. Yleensä heräämättä.

nukkui huonosti päivin sekä öin. Nukkui max 20min putkeen. Se alkoi 3kk ja jatkui 11kk ikään. Pojalla olikin sairaus mikä rajoitti nukkumista, mutta ei se silti auttanut jaksamaan yhtään paremmin. Sitten kun saimme kunnon lääkityksen, niin uni alkoi maistumaan paremmin. Monesti olin valmis antamaan vauvan pois kun en saanut sitä nukkumaan ja olin väsynyt. Koko talven poika nukkui ulkona vaunuissa yötkin. Yleensä klo: 2.30-5.30 työntelin poikaa vaunuissa pitkin kyliä. Näin muu perhe sai nukuttua kun poika oli yön ulkona vaunuissa ja minä makasin itkuhälyttimen kanssa sohvalla toppatakki päällä ja hattu päässä. Siitä sitten 5-20 minuutin välein nousin vaunuja heiluttelemaan :( Huh huh, oli raskasta, TODELLA! Nyt kun siitä on kulunut 3,5 vuotta niin huomasin noin puoli vuotta sitten, että olen alkanut päästä siitä väsymyksestä yli.

Esikoinen heräili 3 kk - 1,5 v, noin 8 kertaa yössä. Sitten unet paranivat, nyt 2,5 vuotiaana nukkuu läpi yön.



Silloin pienempi syntyi. Nukkui aluksi suht hyvin ikäsekseen ja melkein heti yö-päivärytmi kohdillaan. Joskus 3 kk:n iässä alkoi heräilyt, noin 5 kertaa yössä 1-vuotiaaksi, sitten 1-vuotiaana rupesi valvomaan öisin 2-4 tuntia. Sitä jatkunut nyt 2 kuukautta.



2 yökoulua pidetty laihoin tuloksin.



Olen nyt "valvonut" kohta 3 vuotta putkeen. Välillä olen ollut todella väsynyt, itkuinenkin ja törmäillyt seiniin. Joskus katsoin seinäkelloa, mutta en osannut lukea, paljon se on :) Nyt on jostain syystä ollut helpompaa. Mies valvoo ainakin yhden yön viikossa, jolloin voin nukkua. Nyt on oikeastaan ihan ok olo. Oon jättänyt melkein kaiken oman tekemisen ja priosoinut nukkumiseen. Helpottaa tietoa, että nopeasti nuo kasvavat ja milloin tahansa pienempikin saattaa ruveta nukkumaan.

vaikka itse lasken heistä huonosti nukkuneeksi vauvaksi vain isomman. Hän tosin oli pitkään erittäin huonosti nukkuva lapsi, ja häneen verrattuna kuopus nukkui todella rauhallisesti. Mutta monesti kuulen ihmisten kertovan lapsistaan, jotka "nukkuvat huonosti", ja kuopukseni nukkui samoin.



Eli, esikoiseni heräili jatkuvasti ikävälin 3vkoa-1,5vuotta, pahimmillaan hän ei nukkunut juuri lainkaan. Päivät ja yöt menivät 15-20 minuutin pätkissä. Sitten alkoivat kauhukohtaukset, unissapuhuminen ja -kävely ja unihumalakohtaukset, joten vaikka lapsi ei varsinaisesti heräillyt, hän herätti meitä vanhempia 5-15 kertaa yössä. Joka yö. Merkittävästi unet paranivat 4,5-vuotiaana, kun nuoremmalla lapsella diagnosoitiin maitoallergia, ja esikoinenkin joutui maidottomalle dieetille. 2 viikon kuluttua kauhukohtaukset jäivät kokonaan pois, unihumalakohtauksia ja unissapuhumista - ja kävelyä tulee enää hyvin harvoin (jos päivä on sisältänyt jotain levotonta/poikkeuksellista). Muita muutoksia samaan aikaan ei ollut: esikoisemme lopetti säännölliset päiväunet vasta tänä syksynä eskariin mennessään, eli 5,5-vuotiaana, ja menee edelleen, nyt jo täyttänyt 6 vuotta, iltaisin nukkumaan klo 19, herää aamuisin klo 7.30. Nyt unirytmi on hyvä ja säännöllinen, mutta häiriintyy helposti. Vähäinenkin univaje näkyy lapsesta ihan fyysisinä merkkeinä (tummat silmänaluset ja silmäpussit) että levottomuutena, kömpelyytenä ja itsehillinnän ongelmina (ottaa kaiken tosikkomaisemmin kuin normaalisti, rupeaa itkemään huomattavasti helpommin ja pienemmistä asioista kuin normaalisti, hermostuu herkästi, ei kykene keskittymään jne). Oman haasteensa tämän lapsen kanssa muodostaa se tosiasia, jota suurin osa ympäröivästä maailmasta ei suostu ymmärtämään: lapsi ei tunnista väsymyksen merkkejä ollenkaan. Jos niitä häneltä kysytään, hän pystyy kyllä nimeämään silmien kirvelyn/kutinan, haukottelun, ärtyneisyyden ja muut tyypilliset väsymyksen merkit, mutta vaikka ne ilmiselvästi loistavat hänestä, hän ei pysty silti ymmärtämään itsessään väsymystä. Eikä kyse ole siitä, ettei hän vain tahdo myöntää olevansa väsynyt. Mummonsa kanssa useasti on väännetty tästä kättä - mummo kun uskoo vakaasti, että kyllä lapsi menee nukkumaan kun väsyttää, vaikkei sellaista ole koskaan tapahtunut. Myös tuntemistani vanhemmista useimmat uskovat niin, ja meillä se on johtanut siihen, ettei lapsi yökyläile.



