Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhemmilla mielestänne oikeus määräillä kotona asuvaa täysi-ikäistä lasta
10.12.2011 |
ja päättää tämän asioista? Itse sanoisin, että tiettyyn pisteeseen asti kyllä, mutta ei enää ihan kokonaan, kyllä joitain vapauksiakin saisi jo antaa.
Kommentit (96)
kenen pöydästä syöt ja talossa asut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaudet ja vammat on erikseen, mutta ap ei maininnut mitään sellaisesta.
ollut vaihto-oppilaana tai lähtenyt heti lukion jälkeen armeijaan, saattaa hyvin asua vielä kotona ja on mielestäni järkevääkin. Tai käy ammattikoululukiota, joka kestää 4 vuotta. Tai on mennyt syystä tai toisesta vasta 8-vuotiaana kouluun. Onhan noita hyviä syitä, miksi fiksu 18-19-vuotias asuu kotona ilman mitään vammaa tai sairautta.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata vastata asioistaan.
Minulla ja vanhemmilla oli ja on edelleen loistavat välit. Halusin oman kodin, oman lukurauhan ja oman vapauden.
Elätin myös itseni lukio kolmannella luokalla ihan itse ja kirjoitusten jälkeen eli 19 vuotiaana pakkasin tavarat ja muutin pois Suomesta.
Vanhempani olivat muistaneet lapsuuteni ajan yhden tärkeän asian; napanuora katkaistiin heti synnytyksen jälkeen!
Tiedän tänäkin päivänä, että jos hätä tulee, saan muuttaa vanhempieni luokse koska vain.
Luulen, että monet vanhemmat haluaisivat 18-v. lapsensa asuvan vielä kotona, jotta voisivat vähän katsella tämän perään, erityisesti ongelmatapauksissa. Kyllähän nuori tämän tajuaa, ja saattaa sitten käyttää tilannetta hyväkseen tyyliin muutan pois jos ette lopeta tuota valvomista. Siinä onkin vanhempi hiukan aseeton.
Monet "sen lauluja laulat kenen leipää syöt" -tyypit olettavat automaattisesti, että vanhemmille olisi aina ihan sama asuuko nuori kotona vai ei. Silloinhan tuo asenne toimisikin.
Jos tilanne on se, että nuori uhkailee kotoa lähdöllä, laittaisin faktat pöytään rahatilanteen osalta, monella nuorella ei ole realismia sen suhteen, kuinka paljon rahaa peruselämiseen tarvitaan. Siinä kohtaa taas vanhempi voi käyttää valtaansa...Menipä taas aiheen vierstä nämä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mä muistan. Kaupungin talossa asun ja omassa ruokapöydässä istun.
Tosin eipä tota nyt arjessa pahemmin ajattele, enkä keksi mitään syytäkään sille miks niin pitäisi tehdä?
mutta sitten kyllä pitää alkaa elellä itsenäistä elämistä.
Ja kyllä siinä iässä pitää olla taloudellisest yms. seikat hanskassa! Sitä on aikaa opettaa ne 18 edeltävää vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis toi että heti muutetaan pois kotoota ja isompaan kaupunkiin kun ikä vaan sallii?
Itse olen liki nelikymppinen helsinkiläinen, täällä syntynyt ja asunut.
Jos mä mietin omaa nuoruutta, niin harva sitä heti muutti pois kotoa kun täysi-ikäiseksi tuli. Sama juttu nyt. Mun oma lapsi on 17-vuotias, sillä on noita täysi-ikäisiä kavereita ja aika moni asuu vielä kotona. Muutamat on muuttaneet poikaystävän kanssa yhteen ja pari sen takia että ovat saaneet vauvan, mutta suurin osa asuu vielä kotona.
Juu ja itse kysymykseen vastaan niin että, mun mielestä kodin säännöistä määrää edelleen vanhemmat ja siltä osin myös nuoren pitää ne hyväksyä vaikka kuinka olisi täysi-ikäinen.
jos opiskelupaikka on samalla paikkakunnalla eikä ole töitä löytänyt tai ei ehdi käydä, niin on täysin perusteltua asua kotona pitempäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaudet ja vammat on erikseen, mutta ap ei maininnut mitään sellaisesta.
ollut vaihto-oppilaana tai lähtenyt heti lukion jälkeen armeijaan, saattaa hyvin asua vielä kotona ja on mielestäni järkevääkin. Tai käy ammattikoululukiota, joka kestää 4 vuotta. Tai on mennyt syystä tai toisesta vasta 8-vuotiaana kouluun. Onhan noita hyviä syitä, miksi fiksu 18-19-vuotias asuu kotona ilman mitään vammaa tai sairautta.
