Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja koirasta luopuminen sen hyvinvoinnin vuoksi
10.02.2023 |
Olen 5 vuotta täyttävän koiran omistaja. Hän on tullut mulle rescuena puolivuotiaana. Kuka tietää mitä on joutunut kokemaan ja näkemään, ja silti on mitä parhaimman luonteen omaava. Rakastan tätä koiraa enemmän kuin mitään muuta maallista.
Olen kuitenkin yksi niistä jotka joutui pihalle työpaikalta c-óvidìn takia. Pari vuotta olen tehnyt pätkätöitä ja sitä hommaa mitä saan milloinkin.
Piristystä on aina antanut tuo koiranpötkäle. Mutta nyt pitkän työttömyysjakson jälkeen olen todella lamaantunut. Koira ei sen vuoksi pääse ulos pitkiä lenkkejä. Enkä aina aktivoi häntä kuten tuonkokoinen ja älytason koira vaatisi. Huomaan koirassakin jo masennuksen merkkejä. Ei enää peuhaa eikä häntä kiinnosta luut ja nannat kuten ennen.
Ajattelen että koiran olisi parempi olla ympäristössä joka vastaa hänen tarpeitaan. Voisin laittaa vaikka ilmon suuresta lempeästä uroskoirasta joka tarvitsee rakastavan kodin.
Tässä hannaa vastaan kaksi asiaa:
-En halua luopua parhaasta kaverista
-Miten selität koiralle reilusti että me ei nähdä enää?
Auttakaa selvittämään päätä siitä että pitääkö luopua koirasta hänen parhaakseen kotiin joka tarjoaa paljon ulkoilua ja leikkiseuraa, vai pidänkö hänet täällä masennuskauteni yli (kuka tietää miten kauan se kestää?).
Tässä vaikuttaa sekin että mieluummin kuólìsin kuin luopuisin tuosta koirasta. Mutta jos se on hänelle parempi?
Kommentit (44)
Eipä tuohon ole mitään yhtä oikeaa vastausta.. Tee niinkuin parhaaksi näet... Mutta muista se että koirakin saattaa masentua kun joutuu lähtemään, ei välttämäti koskaan oo entisensä uudessa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tartteisit ystäviä, jotka voisivat hoitaa koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Tartteisit ystäviä, jotka voisivat hoitaa koiraa.
Niin kai tartteisin. Oikeasti tuo olisi hyvä ratkaisu!
Ainoa vain että ne ystävät jotka pystyisi hoitamaan eivät sitä todellakaan tekisi, ja ne jotka ilomielin hoitaisivat eivät tosiaan pysty.
Perhettäkään ei ole kun äiti on död ja isä on... noh, sanottakoon että hänellä on muut intressit.
-ap
koiralle on kova paikka, jos joutuu luopumaan sinusta. koiratkin vanhenee ja rauhoittuu iän myötä. mitä jos kumminkin pitäisit koiran kaverina ihan loppuun saakka.
En luopuisi koirasta. Kevät koittaa kohta, mieli piristyy kummasti. Vie koira ulos vaikka et jaksaisi.. Toivottavasti löydät hyvän työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et onnistu löytämään ilmaista ulkoiluttajaa niin ainakin suurimmissa kaupungeissa on myös maksullista ulkoilutusta. Joistain saa jopa kotitalousvähennystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tartteisit ystäviä, jotka voisivat hoitaa koiraa.
Tai kenties vastuunkantoa siitä, että sitoutuminen elävään olentoon ei olekaan enää eettisissä kantimissa? Arvostan enemmän aloittajan pohdintaa kuin vastaustasi tyrkätä oma vastuu toisten harteille.
Olisiko missään metsästysporukassa jelppiä? Jos ei löydy muita vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, ihanko rescue koiran olet ottanut, no miltäs kamaluudelta sen nyt sitten pelastit. Laita kuule elukka taivaaseen, jos ei ole varaa pitää.
Olipa oikeasti inhottava kommentti. En odottanut että olen samaa mieltä ketjuun kirjoittavien kanssa, mutta yllätyin että vastassa oli tuollainen okshennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisten koirien rescue-taustalla on hyvin vaikea löytää koteja. Koiria on muutenkin koronan takia paljon uutta kotia etsimässä. Et kai hylkää ystävääsi kotiin, josta et oikeasti yhtään tiedä mihin se joutuu? kun olet sen antanut pois, sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia saada sitä pois, vaikka olisi millaisessa kauheassa paikassa.
Sinuna hankkisin itselleni masennukseen apua. Koira voi olla hyvä apu siihenkin, tutkitusti koiran silittely vaikuttaa mielialaan myönteisesti. Koirasta luopuminen olisi asia, mitä todennäköisesti kadut loppuelämäsi, jos kerran oikeasti siitä välität.
