Mitä mieltä tästä. Kaverin lapsi menee päiväkotiin 1 v ikäisenä, oppimaan ruotsia

på det sättet har jag också lärt mig. tyhmää olisi olla laittamatta.

Entä ulkosuomalaisten äitien perheissä, missä lapsi viedään hoitoon 'ei äidin kieliseen' (vaikka olisikin äidinkieli) päiväkotiin?

Miten paljon yksivuotias perustaa lohduttelun sanoihin, miten paljon äänensävyyn, syliin, paijaukseen jne?

Ymmärrän varsin hyvin apn kauhistuksen.1veelle jo päiväkodin aloitus on todella vaikea juttu, kun sitten vielä viedään täysin vieraaseen paikkaan jossa aikuiset eivät pysty lohduttamaan kun kieli ei edes ole äidin se johon lapsi tottunut turvautumaan ja joka voisi ainakin vähän auttaa kun äiti ei ole paikalla.Kumma juttu on etteivät nämä taisteluvalmiit mammat koskaan näe asioita lapsen näkökulmasta.

Kyllähän vaikkapa alle kouluikäisillä lapsilla voi ulkomailla asuvassa perheessä olla paikallinen lastenhoitaja. Tai muksu menee paikalliseen tarhaan.

Vai mitä?



Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Sitä en ymmärrä, miksei äitinsä opettele ruotsia.

Meille kyllä olisi sopivinta, jos olisi olemassa kerhotoimintaa pikkuisille, jossa imisi kieltä. Mutta ei ainakaan toistaiseksi ole.

Mikä sulla on ongelma? Sekö että lapsi menee 1-v päiväkotiin vai se, että menee ruotsinkieliseen päiväkotiin? Lapsen isä on ruotsinkielinen(kaksikielinen, äidinkieli ruotsi), miksi lapsi ei saisi mennä ruotsinkieliseen päiväkotiin? Lapsi on merkattu ruotsinkieliseksi "vaikka vaan isä osaa", mitähän sillä tarkoitat? Onko isä "vaan"? Ymmärtäisin kommenttisi jos vaikka "vaan setä osaa", mut tää tilannehan on ihan tavallinen ja normaali.

Ymmärrän varsin hyvin apn kauhistuksen.1veelle jo päiväkodin aloitus on todella vaikea juttu, kun sitten vielä viedään täysin vieraaseen paikkaan jossa aikuiset eivät pysty lohduttamaan kun kieli ei edes ole äidin se johon lapsi tottunut turvautumaan ja joka voisi ainakin vähän auttaa kun äiti ei ole paikalla.Kumma juttu on etteivät nämä taisteluvalmiit mammat koskaan näe asioita lapsen näkökulmasta.

Mina olen olosuhteiden pakosta "joutnut" laittamaan molemmat lapset 1,5vuotiaana ulkomailla vieraskieliseen tarhaan (puolipaiva 3h/pv) ihan ummikkoina ja apua, osa opettajista oli jopa muslimeja huivit paassa ;-). Eipa nayta traumoja jaaneen...lapsilla ikaa nyt 3v ja 5v

Ensinnäkin, kielten osaamisesta ei ole lapselle MITÄÄN haittaa, päin vastoin.



Meillä tilanne on se että mun suku on suomenkielisiä, miehen suku ruotsinkielisiä ja lapsi meni reilu 1 v ruotsinkieliseen päiväkotiin. Puhuu nyt 3 v täysin suomea ja ruotsia, sekä opettelee englantia siinä sivussa.



En voi kuin suositella kaikille vanhemmille, teette lapsellenne palveluksen kun opetatte hänet puhumaan muutakin kieltä kuin suomea.



Sorry ap, jos odotit myötäilyä ja että olisin haukkunut kanssasi aloituksessa puhuttavaa perhettä.

Äiti eli minä suomenkielinen, isän äidinkieli ruotsi, on kylläkin kaksikielinen. Lapset käyvät tarhan ja koulun ruotsin kielellä. Minä puhun heille aina suomea, isä puhuu aina ruotsia, perheen yhteinen kieli on suomi. Lapset merkattu ruotsin kielisiksi, vaikka vaan isä osaa ruotsia(osaan minäkin, mutta en hyvin). Näin se menee.

