Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pilasin äitini 50v. juhlat :(
04.12.2011 |
Olen aivan absurdissa tilanteessa, enkä ihan ensimmäistä kertaa ollenkaan...
Äitini täyttää pian 50 ja aikoo ensimmäistä kertaa juhlia syntymäpäiviään. Otin yhteyttä veljeeni(aikuinen), että miettii ja varaavat tyttöystävänsä kanssa valmiiksi hyvissä ajoin itselleen juhliin sopivat puhtaat ja siistit vaatteet. Tämä on tarpeen, koska he eivät hallitse tilannepukeutumista pätkääkään ja kaikissa "pienemmissä" juhlissa viime aikoina ovat olleet liekkihuppareissa ja likaisissakin vaatteissa. Kyselin onko heillä jo mietittynä jotain valmiiksia ja annoin ehdotuksia siitä, mitä veljeni voisi laittaa. Kerroin että nyt ei ole ihan sopivaa tulla missään huppareissa ja muissa kotivaatteissa. Olen lapseni ristiäisiä varten ostanut veljelleni siistit farkut ja samoihin aikoihin muita siistimpiä vaateita ja tiedustelin, että onko kyseiset vaatteet vielä juhlakunnossa, jos ne pesee ja silittää ennen juhlia. Sanoin myös, että en muista tyttöystävän vaatevarastoa, mutta esim. Kappahlissa voisi käydä hankkimassa esim. jonkun perusmekon ja sukkahousut ja vielä varasukkahousut, jos sattuu menemään rikki ne yhdet. Samana päivänä näin kaupungilla ollessani kauluspaidan (hinta 9,95e), joka mielestäni sopisi hyvin niihin "juhlafarkkuihin", jotkao len aiemmin ostanut hänelle ja soitin veljelle, että jos ei löydä omista paitaa, niin tässä kaupassa on tällainen paita joka käy niihin aiemmiin ostamiini housuihin, josovat muuten kunnossa. Keskustelu veljeni kanssa oli ihan asiallista, ei riitelyä tai mitään sellaista, MUTTA puhelun jälkeen veljeni soitti äidille ja kertoi, että olen pakottanut hänet ostamaan juhlia varten itselleen puvun ja että tyttöystävä ei voi tulla, kun ei ole sopivia vaatteita. Tämän lisäksi jotain muuta raivoamista näihin juhliin liittyen.
Kävin tänään nopeasti äidillä ja sain kamalat haukut siitä, että vaadin jotain tällaista veljeltä, että pitäisi ihan puku hankkia yms. Olen nyt kuulemma tällä pilannut juhlat ja äidin juhlamielen. Selitin mitä, oikesti oli veljen kanssa ollut puhetta ja että juuri siksi otin asian esiin, kun voivat tarvita apua tms. Joka tapauksessa lopputulos oli se, että minun on äidin mukaan lopetettava veljen kiusaaminen tämäntyyppisellä facebookhäiriköinnillä ja puheluilla. Äiti jäi sinne itkemään kun lähdin pois.
Olen taas kerran aivan äimänkäkenä, että miten tässä nyt näin kävi. Yritin vaan välttää kiusallisen tilanteen kaikkien kannalta. Samoilla vaatteilla olsivat voineet tulla myös yhteen toiseen tilaisuuteen, joka on myös pian.
Veljeni ja tyttöytävänsä ovat molemmat erityisluokkien yms. kasvatteja, jotka ovat sosiaalisesti lievästi sanottuna lahjattomia. He eivät käytä päihteitä(se vielä puuttuisi!)ja elävät ihan normaalia elämää, muuten paitsi etteivät tule toimeen ilman jonkun perheenjäsenen päivittäistä apua jossain asiassa. Veljeni käy kuitenkin töissä,joten tässä ei nyt ole kyse siitä, että ei olisi varaa ostaa jotain vaatteita, vaan jostain ihan muusta.