Kuopus taas nukkui ensimmäiset puoli vuotta suht hyvin, heräsi syömään max. 2 kertaa yössä eikä aina niitäkään. Muistaakseni yöheräilyjä tuli tiheämmin n. 8kk iässä, jolloin ensimmäiset hampaat alkoivat ilmestyä ja lapsi alkoi liikkua itsenäisesti enemmän. Taisi olla se "maaginen" 1v-raja, jolloin heräilyt käytännössä alkoivat vakiintua siihen yhteen kertaan aamuyöstä. Koska taustalla oli meillä tuo esikoisen kokemus, emme jaksaneet/viitsineet unikouluttaa kuopusta pois sen enempää yöimetyksestä kuin tästä yhdestä ainoasta heräilystä, joten tämä lapsi kävi öisin tissillä aina 2-vuotiaaksi asti. Silloin hänet suurin piirtein pakkovieroitettiin kaikista imetyksistä siten, että mulla oli pakollinen työmatka, jolloin olin 2 yötä pois kotoa. Nyt lapsi on lähes 3-vuotias, mutta edelleen hän herää kerran aamuyöstä useimpina öinä. Silloin hän vain hiippailee meidän sänkyymme nukkumaan. Meille tämä on tosiaan aika helppo nakki, mutta monet tuntuvat valittavan huonosta nukkujasta näillä samoilla "oireilla".



Kaiken tämän ajan olen jaksanut, kun on ollut pakko eikä vaihtoehtoja ole ollut. Esikoista yritettiin unikouluttaa niin kotona kuin ensikodillakin, ja jopa ensikodin työntekijät totesivat, ettei heidänkään konsteillaan tehdä tässä tapauksessa yhtään mitään. Toisaalta olen myös esikoisen kohdalla nimenomaan vältellytkin yökyläilyjä yms. "apukeinoja", juuri siksi, että koin niiden päinvastoin heikentävän tilannetta. Yhden yön nukkuminen ei paljon pelastanut, kun se tarkoitti 2-vuotiaan unirytmin uudelleen rakentamista seuraavat 2 viikkoa mummon "kyllä se lapsi menee nukkumaan kun sitä väsyttää" -touhujen jälkeen. Olen pyrkinyt kaukonäköisyydellä välttämään avuntarjoukset, jotka vain pahentavat tilannetta. Toisaalta vapaaehtoisia nukuttajia lapselle ei ole juuri ollutkaan, koska tilanne on ollut hyvin tiedossa lähipiirissämme. Kuopusta taas en ole nähnyt mitään järkeä laittaa yöhoitoon yksinään, kun kerran kuitenkin olen itse kotona esikoista nukuttamassa - ja mitäpä apua hyvin nukkuvan lapsen yökyläilystä olisi meille ollutkaan. Tottakai suuri tuki ja apu on ollut koko ajan miehestäni, joka onneksi pärjää jopa minua vähemmillä unilla pitkiäkin aikoja.

Esikoinen heräili eniten 4-11 kk iässä. Pahimmillaan heräiltiin tunnin välein.



11 kk eteenpäin yöt paranivat. Tosin noin 2 vuotiaaksi asti tuli lyhyempiä huonoja jaksoja.



