Olen niin tunnekuohun vallassa, että voisin kirkua! Älä lue, äläkä kommentoi, jos

SINÄNSÄ ymmärrän hyvin, että ap:tä kismittää kaiken kaikkiaan se, ettei hänen toiveitaan kuunnella. Ja kun se ohari tehdään ikäänkuin hyvässä tarkoituksessa ("halusimme vaan säästää teidän rahoja ja tukea perhettänne sillä tavoin"), siihen on vaikea sanoa mitään poikkipuolista kritiikkiä - ja harmituksen jatkuva nieleminen syö sekin naista ;-)

Mä ymmärrän, että keskiverto-av-mammalle on vaikeaa tajuta, että se esimerkki, mikä aloituksessa kerrotaan, ei ehkä ole ainoa laatuaan.

Mutta koettakaa perhana edes joskus! Älkää takertuko nyt tuohon joululahja-asiaan, se on vaan tuorein tapaus, joka ilmentää sitä, ettei ap:n anoppi välitä siitä, mitä hän toivoo tai mitä on yhdessä sovittu.

Ymmärrän ap:n potutuksen siis hyvin. Vaikka tämänkertainen tapaus on ratkaistavissa vaikka käyttämällä omat lahjarahat johonkin muuhun, se oli silti jälleen uusi lätkäisy miniän naamalle.

Tälläät vielä noita kaiken maailman hymiötyhmyyksiä sokelluksen sekaan...

mutta ei silti ole tehnyt yhtikäs mitään. Kyllä minusta on aikuisen puhetta, rehellistä sellaista, tuolta minustakin tuntuisi, kun ylitseni käveltäisiin.

"ylitsekavely" on vaikkapa sita, etta lapsenlapsen hiukset leikataan vastoin vanhempien toivomuksia (oman aitini anoppi toimi noin) tai etta lapselle, jolla on sairauden takia suolakielto, tuputetaan suolaa ihan vaan vanhempia uhmatakseen (oma appiukkoni tekee noin). Jos anoppi on niin sekaisin, etta ostaa lapselle kaksi _toivottua_ lahjaa, se ei ole mikaan ylitsekavely. Korkeintaan pieni varpaalla hipaisu.

anoppihan osti nimenomaan lahjan, jonka ap oli kertonut itse ostavansa - kyse ei ole mistään "ostaa toivotun lahjan" vaan siitä, että anoppi kävelee miniänsä yli ostamalla itse juuri sen lahjan minkä miniä on kertonut itse ostavansa.

Ja ymmärrän hyvin ap:m ajatuksen siitä, että lahjat ovat tarkkaan harkittuja ja ylimääräistä materian hankkimista vältetään. Hienoa, etteivät kaikki ryntää ostamaan sitä muovikrääsää vain ostamisen ilosta.

Joku esittikin jo hyvän idean: keksikää joku perheen yhteinen lahja, joka on lapsille mieluinen - joku reissu, tekeminen tms.

Ja jatkoss muista, ettet paljasta anopille enää mitä aiot lapsille hankkia, vaikuttaa vähän siltä, että ryntää heti ostamaan sen itse.

ehkä joku on jo ehdottanut. Maksa ne rahat sille anopille tai pyydä sitä palauttamaan ne lahjat kauppaan.

kun toinen ihminen purkaa tunteitaan- ihminen joka on kokenut samaa- tai on varustettu kyvyllä tuntea myötätuntoa, YMMÄRTÄÄ. Sitten on joukko räksyttäjiä, vähättelijöitä, tuomitsijoita,joilla ei ole aavustustakaan koko asiasta, mutta pakko on päästä vaan sanomaan sanottavansa- ehkäpä se oma elämä tuntuu paremmalta kun vähän väheksyy ja tuomitsee muita?

Kyllä se etteivät läheiset kunnioita sinua voi olla todella suuri ongelma, joka johtaa pahoinvointiin sekä avioeroon. Ymmärrän että jos on kovin köyhää, ei ole varaa ajatella tällaisia asioita, ja toisaalta jos on koko elämän tullut väheksytyksi, ei ehkä ymmärrä että siinä on jotain väärää. Lelut ei varmaankaan ole se ongelma eikä mikään lelujen etuosto-oikeus- vaan se, että on loukkaavaa ja mieltä pahoittavaa että toinen ei piittaa sinun tarpeistasi ja tunteistasi.

provoilijat pääsee pistämään parastaan.



Ymmärrän hyvin ap:n pointin. Seuraavaan kertaan opit olemaan kertomatta kaikkea.



Taitaa ap olla ketjun selväjärkisin.

niin ensi vuonna muistat sitten sanoa, että "Me olemme ostaneet...", vaikka lahja olisikin vielä kaupassa.

fiksuna ihmisenä ap varmasti pääsee tän asian yli- antaa anopilleen anteeksi jos tämä on höperryksissään lahjat ostanut ja ehkäpä pystyy asian antamaan anteeksi vaikka anoppi oliskin hirviö. Ja ehkäpä ap löytää myös hyviä puolia asiasta, vaikkapa laittaa säästyneet rahat johonkin muuhun kivaan.. Mut on hyvä älähtää, kun toinen ei osoita kunnioitusta. Mikäli ei halua ovimattona elää. t.71

Aivan sairas kontrollifriikki!