Äitiäni pidän ihan normaalijärkisenä ihmisenä, mutta jatkuvasti tulee onglemia tästä, että puhun jotain veljen kanssa ja hän heti soittaa vanhemmille jonkun ihan eri tarinan asiasta, vaikkei heillä olisi mitään osuutta koko juttuun.
Joutuuko kukaan muu vastaaviin tilanteisiin vai onko tämä mun ihan omaa erityisosaamisalaa?
Kommentit (61)
ilmeisesti ihmiset eivat jaksaneet lukea pitkahkoa viestia loppuun. Jos veli ja tyttoystava kerran ovat erityistukea vaativia ja muutenkin perheenjasenten on autettava heita selviamaan jokapaivaisesta elamasta, niin kylla mun mielesta ap:n auttaminen on ihan ok, jos han on kerran aikaisemminkin auttanut veljea vaateostoasioissa.
ei se nyt välttämättä varsin ole, koska kyse on äitinsä lapsesta. Ei edes erityisapua tarvitsevaa jälkikasvua tarvitse muuttaa joksikin mitä hän ei ole, sillä mitä oletettavimmin äitinsä osaa suhtautua lapsen pukeutumiseen ja käytökseen juhlissakin vain äidillisellä rakkaudella.
Miksi ihmeessä siis todellinen minuus pitäisi peittää vain siksi, että sisar häpeää veljensä käyttäytymistä? Kun se selvästikään ei ole äidille ongelma.
Äidille tuntuu AP:n viestin perusteella olevan ongelmana se, ettei veli siskolleen kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaa veljesi "kouluttaminen" itsenäiseen elämään.
on myös tuollaisia sukulaisia jotka voivat tulla ties missä junttivaatteissa tilaisuuteen jossa kaikilla muilla on puku päällä.
Hyvät naurut niistä saa, olkoot pellejä ihan rauhassa.
Moni kehottaa jättämään puuttumatta heidän asioihin ollenkaan, mikä on hiukan vaikeaa tässä tilanteessa, kun kuitenkin tarvitsevat apua vaikka missä joka päivä...
Älä ole marttyyri. He eivät arvosta apuasi - lopeta se. Elä omaa elämääsi. Et ole vastuussa veljestäsi, jos joku on, se on äitisi. Seuraavan kerran kun pyytävät apua, sanot ystävällisen jämäkästi että niin kauan kuin apuasi ei arvosteta, et tule sitä enää antamaan.
Miten voit olettaa veljesi koskaan ottamaan teoistaan vastuuta, jos hyysäätte häntä kuin aikuista lasta ja ns. korjaatte aina tämän sähellysten aiheuttamat jäljet? Minusta tuntuu, että olet ihan itse kuoppasi kaivanut.
Joo, olen siis nyt jälkeenpäin ihan samaa mieltä kaikkien kanssa siitä, että tein huonosti ottaessani kantaa asiaan, vaikka tarkoitus olikin alunperin hyvä kaikkien kannalta. Olin kai jotenkin epäselvästi kirjoittanut, mutta en siis vaatinut/pyytänyt veljeäni hankkimaan pukua tätä tilaisuutta varten, vaan pukeutumaan joihinkin siisteihin ja puhtaisiin vaatteisiin, joita olen hänelle siis jo ostanutkin, mutten ihan lähiaikoina. Moni kehottaa jättämään puuttumatta heidän asioihin ollenkaan, mikä on hiukan vaikeaa tässä tilanteessa, kun kuitenkin tarvitsevat apua vaikka missä joka päivä (bensa loppu jossain jumalan selän takana, kissat tarvitsee hoitajaa, auto rikki, verolappuja ei osata täyttää...you name it), eli puhelin vilkkuu sekä minulla että miehelläni. Tuntuu monesti helpommalta auttaa asioissa, jotka itselle ovat helppoja kuin jättää auttamatta. Selvää tosiaan on, ettei hän sitä arvosta, mutta haluaa kyllä... Kukaan meistä ei "uskalla" jättää heille vastaamatta, koska veljeni on ennenkin joutunut pulaan esim. viranomaisten kanssa ihan sosiaalisen typeryyden takia ja asiasta on selvitty selittämällä, koska kyseessä ei olekaan oikeasti ollut rikos (eivät ole siis mitään rikollisia). Ajattelin tulla tänne AV:lle marisemaan, kun ahdistaa tämä vanhempien sekoittaminen ja asioiden vääristely.
