En tajua että jotkut oikein PÄÄSTÄÄ puolisonsa johonkin

kun meillä saa sanoa että olisi kivempaa jos et menisi, esim. jos on ollut pitkään paljon töitä (ollaan kumpikin alalla jolla työt tulee helpotsi kotiin asti), yhteinen aika on kortilla ja toinen on tosi väsynyt. Ja tietty jos jotain on jo sovittu aiemmin.

sitä menoista toiselle mainitaan, jos kerran yhdessä asutaan.

Ap kuitenkin kritisoi tuota päästämistä ja päästämättä jättämistä.

Tuntuisi kyllä todella oudolta "olla päästämättä" aikuista miestä tai sen puoleen naistakaan johonkin, jos hän haluaa mennä.

Kun yhteisessä taloudessa asutaan ja lapsiakin on niin kyllähän siinä päästämiset tulee väistämättä kuvioihin mukaan. Ei sitä voi vaan mennä kuten mieli tekee vaan koko perhe pitää ottaa huomioon.

aikuisena ja lapset hankkineena tämä itsekin pystyä ajattelemaan, eikä niin että kysyy siltä Justiinalta kotona kuin pikkupoika ja Justiina sitten sanoo, saako mennä Kallen kaa vai eikö saa?

Eli kyllä noissa tapauksissa toinen puoliso ottaa oudon roolin siihen toiseen nähden. Vai eikö kaikissa liitoissa olekaan osapuolina kaksi ajattelevaa tasaveroista aikuista?

"eivätkä hänen yksityiset menemisensä minulle kuulu saati sitten että minulta pitäisi oikein joku lupa anoa" ..huoh, kyllä on näitä pirttihirmu vaimoja, jotka mustasukkaisuus kohtauksissaan ja huonon itsetunnon takia haluavat valvoa miestensä kaikkea tekemistä niin kuin olisivat heidän äitejä. MUTTA, onko se sinun mielestä tosiaan normaalia, että miehesi "yksityiset menemiset" eivät kuulu sinulle, eikä sinun menosi miehelle..? Ihan oikeasti? Et näe tässä mitään hämärää? Enkä tarkoita sillä hämärällä pettämistä ollenkaan.

esimerkiksi minun vapaaehtoistyöni, toki ilmoitan ajoissa aina illat jolloin olen pois ja mies ilmoittaa myös milloin hänellä on menoa. Mutta en minä "päästä" miestä johonkin, hän katsoo aikataulut ja menee, jos ei ole mitään kummempaa. Kuten minäkin. Eikä minua todellakaan kiinnosta, mitä mies tekee kalassa ja missä.

Mun kaveri pyysi mua sen kanssa tallinnaan shoppailemaan viikonloppuna. Meillä on kolme lasta ja mies on yrittäjä, en mä voi vaan päättää lähteä noin vaan. Pakko oli kysyä mieheltä että "käviskö" valitettavasti se ei nyt käynyt, johtuen hänen töistään.

Ei mulle ole vielä tullut mieleen itkeä kavereille että "mies ei päästä mua tallinnaan"



Aikuisiahan tässä ollaan, turha tosta on vetää hernettä nenuun, kun ei käy niin ei käy.

Ihan tähän loppuun sellainen tieto että lähdetään sinne tallinnaan kyllä, mutta ei nyt viikonloppuna.

aikuisena ja lapset hankkineena tämä itsekin pystyä ajattelemaan, eikä niin että kysyy siltä Justiinalta kotona kuin pikkupoika ja Justiina sitten sanoo, saako mennä Kallen kaa vai eikö saa?

Eli kyllä noissa tapauksissa toinen puoliso ottaa oudon roolin siihen toiseen nähden. Vai eikö kaikissa liitoissa olekaan osapuolina kaksi ajattelevaa tasaveroista aikuista?

Ei mulle ole vielä tullut mieleen itkeä kavereille että "mies ei päästä mua tallinnaan"

Eihän viittaamassai viestissä vaimo ollut kieltänyt miestä menemästä vaan se oli miehen oma valinta.

Vähemmän joutuu selittelemään kun sanoo "ettei perheelle sovi" tai "vaimo ei päästä", kuin että sanoisi "ettei bileet kiinnosta".

tyyliin "päästäisitkö miehesi poikaporukalla kalaan" "päästäisitkö miehen kaverin polttareihin, jos menevät srtippiklubille".

Eli ei ihan tuulesta temmattu tuo AP:n aloitus.

Meilläkin yhteiset menot sovitellaan niin, että molemmat menee vuorollaan. Ei kuitenkaan niin, että voisi estää toisen menon sen "luonteen" takia. Eli mielestäni tässä kun väännetään, että pakko ne aikataulut on sovitella, niin se on aivan päivän selvää, eikä kai siitä ollut kysymyskään.

