Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pilasin äitini 50v. juhlat :(
04.12.2011 |
Olen aivan absurdissa tilanteessa, enkä ihan ensimmäistä kertaa ollenkaan...
Äitini täyttää pian 50 ja aikoo ensimmäistä kertaa juhlia syntymäpäiviään. Otin yhteyttä veljeeni(aikuinen), että miettii ja varaavat tyttöystävänsä kanssa valmiiksi hyvissä ajoin itselleen juhliin sopivat puhtaat ja siistit vaatteet. Tämä on tarpeen, koska he eivät hallitse tilannepukeutumista pätkääkään ja kaikissa "pienemmissä" juhlissa viime aikoina ovat olleet liekkihuppareissa ja likaisissakin vaatteissa. Kyselin onko heillä jo mietittynä jotain valmiiksia ja annoin ehdotuksia siitä, mitä veljeni voisi laittaa. Kerroin että nyt ei ole ihan sopivaa tulla missään huppareissa ja muissa kotivaatteissa. Olen lapseni ristiäisiä varten ostanut veljelleni siistit farkut ja samoihin aikoihin muita siistimpiä vaateita ja tiedustelin, että onko kyseiset vaatteet vielä juhlakunnossa, jos ne pesee ja silittää ennen juhlia. Sanoin myös, että en muista tyttöystävän vaatevarastoa, mutta esim. Kappahlissa voisi käydä hankkimassa esim. jonkun perusmekon ja sukkahousut ja vielä varasukkahousut, jos sattuu menemään rikki ne yhdet. Samana päivänä näin kaupungilla ollessani kauluspaidan (hinta 9,95e), joka mielestäni sopisi hyvin niihin "juhlafarkkuihin", jotkao len aiemmin ostanut hänelle ja soitin veljelle, että jos ei löydä omista paitaa, niin tässä kaupassa on tällainen paita joka käy niihin aiemmiin ostamiini housuihin, josovat muuten kunnossa. Keskustelu veljeni kanssa oli ihan asiallista, ei riitelyä tai mitään sellaista, MUTTA puhelun jälkeen veljeni soitti äidille ja kertoi, että olen pakottanut hänet ostamaan juhlia varten itselleen puvun ja että tyttöystävä ei voi tulla, kun ei ole sopivia vaatteita. Tämän lisäksi jotain muuta raivoamista näihin juhliin liittyen.
Kävin tänään nopeasti äidillä ja sain kamalat haukut siitä, että vaadin jotain tällaista veljeltä, että pitäisi ihan puku hankkia yms. Olen nyt kuulemma tällä pilannut juhlat ja äidin juhlamielen. Selitin mitä, oikesti oli veljen kanssa ollut puhetta ja että juuri siksi otin asian esiin, kun voivat tarvita apua tms. Joka tapauksessa lopputulos oli se, että minun on äidin mukaan lopetettava veljen kiusaaminen tämäntyyppisellä facebookhäiriköinnillä ja puheluilla. Äiti jäi sinne itkemään kun lähdin pois.
Olen taas kerran aivan äimänkäkenä, että miten tässä nyt näin kävi. Yritin vaan välttää kiusallisen tilanteen kaikkien kannalta. Samoilla vaatteilla olsivat voineet tulla myös yhteen toiseen tilaisuuteen, joka on myös pian.
Veljeni ja tyttöytävänsä ovat molemmat erityisluokkien yms. kasvatteja, jotka ovat sosiaalisesti lievästi sanottuna lahjattomia. He eivät käytä päihteitä(se vielä puuttuisi!)ja elävät ihan normaalia elämää, muuten paitsi etteivät tule toimeen ilman jonkun perheenjäsenen päivittäistä apua jossain asiassa. Veljeni käy kuitenkin töissä,joten tässä ei nyt ole kyse siitä, että ei olisi varaa ostaa jotain vaatteita, vaan jostain ihan muusta.
Äitiäni pidän ihan normaalijärkisenä ihmisenä, mutta jatkuvasti tulee onglemia tästä, että puhun jotain veljen kanssa ja hän heti soittaa vanhemmille jonkun ihan eri tarinan asiasta, vaikkei heillä olisi mitään osuutta koko juttuun.
Joutuuko kukaan muu vastaaviin tilanteisiin vai onko tämä mun ihan omaa erityisosaamisalaa?
Kommentit (61)
Joskus aikuisilla ihmisilläkin voi olla omituisia riippuvuussuhteita. Suhde on pian kuin vanhemman ja pienen lapsen: avun pitää olla aina saatavissa, mutta toisaalta autettava voi silti valittaa siitä.
