Voiko vauva 11kk alkaa inhoamaan äitiään?

Lapsella alkaa olemaan kykyä luottaa siihen, että muidenkin sylissä on turvallista.

Odotuksien kaatumisen jälkeen tulee pettyminen, lähinnä kuulostaa siltä että olet itse pettynyt.



Paha sanoa mikä on sun tilanne, oletko masentunut? Onko sulla enää elämää kun susta nyt tuli Ä-I-T-I?



Jos et "jaksa kantaa" lasta niin ettei se nyt vaan olisi henkistä puolta? Ei tuo paino ole mikään este tai hidaste kantamiselle.



Miksi nukut yöt huonosti? Moneltako menet nukkumaan? Kun heräät niin jäätkö valvomaan? (masennusta).



Sanot ettei lapsi kiljahtele kun tulet kaupalta kotiin mutta tekee niin kun isä tulee kotiin töistä: Olisiko tähän syynä jokin arvuuttelusi -kuka tulee kotiin? Tekeekö isä tätä?

Leikittääkö isä tullessaan lasta ja lapsi on tottunut että isän nähdessä tulee kutittamaan?



Sanot ettet AINA jaksa olla leikkimässä lapsen kanssa; mitä se tarkoittaa käytännössä? Istut koneella lapsen ollessa valveilla etkä enää leiki. Koska kerrot että leikit jää vähälle niin jääkö muukin huomio?



Älä ole itsellesi liian tiukka mutta harkitse mahdollisuutta onko sinulla mahdollisesti tullut synnytyksen jälkeinen masennus? Kaikki tunteet on elämässä sallittuja, tunteet ei satuta ja sinulla on saattanut olla ennen lapsen syntymää joitain kuvitelmia ja haaveita ja todellisuus on ehkä ollut muuta?



Lapsesi ei ole pettynyt sinuun. Mutta sinä voisit nyt irrottaa itsesi koneelta ja mennä leikkimään lapsen kanssa niin kikattaa sinulle.

Jos et jaksa/tahdo niin kannattaa selittää tunteita vaikka neuvolassa, et ole tehnyt mitään väärää mutta nyt sun tunteita nyt eikä antaa niitten patoutua.

Odotuksien kaatumisen jälkeen tulee pettyminen, lähinnä kuulostaa siltä että olet itse pettynyt. Paha sanoa mikä on sun tilanne, oletko masentunut?



En ole masentunut mutta tokihan olen pettynyt jos lapseni on minuun tyytymätön vaikka parhaani olen yrittänyt.



Onko sulla enää elämää kun susta nyt tuli Ä-I-T-I?



No ei oikeastaan. :/



Jos et "jaksa kantaa" lasta niin ettei se nyt vaan olisi henkistä puolta? Ei tuo paino ole mikään este tai hidaste kantamiselle.



No kyllä se pienellä ihmisellä selässä tuntuu kun lasta saa kannella joka minuutin välein. Ja juu, varmasti on myös henkistä!



Miksi nukut yöt huonosti? Moneltako menet nukkumaan? Kun heräät niin jäätkö valvomaan? (masennusta).



Menen nukkumaan 21.30, nukun lähinnä siksi huonosti että lapsi herää vaikeroimaan yöllä tosi monesti. Tekee varmaan hampaita, tms. Yleensä kyllä nukun todella hyvin.



Sanot ettei lapsi kiljahtele kun tulet kaupalta kotiin mutta tekee niin kun isä tulee kotiin töistä: Olisiko tähän syynä jokin arvuuttelusi -kuka tulee kotiin? Tekeekö isä tätä? Leikittääkö isä tullessaan lasta ja lapsi on tottunut että isän nähdessä tulee kutittamaan?



En osaa sanoa mikä tähän on syynä..



Sanot ettet AINA jaksa olla leikkimässä lapsen kanssa; mitä se tarkoittaa käytännössä? Istut koneella lapsen ollessa valveilla etkä enää leiki. Koska kerrot että leikit jää vähälle niin jääkö muukin huomio?



Tarkoitan siis tosiaan että en jaksa aina leikkiä lapsen kanssa. Koneella en istu ikinä silloin kun olen kaksin lapsen kanssa, koska hän haluaa syliin ja sitten koneella olo ei onnistu. Ainoastaan jos on jokin pakollinen juttu niin sitten yritän hoitaa asian lapsi sylissä. Voihan olla ettei lapsen kanssa aina tarvitsisikaan leikkiä mutta kun lapsi tylsistyy yksin leikkiessä niin tuntuu että leikkiä pitäisi ihan koko päivä.