Jos siihen ratkaisuun päädyt, ettet enää tahdo koiraa pitää, niin ota yhteyttä siihen yhdistykseen, jolta koiran otit niin kuin olet sopimuksessa luvannut. He etsivät kodin huolella, haastattelevat ehdokkaat jne. Näkyvyys on suurempi kuin sinun ilmoituksellasi, joten mahdollisuus saada hyvä koti on parempi.
Miten huonoissa oloissa koira joutuu kanssasi olemaan? Pääseekö kuitenkin ulos tarpeilleen ja pikkulenkille? Annatko ruokaa ja vettä? Veisitkö lääkäriin jos olisi tarve?
Jos huolehdit koirasta, niin tottakai se haluaa olla sinun kanssasi omassa kodissaan mieluummin kuin joutua annetuksi pois. Ei koira mieti, että olisipa reippaampi omistaja niin pääsisi metsään useammin.
Tuo ajatus, että olet liian huono koiralle, vaikuttaa masennuksen tekosilta.
Koira tuo iloa, kumppanuutta ja ulkoiluseuraa, mikä tekee paranemiselle hyvää! Ja jos vain suinkin jaksaisit - ne pitkät lenkit olisivat lääkettä sinulle.
Aurinkoista kevättä sinulle ja koiralle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten huonoissa oloissa koira joutuu kanssasi olemaan? Pääseekö kuitenkin ulos tarpeilleen ja pikkulenkille? Annatko ruokaa ja vettä? Veisitkö lääkäriin jos olisi tarve?
Jos huolehdit koirasta, niin tottakai se haluaa olla sinun kanssasi omassa kodissaan mieluummin kuin joutua annetuksi pois. Ei koira mieti, että olisipa reippaampi omistaja niin pääsisi metsään useammin.
Tuo ajatus, että olet liian huono koiralle, vaikuttaa masennuksen tekosilta.
Koira tuo iloa, kumppanuutta ja ulkoiluseuraa, mikä tekee paranemiselle hyvää! Ja jos vain suinkin jaksaisit - ne pitkät lenkit olisivat lääkettä sinulle.
Aurinkoista kevättä sinulle ja koiralle!
Kiitos tästä viestistä!
Koira tosiaan pääsee tarpeilleen, ja on iloinen siitä että olen nyt kotona päivät. Ruokapuoli on aina ollut tärkeä koska suurella koiralla voi olla nivelissä sun muissa ongelmia joten se on ensimmäinen asia kun suunnittelen kuukauden budjettia. Raikasta vettä on myös aina.
Mutta ne pikkuiset lenkit ja se että olen sortunut vain makaamaan... Koirakin vain makaa vaikka sillä olisi tarvetta käyttää aivojaan.
Ehkä se olisi sittenkin niin että otan itseeni liittyen yhteyden lääkäriin?
Mutta harkitsen edelleen että paras ystäväni tarvitsee parasta huolenpitoa. Mitä jos en voi sitä antaa?
-ap
No teet omalle olollesi jotain niin että se paranee ja sitten viet koiraa kunnolla ulos. Ongelma ratkaistu. Kuulostan kylmältä joo, mutta oudolta kuulostaa sekin että suunnittelee koiran pois antoa koska itse on jonkin aikaa ollut masentunut. Älä anna koiraa pois, vaan nyt vaan alat aktivoida ja lenkittää sitä. Jos se koira on sinulle niin tärkeä kun kerrot niin en itse kyllä edes harkitsisi pois antoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus voi pahentua jos koirasta luopuu-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten huonoissa oloissa koira joutuu kanssasi olemaan? Pääseekö kuitenkin ulos tarpeilleen ja pikkulenkille? Annatko ruokaa ja vettä? Veisitkö lääkäriin jos olisi tarve?
Jos huolehdit koirasta, niin tottakai se haluaa olla sinun kanssasi omassa kodissaan mieluummin kuin joutua annetuksi pois. Ei koira mieti, että olisipa reippaampi omistaja niin pääsisi metsään useammin.
Tuo ajatus, että olet liian huono koiralle, vaikuttaa masennuksen tekosilta.
Koira tuo iloa, kumppanuutta ja ulkoiluseuraa, mikä tekee paranemiselle hyvää! Ja jos vain suinkin jaksaisit - ne pitkät lenkit olisivat lääkettä sinulle.
Aurinkoista kevättä sinulle ja koiralle!
Kiitos tästä viestistä!
Koira tosiaan pääsee tarpeilleen, ja on iloinen siitä että olen nyt kotona päivät. Ruokapuoli on aina ollut tärkeä koska suurella koiralla voi olla nivelissä sun muissa ongelmia joten se on ensimmäinen asia kun suunnittelen kuukauden budjettia. Raikasta vettä on myös aina.
Mutta ne pikkuiset lenkit ja se että olen sortunut vain makaamaan... Koirakin vain makaa vaikka sillä olisi tarvetta käyttää aivojaan.
Ehkä se olisi sittenkin niin että otan itseeni liittyen yhteyden lääkäriin?
