Ylläri pylläri: nuorten äitien ja yh-äitien lapset ovat kaikkein levottomampia

aika selvästi myönnetään, että kyse voi olla korreloivista ilmiöistä, ei kausaalisista. Calderwood EI SANO tuossa jutussa, että "Ilman biologista isää eläminen saattaa vaikuttaa negatiivisesti lapseen" VAAN näin: Lisa Calderwood, from London University’s Institute of Education, said: “Living apart from natural fathers can be associated with poverty and negative outcomes for children.” Eli eläminen erossa isästä voi olla yhteydessä köyhyyteen ja lasten negatiiviseen kehitykseen. Tätä ei varmaan moni ymmärrä, mutta rautalangasta vääntäen: ei sanota, että isättömyys tai äidin nuoruus sinänsä on syy sille, että lapsilla on ongelmia. Vaan että kyseisissä perheissä on monia riskitekijöitä, jotka yhdessä tai jokin MUU niistä aiheuttaa lapsilla ongelmia. "Academics insisted further research was needed into the link between single parents and children’s behaviour. But previous studies have found children raised by lone mothers are likely to have less economic security, less attention and guidance and more likely to live in deprived areas. " Toisin sanoen yksinhuoltajuus tai äidin nuoruus eivät SINÄNSÄ tuhoa lasta, mutta niihin yhdistyy keskimääräistä useammin mm. perhesuhteiden muutoksia ja vähävaraisuutta, jotka vaikuttavat lapsen olosuhteisiin ja saattavat synnyttää ongelmia.

Älä ny, vanhemmat äidit haluaa nyt pään silityksiä niin antaa heidän hetki kuvitella olevansa keksimäärin parempia äitejä. :D:DD:D

Itsekin olen 44-vuotias äiti, ja minua lähinnä vaan ärsyttää tuollaisten tutkimusten typerä popularisointi, ilman että tarkemmin otetaan selvää siitä, mitä OIKEASTI on saatu selville. - se, jota siteerasit-

Hyvä kuulla, näillä palstoilla kun pyörii saa helposti yleistävä kuvan vanhemmista äideistä, ettei heillä ole kaikki inkkarit kanootissa, he eivät ymmärä tutkimustuloksia kriittisellä silmällä lainkaan ja heillä on todella huono itsetuno eivätkä he kestä lapsensaanti-ikäänsä. Mutta totuushan on, että tällaisia on vain murto-osa, nämä vain kuuluvat kaikista koviten ja kärkkäimmin. :) Sitä helposti provosoituu "inhoamaan" koko porukkaa, kuten käy usein toisinkin päin...

sinähän et siis yleistäkään ikinä, niinkö? Juurihan tuossa pääsit tekemästä aika pahan...

ömmmm.....enkös juuri sanonut että provosoidun joskus yleistämään vanhempia äitejä?

suomenruotsalaisten lapset on paljon rauhallisempia kun suomenkielisten lapset. Mut hei ihan kiva eihän sitä tiedä vaik norjalaisten lapset ois vielä rauhallisempia ja tätä kun jatkaa tarpeeksi kauas niin jonkun kansan lapset on sitten joko kuolleita tai sitten vihanneksia.

Tää oli hyvä. Mitä hajuttomampi tai mauttomampi lapsi on sitä parempi!!

tulee suurperheistä. Kun alkaa olla 7 tai enemmän lasta ja jokaisella joku diagnoosi, niin jälki on sen mukaista.

ei tarvi edes olla suurperhe vaan jo kolme pientä riittää. ei voimat vaan riitä. yleensä se keskimmäinen jää vähmmälle ja hakee sitä huomiota häiriköimällä.

aika selvästi myönnetään, että kyse voi olla korreloivista ilmiöistä, ei kausaalisista. Calderwood EI SANO tuossa jutussa, että "Ilman biologista isää eläminen saattaa vaikuttaa negatiivisesti lapseen" VAAN näin: Lisa Calderwood, from London University’s Institute of Education, said: “Living apart from natural fathers can be associated with poverty and negative outcomes for children.” Eli eläminen erossa isästä voi olla yhteydessä köyhyyteen ja lasten negatiiviseen kehitykseen. Tätä ei varmaan moni ymmärrä, mutta rautalangasta vääntäen: ei sanota, että isättömyys tai äidin nuoruus sinänsä on syy sille, että lapsilla on ongelmia. Vaan että kyseisissä perheissä on monia riskitekijöitä, jotka yhdessä tai jokin MUU niistä aiheuttaa lapsilla ongelmia. "Academics insisted further research was needed into the link between single parents and children’s behaviour. But previous studies have found children raised by lone mothers are likely to have less economic security, less attention and guidance and more likely to live in deprived areas. " Toisin sanoen yksinhuoltajuus tai äidin nuoruus eivät SINÄNSÄ tuhoa lasta, mutta niihin yhdistyy keskimääräistä useammin mm. perhesuhteiden muutoksia ja vähävaraisuutta, jotka vaikuttavat lapsen olosuhteisiin ja saattavat synnyttää ongelmia.

