Millaiset puitteet teillä oli tarjota vauvalle?

ihan hirveästi "puitteita" kaipaa, vanhemmat enemmänkin. Ja tietenkin sitten isompi lapsi eri tavalla.



Meillä oli vanhemmilla toimiva parisuhde. Oma kerrostaloasunto, jossa "ylimääräinen" huone, jota tosin ei tehty lapsen huoneeksi kuin vasta lapsen ollessa noin puolitoista, kun ei pienempi sillä mitään tehnyt. Töissä olimme. Pihassa leikkivälineitä ja lähellä monta leikkipuistoa.



Omaa pihaa en pienen kanssa pahemmin kaivannut, oli paljon mukavampaa lähteä leikkipuistoon, jossa oli muitakin lapsia ja vanhempia kuin kökkiä yksin omalla pihalla. Edes omassa kerrostalon pihassa ei pahemmin ole tullut oltua.

Molemmat vanhemmat on olleet kuvioissa tietysti koko ajan.



Esikoinen syntyi vuokrakaksioon, ei omaa huonetta. Kakkonen syntyi omistusasuntoon, rivarinpätkä. Oma huone on. Kolmoselle ei ole vielä omaa huonetta, mutta se tehdään jossain vaiheessa (väliseinä).



Vuokra-asunnossa ei ollut tiskikonetta, tässä omistusasunnossa on. Oma pyykkikone on ollut aina.



Vuokra-asunnossa ei ollut omaa pihaa, leikkipuisto 100m päässä. Nyt on oma takapiha ja leikkipuistoon ehkä se sama 100m.



Esikoisen aikaan olimme molemmat opiskelijoita, kakkosen kohdalla molemmat vakitöissä ja sama nyt kolmannen kanssa.

toimeentulo, jotta pystyimme itsemme ja vauvamme itse elättäään. Ei se vauva mitään ihmeitä tarvi.

Vuokrakaksio ja pihassa leikkipuisto. Molemmat oltiin oltu töissä, mutta itse olin työtön.

Molemmilla oli vakityöt, itse irtisanoin itseni kun jäin äitiyslomalle.

Lapselle oli odottamassa oma huone. Asuimme omassa rivarikolmiossa. Pyykkikonen oli, en muista missä vaiheessa tiskikone tuli, ennen vai jälkeen syntymän.

Ja mikä tärkeintä, oli tarjota rakastavat ja hyvät vanhemmat.



Tokan syntyessä 2v päästä asuimme ok-talossa, mä olin ollut koko ajan kotona.

Tästä reilun 2v kuluttua asuimme jo ulkomailla miehen työkomennuksen vuoksi. Edelleen tarjolla rakastavat ja hyvät vanhemmat kaiken maallisen lisäksi.

10v tästä syntyi ihanainen iltatähtemme, tilenne jälleen sama, kuin kolmosen syntymän jälkeen.

..elättää tekeleitään???



Sehän tarkoittaa, että silloin menisi toisten rahapussille...eihän kukaan niin tee...eihän??

Isä ei ollut tietoinen vauvasta eikä näin ollen kuvioissa, asuttiin vauvan kanssa kahdestaan 22 neliön vuokrayksiössä, ei pihaa, puistoon n. 500m. Olin opiskelija.



Kun toinen lapsi tuli oli parisuhde joka kuitenkin hajosi vauvan ollessa 2kk. Asunto oli 38 neliön yksiö omalla pienellä pihalla, mutta vaihtui eron myötä 26 neliön yksiöön ilman pihaa. Puistoon n 200m. Olin edelleen opiskelija.



Koskaan ei ole ollut tiskikonetta tai pyykinpesukonetta, tiskit hoituu käsin ja pyykit taloyhtiön pesutuvassa.

