Lue keskustelun säännöt.
En jaksa, en jaksa, en todellakaan enää jaksa... :(
07.12.2011 |
Tällä hetkellä haluaisin vaan kuolla tai karata kauas pois enkä koskaan palata takaisin. Tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan eikä missään päin näy valoa.
Isommat lapset tappelee, millon sisko/veli löi, otti lelun, ei tehnyt niin kun minä halusin ja ruoka on pahaa, ei haluta nukkua, vaatteet ei kelpaa, huoh, tämä lista on loputon.
Vauva itkee nälkää, pissa/kakkavaipaa, jotain mitä en tiedä eikä nuku juuri koskaan ja äiti on täysi zombie ja neuvoton.
En jaksa enää yrittää jaksaa tätä arkea, haluan pois tästä kaikesta ja edes hetken, pienen hetken vaan olla, ilman, että joku on pyytämässä jotain tai kyselemässä missä isi on...
Mieheni (ja lasteni isä) päätti päivänsä ja sen jälkeen tämä elämä on ollut yhtä helv....ä. Arki kaatuu niskaan eikä ole yhtä hetken rauhaa, että saisi vaan olla ja nukkua.
Lasten takia ois pakko jaksaa, mutta nyt alkaa tulla raja vastaaan, en vaan enää jaksa. Arki on yhtä taistelua kaikesta, osin siksi, että lapset kaipaavat isäänsä ja kiukuttelevat kait senkin takia.
Iltaisin kiroan mieheni, että miksi hän jätti meidät ja hetken päästä kadun ajatuksiani ja itken itseni uneen, kunnes taas herään vauvan itkuun ja uni jää lyhyeksi ja tämä kierre on loputon.
On voimat niin vähissä, etten enää jaksa, en vaikka haluaisin...
Kommentit (32)
Meidän tilanteemme sai uuden käänteen vähän yllättäen kun vauva sai täysin yllättäen allergisen reaktion jostain ja joutui sitten sairaalaan tämän takia.
Vieläkään ei ole varmaa tietoa mikä aiheutti allergisen reaktion, mutta kun vauva on nyt ollut kohta kuukauden sairaalassa, niin on selvinnyt, että hänellä on ainakin ruoka-aineallergioita ja mahdollisesti refluksi ja mitähän muuta vielä selviääkään...
Vauvan jouduttua sairaalaan, siellä otin puheeksi oman jaksamiseni tai paremminkin jaksamattomuuteni ja nyt olen vihdoin saanut apua, vaikka vaikeaa tämä arki on tälläkin hetkellä, kun ahdistaa olla erossa vauvasta ja taas kun olen vauvan luona niin ahdistaa olla erossa isommista lapsista ja välillä saan ihan vaan omaa aikaa ja hoitaja on lasten kanssa. Tällä hetkellä tuo oma aika menee nukkumiseen, koska univelkaa on ja paljon.
Tämä selviämisen taival on varmasti vasta alussa, mutta edes pientä valoa näkyy tunnelin päässä, kun enää ei tarvitse yksin kaikesta selvitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisin, jos sattuisit asumaan jossain lähellä tai vaikka vähän kauempana.
Pieni poikamme kuoli kesäkuussa 2010. Perhetyöntekijä tuli meille tuolloin kesällä olemaan kahden muun lapsen kanssa, saimme miehen kanssa "omaa aikaa". Meillä kävi jokapäivä joku ja vaikka päivät menivät sumussa, surussa, oudossa usvassa. Nostan tärkeimmäksi läheiset jotka pitivät "pinnalla" Itse aloitin elokuussa 2010 terapian ja se jatkuu vuosia.
On muistettava että lapset elävät surua sinun kauttasi. Tiedän tasan tarkkaan kun se väsymys ja uupumus iskeen. Ei maistu ruoka, ei tee mieli tehdä yhtään mitään. Haistattaa paskat kaikelle ja kaikille. Itse "selviän" arjesta luomalla itselleni ja perheelleni rutiineja.
n. viikko pojan kuolemasta lähdimme laivalle, piti päästä pois kotoa. Asiaa on vaan työstettävä sekunnista, minuutista, tunnista, viikosta, kuukaudesta toiseen.