Ongelma tulee nähtävästi siitä, kun sekä vaimo että äiti on Minä Itse Ostan-ihmisiä.

Ymmärrän ylikävelemisen tunteen, mutta hyödynnä tilanne ja ole iloinen siitä, kun Joulupukki tuo lahjat eikä vanhempien tarvitse ostaa.

Olisko sekä miehen äidillä ja anopilla ostamisvimmakin yhteinen piirre?

kerro anopille mitään omista lahjasuunnitelmista, ja tänä vuonna toisaan annatte vaikka koko perheelle yhteisenä lahjana kylpyläloman tms.



Toisaalta olet ap kyllä hirveän onnekas, jos anoppi onnistui ostamaan juuri sellaiset lahjat joitaitsekin olit suunnitellut. Meillä on muutaman kerran käynyt niin, että appivanhemmat ovat jostain pomineet vinkin, mitä lapset toivovat ja säntäävät sitten halpahalliin ostaamaan jotain sinnepäin. Viimeksi oli jotain epämääräistä puhetta, että 12 v voisi tykätä kunnollisesta kauko-ohjattavasta, sellaisesta jo vähän harrastukapineesta. Pari päivää sen jälkeen appi ilmoitti hankkineensa tällaisen lahjaksi ja aattona paketista löytyi semmoinen parinkympin lelukaupan kauko-ohjattava, jollaisia meillä on ollut, ja hajonnut, jo muutama ennestään. Siinä meni kyllä sekä anatmisen ilo äidiltä että saamisen ilo lapselta.

Ymmärrän kyllä, että etenkin sellaiset polttivat päreensä, jotka joutuvat ihan oikeasti miettimään saavatko lapsilleen yhtään lahjaa jouluksi. Mutta kannattaa ehkä muistaa, että kaikki ihmiset eivät elä samanlaisissa tilanteissa. Silti vähän aina ihmettelen, jos kommentoijalla ei ole muuta sanottavaa aiheesta, kuin "idiootti" tms. Ne taitavat kertoa enemmän kommentoijasta kuin alkuperäisestä?



Onneksi kuitenkin jotkut ymmärsivät sisällön kirjoituksestani. Kiitos ajatuksista ja kommenteista!



Jotkut miettivät myös henkistä ikääni. Minulle kuitenkin yksi aikuisuuden ja vanhemmuuden mittareista on itsenäisyys, eli mm. se, että kykenen niin henkisesti kuin taloudellisestikin kantamaan vastuuta perheestäni. Pidän luonnottomana sitä, että yli 40v ihmiset olisivat riippuvaisia tai haluaisivat hyötyä omien / appivanhempiensa taloudellisesta tuesta tai hyväksyisivät tyynesti sen, että muut tekisivät itseäsi koskevia päätöksiä.



No, nyt mieleni on jo tyyni ja asiaan saadaan varmaan jokin ratkaisu. :)

Ne, joilla on normaalit appivanhemmat tuskin ymmärtävät. Sitä paitsi ap kertoi ettei tämä ollut todellakaan ensimmäinen kerta vaan, että tämä oli yksi tempaus muiden joukossa.



Oma anoppini on juuri sellainen "perinteinen kaappienjärjestelijä", penkoo kaappeja, järjestelee koriste-esineitä mielensä mukaan, arvostelee liian halpoja ostoksia (kulissien pitää olla aina kunnossa!!).. Appiukko taas auttaa meitä mielellään remonteissa yms, mutta vain sillä ehdolla, että saa tehdä mielensä mukaan. Vaikka sopisimme tarkasti miten joku homma toteutetaan, lopputulos voi olla mitä tahansa. No, olemme viisastuneet emmekä pyydä appiukkoa avuksi. Nyt tosin hän marttyyrinä vikisee sukulaisille, kun ei meille edes apu kelpaa. Ei kelpaa, koska lopputulos harvoin on sitä mitä on aluksi sovittu.

oma anoppini toi vauvalle lahjaksi juhlamekon. Koko on sellainen, että menee parikuiselle päälle. Anoppi ilmeisesti olettaa, että puen vauvalle tämän mekon päälle nimiäisiin. Tuskin tässä on muitakaan sellaisia tilaisuuksia tulossa, mihin vaatteen voisi laittaa päälle. Sen verran epäkäytännöllinen ja liian juhlava se on. Jotkut vaan ei ymmärrä näitä asioita, vaan haluavat kaapata toisten elämän itselleen. Tietenkään anoppi ei mitään pahaa ole halunnut, varmasti päinvastoin, mutta mielestäni hän olisi voinut olla oikeasti avuksi ja ostaa jotain mitä tarvitsemme todella. En tietenkään olisi itse halunnut päättää mitä lapselle laitetaan päälle juhliin?! Yleensäkin ottaen olisin halunnut päättää juhla-asun tyylistä ja hommata kokonaisuuden, missä on myös sukkahousut ja mekkoon sopiva neule ja juhlakengät/tossut. Hänellä on kuitenkin oma tytär jo ollut ja sille ostanut mekkonsa, miksi pitää viedä äidiltä ne parhaat hetket lapsuudesta, kuten harkitut lahjat ja vaateostokset. Ymmärrän täysin sinua. Juuri noin turhauttavaa elämä välillä on. Ja ne ketkä ei tätä ymmärrä, vaan ajattelevat, että ompa tyhmiä, kun lahjat ei kelpaa, niin miettikää vähän tarkemmin. On ihmisiä, jotka todella ajattelevat lasta ja sen perhettä ja sitten on niitä, jotka vaan omivat asioita itselleen ja varastavat shown.