Kaupungin vuokra-asunnossa asuttiin, lapselle ei omaa huonetta, ei tosiaankaan astianpesukonetta tms :D Läheisessä leikkipuistossa kävimme leikkimässä. Ei autoa, eikä paljon muutakaan ihmeellistä. Meillä oli oikein hyvä yhdessä, lapsesta on kasvanut tasapainonen ja onnellinen nuori.

Esikoisen aikaan olimme molemmat opiskelijoita, kakkosen kohdalla molemmat vakitöissä ja sama nyt kolmannen kanssa.

Miten elätitte itsenne opiskelijoina? Meillä olisi sama tilanne, kumpikin opiskelee ja tulee opiskelemaan vielä monta vuotta. Kävikö jompikumpi tai toinen töissä, vai elittekö opintotuilla + ??

Ei ainakaan omaa huonetta. Leikkipuistokin tulee ajankohtaiseksi vasta 1 vuoden iässä.



Itse panostin ja panostaisin mahdollisiin tuleviin puitteisiin. Miksi käyttää suuria summia rahaa varmuuden vuoksi ylimääräiseen huoneeseen, isoon autoon etc. Kannattaa pitää asumiskustannukset esim. kurissa vauva vaiheen ajan, jotta voi myöhemmin tehdä päätöksen haluaako jäädä kotihoidontuella pitemmäksi aikaa kotiin. Aivan liikan usein tälläkin palstalla valitetaan, ettei ole varaa jäädä kotiin, kun asuntolaina sitä ja tätä...



Nykyään synnytetään liian myöhäisellä iällä, kun "puitteet täytyy olla kunnossa". Ei se vauva ainakaan mitään velatonta kämppää tai kesämökkiä tarvitse!



Tämän vuodatuksen jälkeen kerron, että meidän esikoinen syntyi asuessamme vuokra kaksiossa ja mieheni vielä opiskellessa. N. 2 kk ennen toisen lapsen syntymää siirryimme (vuokralle!) kolmioon ja tuolloin mieheni oli jo valmistunut. Nykyään käymme molemmat töissä lasten ollessa päivähoidossa. Asumme ison kaupungin keskustassa 4 h+keittiö omassa asunnossa. Työt eivät vieläkään ole pysyviä, mutta alalla on töitä.



Tiskikone ja pesukone oli esikoisen syntyessä, mutta ne hajosivat sattumalta lähes samanaikaisesti joitain kuukausia ennen toisen lapsen syntymää. Koska olimme juuri muuttamassa niin selvisimme hyvin joitain kuukausia ihan ilman (taloyhtiössä oli maksullinen pesutupa).



Onko teillä hyvä parisuhde? "Uranäkymät" noususuhdanteiset? Ei ole mitään syytä hätiköidä ja esim. ostaa kämppää juuri nyt vain koska sukulaisten mielestä "täytyy". Tärkeämpi jemmata rahaa myöhempää tarkoitusta varten.

Esikoisen aikaan olimme molemmat opiskelijoita, kakkosen kohdalla molemmat vakitöissä ja sama nyt kolmannen kanssa.

Miten elätitte itsenne opiskelijoina? Meillä olisi sama tilanne, kumpikin opiskelee ja tulee opiskelemaan vielä monta vuotta. Kävikö jompikumpi tai toinen töissä, vai elittekö opintotuilla + ??

oli omistusrivari, pieni piha(sopi kyllä vauvan nukutukseen mutta ei oikein ulkoiluun). Pesukone ja astianpesukone. Lähin leikkipuisto ja keinut 1,5 km päässä. Kun lapsi 1v tuli puisto noin 500m päähän



Mies vakitöissä, itse valmistunut reilu puoli vuotta aiemmin ja pätkätöissä, joka päättyi äitiyslomaan.

muutimme mieheni kanssa yhteen, vuokrakaksioon joka oli opiskelija-asuntosäätiöltä. Hän kirjoitti väikkäriään ja teki töitä, minä aloitin puolestani tein osa-aikahommia kaupassa ja tein gradun raskausaikana. Vuokra-asuntomme pihassa oli rauhallinen leikkipaikka ja parveke oli myös rauhallisen sisäpihan puolella. Valmistuin itse maisteriksi kun esikoinen oli muutaman kk ikäinen.



