Tiesitkö etukäteen, että sinua kositaan?
Tässä odottelen miehen kosintaa.. Tiedän sen tulevan ennen joulua, sillä päätimme kertoa jouluna sukulaisille tulevista häistä. Ei siis tule todellakaan yllätyksenä ja luulen jo tietäväni tarkan päivänkin. vaikka mies ei ole sitä suoraan sanonut. Ehkä vähän tylsää sinäänsä, mutta päätettiin kirkkoa varatessa jo että jouluna paljastetaan tää asia ja aikaa ei siis ole enää paljoa.. Ja olen sen verran perinteitä kunnioittava, että kun olen kerran elämässäni menossa naimisiin niin haluan kyllä kunnon kosinnan vaikka tiedänkin siitä etukäteen.
Miten teillä muilla? Tuliko täytenä yllätyksenä, vai oliko kyseessä yhteinen päätös? Ja jos oli yhteinen päätös niin suorittiko mies silti "perinteisen" kosinnan ja järjesti salaa jotain ja polvistui kosimaan? Tiedän että mieheni on jo/tulee kysymään vanhemmilta kättäni ja se on myös mielestäni kaunis ele.
Kommentit (39)
Onnea teille :)
Minä osasin aavistella että mies saattaisi kosia, kun oltiin puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta sen verran paljon, mutta ajankohta tuli ihan täytenä yllätyksenä. Vähän aikaisemmin kuin odotin, mutta olin jo etukäteen päättänyt että vastaan kyllä jos kosii x)
Jostakin syystä olisin ottanut melkein loukkauksena että hän olisi mennyt kysymään isältäni lupaa, olisi ollut suorastaan epäreilua että isä olisi tiennyt kosinnasta ennen minua :D Mutta kun mies ei onneksi kysynyt niin saatiinpa yllätettyä kaikki. Häät on ensi kesänä :)
kysyi kättäni ensin isältäni, tiesin siitä. Polvistui luvan saatuaan ja kosi, menimme kihloihin.
Onnea teille! Mutta tuo kuva tavallaan joululahjaksi, oikeasti! Ei kaikki ole niin täpinöissään teidän häistä kuitenkaan... Joulu on joulu, pitäkää häänne erillään siitä. Tai näin musta tuntuu, olisi jotenkin noloa. Tässä kuvamme ja ensi vuonna sitten on ne häät tässäpä teille lahja. Voi myötähäpeä!
No jos sitä ei tavallaan sotketa joululahjoihin vaan annetaan muuten vaan kun koko suku on paikan päällä? Onko se edelleen teistä noloa?
on sitä, kun päätetään mennä naimisiin. Jos tiedät jo, milloin häät ovat, niin olette kihloissa. Mies voi tietty suorittaa sen kädenpyytämisrituaalin jälkikäteen.
perustelut olisi myös kiva saada miksi on noloa ilmoittaa asiasta kivalla runolla eikä vaan töksäyttää että naimisiin mennään?
Olimme seurustelleet noin 4 kk... Kuukauden päästä olimme sitten naimisissa
perustelut olisi myös kiva saada miksi on noloa ilmoittaa asiasta kivalla runolla eikä vaan töksäyttää että naimisiin mennään?
pelkästään typeriä.
En oikein osaa kuvitella itse olevani siinä vastaanottamassa jotain korttia, jota into piukeena mulle olis joku morsmaikku tunkemassa. Että nytpä lukaisen sitten tästä tällaisen hassunhauskan tai höpsönsöpön runosen ja totean että jaahas, no onnea sitten... jotenkin... tökeröä...vaivaannuttavaa, ahdistavaa, herättäisi vain kysmyksen miksi tämmönen. Miksei voi vaan sanoa? Reaktionikin olisi aidompi ja varsinkin aidommin ilahtunut ja onnellinen puolestanne.
Tietty jos koko sukunne ja tuttavapiirinne kaikki on tommosia söpöilijöitä niin sittenhän se sopii kuvaan.
Ja miten toi toteutus. Sanoit, että jouluna kaikki on kokoontunu yhteen. Sitten jaatte kaikille kortin ja kun kaikilla on käsissään oma kappaleensa, annatte kuvan lukea? Ihan kuin kokeessa: saatte kääntää paperin.
Tai jos saa lukea heti niin mitä intoa enää jakaa parin ekan jälkeen kun kai ne jotenkin reago?
Täytyy myöntää, etten nyt ihan sisäistä tätä konseptia. Mutta teette niinkuin teette ja parhaaksi koette teille.
Naimisiinmenopäätös oli tulevaisuuttamme koskevan keskustelun lopputulos ja katsoimme tämän jälkeen olevamme kihloissa. Naimisiin menimme noin 10 kuukauden päästä kihlauksesta. Kihlasormuksia ei ostettu, mutta hankimme kyllä vihkisormukset.