Älä ny, vanhemmat äidit haluaa nyt pään silityksiä niin antaa heidän hetki kuvitella olevansa keksimäärin parempia äitejä. :D:DD:D

Itsekin olen 44-vuotias äiti, ja minua lähinnä vaan ärsyttää tuollaisten tutkimusten typerä popularisointi, ilman että tarkemmin otetaan selvää siitä, mitä OIKEASTI on saatu selville. - se, jota siteerasit-

Hyvä kuulla, näillä palstoilla kun pyörii saa helposti yleistävä kuvan vanhemmista äideistä, ettei heillä ole kaikki inkkarit kanootissa, he eivät ymmärä tutkimustuloksia kriittisellä silmällä lainkaan ja heillä on todella huono itsetuno eivätkä he kestä lapsensaanti-ikäänsä. Mutta totuushan on, että tällaisia on vain murto-osa, nämä vain kuuluvat kaikista koviten ja kärkkäimmin. :) Sitä helposti provosoituu "inhoamaan" koko porukkaa, kuten käy usein toisinkin päin...

sinähän et siis yleistäkään ikinä, niinkö? Juurihan tuossa pääsit tekemästä aika pahan...

ömmmm.....enkös juuri sanonut että provosoidun joskus yleistämään vanhempia äitejä?

Olen yh-äiti, 3 lasta kasvattanut. Olen kautta linjan kuullut lapsista pelkkää positiivista palautetta tarhasta ala-asteelle ja sieltä edelleen yläasteelle, niin opettajilta, rehtorilta kuin kouluterveydenhoitajaltakin. Fiksuja, tasapainoisia, hyvätapaisia, huolehdittuja ja hyvin koulunsa hoitavia lapsia. Harrastavat urheilua ja opiskelevat konservatoriolla ja aikovat yliopistoon kumpikin. Eivät juo, polta, sekoile kaupungilla tm. tm. Tekevät myös vapaaehtoistyötä alalla joka on sydäntä lähellä. Koulumenestys on lähinnä ysejä ja kymppejä. Sen sijaan ydinperheiden ja uusioperheiden ja hyvin toimeentulevien (eli yleisemmin kai niiden ns. "hyvien perheiden")perheiden kakarat häiriköivät luokassa, kiusaavat muita ja jäävät luokalleen. Näin siis meidän kokemuspiirissämme. Yleistää voi puolin ja toisin mutta sehän ei koko totuutta kerro.

sen, onko kyseessä uusioperhe vai ei?

tiedän kun muutama häirikkö on meidänkin perheellemme aiheuttanut melkoisesti päänvaivaa, kiusaa ja häiriötä niin koulussa kuin koulun ulkopuolella, ja juttuja on jouduttu setvimään koulun ja välillä poliisinkin kautta. Siinä tuli kyllä ilmi aika moni asia.

yleisemmin kuin kahden vanhemman ydinperheessä. Olisipa mielenkiintoista tietää, miten uusperheys vaikuttaa lapseen - ilmeisesti näissäkin perheissä on keskimääräistä enemmän lapsen kehityksen ja käytöksen häiriöitä.



Tutkimustulokset kertovat tietysti vain keskimääräisestä asiaintilasta - hyvin monilla yksinhuoltajilla on voimavaroja ohjata ja tukea lastaan kasvussa ihan riittävällä tavalla tai paremminkin kuin ydinperheen kahdella vanhemmalla: on rahaa, aikaa ja tunnetaitoja sekä kasvatusosaamista. Oman tuttavapiirini yh-äideillä ja heidän lapsillaan on aivan hyvin asiat. Mutta sen lisäksi on näitä rassukoita, etenkin hyvin nuoria yksinhuoltajia, joilla elämänhallinta ja voimavarat ovat riittämättömät.



Ja ei se kahden vanhemman perhekään mikään tae ole siitä, että lapsilla olisi hyvin asiat!