Vaan oudoksi menee silloin, kun nimenomaan sanotaan "en halua, että menet pikkujouluihin" "et saa sitte mennä mihinkään strippiklubille" jne.

Eli voit olla kavereitten kanssa illan, mutta tietty toiminta on kielletty. Mä en vaan jotenki käsitä, miten sellaista voi aikuiselta kieltää.

Mies ei vaan halua työpaikan pikkujouluihin, kosaka joutuu edustamaan ja viemään asiakkaita syömään iltaisin muutenkin...eli pakolliset hoidetaan, vapaaehtoisiin työpaikan rientoihin ei enää innostusta riitä. En usko että sanoo silti vaimon syyksi, mutta onhan meillä vauva ja taapero, jotka on sen verran työläitä, ettei minua hirveesti innosta nuo miehen työmatkat ja iltamenot.

Toisessa on pirttihirmuna mies ja toisessa nainen.

Mä en itse voisi ikinä elää tuollaisessa parisuhteessa. Mun tuntemilla ihmisillä ei tosin ole hyvä olla, aina ne on valittamassa puolisostaan.

Mutta jos haluaa olla onnettomassa liitossa missä toinen määrää kenen kanssa, missä ja milloin voit liikkua, niin siitä vaan, eipä ole lopulta mun ongelma.

Meillä yhteistä aikaa melko vähän, lapset pieniä. Minä vaadin että tätä vapaa-aikaa vaalitaan, pyhitetään se perheelle ja parisuhteelle. Ei tällä pettämisjuttujen kanssa ole tekemistä.



Jos ei halua asettaa minua ja lapsiaan ykkössijalle, voin kyllä alkaa yksinhuoltojaksikin. Tämähän on ihan miehen oma valinta ;)

Meillä yhteistä aikaa melko vähän, lapset pieniä. Minä vaadin että tätä vapaa-aikaa vaalitaan, pyhitetään se perheelle ja parisuhteelle. Ei tällä pettämisjuttujen kanssa ole tekemistä.

Jos ei halua asettaa minua ja lapsiaan ykkössijalle, voin kyllä alkaa yksinhuoltojaksikin. Tämähän on ihan miehen oma valinta ;)

Vuoden Justiina palkinto lähtee tällä!

Meillä molemmat saa mennä, se on ihan meidän YHTEINEN VALINTA. Perhe-elämä maistuu makeammalle, kun on muutakin elämää ;-)

Meillä yhteistä aikaa melko vähän, lapset pieniä. Minä vaadin että tätä vapaa-aikaa vaalitaan, pyhitetään se perheelle ja parisuhteelle. Ei tällä pettämisjuttujen kanssa ole tekemistä.

Jos ei halua asettaa minua ja lapsiaan ykkössijalle, voin kyllä alkaa yksinhuoltojaksikin. Tämähän on ihan miehen oma valinta ;)

mies rupeaisi vaatimaan, että kaikki vapaa-aika kyhjötetään kotona oman perheen kesken. Onneksi on muutakin elämää, ihana tavata omia kavereita joskus jne.

Eli molemmille on itsestäänselvää, että firman pikkujouluihin mennään ja toinen on kotona lasten kanssa. Kyllä muuten sitten kysäistään toiselta sopiiko meneminen, eikä vaan huikata oven suusta "Moro!"

Niin minä kuin mieskin. Mä mietin kyllä tota esim. strippijuttua, mitä jos se loukkaa toista? onko miehen ihan pakko sinne sitten mennä? on varmaan olemassa naisia joille toi on liikaa ja eikö mies voi sitä sitten kunnioittaa sillä että ei sinne mene, nimittäin onhan sekin vähän outoa jos sinne on ihan väkisten vaan mentävä vaikka loukkaisi toista.

Ei kaikilla ole hyvä itsetunto, ei kaikilla pareilla ole hyvää luottamussuhdetta. En mä tiedä onko se niin väärin jos sitä lupaa ei heltiä sinne strippiluolaan, jos nyt yleensä kuitenkin pääsee liikkumaan myös kodin ulkopuolella kavereiden kanssa.

Itse en päästä miestäni juomaan. Tämä siksi, että aina menee muisti, ei tiedetä mitä on tehty, tili tyhjä ja juominen jatkuu vähintäänkin seuraavaan päivään. Jos en saa miestä ryyppyillan jälkeen kotiin, on turha odotella mitään merkkejä pariin päivään.



Kaikilla (miehellä, minulla, lapsilla) on paljon helpompaa kun hän ei juo, myöntää sen itsekin. Onhan tämä aika hanurista, itse tykkäisin sellaisesta että otetaan pari lasia viiniä ym., mutta ei vain ole mahdollista kun sitten meneekin yhtäkkiä koko pullo kurkusta alas. Aina pieni epäilys painaa, kun mies menee vaikka tapaamaan kavereitaan. Vaikka kuinka sanotaan että en minä mitään juo, niin yhtäkkiä se ja se toikin sinne kaljaa ja sitten pitikin hakea lisää. Mööh.



