Millaiset puitteet teillä oli tarjota vauvalle?

Ihan toi leikkipuiston sijainnin perusteella en pohtisi lisääntymistäni... :-D



Ensimmäisen lapsen sain, ennekuin olin ehtinyt mitään opiskelemaan, toisen heti opiskelujen jälkeen. Saattaa olla niin, että molempien lasten vauva-aikana taloudessa on ollut astianpesukone ja pyykkikone. Ei omaa huonetta, ei omaa taloa. Toinen lapsi eli vauva-aikansa rautakaupoissa ja auton kaukalossa, rakennettiin taloa.



Vinkiksi siis tämä: Vaikka tilanne vauvan saannin aikaan on vähemmän materialistinen ja varma, elämä kuitenkin yleensä muuttuu, ja sitä pystyy itse muuttamaan.



Meillä nyt pari koululaista, on omat huoneet ja pari muutakin, on oma piha, oma talo, kaikki pelit ja vehkeet, molemmat vanhemmat työssä yms..

esikoisen sain ns. yksin. Meillä oli vuokrakaksio, pihalla leikkikenttä, samassa talossa paras ystäväni pienenen lapsen ja miehensä kanssa. Erittäin läheiset vanhempani apuna ja tilaisuus viedä vauvaa isovanhemmile, jos tarvitsin lepoa tai vapaa-aikaa. Kodissani oli ihan kaikki tarpeellinen pinnasängystä ja uusista yhdistelmävaunuista hyppykiikkuun ja lastenmusiikkilevyihin. Meiltä ei puuttunut mitään henkistä eikä materiaalista. Teimme lomareissut kotimaassa. Olin vuoden verran kotona, lähdin sitten opiskelemaan ammatin.



Nuorimman syntyessä asuin uusoerheessä, avoliitossa. Olin myös äitipuoli. Omakotitalo, auto, moottoripyörät, kaikki. Kaikki ostettiin jälleen uutena, lelukaupassa käyminen oli harrastus. Mitään materiaalista ja henkistä ei edelleenkään puuttunut. Annoin pois tarpeetonta tavaraa, en ole koskaan ottanut vastaan käyettyä tavaraa. Myin halvalla tai lahjoitin sen mitä en tarvinnut. Leikkipuisto on vieressä, mutta menemme mielummin autola vähän kauemmas parempaan tai käymme luontopolulla tai laavulla.



Jäin pois työelämästä, koska siihen on mahdollisuus. Elän nyt kotona kotiäitinä ja mies käy töissä. Palaan töihin sitten kun siihen on rahallinen pakko. Olemme jo sopineet, että seuraavan tilaisuuden tullen minä olen se, joka menee töihin, mies jää kotiin.

Olimme molemmat vanhemmat yhdessä, kihloissa ja yhdessä 5v.



Vuokrakolmio, lapsen huone tuli käyttöön vasta vauvan ollessa noin 1v. Ei astianpesukonetta, pyykkikone oli pesuhuoneessa. Ei omaa pihaa mutta talonyhtiönpiha ja vieressä leikkipuisto. Mies töissä, minä opiskelin.Nyt tulossa toinen lapsi ja sama elämäntilanne edelleen. Yhteistä taivalta vaan on kertynt melkein parisen vuotta enemmän :)

kotina iso omakotitalo, lapselle oli oma huone alusta alkaen. Keittiössä on kaikki tarvittavat koneet, samoin kodinhoitohuoneessa. Oma iso piha on, leikkipuistossa ei ole koskaan käyty. Molemmilla vanhemmilla oli työpaikat ja yli 10 vuoden työkokemus. Vauva sai alusta alkaen kaiken mahdollisen, mitä vanhemmat vain voivat lapselleen antaa. Myös aikaansa.

Mutta aika iso ja tärkeä osa lapsuutta jäi saamatta ellette tajunneet häntä viedä leikkipuistoon. :( Outoa! Toivottavasti lapsenne tapasi muualla edes muita lapsia, vaikka ei se leikkipuistoa korvaa.

kuin työssäkäyvän. Opiskelijan äitiysraha on muutaman satasen, työssäkäyvällä tonnista ylöspäin.