Yöt paranivat saman tien kun vauva oppi kävelemään. Esikoisen kohdalla siis kaikki uuden oppiminen aiheutti levottomuutta öisin.



Tämä toinen on nyt 11 kk ja nyt on alkanut tulla enenevässä määrin parempia öitä kehiin. Kuopus on alusta asti ollut huonounisempi. Ehkä ekan kuukauden nukkui jotakuinkin hyvin. Sen jälkeen yöt ovat huonontuneet kunnes n. 10 kk iässä alkoi pikkuhiljaa joukkoon eksymään aina parempiakin öitä. Kohti parempaa ollaan siis menossa.





Kuopus heräili eniten n. 4-9 kk iässä ja välillä oli öitä, että heräiltiin jopa 30 min välein koko yö. Kyllä tuo tihein heräilykausi sai välillä mielen niin epätoivoiseksi. Onneksi meillä mies on osallistunut jonkin verran myös yöhoitoon eli välillä on saanut vedettyä itsekin kunnon yöunet ja se on auttanut kovasti.



Yöimetys loppui itsekseen n. 8-9 kk iässä ja luulen, että yöimetyksen loppuminen sitten alkoi rauhoittaa öitäkin. Kuopus ei vielä kävele eli saa nähdä onko kävelemään oppimisella yhtä radikaali vaikutus yöuniin kuin mitä isoveljellä oli.

tutulta kuulostaa tuo mitä kirjoitit. Meidänkin poika nukkui tosi huonosti ja pitkän taistelunkin jälkeen vain lyhyitä pätkiä. 10-12kk iässä juurikin talvella vaunuissa parvekkeella ja sitä rataa kun ei muu auttanut. Valveillaoloaikansa oli myös itkuinen ja koliikkikin oli, mietimme mekin kaikenlaista silloin.



Nyt melkein 9v poika, edelleen vähäuninen, helposti tuskastuva ja herkkä muutoksille mutta rakas ja ihana. Lapsen kasvaessa on ymmärtänyt, mikä siinä oli niin vaikeaa. Niistä ajoista ei paljon muista.



Onneksi saimme vielä myöhemmin tytön, joka oli "normivauva" tuossa suhteessa. Emme pystyneet hänen nukkumistaan pilaamaan, mikä oli lohdullista kaikkien syytösten ja neuvojen jälkeen. Kyllä vauva-aika oli helppoa ja aloimme tajuta, miksi esikoisen kanssa olimme niin poikki (se tilanne kun ei ollut lähelläkään normaalia mutta miten sen tajuaisi kun lapsi oli esikoinen. Ihmettelimme miten kaikki muut jaksavat paljon paremmin kuin me). Yritimme tietysti kaikkemme eikä mikään auttanut. 1,5 vuotiaana poika meni ekan kerran itse sänkyyn ja siitäpä meinasi isälle itku tulla.

unet huonontuneet tasaisesti syntymästä n. 8 kk:n ikään. Siinä paikkeilla on ollut huonointa. Selvä parannus on tapahtunut n. vuoden iässä, suurimpana vaikuttajana imetyksen lopettaminen, mutta varmasti osansa on silläkin, että suurimmat liikkumisen oppimiset on ohi, hampaat puhjenneet, ruoka päivisin jo monipuolista, jne.



Isot nukkuvat nyt läpi yön, jos heräävät ja haluavat tulla viereen yöllä, niin hoitavat homman itse, eivät siis tarvitse enää yöhoitoa. Ovat 7- ja 5-vuotiaat.



Pienin on vielä alle vuoden ikäinen ja heräilyä on monen monta kertaa yössä, enpä kolmannen kohdalla enää jaksa pitää lukua. Odottelen vain, että eiköhän se taas siinä n. vuoden iässä ala uni maittamaan.

on voinut vauvan unet rauhoittua kuin taikaiskusta siinä vuoden tienoilla! Kun meillä yöt on edelleen hirveää rallia nyt kun poika on 3v. En tunne muita, joilla yöhulina on jatkunut vauvasta asti näin pitkään. Onko ketään? Lopetin imetyksenkin, kun poika oli 1v 1kk, eikä se vaikuttanut uniin suuntaan eikä toiseen. Ei myöskään se, nukkuuko tai eikö nuku päiväunia, ei nukkumaanmenoaika, ei heräämisaika, ei yhtään mikään säädeltävissäni oleva asia vaikuta heräämisten määrään.



t. olinkohan se eka vastaaja