Pienillä tuloilla tulimme kyllä ihan hyvin toimeen tuolloin. Ostettiin suurin osa lastentarvikkeista ja vaatteista uutena. Muutimme kyllä omistusasuntoon, kerrostalokolmioon jo esikoisen ollessa puolivuotias. Ihan hyvin oltaisiin mahduttu kaksioonkin vielä vuodeksi tai kahdeksi.

Ei ainakaan omaa huonetta. Leikkipuistokin tulee ajankohtaiseksi vasta 1 vuoden iässä.

Itse panostin ja panostaisin mahdollisiin tuleviin puitteisiin. Miksi käyttää suuria summia rahaa varmuuden vuoksi ylimääräiseen huoneeseen, isoon autoon etc. Kannattaa pitää asumiskustannukset esim. kurissa vauva vaiheen ajan, jotta voi myöhemmin tehdä päätöksen haluaako jäädä kotihoidontuella pitemmäksi aikaa kotiin. Aivan liikan usein tälläkin palstalla valitetaan, ettei ole varaa jäädä kotiin, kun asuntolaina sitä ja tätä...

Nykyään synnytetään liian myöhäisellä iällä, kun "puitteet täytyy olla kunnossa". Ei se vauva ainakaan mitään velatonta kämppää tai kesämökkiä tarvitse!

Tämän vuodatuksen jälkeen kerron, että meidän esikoinen syntyi asuessamme vuokra kaksiossa ja mieheni vielä opiskellessa. N. 2 kk ennen toisen lapsen syntymää siirryimme (vuokralle!) kolmioon ja tuolloin mieheni oli jo valmistunut. Nykyään käymme molemmat töissä lasten ollessa päivähoidossa. Asumme ison kaupungin keskustassa 4 h+keittiö omassa asunnossa. Työt eivät vieläkään ole pysyviä, mutta alalla on töitä.

Tiskikone ja pesukone oli esikoisen syntyessä, mutta ne hajosivat sattumalta lähes samanaikaisesti joitain kuukausia ennen toisen lapsen syntymää. Koska olimme juuri muuttamassa niin selvisimme hyvin joitain kuukausia ihan ilman (taloyhtiössä oli maksullinen pesutupa).

Onko teillä hyvä parisuhde? "Uranäkymät" noususuhdanteiset? Ei ole mitään syytä hätiköidä ja esim. ostaa kämppää juuri nyt vain koska sukulaisten mielestä "täytyy". Tärkeämpi jemmata rahaa myöhempää tarkoitusta varten.

Näin minäkin ajattelen. Omistusasunto ei tule vielä kysymykseenkään moneen vuoteen, opiskelijoita kun olemme mieheni kanssa kumpikin. Parisuhde on erinomainen. Miehellä on jo yksi lapsi, joten tiedän että hän on kykenevä huolehtimaan lapsista, on vastuullinen ja kasvatusmenetelmätkin menevät suurinpiirtein yksiin (menisivät varmaan täysin, ellei lapsen äiti olisi kuvioissa:)).

Mies aikoo opiskella lääkäriksi, joten ainakin hänellä on valoisat uranäkymät. Hänellä on myös keskeneräinen tutkinto hoitoalalta, jolla saa kuitenkin varmasti töitä jos vain etsii. Omasta urastani en osaa sanoa, aion opiskella luultavasti opettajaksi tai sitten etsiä muita töitä ko. aineen parissa.

Mitä sitten jos tekee lapsen sinkkuna?

Onko hyvään vanhemmuuteen osa-alueena tosiaan TISKIKONE?

Oma piha on varmaan 90 prosenttisesti jokaisessa talossa, vaikka asuisi kerrostalossa niin siinä on PIHA.



