Lue keskustelun säännöt.
Muistaako kukaan, millä tavalla elämä oli Suomessa erilaista 90-luvun alussa kuin nyt?
08.12.2011 |
Itse olin tuolloin yläasteikäinen ja en oikein muista enää, no, valikoimaa oli huomattavan paljon vähemmän esim vaatteissa, meikeissä ym. kuin nykypäivän nuorilla ;)
Kommentit (89)
ensimmäinen NMT-puhelin ehkä 1992 ja se oli sellainen painava salkkumallinen, jossa oli olkahihna.
Vaatehuoneelta ostettiin myös vaatteita, samaten Seppälä oli kova sana.
Kenelläkään ei ollut ulkomaalaista puolisoa tai seurustelukaveria mikä nykyisin on ihan yleistä.
Ulkomaille ei ollut varaa matkustaa kun lennot olivat niin kalliita. Paitsi Ruotsiin, Norjaan ja Viroon pääsi edullisesti autolla/laivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli mäkkäri 90-luvun puolivälissä.
Ne tuli vasta 90-luvun loppupuolella, samoin tietokoneetkin yleisty vasta silloin. Tietysti jollain nörteillä oli niitä jo aiemmin mutta vasta 90-luvun lopulla ne oli sellaisia, että tavallisetkin ihmiset saattoi pitää jo niitä hankkimisen arvoisina...Vähän hämmentävää muuten, että mielestäsi vaatteet on aivan samanlaisia kuin n. 15 vuotta sitten..
Ostin ensimmäisen GSM-puhelimeni, ihan taskuun sopivan -95 ja helppokäyttöinen oli.
tuo Ericsson Hotline -matkapuhelin hankittiin leasing-sopimuksella koska olivat muuten niin kalliita.
Baareihin pääsi vielä 1990-luvun alussa aika helposti alaikäisenä ilman papereita ihan puhumallakin sisään.
Käteisellä maksaminen oli paljon yleisempää kuin nykyisin.
Tv-ohjelmia näytettiin vain noin puoleen yöhön saakka ja kanavia oli 3 (4).
Lindex oli jo Suomessa, samoin KappAhl eli elinköhän minä ihan eri aikaan 90-lukua?
Jos katsot tarkkaan, ei se valikoima ole sen laajempi kuin ennenkään, samaa kamaa useammassa kaupassa.
Erona oli ainakin se, että lastenvaatteilla ei brassailtu, Tarjoustalon haalarit oli yhtä hyviä kuin kalliimmat. Ja ranskalaiset vauvanvaatteet oli jo silloin löytäneet tiensä Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä mekin suuresta maailmasta tiedettiin Music Televisionin avulla. Milloinkas Jyrki-ohjelmakin alkoi, ysärin alussa taisi olla sekin?
Mun kaverilla näkyi britti-Mtv, toisella kaverilla Viva. Jyrki aloitti mun mielestä vasta 90-luvun puolvälissä. Kaupalliset musiikkikanavat aloitti kans siinä 90-luvun puolivälissä. Muistan, että lukiossa oli KissFM ja Energy, mitä kuunneltiin. Sitä ennenhän oli suurin piirtein ylen kanavat, joilta ei tullut mitään. Paitsi RadioMafiasta perjantaisin Salovaara ja Anssin Paskalista tuli myös.
tutkielmien ym. tekeminen oli huomattavasti työläämpää kuin nykyisin. Paljon enemmän joutui myös kirjoittamaan käsin.
Kamerat olivat filmikameroita ja kuvien teettäminen oli aina jännittävää kun ei tiennyt, miten kuvat olivat onnistuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi toi ei tapahtunut 90-luvun alussa...
minusta ehdottomasti suurin muutos on kännyköiden tuleminen ja se, että "kaikki" on tietokoneella päivittäin.
se on erona 90-luvun alun ja taman paivan kanssa. Vai oliko 90-luvun alussa kaikilla kannykka ja illat/paivat vietettiin netissa? Erojahan tassa kyseltiin :o
selain oli Netscape. Kaupasta sai tosihyvää Forssan tonnikalasalaattia. Tehtiin kotiviiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensimmäinen NMT-puhelin ehkä 1992 ja se oli sellainen painava salkkumallinen, jossa oli olkahihna.
Muistan, että ekoja kännyköitä oli lukiokavereilla joskus ehkä v. 95 alkaen ja sellaisia halkomallisia.:) Ei niitä silloin ollu jokaisella.
minusta ehdottomasti suurin muutos on kännyköiden tuleminen ja se, että "kaikki" on tietokoneella päivittäin.
90-luvun alussa ei ollut kännyköitä, eikä kaikki olleet tietokoneella päivittäin. Ja nyt kaikilla on kännykät ja ollaan tietokoneella. Eli asiassa on tapahtunut muutos 90-luvun alun ja nykyhetken välillä.
Kukaan ei väittänytkään, että muutos olisi tapahtunut 90-luvun alussa. Eikä ap:kaan sen perään kysellyt, että mikä muuttui juuri silloin, vaan nimenomaan sitä, että mikä on muuttunut tähän päivään mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-ei ollu nettiä (soitin 059:iin)
-ei ollu kännyköitä (meidän puhelimessa oli vastaaja, se oli niin hienoa..)
Internet kyllä oli -- käytin sellaista itsekin vuonna 1990 kesätöissä. Netin alkuaikoina ihmisillä "kotisivuja" (jollaisia ei enää ole, kun on FaceBook ja blogit).