Siitä on esimerkkejä pilvin pimein.



Eli ihan on yksilökohtaista, miten kukakin osaa, jaksaa ja kykenee lapsensa hoitamaan ja kasvattamaan. Nuorilla äideillä ja yksinhuoltajilla voi olla monia rasitteita taustalla, mutta ei tietenkään läheskään kaikilla.

Miksi tässä sanotaan, että alle 30v on nuori äiti? Onko sitten jossain Afrikassa kaikki mukulat päin seiniä kasvatettu kun lapset tehdään poikkeuksetta alta kahdenkymmenenviiden? Jos nyt lähdetään keskustelemaan iän vaikututuksesta äitiyteen, niin eiköhän se suurin vaikutus ole alle parikymppisillä eli näillä ns. teiniäideillä. Vaikka 22-vuotiaan äitiydessä en näe mitään vikaa, täysin normaali ikä tehdä lapsia. Nämä 17v äidit ovatkin sitten erikseen, vaikka ei se ikä aina kaikkea kerro.



Sitä paitsi yhtä lailla 35v voi olla huono äiti. Nuorempi jaksaa sentään touhuilla lapsen kanssa ja näkee vielä lapsenlapsetkin ennen kuin on haudassa.



Yh-äitien huonosti käyttäytyvät lapset allekirjoitan osittain. Omasta kokemuksesta sen verran, että tunnen oikein hyvin kaksi yh-äidin kasvattia (siis alle kouluikäisiä) ja varsinkin vanhempi on melkoinen riiviö. Ei tottele ja heittäytyy tahallaan avuttomaksi. Tämä siis koska äiti passaa melkoisesti. Äiti tosin luultavasti passaisi, vaikka isä olisikin kuvioissa, eli enpä tiedä onko se nimenomaan yksinhuoltajuuden ansiota tämä vallaton käytös.



Kapeakatseisiä yleistyksiä taas koko ketju täynnä. Kukin kasvattakoon lapsensa niin kuin parhaiten pystyy. Jos ja kun jonkun tapa ei juuri sinua miellytä, mitä sitten? Et voi asialle mitään. Toisen kasvatusmetodeihin ei voi puuttua ennen kuin tilanne on oikeasti vakavassa pisteessä (väkivaltaa, laiminlyöntiä tms). Eiköhän ne lapsetkin kärsisi enemmän vanhempien eroprosessista ja riidoista kuin siitä, että elävät suosiolla yhden vanhemman kanssa edes suhteellisen hyvässä kodissa.



Ihan turhaa leimata kaikkia yh-äitejä huonoiksi äideiksi, puhumattakaan tuosta "nuori on huono" -ajattelusta.

Mutta itse eron kokeneena ajattelen kyllä, että isot elämänmuutokset ovat riski - olipa kyseessä ero, sairaus, kuolema, työttömyys tai vaikkapa hyvin vaativa työ. Kun vanhemmilla on vaikeaa, jää voimavaroja vähemmän lapsille.

Omatkin lapseni reagoivat eroon vaikka hoidimme asiat suhteellisen sopuisasti eikä isä kadonnut lasten elämästä minnekään. Olin itse ihan hajalla ja voimat poissa, ja energiaa kului paitsi tilanteen käsittelyyn, myös käytännön asioihin, sopeutumiseen ja työn ja yh-elämän tasapainottamiseen. Koen, että minulla on suhteellisen hyvät mahdollisuudet kasvattaa lapsiani hyvin ja onneksi perusta oli kunnossa, mutta silti ajattelin muutaman kerran että voimat eivät riitä. En tiedä, kuinka monta muuttujaa olisi pitänyt olla toisin, niin seuraukset olisivat näkyneet lasten käytöksessä.

On myös selvää, että yhden vanhemman perheissä on vaikeaa kompensoida, jos vanhemmalla on haasteita elämänhallinnassa. Toivoisin silti, että keskustelu käännettäisiin niihin isiin, jotka katoavat lastensa elämästä.

yleisemmin kuin kahden vanhemman ydinperheessä. Olisipa mielenkiintoista tietää, miten uusperheys vaikuttaa lapseen - ilmeisesti näissäkin perheissä on keskimääräistä enemmän lapsen kehityksen ja käytöksen häiriöitä.

