Olen niin tunnekuohun vallassa, että voisin kirkua! Älä lue, äläkä kommentoi, jos

Musta on täysin ymmärrettävää, että vanhemmat haluaa antaa lapselle sen "ykköslahjan".

Kyllä kouluikäinen jo tietää, keneltä lahjat tulee ja omat vanhemmat on tärkeimmät, niiltä tavallaan kuuluu saada se tärkeä lahja. Näin se vaan on.

näille voi kertoa, että nämä lahjat ovat vanhempien harkitsemat ja isovanhemmat vain välttämättä halusivat maksaa ne?

Koetan muistella lapsuuteni jouluja, enkä minä ainakaan koskaan tiennyt saati välittänyt, kuka lahjan oli maksanut. Ei kai sillä ole mitään väliä lapselle tänäkään päivänä, kun kerran niin onnellisesti käy että toiveet toteutetaan. Jos lapset pitää sotkea tällaisiin aikuisten välisiin kummallisiin asetelmiin luettelemalla, kuka minkäkin paketin on maksanut, ollaan minusta aika kaukana joulun tarkoituksesta.

Sekä ap että hänen anoppinsa voisivat katsoa peiliin ja pohtia, mikä tässä ihan oikeasti on ongelmana. Lapset saavat lahjoja ja kaikilla on syytä olla tyytyväisiä. Eikö niin?

Jos ap:n ja hänen appivanhempiensa välillä on jotain muuta selvittämätöntä kaunaa tai kilpailua, ne olisi hyvä selvittää eikä sotkea joululahja-asiaa siihen.

Musta on täysin ymmärrettävää, että vanhemmat haluaa antaa lapselle sen "ykköslahjan". Kyllä kouluikäinen jo tietää, keneltä lahjat tulee ja omat vanhemmat on tärkeimmät, niiltä tavallaan kuuluu saada se tärkeä lahja. Näin se vaan on.

Appivanhemmat, verissä päin.

Mutta miksi kukaan tayspainen aikuinen menisi siihen kilpailuun sitten mukaan, ja viela tuollaisella paatoksella kuin ap? Meillakin appivanhemmat tekee kaikenlaista tyhmaa, en kuitenkaan yrita "pistaa paremmaksi" ja olla viela poljempi...

säästyi teidän rahat? Vaikka ymmärrän todella hyvin, pohjimmiltaan kiehut koska anoppisi ei kunnioittanut sinua vaan erittäin selkeästi käveli ylitsesi. Itse saisin myös raivarin tuosta- vähintä mitä voi läheisiltään odottaa on se että kunnioittavat toisiansa. Ja sitähän anoppisiei tehnyt vaan näytti sulle kuinka hän voi kävellä sun yli. Anteliaisuus ja "hyväntahtoisuus" on erittäin hyviä narsistisia keinoja loukata muita ja käyttää valtaa. Kokemusta on. Hölmöjä nämä jotka ei ymmärrä ettei kyse ole lahjoista vaan vallasta ja kunnioituksesta.

Mutta silti tuntuu tuollainen kohtaus jotenkin pikkumaiselta ja lapselliselta.

Ole tyytyväinen siitä, että lahjat on nyt hankittu, ja osta säästyneillä rahoilla jotakin muuta, vaikka sitten niille vähävaraisille lapsille, jotka eivät välttämättä saa lahjan lahjaa tänäkään jouluna. Tai pistä rahat säästöön.



Lapsille lienee yhden tekevää, kuka ne lahjat on hankkinut.

Mutta kaksi asiaa:



Ymmärrän ärtymyksen tuollaisesta sooloilusta. Jos jotain sovitaan, siitä pitäisi pitää kiinni. Toisaalta vanhuksilla voi mennä ajatus sekaisin ja mieleen jää vain lista lahjoja... Vastaavaa on joskus tapahtunut oman äitini kanssa.



Kaksi. Tämähän on loistava tilaisuus antaa perheelle jotain, josta nautitte koko porukka! Kun kerran toivottua tavaraa tulee isovanhemmilta, hankkikaa joku mukava reissu tai tekeminen koko perheelle. Onko se sitten viikonloppu lapissa, kylpylässä tai vaellusratsastusretki. Tai opastettu seinäkiipeily...?

Lahjat tuo joulupukki ja olisin onnellinen, jos ei tarvitsisi laittaa omaa rahaa lahjoihin.

Anna anopin lahjat lahjoituksina köyhille ja osta uudet tilalle.