Onko se sulta sitten jotenkin pois, jos kaverisi lapsi oppii ruotsin?

varsinkaan jos asuvat pk-seudulla.



Lapsen isän pitäisi puhua systemaattisesti ruotsia ja äidin suomea. Tää on perusohje kaksikielisille perheille: Tietty kieli tietyllä ihmisellä systemaattisesti. Toinen kieli sitten perheen yhteinen.



Siten päiväkotiin voisi mennä myöhemminkin.



Täällä pk-seudulla on vaikea saada osaavaa ruotsinkielistä henkilökuntaa, joten hyvin todennäköisesti tuollakin lapset leikkii suurelta osin suomeksi ja hoitajat on joko epäpäteviä tai sitten kaksikielisiä.



Eli jos se ruotsi jää päiväkodin varaan niin hataraksipa jää.

Kunhan on ensin oppinut äidinkielensä riittävän hyvin. Kielikylpy perustettiin viisi vuotta täyttäneille, alunperin juuri tästä syystä.Päiväkoti ei myöskään ole mikään uuden kielen opettelupaikka.Lapselle liikaa stressiä muutenkin pitkä ero vanhemmista.Mitä pienempi lapsi sitä tärkeämpi on että hoitjaja puhuu lapsen tunnekieltä.Jos isä todella puhuu lapsen kanssa eri kieltä kuin äiti kotona silloin aikaisintaan 3 vuotiaana ei-äidinkieliseen päiväkotiin.

Ap:n kuvaama malli ei ole hyvä, varsinkaan jos asuvat pk-seudulla. Lapsen isän pitäisi puhua systemaattisesti ruotsia ja äidin suomea. Tää on perusohje kaksikielisille perheille: Tietty kieli tietyllä ihmisellä systemaattisesti. Toinen kieli sitten perheen yhteinen. Siten päiväkotiin voisi mennä myöhemminkin. Täällä pk-seudulla on vaikea saada osaavaa ruotsinkielistä henkilökuntaa, joten hyvin todennäköisesti tuollakin lapset leikkii suurelta osin suomeksi ja hoitajat on joko epäpäteviä tai sitten kaksikielisiä. Eli jos se ruotsi jää päiväkodin varaan niin hataraksipa jää.

Ihan hyvin se noin menee. Ja eikös se isä puhunutkin ruotsia?

t. pääkaupunkiseudulta kaksikielisestä perheestä

Ei, isä ei puhu lapselle ruotsia.

20, hyvinpä hallitset sitten suomea, kun et osaa edes lukea sitä... Ei, isä ei puhu lapselle ruotsia.

Minä osaan suomea, olenhan suomenkielinen :D.

Ap kirjoittaa "koska isä ei ehdi viikolla puhua lapselle ruotsii kun on töissä yömyöhään". Tästä päättelin, että puhuu kuitenkin ruotsia, silloin kun on paikalla esim. viikonloppuisin. Sinä taas päättelit, että ei puhu ikinä, ei milloinkaan. No ap voisi kyllä nyt selventää meille, että puhuuko isä sitten ikinä, koskaan ruotsia sille lapselle? Voisitko ap vastata, niin tulisi sitten selväksi tämä asia?

"Isä on suomalainen hänkin mutta puhuu ruotsia vaan äitinsä kanssa joka on suomen ruotsalainen."

Tosin 12 kk ikäinen yksivuotias on mielestäni kovin pieni. Mutta 1-v voi tarkoittaa myös esim 18 kk ikäistä? Se kuulostaisi jo järkevämmältä.



Tuo kielihomma on vain plussaa, ainoastaan mietin lapsen ikää.



t. eräs, jonka lapsi kielikylvetetty ensin ulkomailla päiväkodissa ja sitten Suomessa koulussa

Minunkin mielestä toimittu hyvin.

Pieni lapsi oppii kielen helposti ja lämmin syli, hymyilevä täti riittää.

Ja liian pieni se 1,5-vuotiaskin on.