Pahaksi on tilanne mennyt, kun ap luulee voivansa päättää veljen (ja tyttöystävän!) päälleen pukemista vaatteista. Jos ap:lla omasta mielestään on paremmat välineet analysoida tilannetta, hänen pitäisi katkaista kierre. Älä auta muissa kuin sellaisissa asioissa, joissa on vaara tulla suuria taloudellisia tappioita, vakavaa haittaa terveydelle jne. Kiista farkuista ei siis kuulu tähän kategoriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ps
- veljesi on kakara, kun juoruaa äidillesi tuollaista pikkuasioista
- ja äitisi on yliherkkä juhlien takia
ps jaksuja juhliin
Mistä mahtaa johtua, että ei äiti itse ollut huolestunut jälkikasvunsa pukeutumisesta juhlissaan?
Onko äitikin yhtä "lahjaton", kun siskon piti tähän puuttua? Ehkä veli ymmärsi asian väärin, ilmaisi asian äidille vielä toisella tavalla ja siksi äitikin on ymmärtänyt sen perusteellisesti väärin.
Kai äitikin olisi voinut huolehtia poikansa vaatteista jos olisi pitänyt sitä tarpeellisena.
Ehkä pitikin, ja nyt tytär astui hänen reviirilleen puuttumalla asiaan ennen äitiä.
Oikeasti: joskus kannattaa antaa ihmisten elää omaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla, kykyjensä mukaan.
Niin vaikeaa kuin se joskus joillekin meistä onkin...
Kuka kehtaa puuttua aikuisen veljen aikuisen naisystävän vaatetukseen _millään_ tasolla??? Uskomatonta. Miten joku voikaan oikeuttaa itselleen sen, että menee sanomaan/kirjoittamaan toiselle ihmiselle siitä, kuinka oman äidin syntymäpäiville pitää pukeutua? Erittäin vaikeaa ymmärtää. Ei kukaan halua, että niinkin yksilön omaan asiaan, kuin pukeutumiseen, puuttuu joku ylemmyydentuntoinen sisarus. Huh. Kannattaa tosiaan harkita jonkin sortin avun hakemista ap siis ihan itselleen. Tuo kuvio ei kuulosta lainkaan normaalilta kenenkään osalta.
On täysin ymmärrettävää että ap:n veli on loukkaantunut. Veljen naisystävänä kyllä kieltäystyisin enää tapaamasta koko tämän kontrollifriikkiä siskoa. Onneksi edes veljen ja ap:n äiti ymmärtää, kuinka loukkaavaa on tyrkyttää neuvoja aikuiselle ihmiselle kysymättä ja pyytämättä. Hoida ap omat asiasi ja mieti, koetko olevasi jotenkin arvokkaampi ihminen kuin veljesi.
Esim. omia häitä suunniteltaessa oli rajattu määrä huoneita yöpymispaikalla. Oli melkoinen sumpiliminen, että paikkoja riittää kaikille. Tilaa oli muistaakseni kolmellekymmenelle. Sitten kampaamo aikoja piti sumpia, että kuka menee milloinkin, että kaikki ehtii. Loppujen lopuksi olin ainut joka kävi kampaajalla ja yöpyjiä taisi olla 9. Luulisi, että se olisi ollut mulle helpotus, mutta mua vaan vitutti kun hyvät suunnitelmat meni pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän ei tunne sopivaa juhlapukeutumista, häpeä on hänen (ja hieman myös äitisi, kun ei ole poikaansa kasvattanut). Ei sinun tule puuttua asiaan millään tavalla.
Uskomaton olet...
yrittää auttaa, varsinkin kun on kyseessä selvästi rajoittunut tapaus. Tää on just tätä, mihinkään ei saisi puuttua ja kaikkien pitäisi vain huolehtia omista asioistaan, sitten valitetaan kun menee huonosti eikä saa tukea, yhteisöllisyys on kadonnut jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun käly sekaantuu jo pukeutumiseenkin...
mutta tavallaan ymmärrän veljeäsikin. APu kelpaa vain silloin kun sitä kaivataan (=pyydetään). Muu tuntuu holhoamiselta ja asioihin puuttumiselta.
Rajoita sitä auttamista, auta vain silloin kun on jostain isommasta kyse. Muuten rajoita auttaminen hyvien neuvojen antamiseen. SIis silloin kun sitä apua pyydetään.