Lisäksi aika moni käy toisen asteen oppilaitoksen ihan muuten vain neljässä vuodessa.
Oma lapsi väännetty nippa nappa täysikäisenä ja tuttavapiiri täynnä samanlaista porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis toi että heti muutetaan pois kotoota ja isompaan kaupunkiin kun ikä vaan sallii?
Itse olen liki nelikymppinen helsinkiläinen, täällä syntynyt ja asunut.
Jos mä mietin omaa nuoruutta, niin harva sitä heti muutti pois kotoa kun täysi-ikäiseksi tuli. Sama juttu nyt. Mun oma lapsi on 17-vuotias, sillä on noita täysi-ikäisiä kavereita ja aika moni asuu vielä kotona. Muutamat on muuttaneet poikaystävän kanssa yhteen ja pari sen takia että ovat saaneet vauvan, mutta suurin osa asuu vielä kotona.
Vanhemmista irtautuminen ja kotoa muuttaminen heti lukion jälkeen tai jopa peruskoulun jälkeen on nimenomaan maalaisten juttu, koska maalaisten on pakko muuttaa pois kotoa opiskellakseen. Samoin ajokortin kanssa, se on ajettava, jotta pääsee jonnekin. Julkinen liikenne ei toimi maalla. Helsinki on ihan eri juttu.
Kävin lukion kolmatta, pelasin kahdessa lentopallojoukkueessa (2 iltaa viikossa treeneihin+pelit), olin mukana tanssiryhmässä (treenit+esiintymiset) ja aivan mainiosti ehdin käymään töissä ja ansaita oman elantoni. Myös koulu sujui mallikkaasti.
Mutta en ollutkaan pasattu kakara ja minulle oli opetettu myös, että raha ei kasva puussa; ei ne tulot vaan ne menot ratkaisevat. Vanhemmilla olisi ollut mahdollisuus rahoittaa elämäni mutta luojan kiitos opettivat minut erinomaiseksi rahankäyttäjäksi; siitä on ollut hyötyä koko elämäni ajan!
Meillä oli myös kotityöt jaettu meille lapsille pienestä pitäen ja vastuu kasvoi iän myötä. Emmekä olleet maalaisia.
22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsi väännetty nippa nappa täysikäisenä ja tuttavapiiri täynnä samanlaista porukkaa.
Ja mitä tulee tohon roskaväkeen, niin mä kyllä luulen että nyt taidat puhua itsestäsi?
että vanhemmuus on muutakin kuin makoilua. Tai sitä että välitetään sama onneton teiniäiti-malli seuraavalle sukupolvelle...
Ja tuttavapiirissäsi ainoat kotoaan poismuuttavat on samanlaisia tapauksia.
Miksi niin moni puhuu kaksikymppisistä niin kuin he olisivat jo täysin aikuisia? Kyllä
he nuorisoon minusta vielä kuuluvat, vasta lähemmäs kolmekymppinen alkaa olla kunnolla aikuinen.
Jos niin käy, että tuo oma vaimo nyt jää töistä pois kotiäidiksi, kuten on haaveillut, niin se ei sitten jumalauta keittiöstä pois tule ilman eri käskyä! "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat."
No ei nyt sentään. Mutta onhan tuo nyt ihan helvetin typerä sanonta. Kotitöihin osallistuminen on velvollisuus, mutta sitten taas kaikki muu täysi-ikäisen, tai paremminkin aikuisen, homma on vanhempien määräysvallan ulkopuolella. Toiveita ja pyyntöjä saa toki esittää ja neuvoa.
Miksi niin moni puhuu kaksikymppisistä niin kuin he olisivat jo täysin aikuisia? Kyllä he nuorisoon minusta vielä kuuluvat, vasta lähemmäs kolmekymppinen alkaa olla kunnolla aikuinen.
22
Nii-in, mutta ota huomioon myös, että asumiseen tarvitaan rahaa eikä sitä välttämättä ole ihan noin vain saatavilla.