Lapsilla ja sinulla on oikeus ja velvollisuus käydä kaikki tunneskaalat läpi. Minä huusin, raivosin, hajoitin tavaroita, nauroin hysteerisesti, itkin, kaikkea maan ja taivaan jäliltä. Hae apua, pyytämällä sitä saa jos ei muuten ole tarjottu. Minulle yritettiin syöttää mielialalääkkeitä, unilääkkeitä. En tarvinnut.
Tarvitsen ympärilleni ihmisiä jotka kuuntelevat ja kykenevät ottamaan vastaan se tunneraivon vaikkeivat pysty kokemaani ymmärtämään. Ainoastaan silmistäni näkemään se syvän raivon ja tuskan.
HAE YSTÄVÄ RAKAS, APUA.
Olet sen lapsellesi ja itsellesi velkaa
Jaksuja!!!
Minullakin on 2kk:den ikäinen vauva ja sitten on vanhempia lapsia, joilla yhdellä oli vaikeat ruoka-alergiat, joista on selvinnyt. Jos haluat vertaistuen tapaista edes noissa asioissa, niin laita minulle sähköpostia... valo.auringon @ gmail.com
kun sehän on imetyksellä?(kaukaa haetulta et ruoka aineet imeytyis äidinmaidon kautta koska ne ois ilmennyt jo aijemmin)
jotenkin tuntuu provolta nää viestit.
jos oma mieheni kuolisi niin en todellakaan päivittelisi asiaa netissä.en edes kykenisi avaamaan läppärin kantta!!
Meidän tilanteemme sai uuden käänteen vähän yllättäen kun vauva sai täysin yllättäen allergisen reaktion jostain ja joutui sitten sairaalaan tämän takia.
Vieläkään ei ole varmaa tietoa mikä aiheutti allergisen reaktion, mutta kun vauva on nyt ollut kohta kuukauden sairaalassa, niin on selvinnyt, että hänellä on ainakin ruoka-aineallergioita ja mahdollisesti refluksi ja mitähän muuta vielä selviääkään...
Vauvan jouduttua sairaalaan, siellä otin puheeksi oman jaksamiseni tai paremminkin jaksamattomuuteni ja nyt olen vihdoin saanut apua, vaikka vaikeaa tämä arki on tälläkin hetkellä, kun ahdistaa olla erossa vauvasta ja taas kun olen vauvan luona niin ahdistaa olla erossa isommista lapsista ja välillä saan ihan vaan omaa aikaa ja hoitaja on lasten kanssa. Tällä hetkellä tuo oma aika menee nukkumiseen, koska univelkaa on ja paljon.
Tämä selviämisen taival on varmasti vasta alussa, mutta edes pientä valoa näkyy tunnelin päässä, kun enää ei tarvitse yksin kaikesta selvitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
törmäsin tähän viestiketjuun ekaa kertaa vasta nyt ja kyllä kurkkua kuristi kun viestiäsi luin. Itsekin olen joskus ollut jaksamisen äärirajoilla kun mies lähti maailmaa kiertämään ja jätti minut yksin masuvauvan ja taaperon kanssa. Omat lapseni olisivat kärsineet huomattavasti vähemmän, jos joku olisi ollut siinä tukemassa heidän äitiään.
Todella ihanaa ja huojentavaa kuulla että olet vihdoin saanut apua, sinä ansaitset sen.
kun sehän on imetyksellä?(kaukaa haetulta et ruoka aineet imeytyis äidinmaidon kautta koska ne ois ilmennyt jo aijemmin)
jotenkin tuntuu provolta nää viestit.
jos oma mieheni kuolisi niin en todellakaan päivittelisi asiaa netissä.en edes kykenisi avaamaan läppärin kantta!!
jos vauvalla on ruoka-aineallergia niin kyllähän se nyt on syntymästä asti, vai luuletko että vauvoilla tulee se allergia vasta sitten kun ne alkaa syömään kiinteitä? Hyvä juttu vaan että se allergia huomattiin jo nyt, eikä vasta myöhemmin. Ja mitä provoa tässä nyt muka on? AP on ollut niin vastuuntuntoinen, että on surusta huolimatta hoitanut lapsensa. Sinä sen sijaan et saa edes läppärin kantta auki, sun lapset jäisi varmaan ihan heitteille sitten. Ja mistäs tiedät kuinka paljon ap:n miehen kuolemasta edes on aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heidän kauttaan saat nopeiten apua, tukiperheen tai lastenhoitajan väestöliitolta.