meillakin on suvussa vastaava henkilo, mahdollisesti lievasti kehitysvammainen (ei kuitenkaan ole koskaan saanut diagnoosia). Enka ehdota, ettet puuttuisi asioihin joista voi joutua viranomaisten kanssa vaikeuksiin. Mutta sun pitaa pystya erottamaan, mitka on sellaisia asioita ja mitka ei. Liekkihupparin (vaikka kuinka likaisen) pitaminen aitisi synttareilla on sellainen asia jossa voit antaa heikkolahjaisemmankin tehda omat paatoksensa, lopputulos on korkeintaan nolo sinulle (ja mahdollisesti veljellesi, jos tajuaa sen vertaa) mutta se on yksinkertaisesti asia, joka ei kuulu sinulle. Tiedan etta jos on tottunut joutumaan huolehtimaan toisesta, on vaikea erottaa toisistaan naita asioita, mutta on kaikkien edun mukaista (kuten itsekin varmaan tasta episodista huomasit) etta alat erotella oikeasti puuttumista vaativien ja triviaalien juttujen valilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulivat kummipoikani (19v ja 14v) juhliin likaisissa farkuissa ja sotkuisissa T-paidoissa, vaikka kutsussa nimenomaan luki, että näissä juhlissa saa panostaa pukeutumiseen. Kaikki ei vaan viitsi.
Mitä helvettiä ne veljesi vaatteet sinulle kuuluvat??? Tyttöystävän vielä vähemmän.
Tähän lausahdukseen kiteytyy toimintasi.
Ap, sinun olisi syytä lähteä sivistämään itseäsi ihan peruskäytöstavoista lähtien.
Jos kunnioittaisit itseäsi, äitiäsi, veljeäsi tai hänen tyttöystävääsi, et voisi mitenkään käyttäytyä noin moukkamaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä helvetin väliä on sillä, että se veli tulee väärin pukeutuneena sinne kemuihin, jos taso on tuo, että ei selviä edes ilman viranomaisten puuttumisia elämästään.
Kyllä tuossa nyt pitää miettiä, mihin ja miksi sekaantuu - jos sekaantuu - eikä alkaa juosta kaupoissa vaatettamassa jo sitä veljen tyttöystävääkin!
Käytä tämä tilanne hyväksesi, että voisit välttyä äitini kohtalolta.
Äitini on joutunut koko elämänsä hyysäämään aikuisia sisaruksiaan, sillä on joutunut oman äitinsä varhaisen kuoleman vuoki jonkinlaiseen äidin rooliin. Setäni ja kaksi tätiäni olivat hyvin pieniä menettäessään äitinsä ja varmasti siksi ovat aika epävakaita, yksi a-ongelmainen, yksi sosiaalisesti rajoittunut ja heikkolahjainen, kolmas muuten vain riippuvainen.
Äitini pyydetään apuun mitä kummallisimmissa asioissa. Kun rahat on loppu, mikä tahansa hakemus/anomus/ilmoitus täyttämättä, sisarusten lasten kaikki rippijuhlat ja valmistujaiset on äiti järjestänyt. Puhumattakaan kaikista pienistä arjen hankaluuksista, joita äiti jatkuvasti on selvittämässä.