Äitisi reaktiota kyllä hiukan ihmettelen. En sitä että häntä harmittaa että ryhdyit noin pontevasti pukemaan veljeäsi ja tyttöystäväänsä hänen juhliinsa mutta tuo itkemään jääminen ja juhlien pilaamisesta syyttäminen tuntuu aika ylimitoitelulta reaktiolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole niin iso asia, että pitäisi alkaa neuvomaan miten veljen ja hänen tyttöystävänstä tulisi pukeutua. Kuulostaa erittäin tympeältä ja loukkaavalta ruveta neuvomaan aikuisia ihmisiä miten tulisi pukeutua äidin 50v. juhliin. Jos eivät osaa pukeutua, se on heidän häpeänsä, ei ap:n, joka on ottanut oikeudekseen puuttua toisten asioihin.
Ei ole tapana puuttua toisten ihmisten, aikuisten, tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kuin appivanhempani! Ennen juhlia soittelevat ja kysyvät aivan hyvää hyvyyttään mitä mieheni laittaa päälle että laittaahan varmasti puvun ja krakan. Sattuneesta syystä säilytimme vaatteita heidän kotonaan lyhen aikaa. Kun tulimme hakemaan vaatteita eräisiin juhliin, anoppi toi valmiin kokonaisuuden (puku, paita, kraka)"koska hän ajatteli mies pukeutuisi niihin". Paita oli tietenkin appiukon, koska miehen omat paidat eivät olleen anopin mieleen.
Oikeasti olemme täysin oikeustoimikelpoisia, paitsi appivanhempien mielestä.
päälle laitettavaksi johonkin juhliin. Niin en menis ollenkaan. Tunnen itseni ihan typeräksi jossain mekossa. Olen 100 prossasesti housuihminen. Veljesi saattaa kammoksua pukuja. Ja jos äidillesi on sama missä vaatteissa poika juhliin tulee, niin turha siihen on sitten puuttua. Mun mielestä on tärkeintä, että tulee puhtaissa siisteissä vaatteissa, kunhan tulee juhliin. Epäsiistinä voi todellakin pilata juhlan fiilistä.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän ei tunne sopivaa juhlapukeutumista, häpeä on hänen (ja hieman myös äitisi, kun ei ole poikaansa kasvattanut). Ei sinun tule puuttua asiaan millään tavalla. Uskomaton olet...
Ymmärtäisin näitä ap:n haukkujia jos kyseessä olisi tavalliset, tavallisella älyllä ja toiminnoilla varatut ihmiset.
Tosiasia on, että meillä suomessakin on aikuisa ihmisiä jotka ei pärjää ilman apua normaalista arjestakaan.
Kamalia haahkoja taas ollut vastailemassa.
Äidin reaktiota en ymmärrä, kerta tuntee ja teitää millainen poikansa on.
Ap tsemppiä sulle ja jos äitisikään ei arvosta antamaasi arvokasta (ja ilmeisestgi kuitenkin ilmaista) apua, anna olla. Anna äitisi huolehtia asioista. Jos pyytää tulemaan puhtaissa ja siisteissä vaatteissa juhliinsa ja eivät tule anna olla äitisi ongelma.
Mutta luulen, että äitisi suutuisi sulle jos veljesi tyttöystävänsä anssa tulee likaisissa ja risaisissa vaatteissa paikalle. Koska silloinahn sun olis pitänyt puuttua asiaan.
vaikuttaa olevan hieman rajaton. Esim. itse koet, että veljen vaatteet ovat sinun vastuullasi, äitisi kokee, että hänen mielialansa on sinun vastuullasi.
Minun siskoni on samanlainen sairas sekaantuja - ja hänen mielestään mm. minä olen juuri tuollainen avuton luuseri, joka ei selviä mistään ilman häntä.
Tosiasiassa olen korkeasti koulutettu yrittäjä, joka olen selvinnyt omillani 14-vuotiaasta...
Siskoni leikkaa miehelleen lihan ja voitelee voileivät. Mies on arkkitehti ja tapasi siskoni melkein 40-vuotiaana. Kummasti sai syötyä ennen sitä...
Mielipiteenne olen kaikki mielenkiinnolla lukenut, kiitos kaikista.
Joku kysyi onko veljen tyttöystävä myös vammainen ja vastaus tähän on, että kumpikaan ei ole "vammainen", mutta molemmilla on sosiaalisia ongelmia ja aika pahoja sellaisia. He ovat keskenään hyvin samantyyppisiä, jopa lääkitys on molemmilla sattumalta sama. Tyttöystävällä on erilainen perhetausta kuin veljelläni (isä alkoholisti) ja perhe asuu satojen kilometrien päässä ja eivät ole "arjessa mukana". Molemmat ovat siis lain edessä kyllä oikeustoimikelpoisia ja asuvat keskenään.