Tutkimustulokset kertovat tietysti vain keskimääräisestä asiaintilasta - hyvin monilla yksinhuoltajilla on voimavaroja ohjata ja tukea lastaan kasvussa ihan riittävällä tavalla tai paremminkin kuin ydinperheen kahdella vanhemmalla: on rahaa, aikaa ja tunnetaitoja sekä kasvatusosaamista. Oman tuttavapiirini yh-äideillä ja heidän lapsillaan on aivan hyvin asiat. Mutta sen lisäksi on näitä rassukoita, etenkin hyvin nuoria yksinhuoltajia, joilla elämänhallinta ja voimavarat ovat riittämättömät.

Ja ei se kahden vanhemman perhekään mikään tae ole siitä, että lapsilla olisi hyvin asiat!

Siitä on esimerkkejä pilvin pimein.

Eli ihan on yksilökohtaista, miten kukakin osaa, jaksaa ja kykenee lapsensa hoitamaan ja kasvattamaan. Nuorilla äideillä ja yksinhuoltajilla voi olla monia rasitteita taustalla, mutta ei tietenkään läheskään kaikilla.

Johan olet tyhmä. Nämä yh-äidit eivät ole kavereitani, mutta heidän lapset ovat olleet lapseni kavereita.

Onneksi näistä lapsista päästy eroon ja nyt lapsellani on kunnollisia kavereita ydinperheistä.

En kaipaa yhtään oireilevaa yh-äidin lasta meidän kotiin.

Selkeästi näille äideille ollut tärkeämpää ne omat menot ja lasten kasvatuksessa on paljon puutteita.

Ei ne turhaan päiväkodeissakaan kyttää yh-äitejä.

Olkoot vain kokemusta neljästä yh-äidin lapsesta, mutta kyllä se näyttää suuntaa, että toivon lapseni kavereiden olevan kunnollisista ydinperheistä.

T.7

Lapsuudesta asti paras ystäväni perusti perheen samoihin aikoihin kuin minä. Olemme molemmat korkeasti kouluttautuneita, uralla hyvin edenneitä ja lapsemme ovat kauniita ja terveitä. Miehemme olivat paljon tekemisissä keskenään.

Parhaan ystäväni mies kuitenkin sairastui vakavaan sairauteen joka muutti hänet henkisesti pysyvästi ja avioliitto päättyi. Ymmärrän kyllä syyt, mutta silti minun on vaikeaa hyväksyä ystäväni yksinhuoltajuutta. Vielä vähän vaikeampaa minun on hyväksyä sitä että oman lapseni paras ystävä on nyt yksinhuoltajan lapsi.

Tilanne on minulle kiusallinen ja vaikea koska salaa toivon että lapseni löytäisi uuden parhaan kaverin ydinperheestä.

Kyl mä luulen että se ymmärtää, tuskin itsekään haluaa olla luuseri. Mä oon eristänyt omat lapseni esim. koulukiusatuista (en halua että mun lapsia syrjitään), vammaisista, puhevikaisista, käytöshäiriöisistä, mamuista paitsi hyvin toimeentulevista länsimaisista maahanmuuttajista, yh-perheistä, uusioperheistä, mummoäitiperheistä, sateenkaariperheistä, adoptioperheistä (lasten taustoista et voi koskaan tietää), työttömistä, köyhistä, vuokralla asujista, wt-porukasta, AMK-väestä, mielenterveysongelmaisista ja matalastikoulutettujen vanhempien lapsista. Hih. Tulikohan täs jo kaikki. :D

Eikös tuolla briteissä ole aika paljon enemmän teiniraskauksia ja -äitejä kuin Suomessa? On kuitenkin pieni ero siinä onko lapsen äiti 16 vai 26- vuotias. Alle 30-vuotiaita kummatkin.



On toki hienoa, että päästiin haukkumaan yksinhuoltajat ja nuoret äidit samassa ketjussa!

tämäkö on se tekijä, isänpuute eikä äidin ikä vai kuinka? Eikös tuossa niin selitetä. Ja siinä tapauksessa isän puute olisi se altistava tekijä, ei äidin ikä, kuten ap antaa ymmärtää.



Eipä ole montaa vuotta, kun Suomessakin oli aivan tavallista saada lapset alle 30-v. eikä meistä niin kunnottomia ole tullut, kuin annetaan ymmärtää. :)

t. 33v. äiti jonka lapset 5v. ja 7v. hyvinkäyttäytyviä, koulussa pärjääviä ja fiksuja lapsia (eivätkä ole vain omia sanojani :))

Eihän nyt pelkkä ikä suinkaan ole merkittävä tekijä, vai muuttuuko paremmaksi äidiksi vain ikääntyessään? :)