Vuosien kuluessa vaatimukset ovat vain lisääntyneet ja mitä enemmän äiti näiden ihmisten eteen tekee, sitä tyytymättömämpiä he ovat. Esim kun lainaa yhdelle rahaa, toinen huutaa miksi hänelle ei olla annettu. Sisarukset soittelevat keskenään ja arvostelevat äitini tekemisiä. Tilanne alkoi olla todella järjetön ja äiti alkoi uupua.
sitten hän otti kerrankin vastaan neuvoja joltain muulta ja ensimmäisenä työnään kuukauden pituisen tauon kaikessa yhteyden pidossa. Tämän koko ajan tietysti äiti poti hirveää syyllisyyttä ja pelkoa toisten pärjäämisessä. Tuona aikana mm. yksi sisarus hälytti poliisit tarkistamaan onko äiti elossa, sillä vaikka äiti oli ilmoittanut tarvitsevansa "omaa aikaa" oli sisarusten vaikea uskoa,että äiti voi tuolla lailla hylätä heidät.
Kuukauden jälkeen äiti istutta sisarukset alas ja ilmoitti, että hän voi jatkossa auttaa (sillä on tosi asia, että joissan asioissa apu on aivan pakollista tai muuten sisaruksille täytyisi anoa esim edunvalvoja tms) joissan rajatuissa asioissa siten, että avuntarpeesta ilmoitetaan viikkoa etukäteen ja se korvataan hänelle ajallisesti esim autonpesuna, lumitöinä tai ikkunanpesuna. Jos ehdot eivät kelpaa, jatkuu yhteydenpito lakko.
Nyt asia sujuvat melko lailla hyvin ja äidilläkin olo on helpottanut.
Äidilläni ja sulla ap, on myös oma vastuu tilanteesta. Te murehditte liikaa, haette hyväksyntää tekemällä asioita muiden eteen, ajoittain voitte olla marttyyrimaisia ja lisäksi olette johdateltavissa, hyväuskoisia ja teitä on helppo syyllistää.
Joten unohda ne juhlafarkut ja pohdi hetki kokonaistilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas terapeuttista lukea kommentteja! Ihan oikeasti.
Unohdin mainita, että äitini kyllä heidät kutsuessaan nimenomaan sanoi, että puhtaat ja siistit vaatteet sitten päälle. Äitini ei kuitenkaan pidä asiaa niin tärkeänä, kuin ehkä itse ajattelin. Tämä ei nyt toisaalta ole kovin oleellinen tieto kokonaisuuden kannalta.
16, itseasiassa en joudu vastaavaan yleensä muiden ihmisten kanssa, mutta kiitos ymmärryksestä. Keskityn murehtimaan yleensä esim. ikääntyneiden isovanhempien jutuista, joita kukaan muu ei ole hoitanut ja tarvitsevat jotain apua. Tiedän kuitenkin sählääväni muiden asioiden parissa selkeästi keskivertoa enemmän joko "olosuhteiden pakosta" eli joku tulee pyytämään apua jossain itselleen vaikeassa asiassa tai sitten muuten omasta aloitteesta, esim. minua vaivaa, jos vaikka isovanhempi ei saa keltään apua johonkin juttuun (pankki, apteekki, siisteys tms)
Kuten sanoitkin,se on osa persoonaa, mutta toisaalta ihan mielelläni kehittäisin omaani, jotta tälllaisesta paskamaisesta sekoilusta päästäisiin eroon.
Kyseessähän on nyt ÄITISI juhla EI SINUN joten miksi ihmeessä vaivaat pientä päätäsi asialla joka ei sinulle kuulu?
Äitisi varmaan hyväksyy veljesi sellaisena kuin hän on ja sinunkin kannattaisi opetella kun kyseessä nyt on noinkin mitätön asia kuin vaatteet.
Kannattaa varmaan lopettaa tuo "auttaminen" kun se tuntuu olevan ihan ylivoimainen asia ja kuvittelet sen varjolla voivasi hallita veljesi kaikkia asioita, itseäsi saat syyttää kun olet pilalle passannut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaan eläytyä ap:n tilanteeseen, hän joutuu ilmeisen paljon auttamaan heikommin pärjäävää veljeään. Ja välillä apu ei sitten kelpaakaan.Kun tuntee sukulaisensa hyvin, niin osaa ennakoida tulevan katastrofin ja haluaisi estää sen mutta siinä helposti juuri menee pieleen. Kun sitä apua ei juuri sillä kertaa olekaan pyydetty, niin se ei sillon kelpaa.