Tuollaisista asioista tulee monelle hyvälle vanhemmalle huono mieli.



Meillä on viides lapsi tulossa: ok- talo (2 makkaria pennuille), koira, auto, puistoon 500 m, ala-asteelle vajaa kilsa, on pesukone, tiskikone, imuri, molemmilla työpaikat ja paljon vähemmälläkin pärjää! Tärkeintä on se onko lapsi haluttu ja rakastetaanko sitä.

Ei ainakaan omaa huonetta. Leikkipuistokin tulee ajankohtaiseksi vasta 1 vuoden iässä.

Itse panostin ja panostaisin mahdollisiin tuleviin puitteisiin. Miksi käyttää suuria summia rahaa varmuuden vuoksi ylimääräiseen huoneeseen, isoon autoon etc. Kannattaa pitää asumiskustannukset esim. kurissa vauva vaiheen ajan, jotta voi myöhemmin tehdä päätöksen haluaako jäädä kotihoidontuella pitemmäksi aikaa kotiin. Aivan liikan usein tälläkin palstalla valitetaan, ettei ole varaa jäädä kotiin, kun asuntolaina sitä ja tätä...

Nykyään synnytetään liian myöhäisellä iällä, kun "puitteet täytyy olla kunnossa". Ei se vauva ainakaan mitään velatonta kämppää tai kesämökkiä tarvitse!

Tämän vuodatuksen jälkeen kerron, että meidän esikoinen syntyi asuessamme vuokra kaksiossa ja mieheni vielä opiskellessa. N. 2 kk ennen toisen lapsen syntymää siirryimme (vuokralle!) kolmioon ja tuolloin mieheni oli jo valmistunut. Nykyään käymme molemmat töissä lasten ollessa päivähoidossa. Asumme ison kaupungin keskustassa 4 h+keittiö omassa asunnossa. Työt eivät vieläkään ole pysyviä, mutta alalla on töitä.

Tiskikone ja pesukone oli esikoisen syntyessä, mutta ne hajosivat sattumalta lähes samanaikaisesti joitain kuukausia ennen toisen lapsen syntymää. Koska olimme juuri muuttamassa niin selvisimme hyvin joitain kuukausia ihan ilman (taloyhtiössä oli maksullinen pesutupa).

Onko teillä hyvä parisuhde? "Uranäkymät" noususuhdanteiset? Ei ole mitään syytä hätiköidä ja esim. ostaa kämppää juuri nyt vain koska sukulaisten mielestä "täytyy". Tärkeämpi jemmata rahaa myöhempää tarkoitusta varten.

Näin minäkin ajattelen. Omistusasunto ei tule vielä kysymykseenkään moneen vuoteen, opiskelijoita kun olemme mieheni kanssa kumpikin. Parisuhde on erinomainen. Miehellä on jo yksi lapsi, joten tiedän että hän on kykenevä huolehtimaan lapsista, on vastuullinen ja kasvatusmenetelmätkin menevät suurinpiirtein yksiin (menisivät varmaan täysin, ellei lapsen äiti olisi kuvioissa:)).

Mies aikoo opiskella lääkäriksi, joten ainakin hänellä on valoisat uranäkymät. Hänellä on myös keskeneräinen tutkinto hoitoalalta, jolla saa kuitenkin varmasti töitä jos vain etsii. Omasta urastani en osaa sanoa, aion opiskella luultavasti opettajaksi tai sitten etsiä muita töitä ko. aineen parissa.

Mikäli kummallakaan ei vielä ole "lopullista" opiskelupaikkaa niin odottaisin lapsenteon kanssa vielä.

Jos niitä opiskelu-unelmia vielä on niin noihin kouluihin täytyy päästä sisään ennen sen lapsen tekemistä tai muuten se jää todennäköisesti haaveeksi. Esim. lääkiksen pääsykokeisiin lukeminen ei nimittäin lapsiperheessä oikein onnistu varsinkin, jos lukiosta on jo vuosia aikaa. Tai sitten täytyy noista mahdollisesti luopua noista opiskelu-unelmista. Eikä ainakaan ikinä sanoa lapselle, että sinun vuokseni minusta ei tullutkaan esim. neurokirurgia...