Kukahan siis käy yhteisellää kukkarolla enemmän?



Kun ei se opiskelijan vauva lyhennä veronmaksamisvuosia yhtään sen enempää kuin työssäkäyvän vauva.

sain lapset 40 v pinnassa- omistusasuntokin lähes maksettu ja 3 ammattia minulla ja 4 ammattia miehellä

molemmat vanhemmat, 2 ekaa syntyi vuokrakaksioon, 3. vuokrakolmioon, 4 asumisoikeusrivarineliöön. Vaihtelevasti ollut omaa huonetta, nyt ainoalla pojalla. Lapset tykkää olla samassa huoneessa, kiva nukkua yhdessä. Pyykkikone on aina ollut, ilman olisi liian vaikeaa. Astianpesukonetta ei heti ollut, ja se oli vaikeaa, kantsii yrittää hankkia. Leikkipuistoja on löydetty, omia pihoja on myös ollut. Ite olen jossain vaiheessa irtisanoutunut virastani ja olen edelleen kotiäiti. Mies opiskeli alussa ja ihan lyhyitä jaksoja alkuvaiheessa lukuunottamatta on ollut töissä, nyt jo vuosia vakityössä.



Aikaa ja yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä, siinä yksi tärkeimpiä puitteita meillä

Vanhemmat oli vakituisessa työssä, omakotitalo jossa tilaa hyvin pikkuiselle. Oli koneet ja vempeleet, omapiha eikä leikkarikaan ollut kaukana. Hoidin lapseni kouluikään saakka kotona. Tyttö kävi srk kerhoa ja eskarissa 4t/pv. Nyt koulusta tullessa olen kotona odottamassa, eikä tarvi tulla tyhjään kotiin. Saimme tyttären 35+ ja ainokaiseksi jäi. Teen töitä kotona, joka mahdollistaa kotona oloni.

ensisijaisesti hyvää vuorovaikutusta eli rakastavat vanhemmat. Tiskikoneilla ja muilla härpäkkeillä ei ole mitään väliä. Toki ne helpottavat vanhempien elämää:) No, pyykkikoneen lasken kyllä pakolliseksi. Jos leikkipuistoja ei ole lähellä, kun lapsi on kävelevä, niin varmaan metsää tms löytyy missä voi ulkoilla. Todellakin,lapsi voi elää pienessäkin asunnossa vallan mainiosti. Omaa huonettakaan ei tarvita vuosiin. Oma leikkinurkka ja hyvä organisointikyky auttavat paljon. Isompi lapsi tarvitsee sitten jo oman huoneen.

Niistä mitä tässä kysyttiin: molemmat vanhemat, naimisissa kolme vuotta lapsen tuloon mennessä, kummallakin akateeminen koulutus ja vakituinen työ, omistusasunto kivalla alueella, lapselle oma huone ja tietenkin normaalit kodinkoneet. (Kun nyt niitäkin kysyttiin.) Tärkeimpänä kuitenkin vakaa, harmoninen parisuhde, ei kolmiodraamoja tai muuta kypsymätöntä pelleilyä, ja lapsi syntyi toivottuna, harkittuna ja hartaasti odotettuna.

ja palvelija. Ja 400 neliön huvila rivieralla.

Niistä mitä tässä kysyttiin: molemmat vanhemat, naimisissa kolme vuotta lapsen tuloon mennessä, kummallakin akateeminen koulutus ja vakituinen työ, omistusasunto kivalla alueella, lapselle oma huone ja tietenkin normaalit kodinkoneet. (Kun nyt niitäkin kysyttiin.) Tärkeimpänä kuitenkin vakaa, harmoninen parisuhde, ei kolmiodraamoja tai muuta kypsymätöntä pelleilyä, ja lapsi syntyi toivottuna, harkittuna ja hartaasti odotettuna.