Varmaan ap.n kannattaa jättää avun antaminen niihin kertoihin, kun sitä pyydetään. Joskus voi jättää auttamattakin, niin oppivat esim tankkaamaan auton lähtiessään, kun saavat pikku kävelylenkin.
päälle laitettavaksi johonkin juhliin. Niin en menis ollenkaan. Tunnen itseni ihan typeräksi jossain mekossa. Olen 100 prossasesti housuihminen.
Veljesi saattaa kammoksua pukuja. Ja jos äidillesi on sama missä vaatteissa poika juhliin tulee, niin turha siihen on sitten puuttua.
Mun mielestä on tärkeintä, että tulee puhtaissa siisteissä vaatteissa, kunhan tulee juhliin. Epäsiistinä voi todellakin pilata juhlan fiilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole vaatinut missään vaiheessa veljeäni hankkimaan/pukeutumaan pukuun, vaan tämä on se versio jonka kuulin äidiltä, että olen itse sanonut :)
Ja siis se mekko oli ehdotus, jos ei keksi millään mitään muuta. Oletushan oli, että omasta kaapista löytyy molemmille vaatteet ja kysymys oli niiden valitsemisesta, pesemisestä ja silittämisestä sen sijaan että ottaa ne päälimmäiset hupparikotiasut, jotka on olleet käytössä ties monta päivää.
Nyt tosin kaduttaa, että ikinä otin tätä asiaa käsittelyyn veljeni kanssa, koska tähän katastrofiin on nyt sen takia päädytty. :(
Parhaasta päästä.
Minun isosiskoni on juuri tuollainen ja varmaan me kaikki muut ollaan "sosiaalisesti kyvyttömiä, jotka ei pärjätä ilman häntä"...
Tosiasia on se, että hän ei itse osaa olla itsensä kanssa, vaan tarvii aina jonkin uhrin, jonka asioita järjestellä. Ei tarvitse ajatella omaa elämää, joka on ihan sekaisin.
Sinun ja siskosi väleistä en tiedä mitään luonnollisestikaan, mutta jos et halua hänen sekaantuvan elämääsi olet tuskin soittamassa sukulaisilta (mukaanlukien hänet) apua joka ikiseen arjen asiaan vedenkeittimen ostosta hammaslääkärin varaamiseen.
Epäilemättä veljeni pärjäisi ilman minua, tarvitsisi vain vähän enemmän apua vanhemmilta, mieheltäni, tädiltä ym sukulaisilta. Siinä mielessä olen hyvin korvattavissa.
tulivat kummipoikani (19v ja 14v) juhliin likaisissa farkuissa ja sotkuisissa T-paidoissa, vaikka kutsussa nimenomaan luki, että näissä juhlissa saa panostaa pukeutumiseen. Kaikki ei vaan viitsi.
ylipäänsä tulevat paikalle kummitätiä onnittelemaan. Ja SAA panostaa ei ehkä tarkoita teineille ihan samaa kuin että PITÄÄ panostaa, kuten kutsussa varmaan oli tarkoitettu...
ei samanlaista omasta suvusta löydykään. Kai se pitää vain jatkossa puuttua vähemmän velipojan asioihin vaikka hyvää tarkoittaakin :( Jos ei kerran siis apu kelpaa.
Tuo äidin reaktio oli aivan ylimitoitettu, pitäisihän hänen jo lapsensa tuntea. Onko hänellä jotain vaikeuksia myöntää veljen tilanne?
Alue: Aihe vapaa
Hän ei aikuistu koskaan, jos jatkuvasti päivystät!
Sitäpaitsi on eri asia määrätä vaatetus kuin auttaa veroasioissa tms.