Tiedätkö mitään todellisista ongelmista?

Toiset kun ei tahdo saado lahjoja ollenkaan.

No han haluaa antaa "ykkoslahjan" ja kun anoppi ostikin sen niin on "niin tunnekuohun vallassa etta voisi kirkua". Eihan tuo ole aikuisen ihmisen puhetta ollenkaan. Ap:sta tulee todennakoisesti ihan yhta hurmaava anoppi kuin omastaan...



47

mutta ei silti ole tehnyt yhtikäs mitään.



Kyllä minusta on aikuisen puhetta, rehellistä sellaista, tuolta minustakin tuntuisi, kun ylitseni käveltäisiin.

Miksi se "antamisen ilo" tulee sinulle vain lahjojen maksamista? Miksei riitä, että lapsi saa toivomansa lahjan, jonka sinä olet miettinyt? Pelkäätkö, että lapset tykkäävät enemmän isovanhemmista?

Ihmettelen kyllä todella, että elääkö noin moni "isovanhemmilta vaan rahat pois" ja "lapsille vaan lisää tavaraa" -mentaliteelilla? Siis mitä lahjojen anto teille oikein merkkaa, ellei se ole antamisen iloa? ap

Tama vastaaja osui asian ytimeen. En tajua minakaan.

Pääasiahan on nähdä lapsen/lasten ilo saamistaan lahjoista.

Jos ap ei halua ostaa liikaa tavaraa - kannatettava linja minustakin - voitte aina sanoa, että isovanhemmat halusivat maksaa lahjat, joten te voitte käyttää säästyvän summan sitten kivaan perhelomaan. Menkää vaikka kylpylään plutimaan viikonlopuksi tai pikareissulle jonnekin.

SINÄNSÄ ymmärrän hyvin, että ap:tä kismittää kaiken kaikkiaan se, ettei hänen toiveitaan kuunnella. Ja kun se ohari tehdään ikäänkuin hyvässä tarkoituksessa ("halusimme vaan säästää teidän rahoja ja tukea perhettänne sillä tavoin"), siihen on vaikea sanoa mitään poikkipuolista kritiikkiä - ja harmituksen jatkuva nieleminen syö sekin naista ;-)

Mutta ap, mitäpä jos kerran oikeasti sanoisit suoraan, jos harmistut? Menisikö se anoppi siitä rikki, jos sanoisit hänelle, että "ymmärrän, että halusitte olla kilttejä, mutta kun minä selvästi kerroin, mitä lahjoja aiomme itse ostaa, niin harmittaa, kun koko homma menikin ihan toisin kuin oltiin suunniteltu - mitä jos me olisimme jo ehtineet hankkia samat lahjat lapsille? Toivoisin, että sopimukset pitäisivät, jos ollaan nähty se vaiva, että ne on sovittu."

mutta ei silti ole tehnyt yhtikäs mitään. Kyllä minusta on aikuisen puhetta, rehellistä sellaista, tuolta minustakin tuntuisi, kun ylitseni käveltäisiin.

"ylitsekavely" on vaikkapa sita, etta lapsenlapsen hiukset leikataan vastoin vanhempien toivomuksia (oman aitini anoppi toimi noin) tai etta lapselle, jolla on sairauden takia suolakielto, tuputetaan suolaa ihan vaan vanhempia uhmatakseen (oma appiukkoni tekee noin). Jos anoppi on niin sekaisin, etta ostaa lapselle kaksi _toivottua_ lahjaa, se ei ole mikaan ylitsekavely. Korkeintaan pieni varpaalla hipaisu.

jonka lapsen äiti on kertonut tälle ostavansa.



Sinä olet sitten ihan vaan idiootti lässykkä, joka nyt käynnistää jotain ylikävelymestaruutta kilpaillakseen siitäkin nyt sitten verissäpäin.

Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen. Mutta mielestäni tässä alla tuli kiva ehdotus:

Osta käyttämättä jääneillä rahoilla teille perheloma. Vaikka Tukholmaan, tai Kööpenhaminaan.

Yhteistä aikaa perheen kesken - kaukana appivanhemmista! :)

viette ne johonkin joulun keräykseen.

Otatte lapset mukaan, niin kasvatat heitä lisää,

kun saavat antaa lahjansa köyhien perheiden lapsille.

VOIT MYÖS MAKSAA NE LAHJAT ANOPILLE, NIIN ASIA ON KUNNOSSA.