Minä olen ollut henkisessä kasvukriisissä nyt jo parikymmentä vuotta, pidän sivusuhteita joista vaimoni kärsii syvästi, ja elämämme on tunteiden vuoristorataa. Lasten tekemisessä en ole harkinnut todellisia resurssejani ja kykyäni sitoutua heidän isäkseen, vaan lapset ovat minulle yksi pätemisen väline muiden joukossa. Kyllä minä silti olen parempi kuin sinä, koska minä olen minä. Älä yhtään yritä siinä!

Oli molemmat vanhemmat, ei ollut omaa asuntoa vaan aluksi asuttiin vanhemmillani. Kohta puoliin hankittiin vuokra-asunto kerrostalosta. Ei vauvalla ollut omaa huonetta, meidän makuuhuoneessa oli pinnasänky. Astianpesukonetta ei ollut, mutta pyykinpesukone taisi olla. Autoa ei ollut pariin ekaan vuoteen. Kun vauva syntyi, mies meni töihin (oli opiskellut) ja minä puolestani irtisanouduin työstäni ja jäin kotiin. Olin ensin kotona ja sitten etsin uuden työn, kun vauva oli kasvanut. Kohta jäin taas kotiin uuden vauvan kanssa.



Aikaahan tästä on jo pitkälti toistakymmentä vuotta ja nykyään olisi hienommat puitteet vauvallekin omine pihoineen, autoineen, koneineen ja kaikkineen. En tosin tiedä, mitä iloa vauvalle niistä olisi. Hienoja lapsia kasvoi pienemmälläkin pääomalla. Nautitaan niistä komeammista kulisseista nyt teinien kanssa.



Nykyään tuntuu olevan niin hirveän tärkeää se, millaiseen tilanteeseen vauva syntyy ja mitä sille on varaa hankkia. Ei vauva sellaisesta ole kiinnostunut. Se tarvitsee vanhemmat, jotka ovat siitä kiinnostuneet ja jaksavat viihdyttää, huolehtia ja hoivata ja välittää. Ihan sama, minkä merkkinen hame on töppöjalkojen peitoksi tungettu.



Kait yksikin vanhempi riittää. Itse en olisi halunnut enkä varmaan jaksanutkaan ihan yksinäni. Vauvan mielipiteestä en tiedä, mutta minulle henkilökohtaisesti oli tärkeää saada jakaa tärkeät vauva-asiat toisen aikuisen kanssa, jolle lapsi oli yhtä tärkeä kuin minulle. Ja hoidossakin oli kiva vähän vuorotella ja oli mukavaa, kun oli aikuisseuraa.

Oliko molemmat vanhemmat, millainen talo/asunto, lapselle oma huone? Astianpesukone, pyykkikone ynnä muut? Oma piha, missä lähin leikkipuisto? Olitteko (olleet) töissä?

Itse olisin tekemässä lasta tilanteeseen, jossa lapsella on molemmat vanhemmat, asutaan vuokrakaksiossa. Lähin leikkipuisto parinsadan metrin päässä, keinu ja hiekkalaatikko löytyy kyllä talon takaa.

Eipä tarvinnut kuin hankkia pinnasänky ja vaatteita kirpparilta+vaunut jostain. Kyllä sinne kaksioon mahtuu yhden vauvan kanssa. Muutettiin kun lapsi oli 1v. Oman huoneen sai vasta reilu 2-vuotiaana. Nyt on uusi vauva meillä täällä kolmiossa meidän makuuhuoneessa. Siirtyy isomman kanssa samaan huoneeseen kunhan kasvaa..:)

Meillä oli lapsettomana oma (pankin) 3h+k kerrostalossa.

Ko. asuntoon syntyi ensimmäinen ja toinen lapsi, nukuimme kaikki samassa huoneessa niin pitkään kuin asuimme tuossa asunnossa, eli 2h+k olisi riittänyt meille.

Tiskikoneet ja pyykinpesukoneet tietty oli, puisto talon vieressä.

Omistusasunnossa juuri tehty remontti lattialämmityksineen, pesutornit ja muut. Suurin ongelma oli alakerran parketin asennuksessa tapahtunut pieni kosmeettinen virhe. Traagista.