mutta ei silti ole tehnyt yhtikäs mitään. Kyllä minusta on aikuisen puhetta, rehellistä sellaista, tuolta minustakin tuntuisi, kun ylitseni käveltäisiin.

"ylitsekavely" on vaikkapa sita, etta lapsenlapsen hiukset leikataan vastoin vanhempien toivomuksia (oman aitini anoppi toimi noin) tai etta lapselle, jolla on sairauden takia suolakielto, tuputetaan suolaa ihan vaan vanhempia uhmatakseen (oma appiukkoni tekee noin). Jos anoppi on niin sekaisin, etta ostaa lapselle kaksi _toivottua_ lahjaa, se ei ole mikaan ylitsekavely. Korkeintaan pieni varpaalla hipaisu.

Mitä jos ap olisi ostanut ne lahjat jo? Esim heti sinä iltana kun anoppi lähti niitä hankkimaan??

Jos tuo ei ole ylikävelyä, niin mikä sitten. Tyhmyyttä se nyt on ainakin!

jos isovanhemmat haluaisi auttaa ja maksaisi lahjat. Minulla olisi monta muuta rahareikää,mihin sitten lahjoista säästyneet rahat laittaisin.

Meillä ei ainakaan ole niin paljon ylimääräistä rahaa, että voi puhua materiasta yms. tuhlaamisesta. Herranen aika jos isovanhemmilla olisi varaa ostaa neljän lapsemme lahjat, sillä säästyneellä rahalla saisin ostettua heille talvitakit ja toppahousut ja esikoiselle uudet kengät.

Olisin onnesta mykkyrällä. Mutta meillä on isovanhemmat pienellä eläkkeellä ja heidän lahjansa ovat todella pieniä. Enkä heiltä kyllä odotakaan mitään. Hyvä kun saavat itselleen joulun laitettua.

Ihmettelen kyllä todella, että elääkö noin moni "isovanhemmilta vaan rahat pois" ja "lapsille vaan lisää tavaraa" -mentaliteelilla?

Siis mitä lahjojen anto teille oikein merkkaa, ellei se ole antamisen iloa?

ap

jos isovanhemmat haluaisi auttaa ja maksaisi lahjat. Minulla olisi monta muuta rahareikää,mihin sitten lahjoista säästyneet rahat laittaisin.

Meillä ei ainakaan ole niin paljon ylimääräistä rahaa, että voi puhua materiasta yms. tuhlaamisesta. Herranen aika jos isovanhemmilla olisi varaa ostaa neljän lapsemme lahjat, sillä säästyneellä rahalla saisin ostettua heille talvitakit ja toppahousut ja esikoiselle uudet kengät.

Olisin onnesta mykkyrällä. Mutta meillä on isovanhemmat pienellä eläkkeellä ja heidän lahjansa ovat todella pieniä. Enkä heiltä kyllä odotakaan mitään. Hyvä kun saavat itselleen joulun laitettua.

Ihmettelen kyllä todella, että elääkö noin moni "isovanhemmilta vaan rahat pois" ja "lapsille vaan lisää tavaraa" -mentaliteelilla?

Siis mitä lahjojen anto teille oikein merkkaa, ellei se ole antamisen iloa?

ap

ap on toki kiitollinen isovanhempien ostamista lahjoista. Hän on silti päättänyt itse ostaa lapsille tietyt lahjat ja anoppi sitten yllärinä on hankkinut ne lapsille. Kyllä tämä on lapsellista käytöstä. Jos ap olisi köyhä, niin hän varmaan sitten olisi suoraan antanut nämä "ykköslahjat" anopille ehdotukseksi. Jos ap nyt on kuitenkin halunnut antaa lapsille nämä lahjat ja saada siitä sen antamisen ilon, niin onko se väärin ja olisi tosiaankin voinut käydä niin hölmösti, että lahjat olisi ostettu kahteen kertaan ja VAIKKA olisikin voinut palauttaa, niin ihan turhaa vaivaa siitäkin olisi seurannut.

Hän on huolella miettinyt lahjat lapsilleen, juuri sellaiset, mitkä ovat mieluisia/tarpeellisia/eniten toivottuja. Ei kai kukaan halua antaa tilalle mitään tarpeetonta krääsää.



Anoppi pääsi helpolla, mutta ei kuitenkaan ajatellut asiaa loppuun asti. Itse ehkäpä pyytäisin jopa anoppia palauttamaan lahjat kauppaan.. toisaalta välithän siinä menee..



Inhottava tilanne.