Sä vaan meuhkaat, mutta et aio tehdä kuitenkaan mitään.

Oikeesti sun kirjoitus vituttaa mua täysillä, kun jotkut vanhemmat itku kurkussa miettii miten saisivat hankittua lapsillensa lahjat.

Meidän lasten kummi antaa joka joulu 200 euroa joululahjarahaa ja kyllä se meille kelpaa oikein hyvin.

Sinä olet sitten ihan vaan idiootti lässykkä, joka nyt käynnistää jotain ylikävelymestaruutta kilpaillakseen siitäkin nyt sitten verissäpäin.

Kun meni ihan nimittelyksi vaan. ;-) Av:lla kay monesti noin. Kuulutan vaan sita aikuisen ihmisen perspektiivia ongelmien kokoluokkaan.

56, ylikävelyä on ostaa lapselle lahja, jonka lapsen äiti on kertonut tälle ostavansa.

Nämä on varmaan niitä, jotka suuttuu siitäkin, kun joku tuttu antaa "hänen jo lukioaikana varaamansa" nimen lapselleen.

mutta ei silti ole tehnyt yhtikäs mitään. Kyllä minusta on aikuisen puhetta, rehellistä sellaista, tuolta minustakin tuntuisi, kun ylitseni käveltäisiin.

"ylitsekavely" on vaikkapa sita, etta lapsenlapsen hiukset leikataan vastoin vanhempien toivomuksia (oman aitini anoppi toimi noin) tai etta lapselle, jolla on sairauden takia suolakielto, tuputetaan suolaa ihan vaan vanhempia uhmatakseen (oma appiukkoni tekee noin). Jos anoppi on niin sekaisin, etta ostaa lapselle kaksi _toivottua_ lahjaa, se ei ole mikaan ylitsekavely. Korkeintaan pieni varpaalla hipaisu.

Riippuu paljon ihmisen omasta hirtoriasta miten asiat kokee. Jos on kokemut lapsuudessaan paljon väheksyntää, voi olla hyvinkin tärkeää tehdä rajansa selväksi. Mun anoppini oli itse hyväntahtoisuus, varsinkin lastensa mielestä- jollain lailla hän aina onnistui nonseleeraamaan minut- ja täyttämään kaiken tilan omilla tekemisisllään- ja kyllä se tuntui tosi pahalta. Että ymmärrän ap;ta tosi hyvin. Jos kyse oli vahingosta, niin ihan harmiton se on- mutta kyllä tässäkin maassa on anoppeina itsekeskeisiä noita-akkoja joiden pää-asiallinen tarkoitus on päästä itse pätemään. Ja se on miniälle tosi kurjaa. Varsinkin jos poika on jäänyt kiinni äidin helmaan, niinkuin "noita-akkojen" pojat usein on. Avioliitolla on silloin melko huonot onnitumisen mahdollisuudet.

Käynnistelet vain omaa lässykköjen kisaa siitä, kenet on ylikävelty pahiten.



Sellaisesta eivät todellakaan kinaa kuin lässykät.



Se on fakta, ei nimittelyä.

on kyllä yksi omituisimmista valituksenaiheista; ap:n on pakko saada kehuskella lapsilleen, että minä olen tämän maksanut.

Eikö niille koululaisille voi ihan yhtä hyvin sanoa, että minä olen tämän valinnut ja "pyytänyt" isovanhempiasi ostamaan, koska tämä on minun mielestäni....



Jos ei käy, niin sano että olet jo ostanut ne lahjat joita kerroitkin ostavasi ja anoppi on hyvä ja palauttaa kauppaan ne tuplakappaleet. Vikahan on hänen, kun erikseen kerroit mitä ei pidä ostaa, kun ne on jo hankittu.



Oma anoppi on samanlainen, ostaa kaikki mistä saa vähänkään vihiä, joten mitään ei voi sanoa ääneen. Vain lista lahjoista, joita hän voi ostaa. Keksin sitten lisäksi kaikki mahdolliset vaatteet ym. joita tulevan puolen vuoden aikana voidaan tarvita TAI anoppi ostaa lelukaupat tyhjiksi ja tulee monta samaa tavaraa ja muutenkin ihan liikaa leluja.

Käynnistelet vain omaa lässykköjen kisaa siitä, kenet on ylikävelty pahiten. Sellaisesta eivät todellakaan kinaa kuin lässykät. Se on fakta, ei nimittelyä.

niin tiedan miten tata "faktaa" tulisi kasitella? ;-)