He eivät heti ensimmäisenä ryntää ottamaan lapsia pois sinulta vaan koittavat kaikki keinot jotta teidän perheenne selviäisi.
Sosiaali- ja kriisipäivystyksen kautta saa keskusteluapua sekä itsellesi että lapsille. Tarvitsette sitä, puolison ja isän kuolema on kova pala päätti hän päivänsä itse tai kuoli muulla tavoin.
Meidän perheemme sai apua lastensuojelusta kun lasten isä pimahti ja koko perhe sai pelätä eikä äiti enää jaksanut. Olimme asiakkaita puolitoista vuotta ja sen jälkeen todettiin että ei ole tarvetta heidän palveluilleen. Nyt meillä menee hyvin.
Jos satut asumaan Vantaalla, minä ainakin auttaisin mielelläni. Seuraksi, lapsenvahdiksi,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruoka-aineille, koska olen syönyt monipuolisesti. Ruoka-aineallergiaa en osannut epäillä, koska ei ole sisaruksilla tai edes suvussa allergiaa.
Itkuinen vauva on ollut ihan alusta saakka ja osasyy siis todellakin on ruoka-aineallergiat, koska kun nyt on saanut sairaalassa erityiskorviketta niin mm. itkuisuus on vähentynyt.
Niin ja mieheni teki itsemurhan kun olin vielä raskaana (rv 19). Tein tämän aloituksen, koska olin pyytänyt apua, mutta sitä en saanut ja ajattelin, josko täältä saisi neuvoja, mistä sitä apua saisi ja niin sainkin, suuri kiitos niistä.
Ilman lapsia en varmasti olisi jaksanut edes näin pitkään, mutta lasten takia on ollut pakko jaksaa ja väsymyksestä/uupumuksesta huolimatta onneksi tiedostin sen, että näin ei voi enää kauaa jatkua tai en enää todellakaan jaksa ja että apua olisi saatava jostain.
ap
kun sehän on imetyksellä?(kaukaa haetulta et ruoka aineet imeytyis äidinmaidon kautta koska ne ois ilmennyt jo aijemmin)
jotenkin tuntuu provolta nää viestit.
jos oma mieheni kuolisi niin en todellakaan päivittelisi asiaa netissä.en edes kykenisi avaamaan läppärin kantta!!Meidän tilanteemme sai uuden käänteen vähän yllättäen kun vauva sai täysin yllättäen allergisen reaktion jostain ja joutui sitten sairaalaan tämän takia.
Vieläkään ei ole varmaa tietoa mikä aiheutti allergisen reaktion, mutta kun vauva on nyt ollut kohta kuukauden sairaalassa, niin on selvinnyt, että hänellä on ainakin ruoka-aineallergioita ja mahdollisesti refluksi ja mitähän muuta vielä selviääkään...
Vauvan jouduttua sairaalaan, siellä otin puheeksi oman jaksamiseni tai paremminkin jaksamattomuuteni ja nyt olen vihdoin saanut apua, vaikka vaikeaa tämä arki on tälläkin hetkellä, kun ahdistaa olla erossa vauvasta ja taas kun olen vauvan luona niin ahdistaa olla erossa isommista lapsista ja välillä saan ihan vaan omaa aikaa ja hoitaja on lasten kanssa. Tällä hetkellä tuo oma aika menee nukkumiseen, koska univelkaa on ja paljon.
Tämä selviämisen taival on varmasti vasta alussa, mutta edes pientä valoa näkyy tunnelin päässä, kun enää ei tarvitse yksin kaikesta selvitä.
ap
sietäisit hävetä kommenttiasi!