Mutta harkitsen edelleen että paras ystäväni tarvitsee parasta huolenpitoa. Mitä jos en voi sitä antaa?
-ap
Kunhan saat apua masennukseen ja kevät koittaa, jaksat taas touhuta koiran kanssa enemmän ja ajatuksesikin kirkastuvat. Jos koiran perustarpeet kumminkin hoidat, niin hyvin se pärjäilee. Ja varmaan itse masentuisit vielä enemmän jos antaisit kaverisi pois.
Masennus menee nopeammin ohi jos pakotat itsesi pidemmille lenkeille koiran kanssa. Kuulostaa karulta, mutta aivot hyötyvät liikunnasta ja luonnosta, vaikka se tuntuisikin pakkopullalta. Uusia hermoyhteyksiä syntyy, aivoista tulee joustavammat - kaikkea tätä tarvitaan masennusaivoista pääsemiseen.
Myös koiratreffit voivat auttaa, kun näet koirien vilpittömän ilon lajitoverien kanssa leikkiessä.
Olisiko lähellänne koirapuistoa? Mene aikaisin aamulla jos et jaksa olla ihmissosiaalinen eikä koiran tarvitse olla koirasosiaalinen; näin koira saa vaivattomasti lisäliikuntaa.
Kotiin voit hankkia aktivointileluja, kysele vaikka paikallisilta fb-kirppiksiltä tai koiraryhmistä, voit saada ilmaiseksi tai ainakin halvalla.
Tsemppiä ja parempaa kevättä sinulle ja koirallesi :)
Mulla on myös masennusta, ollut aina enempi tai vähempi ja itelläni on taasen toisipäin että koira tuo iloa ja auttaa jaksamaan koska nimenomaan sen koiran vuoksi lähden lenkille.
En voisi ajatellakaan luopuvani parhaasta ystävästäni, joka on mulle koko mun elämä ja jolle minä olen koko sen elämä.
Koira jaksaa olla aina iloinen, nukkuu vieressä ja aamulla puskee kainaloon ja nuolee naamaa ja heiluttaa häntää. Sitten kun sen kanssa lähtee lenkille, niin on ihanaa nähdä kuinka onnellinen se koira on kun saa peuhata ja haistella 😄 Ja se tuo iloa myös itelle nähdä koira onnellisena.
Mullekaan ei oo aina helppoo lähtä sinne lenkille, mutta kun toi koira nappisilmillään katsoo mua ja heiluttaa ilosena häntää niin jotenki vaan siitä saa sitä voimaa itellekin.
Että en kyllä masennuksen vuoksi koirasta luopuis, masennuksesta voi kuitenki parantua ja aina tulee niitä hyviäkin kausia. Eihän sitä lapsestakaan luovuta kun masentaa, miksi sitten lemmikin pitäisi olla jotenkin vähäpätöisempi asia.
Minusta on hyvä, että mietit asiaa. Silti
minusta koira on sinulle hyvä syy yrittää saada itsesi parempaan kuntoon. Jos luovut siitä niin masennuskin ehkä pahenee. Oma koirani tuli pentuna minulle, kun voin huonosti. Se oli myös yksi syy siihen kun vähitellen sain taas elämästä kiinni. Oloni vaihteli paljon, mutta lenkitin koiraani aina. Siitä tuli rutiini itselleni. Kaksi lenkkiä päivässä, vaikka olo oli mitä oli. Toki sääkin vaikutti. Itseä helpotti piha missä koirani sai olla myös vapaana. Mietin silti monesti teinkö tarpeeksi. Välillä nukuin pitkään ja koira sai ruokansa myöhemmin. Tai sitten olin laiskempi lenkittämään. Silti en voinut jättää koiraa huonolle hoidolle. Luopua on olisi voinut koskaan siitä. Oli syy miksi olen täällä vielä. Kuoli luonnollisesti kotona. Sydänvika oli.
Olisi hyvä jos saisit jonkun lenkittämään. Itse voisin nyt koirattomana lenkittää muiden koiria. Myös aktivointilelut yms ovat hyviä kunhan on kestävä. Koirapuisto on vaihtoehto jos koirasi pitää muista koirista. Muuten stressaavaa. Riippuu paljon millaista porukkaa käy. Itse kävin joskus koirani kanssa, mutta jäimme pois kun muutama ikävä tilanne oli. Vaikea kirjoittaa mitään ihmeellistä, mutta toivon sinun pitävän koiran jos edes jonkin verran jaksat sen kanssa touhuta. Moni koira on todella huonossakin olossa vuosia ja kukaan ei mieti miten ne voivat. Ja nämä ihmiset ihan "terveitä" ja eivät silti piittaa. Sinä olet hyvä ihminen, kun mietit asiaa. Talvi ja kevät voi olla vaikeaa aikaa. Ehkä kesä auttaa. Kaikkea hyvää teille.
Onko lähellä eläinsuojeluyhdistystä, joka auttaisi tai dogsitter, joka ulkoiluttaisi? Saisit ns lisäaikaa.