Meitä oli kaksi opiskelijaa vuokra kaksiossa. Mies meni odotusaikana töihin. Pesukone hankittiin pari kuukautta ennenkun esikoinen symtyi. Kolmioon (vuokra) muutettiin kun syntyi toinen lapsi. Astianpesukonetta ei ole vieläkään (eikä autoa). Ja ennenkun kukaan huutelee sossupummi juttujaan niin mitään ei olla saatu ikinä sossusta. Viis kuukautta saatiin yhdessä vaiheessa asumistukea. Itseasiassa ollaan tultu yhteiskunnalle hyvinkin halvaksi (ollaksemme kaksilapsinen perhe) kun en ole kummastakaan saanut kuin sitä minimi äitiyspäivärahaa.

kotina iso omakotitalo, lapselle oli oma huone alusta alkaen. Keittiössä on kaikki tarvittavat koneet, samoin kodinhoitohuoneessa. Oma iso piha on, leikkipuistossa ei ole koskaan käyty. Molemmilla vanhemmilla oli työpaikat ja yli 10 vuoden työkokemus. Vauva sai alusta alkaen kaiken mahdollisen, mitä vanhemmat vain voivat lapselleen antaa. Myös aikaansa.

Mitä sitten jos tekee lapsen sinkkuna?

Onko hyvään vanhemmuuteen osa-alueena tosiaan TISKIKONE?

Oma piha on varmaan 90 prosenttisesti jokaisessa talossa, vaikka asuisi kerrostalossa niin siinä on PIHA.

Tuollaisista asioista tulee monelle hyvälle vanhemmalle huono mieli.

Meillä on viides lapsi tulossa: ok- talo (2 makkaria pennuille), koira, auto, puistoon 500 m, ala-asteelle vajaa kilsa, on pesukone, tiskikone, imuri, molemmilla työpaikat ja paljon vähemmälläkin pärjää! Tärkeintä on se onko lapsi haluttu ja rakastetaanko sitä.

AP tosiaan siitä, että nämä asiat tekevät sinusta hyvän vanhemman? Itse ainakin käsitin niin että apta kiinnosti miten kullakin on asiat olleet, kun ollaan alettu lapsia tekemään. Aphan oli kai itsekin tekemässä lasta tilanteeseen jossa on "paljon vähemmän" kuin mitä vaikka sinulla on!

Mikäli kummallakaan ei vielä ole "lopullista" opiskelupaikkaa niin odottaisin lapsenteon kanssa vielä.

Jos niitä opiskelu-unelmia vielä on niin noihin kouluihin täytyy päästä sisään ennen sen lapsen tekemistä tai muuten se jää todennäköisesti haaveeksi. Esim. lääkiksen pääsykokeisiin lukeminen ei nimittäin lapsiperheessä oikein onnistu varsinkin, jos lukiosta on jo vuosia aikaa. Tai sitten täytyy noista mahdollisesti luopua noista opiskelu-unelmista. Eikä ainakaan ikinä sanoa lapselle, että sinun vuokseni minusta ei tullutkaan esim. neurokirurgia...

Minulla (AP:lla) on tälläkin hetkellä opiskelupaikka, jonka parissa voin jatkaa jos haluan. Aion kuitenkin pyrkiä tänä keväänä muualle, ja aloittaa siellä vielä tänä syksynä. Hakemaani paikkaan pääsin sisään jo viimekin kerralla kun hain eli viime keväänä, eipä siis liene ongelma päästä nytkään.

Ja kuten sanottu, miehelläni on se hoitoalan melkein valmis tutkinto, jolla on tehnyt ko. alan töitä useamman vuoden. Se ainakin on taattu.