Jos miehen alkoholinkäytössä ei olisi ongelmia, en usko että "kieltäisin" häntä lähtemästä mihinkään. En nytkään tosiaan kiellä, ainoa juttu missä olen ehdottomasti ollut vastaan oli laivareissu ja se jäikin sitten väliin. En koe olevani mustasukkainen, olen vain oikeasti huolissani miehestä jos hän rymyää jossain päissään, seuraukset kun ovat mitä ovat.

Niin minä kuin mieskin. Mä mietin kyllä tota esim. strippijuttua, mitä jos se loukkaa toista? onko miehen ihan pakko sinne sitten mennä? on varmaan olemassa naisia joille toi on liikaa ja eikö mies voi sitä sitten kunnioittaa sillä että ei sinne mene, nimittäin onhan sekin vähän outoa jos sinne on ihan väkisten vaan mentävä vaikka loukkaisi toista.

Ei kaikilla ole hyvä itsetunto, ei kaikilla pareilla ole hyvää luottamussuhdetta. En mä tiedä onko se niin väärin jos sitä lupaa ei heltiä sinne strippiluolaan, jos nyt yleensä kuitenkin pääsee liikkumaan myös kodin ulkopuolella kavereiden kanssa.

Että esitetäänkö asia niin, että mä en päästä miestäni. Vai voiko asian esittää niin, että ei tunnu musta kivalta, jos meet. Tossa tokassa vaihtiksessa mies voi sitten itse tehdä päätöksen olla loukkaamatta mua.

Mutta tää menee ehkä hiusten halkomiseksi. Ja oon siis samaa mieltä, etten toivo miehen tekevän asioita, jotka loukkaa mua. Mutta silti en näe, että on mun vallassa kieltää mieheltä tuon tyyppisiä asioita.

Menee kohta ihan hermo siihen akkaan! Miestemme pitäisi yhdessä johtaa firmaa mutta tosiasiassa kaikki työt tekee mun mies. Tää toinen "mies", kun saa juuri ja juuri olla töissä 9-17 välisen ajan, matkustelua ei vaimo salli ollenkaan (vaikka siis työ edellyttää matkustamista), mitkään iltaan sijoittuvat palaverit tms. ei tule kuuloonkaan ja tuon sallitunkin työajan puitteissa tulee tunnin välein raportoida, missä mennään ja mitä tehdään.



Surkuhupaisinta tilanteessa on se, että kun joskus jossain nähdään, niin tämä "mies" on olevinaan niin pomoa ja toimitusjohtajaa, että oksat pois. Tekis mieli sanoa sille aina, että turha sen on mun silmissä yrittää päteä. Ei paljon nimittäin auta siinä tilanteessa, kun muut yhteistyökumppanit ja työkaverit naureskelee ja säälii sitä selän takana. Pitää ihan pellenä ja tossukkana. Eikä kukaan ymmärrä, miksi se munaton mieheksi itseään kutsuva tapaus edes jaksaa kattella moista tyrannia...

Meillä on vauva, 2v ja 3v, joten miehen vapaaillat tarkoittavat minulle työntäyteisiä iltoja ja valvottuja öitä. En aina jaksa, joten aina mies ei menoihinsa pääse. On myös kinunut pääsyä tosi kalliille ulkomaanmatkalle kavereidensa kanssa ensi kesänä, mutta kun olen hoitovapaalla, meillä ei kerta kaikkiaan ole sellaiseen varaa. Ja kyllä, meillä mies on pikkuisen taivaanrannanmaalari ja minä pidän taloutta pystyssä. Mies varaisi ulkomaanmatkan silmää räpäyttämättä jos saisi yksin päättää, eikä sitten tulisi ollenkaan ajatelleeksi, ettei rahat silloin riitäkään lasten talvikamppeisiin ja auton huoltoon.

Enemmän mä ihmettelisin sitä jos jossain perheessä mentäisiin ja tultaisiin miten sattuu huvittamaan.

Aikuisten pitää osata keskustella ja sopia menemisistään yhdessä ottaen kaikki osapuolet ja tekijät huomioon.

Meillä on lapset jo koulussa ja homma hanskassa muutenkin! Ei meillä keskustella mitenkään erityisesti ja analysoida menoja, kysytään vain, että sopiiko torstaina, että mä menen sinne ja sinne tai mitäs jos menisin viikonlopuksi tyttöjen kanssa Raaseporiin mökille?

ne on molempien vastuulla. Eli ei mulle vaan ilmoiteta, että lähdenpä jonnekin. Enkä iloita minäkään. Vaan kysytään, sopiiko mennä. Toki saa mennä millon lystää, kunhan ottaa lapsetkin mukaansa :))