Ja kyllä varmasti voi olla vaikka minkälaista masennusta!

Neljän lapsen äiti joka ei roikota lasta joka hetki. Miksi sinä kannat lasta joka paikkaan?

Itselläni on kaksi pienintä pienellä ikäerolla ja saa sylitellä ihan reippaasti muttei niitä varsinaisesti kantaa tartte.



Liikkuuko lapsi? Ryömii, nousee pystyyn?

Jos opettaisit lapsen olemaan vieressäsi?



Kovin vaikealta sun elämä kuulostaa.

inhoa sinua! Nuo ajatuksesi ovat anteeksi vain ihan hassuja, ja johtuvat siitä, että olet herkkä esikoisen äiti ja haluat tehdä parhaasi. Tiedän, koska olin ihan samanlainen, tarkkailin vauvan reaktioita ja mietin olinko jotenkin pettänyt hänen odotuksensa jne. :D nyt 3-v esikoisen ja uuden vauvan kanssa voin sanoa, että tuolla tavalla EI voi pettää vauvan odotuksia. Vauva ja taapero kaipaavat vain ihan tavallista läsnäoloa ja vuorovaikutusta, eikä sitäkään koko aikaa.

Itse olen pitänyt kyllä aina leikkimistä tärkeänä, mutta ei koko ajan tarvitse leikkiä, se ei ole a) mahdollista ja b) vauva/taapero tarvitsee myös rauhallista aikaa prosessoidakseen vuorovaikutuskokemuksiaan. Lisäksi vauvan ja pikkutaaperon kanssa hyvät leikit ovat paljon yksinkertaisempia kuin silloin aikoinaan luulin, en tiedä mitä sinä leikit vauvan kanssa mutta itse yritin leikkiä suunnilleen jotain pehmoeläinten piknikretkeä 6kk vauvan kanssa. Naurattaa vieläkin ja olen ihan normaali ihminen, otin vain äitiyden "hieman" vakavasti esikoisen kanssa.

Tuo vauvasi käyttäytyminen johtuu todennäköisesti jostain ohimenevästä kehitysvaiheesta + lisäksi todennäköisesti tulkitset hänen reaktioitaan valikoiden. Lisäksi vaikutat ahdistuneelta tilanteesta, vauva voi huomata sen ja olla siksi vakavampi sinua kohtaan. Rentoudu! Olet hyvä äiti!

Siinäpä se tulikin eli olen hoitanut lastamme kotona alusta saakka ja mies ollut töissä. Yötkin olen hoitanut yksin ja ollut siis todella paljon lapsen kanssa. Aina en jaksa olla leikkimässä lapsen kanssa vaan annan hänen leikkiä yksin vaikka läsnä olenkin ja huonosti nukutun yön jälkeen juttelutkin voi jäädä vähemmälle. Lapsi haluaisi päivisin suurinpiirtein istua vain sylissä mutta en tietenkään jaksa kantaa häntä koko ajan kun painaakin jo 12,5kg. Nyt on sitten tytär alkanut olla paljon isänsä sylissä ja kiljahtelee ilosta kun isä tulee kotiin töistä. Minä itse jos olen kaupungilla ja tulen kotiin niin tuntuu että lapsi ei noteeraa minua mitenkään.

Onko lapsi jotenki pettynyt minuun, olenko tietämättäni laiminlyönyt häntä kun en joka kerta ole joutanut syliin ottamaan? Ja miksi tyttö ylipäänsä haluaa nykyään olla niin mahdottoman paljon sylissä? Voiko noin pieni lapsi ruveta inhoamaan äitiään? :(

Meillä on 12kk tyttö, jota minä hoidin 10kk ja hän käyttäytyi juuri noin, eli oli isästään aivan innoissaan kun tuli kotiin, halusi koko ajan iskän syliin jne. Sitten tehtiin vuoronvaihto eli isä jäi kotiin, ja nyt tyttö on sitten aivan innoissaan kun minä tulen kotiin, haluaa syliin jne. Ihan luonnollistahan se on, että jos toinen vanhempi on aina läsnä, niin se välillä poissaoleva kiinnostaa enemmän.