Tästä pukeutumisasiasta meillä ei ole veljeni kanssa ollut yhtään mitään riitaa, ihan rauhallista keskustelua (uskokaa pois, veljeni ei todella juttelisi yhtään mistään rauhallisesti, jos olisi riitaa, vaan ihan täyttä huutoa silloin), tämä meidän välinen riita on siinä versiossa, minkä hän on kertonut äidilleni ja tästä "riidasta" äitini siis pahoitti kovasti mielensä.
Aika hassu piirre tässä se, että kun tulin kotiin äidiltä, veljeni itse avasi kanssani keskustelun mm. säästä FB:ssa ja kertoi kuulumisia. Myös eilen soitti näiden pukeutumispuheluiden jälkeen ja puhui jotain joululahjoista.
Luonnollisestikaan en nyt tässä tilanteessa (ehkä jotain pystyn oppimaan tässä elämässä) aio kysyä häneltä enää yhtään mitään tästä hommasta ainakaan ennen niitä juhlia, koska viesti joka kulkiksi eteenpäin vanhemmilleni voisi taas olla jotain muuta ja pahentaa tilannetta entisestään.
Ja siis selvennykseksi, veljeni on erittäin tempperamenttinen tapaus eli jos meillä oikeasti olisi riita niin ei todellakaan juttelisi mitään normijuttuja silloin.
Yhteydenpitomme muutenkin on sellaista, että hän soittaa minulle ehkä 4 kertaa viikossa ja miehelleni saman verran ja me hänelle päin ehkä yhteensä kerran viikossa.
Voi kun pystyisi vaan kelaamaan taaksepäin...mut se ei vaan tosielämässä toimi niin.
Hankit itsellesi ikävyyksiä tahallasi? Ja tuo toimintasi oli kovin jäsentymätöntä ja karkeaa. Puhelinsoittoja, kauluspaidan ostoa (?), varmistelua varmistelun perään, tyttöystävälle määräsit jopa kaupan valmiiksi ja mekon hinnan. Olisit ovelasti mennyt käymään jonkun muun asian varjolla, puhellut omista vaatteistasi ja kysynyt mitä nämä pistävät päällensä, että "ollaanko saman tyylisiä, kun kuitenkin sisaruksia ollaan" tms. Ei ihmisiä noin kohdella, vaikka olisivat vähäosaisia pikkuveljiäkin.
AP on saanut, ilmeisesti sisälukutaito on todellakin harvinainen taito...
Olen samoilla linjoilla jonkun aikaisemman vastaajan kanssa, että sinun pitäisi saada veljesi ottamaan enemmän vastuuta omasta elämästään.
Eli jos soittavat 4 kertaa viikossa, jätät muutaman kerran vastaamatta ja laitat vaan tekstarin, että soitat takaisin kunhan ehdit. Ja soitat takaisin vasta parin päivän päästä. Joko etsivät seuraavan "uhrin" auttamaan tai selviävät itse.
Sosiaalisestikin rajoittunut oppii jotain, kun on pakko.
Alue: Aihe vapaa
Olet omaksunut puuttujan ja vastuunkantajan roolin, joka helposti peittää sen, mitä olet omana itsellisenä itsenäsi. Muiden elämä on heidän vastuullaan. Jos joku pyytää apua, siihen voi vastata, mutta mikään pakko sinun ei ole huolehtia kuin itsestäsi ja lapsistasi. Se on ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle. Jos kertoisit perhekuviostanne ja sinun roolistasi siinä ulkopuoliselle ammatti-ihmiselle, kuten psykoterapeutille, voisit saada aineksia oman itsenäisen identiteettisi työstämiseen. Suosittelen.
Se, mihin puuttuisin tekstissäsi, on tapa, jolla kirjoitat veljestäsi ja hänen naisystävästään. Kuvauksesi huokuu halveksuntaa ja ylemmyydentunnetta, jota olisi myös hyvä purkaa jonkun neutraalin ulkopuolisen kanssa. Jos tuo asenteesi välittyy myös veljellesi ja hänen naisystävälleen, voit olla varma, että välinne tulehtuvat pian lopullisesti. Erityisesti täysin sinulle ulkopuolisen ihmisen, veljesi tyttöystävän, pukeutumiseen puuttuminen on jotain aivan uskomattoman röyhkeää. Ja sitä ei todellakaan voi perustella sillä, että koet itsesi älyllisesti ylivertaiseksi. Älykkyydestä viis, mutta viisaalta toimintasi ei kuulosta.
Elä ja anna elää. Ja puutu vain pyydettäessä ja kun apusi on haluttua.