Pilasin äitini 50v. juhlat :(

Olen aivan absurdissa tilanteessa, enkä ihan ensimmäistä kertaa ollenkaan...

Äitini täyttää pian 50 ja aikoo ensimmäistä kertaa juhlia syntymäpäiviään. Otin yhteyttä veljeeni(aikuinen), että miettii ja varaavat tyttöystävänsä kanssa valmiiksi hyvissä ajoin itselleen juhliin sopivat puhtaat ja siistit vaatteet. Tämä on tarpeen, koska he eivät hallitse tilannepukeutumista pätkääkään ja kaikissa "pienemmissä" juhlissa viime aikoina ovat olleet liekkihuppareissa ja likaisissakin vaatteissa. Kyselin onko heillä jo mietittynä jotain valmiiksia ja annoin ehdotuksia siitä, mitä veljeni voisi laittaa. Kerroin että nyt ei ole ihan sopivaa tulla missään huppareissa ja muissa kotivaatteissa. Olen lapseni ristiäisiä varten ostanut veljelleni siistit farkut ja samoihin aikoihin muita siistimpiä vaateita ja tiedustelin, että onko kyseiset vaatteet vielä juhlakunnossa, jos ne pesee ja silittää ennen juhlia. Sanoin myös, että en muista tyttöystävän vaatevarastoa, mutta esim. Kappahlissa voisi käydä hankkimassa esim. jonkun perusmekon ja sukkahousut ja vielä varasukkahousut, jos sattuu menemään rikki ne yhdet. Samana päivänä näin kaupungilla ollessani kauluspaidan (hinta 9,95e), joka mielestäni sopisi hyvin niihin "juhlafarkkuihin", jotkao len aiemmin ostanut hänelle ja soitin veljelle, että jos ei löydä omista paitaa, niin tässä kaupassa on tällainen paita joka käy niihin aiemmiin ostamiini housuihin, josovat muuten kunnossa. Keskustelu veljeni kanssa oli ihan asiallista, ei riitelyä tai mitään sellaista, MUTTA puhelun jälkeen veljeni soitti äidille ja kertoi, että olen pakottanut hänet ostamaan juhlia varten itselleen puvun ja että tyttöystävä ei voi tulla, kun ei ole sopivia vaatteita. Tämän lisäksi jotain muuta raivoamista näihin juhliin liittyen.



Kävin tänään nopeasti äidillä ja sain kamalat haukut siitä, että vaadin jotain tällaista veljeltä, että pitäisi ihan puku hankkia yms. Olen nyt kuulemma tällä pilannut juhlat ja äidin juhlamielen. Selitin mitä, oikesti oli veljen kanssa ollut puhetta ja että juuri siksi otin asian esiin, kun voivat tarvita apua tms. Joka tapauksessa lopputulos oli se, että minun on äidin mukaan lopetettava veljen kiusaaminen tämäntyyppisellä facebookhäiriköinnillä ja puheluilla. Äiti jäi sinne itkemään kun lähdin pois.



Olen taas kerran aivan äimänkäkenä, että miten tässä nyt näin kävi. Yritin vaan välttää kiusallisen tilanteen kaikkien kannalta. Samoilla vaatteilla olsivat voineet tulla myös yhteen toiseen tilaisuuteen, joka on myös pian.



Veljeni ja tyttöytävänsä ovat molemmat erityisluokkien yms. kasvatteja, jotka ovat sosiaalisesti lievästi sanottuna lahjattomia. He eivät käytä päihteitä(se vielä puuttuisi!)ja elävät ihan normaalia elämää, muuten paitsi etteivät tule toimeen ilman jonkun perheenjäsenen päivittäistä apua jossain asiassa. Veljeni käy kuitenkin töissä,joten tässä ei nyt ole kyse siitä, että ei olisi varaa ostaa jotain vaatteita, vaan jostain ihan muusta.



Äitiäni pidän ihan normaalijärkisenä ihmisenä, mutta jatkuvasti tulee onglemia tästä, että puhun jotain veljen kanssa ja hän heti soittaa vanhemmille jonkun ihan eri tarinan asiasta, vaikkei heillä olisi mitään osuutta koko juttuun.



Joutuuko kukaan muu vastaaviin tilanteisiin vai onko tämä mun ihan omaa erityisosaamisalaa?