Jotkut (Karpela?) tosin vieläkin ovat 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rahaa oli monella todella paljon vähemmän, ja surullisia ihmiskohtaloita kertyi :(
Kirpputorit tulivat hyväksytyiksi ostospaikoiksi.
että olette säästyneet pahimmalta..
Olen kirjoittanut 1990 eli juuri kun lama pamahti Suomessa todenteolla päälle. En osaa ajatella tätä meikkien tai vaatteiden puutteilla - ehkä viimeisimmät Hollywood -elokuvat tulivat Suomeen viiveellä... Sen sijaan oman ikäluokkani elämää suurelta osi kosketti LAMA, jolla oli suunnattomia seurauksia.
Oma perheeni säästyi henkilökohtaiselta tragedialta vanhempieni vahvojen työpaikkojen ansiosta, mutta mm. harrastuspohjalla ollut kavereiden kanssa perustettu yritys meni nurin ja velat lankesivat vain muutaman maksettaviksi (kun muut laistivat - luottotietojen menetys oli tuossa vaiheessa pieni uhka), se vaikutti perheemme talouteen aika kovastikin.
Äitini oli pankkikonttorin johtaja ja hän kokee vieläki traumaa siitä, kuinka yhdessä yössä asuntojen arvo romahti, korot nousivat ja esim. kahden sunnon loukossa olevat ja nousukauden keinottelijat olivat yhtäkkiä aivan järkyttävässä kassakriisissä: Viikko sitten ostit asunnon, jonka arvo romahtu yhdessä yössä samalla kun korko nousi ja nousi ja nousi ja samalla oli uusi velka uudesta asunnosta painamassa päälle samalla kauhealla korkoprosentilla - tämä on tavallisten suomalaisten suurin tragedia 90-luvun alusta.
Isäni teki uran Nokialla. 90-luvun lama ei koskenut Nokaia juuri ollenkaan, mutta siitä alkoi suuri nousu kiitos innovatiivisen johdon. Kirja "Nokia Saga", joka kertoi tarinan Kari Kairamon itsemurhasta Ollilan aikaan on mielenkiintoinen opus ja se jaettiin kaikille nokialaisille 90-luvun alussa. Isä nousu sittemmin aallonpohjasta optiotienaajien joukkoon, ei todellakaan miljonäärien, mutta tienaajien!
Itse muistan aika normaalin nuoruuden. Vaikka meillä ei ollut taloudellista ahdinkoa, niin "harrastusbisneksen" velat söivät tienattua rahaa ja tietynlaiset ylellisyysjutut olivat extraa. Muistan kun sain Camel-bootsit ja Leviksen farkut synttärilahjaksi kun olin 16 ja olin aivan haltioissani. Camelit makosivat silloin muistaakseni aika lailla 600 mk.
Teknologian kehityksessä kuljin tietenkin isäni ansiosta etunenässä, muistan kun isällä oli ensimmäinen Nokian GSM joskus luokkaa 1994, joka oli tosi mini (käsilaukun kokoinen) ja erikoinen ja sain joskus lainata sitä :)
Meille tuli mäkkäri 90-luvun puolivälissä.
Espoon Tapiolassa oli Carrolss jo 80-luvun lopussa ja se Citykäytävän Carrollissikin tais olla siinä jo silloin. Mut Mäkissä olen käynyt ekan kerran varmaan vasta 90-luvulla.
kun erosin ja mies sai lankaliittymän
Hyvän ruoan käsite on muuttunut täysin tänä aikana. Ihmiset tiesivät vähemmän, mutta enemmän tärkeämpiä asioita, nyt aivokapasiteetti täyttyy pitkälti kaikella hömpällä.
Oltiin paljon suvaitsevampia, baareissa piti käyttäytyä ja pukeutua, ei saanut kävellä lasi kourassa, harvat matkustelivat usean kerran vuodessä, ruokavalikoima suppeampi, vaateketjuja ei ollut paitsi Seppälä, ympäristöasiat olivat yhdentekeviä, elettiin velaksi, autokanta oli vanhempaa, itäblokki oli juuri kaatumassa ja lama ovella.
ei silloinkaan neekereistä ja mustalaisista pidetty yhtään sen enempää kuin nytkään.
Baareissa sai kävellä lais kourassa.
Matkustelu... hmm... harvemmin kuin nyt.
Ruokavalikoima suppeampi muka? Ei ollut.
Vaateketjuista en osaa sanoa yhtikäs mitään, evvk.
Ympäristöasiat ovat nytkin minulle yhdentekeviä.
Ei eletty velaksi silloin eikä nyt.
Autokanta on nyt tilastollisesti vanhempaa, luepa lehtiä.
Itäblokin kaatuminen oli upeaa.
Laman aikana menin Nokialle duuniin ja vaurastuminen alkoi toden teolla. Olen nähnyt kännyköitten yleistymisen ihan alusta saakka.
Ne tuli vasta 90-luvun loppupuolella, samoin tietokoneetkin yleisty vasta silloin. Tietysti jollain nörteillä oli niitä jo aiemmin mutta vasta 90-luvun lopulla ne oli sellaisia, että tavallisetkin ihmiset saattoi pitää jo niitä hankkimisen arvoisina.
..Vähän hämmentävää muuten, että mielestäsi vaatteet on aivan samanlaisia kuin n. 15 vuotta sitten..