Ap:lle voimia surun keskellä. Minulla on kuollut isä, kummitäti, ukki lähiaikoina ja toinen mummu tekee kuolemaa. Itsemurhan on tehnyt minua 11 v. vanhempi täti, joka ajoittain asui meillä ja oli mulle kuin isosisko, mm. hoiti minua, kun olin pikkuinen. Hän kertoi mulle kaikki aikuisten asiat, kun kasvoin ja opetti isojen tyttöjen jutut. Sitten tapahtui paljon asioita, joita hän ei herkkänä ihmisenä jaksanut. Hän ampui itsensä kotisohvalleen, ja mummoni löysi hänet.
Itsemurha oli kova paikka sekä minulle, mummolleni että isälleni. Osasimme aavistella jotain, mutta emme siltikään pystyneet estämään häntä. Hän varasti isäni lukitussa laatikossa olleen käsiaseen ja hoiti homman.
vuosia myöhemmin näin oudon unen, jossa hän ilmestyi keskelle ihan toista unta. Hän istui siinä sohvalla, ihmeellisen kirkkauden ympäröimänä, ja sanoi katuvansa tekoaan, mutta tekemättömäksi sitä ei enää saisi. "Sano se kaikille, ja että hänen on ihan hyvä olla". Heräsin iho kananlihalla ja palellen. Mutta sen jälkeen lakkasin kyselemästä hänen haudallaan, miksi teit sen.
Saat olla vihainen, saat kysyä miksi, mutta sinun pitää myös muistaa, että itsemurhan tehnyt ei tarkoita pahaa läheisilleen. Hän on pahasti masentunut, eikä pysty näkemään, että tulevaisuus voisi hänelle olla valoisampi. Itsemurhaan päätynyt on hyvin sairas. Ja hän yleensä salaakin aikeensa. Kyllä, olimme vihaisia, olimme raivoissamme, itkimme silmät päästäni, mummu-rukkani masentui pahan kerran, kulki ympyrää pihallaan ja toivoi omaa kuolemaansa ja me kuljimme siellä pitämässä häntä pystyssä.
Ja mummoni elämä muistutti myös sinun elämääsi: hän jäi 36-vuotiaana 6 lapsen kanssa leskeksi, kun miehensä kuoli sydänkohtaukseen. Tätini oli silloin 2-vuotta vanha. Se oli hyvin kovaa aikaa, kun ei ollut toimeentuloa, asuntolainaa kylläkin ja ne kaksi perhanan lehmänkantturaa vain.
Mutta elämä voittaa sitten pikkuhiljaa. Pahin suru ja kipu hellittää joskus, usko pois. Joku päivä huomaat hiukan hymyileväsi, vaikka kohta itketkin.
Tarha voisi oikeasti olla isommille lapsille hyvästäkin, koska siellä he saa leikkitovereita ja ohjelmaa, ja luultavasti he työstävät isänsä kuolemaa omalla laillaan, myös leikkien kautta. Siellä on tarhassa monenlaisten perheiden lapsia, ja lapset tapaa auttaa toisiaan omalla laillaan. Uudet ystävät voisi tehdä hyvää lapsille. Voisit harkita ainakin puolipäiväpaikkaa. Saisit nukuttua silloin kun vauvakin nukkuu.
Onnea ja menestystä elämääsi, kyllä sinä olet hyvä äiti. Elämä on vain potkinut sinua niin perkeleesti päähän. Hyvä kun hait apua, ei ole häpeä sitä pyytää. Pärjäile. Ota joskus lapset ja matkalaukku kainaloon, ja matkustakaa jonnekin. Joskus on hyvä päästä samoilta nurkilta ihan pois.
jos päiväkoti tuntuu liian suurelta tai ryhmäperhepäiväkotiin..
minkä ikäiset ovat isommat lapset?
osta vauvalle keinuva sitteri niin helpottaa kummasti varsinkin jos on vatsavaivoja =)
voimia ja jaksuja.