Avioeroajat, jotka erositte periaatteessa ihan hyvästä avioliitosta!

jos olisi joku selkeä syy, jonka voisi nimetä avioeron syyksi. Mutta toisaalta kaikki, joille olen asiasta puhunut, ja olen puhunut siitä avoimesti lähes kaikille lähelläni oleville ihmisille työkavereita myöden, ovat ymmärtäneet. Jopa mieheni, joka ei siis eroa halunnut, totesi jo kuukausi pois muuttoni jälkeen, että ehkä näin oli kuitenkin parempi. Onhan se mukava, kun voi taas hengittää. Tuli mitä tuli, ainakin suunta on eteenpäin vuosikausien paikallaan junnaamisen ja vatvomisen jälkeen.





3

jo aika paljon! Henkiseen tyhjyyteen auttaa se että alkaa itse täyttää omaa henkistä tyhjyyttään, miettii mitä' elämässä tarvitsee ja etsii sitä.Ei kaikkea voi odottaa puolisolta. Tunnepuoleen parisuhteessa voi myös vaikuttaa itse. Jos toinen ei lähde mihinkään mukaan, sitten miettisin myös eroa. Riittävän hyvä suhde on jo aika paljon tässä elämässä. Ei neljän lapsen kanssa mikään taivas ja henkinen yhteys aukea, todellakaan, sen eron jälkeenkään!! On hyvin vaikeaa löytää mies jonka ylipäätään haluaa päästää lastensa lähelle, saati että olisi vielä henkinen yhteys tms. Ja lapset häviävät erossa aina- eron jälkeen he tarvitsevat sua entistä enemmän- missä välissä ja millä energialla ajattelit etsiä sitä prinssiä ja viettää hänen kanssaan aikaa?

Mun ystäväpiirissä moni op eronnut, osa on löytänyt eron jälkeen hyvän miehen- se on helpompaa jos edellinen on ollut lapsellinen kaljankittaaja- mutta ne jotka on eronneet sen henkisen yhteyden puutteessa, eivät ole sitä löytäneet miehistä eron jälkeenkään.

jos arki toimii. Sitä se elämä vaan on, arkea. Minusta on haihattelevaa odottaa, että onni löytyy toisesta ihmisestä. Joillain onnekkailla näin on, useammilla varmaan enemmän tai vähemmän onnettomia tai pystyyn kuolleita avioliittoja. Kyllä niissä voi tulla ylämäkiä sitten myöhemmin.