Olisi tullut varmaan oksennus, jos mies olisi kosinut jenkkileffatyyliin, ja voipi olla, että mieskin olisi mennyt vaihtoon, jos olisi käynyt ilmi, että miehen mielestä polvistumiskosinta ja käden pyytäminen vanhemmilta/isältä on sopivaa vielä nykyaikana.
maatamullistava kuin teille.
perustelut olisi myös kiva saada miksi on noloa ilmoittaa asiasta kivalla runolla eikä vaan töksäyttää että naimisiin mennään?
Eihän sitä töksäyttää tarvitse, muutenkin voi asian ilmaista.
Jos itse saisin tuollaisen kortin olisin varmaan vähän ihmeissäni; Mikä sen tarkoitus on? Onko se säilytettävä muisto, kutsu vai mikä? Onko tilaisuus jotenkin erityisen erikoinen kun oikein kirjallinen tiedonanto tehdään?
Jos suvussanne on tapana ns. häähöyrähtää, nii sittenhän tämä on ok.
Kuten varmaan arvaat, meillä se ei ole tapana, eikä tainnut varsinaista kosintaakaan olla. Ihan yhdessä päätettiin, että naimisiin mennään.
MIKÄ siinä "kosimisessa" on niin jännää tai kivaa? Kuulostaa tosi hassulta, ihan kuin eläisi jotain valmiiksi käsikirjoitettua tarinaa, juuri niin kuin joku sanoi "että kaikki menisi niin kuin elokuvissa". Mitä ihmeen lisäarvoa se kosimisrituaalin suorittaminen tuo suhteeseen, tai mitä hohtoa elämään yleensä?
perustelut olisi myös kiva saada miksi on noloa ilmoittaa asiasta kivalla runolla eikä vaan töksäyttää että naimisiin mennään?
voidaan ymmärtää monin eri tavoin väärin. Eli onko se kutsu vai ilmoitus siitä, että tarvitaan talkooväkeä? Miksi pitää ilmoittaa suvulle runolla asiasta, joka ei koske ketään eikä ole ajankohtainen? Miksi se on paketissa, unohtuiko sieltä jotain? Pitääkö siihen reagoida esim. antamalla rahaa? Mitä häpeämistä on sanoa ääneen olevansa kihloissa ja menevänsä naimisiin?
Jos saisin tuollaisen, menisi se lahjapapereitten kera roskiin samantien.
kun on päästy yliopistoon opiskelemaan, ostettu kesämökki, hankittu koiranpentu tai tehty tarjous omakotitalosta? Jos on tapana, ihan OK myös tuo teidän kortti, mutta jos ei, niin miksi ette kykene sanomaan sitä ääneen. Miksi häpeät miestä niin paljon, ettet pysty ääneen kertomaan tulevista häistä?
Ja jos asutte jo yhdessä, niin miksi isältäsi täytyy pyytää tyttären kättä. Käykö mies kysymässä lupaa vaikka aikaisemmilta petikumppaneiltasi, sopiihan heille, että ole nyt vain yhden miehen käytössä?
paitsi tuo kosinta, joka minusta on tässä vaiheessa lähinnä korni teatteriesitys. Olette olleet kihloissa siitä saakka kun päätitte mennä naimisiin. Teillä on jo sormuksetkin joita ette vain käytä ja jonkinlainen kihlakuvakin otettu jo kesällä.
Minun on vaikea kuvitella myöskään miten ojentaa luontevasti tuollainen kortti. Vai aiotteko alkaa käyttää sormuksianne vasta, kun kortit on annettu? Muutenhan kaikki huomaavat kihlauksen jo niistä. Älkää nyt ainakaan paketoiko kortteja "lahjoiksi" vaan antakaa ne suoraan käteen.
Meillä järjestys oli perinteinen. En halunnut painostaa miestä naimisiin, mutta tein selväksi että itse haluan naimisiin jonain päivänä. Muutoin asiasta ei kauheasti puhuttu. Eräänä iltana mies sitten kosi. Sen jälkeen hankimme sormukset yhdessä ja aloimme järjestää häitä, jotka olivat noin vuoden kuluttua kosinnasta.
Olisi tullut varmaan oksennus, jos mies olisi kosinut jenkkileffatyyliin, ja voipi olla, että mieskin olisi mennyt vaihtoon, jos olisi käynyt ilmi, että miehen mielestä polvistumiskosinta ja käden pyytäminen vanhemmilta/isältä on sopivaa vielä nykyaikana.
Kun sitten menette naimisiin, voivat sukulaiset antaa teille lahjapakette, joissa on antajien kuva ja onnentoivotus. Ei mitään turhaa rahaa ja tavaraa vaan juuri teidän tyyliinne sopiva muistaminen, tietysti runon kera tyyliin
"Martti ja Maija tässä,
teitä on kättelemättä,
teille tulkoot onni, ilo, auvo,
kotipaikkamme kun on Nauvo"
Ja sitten kuvassa myhäilevät kunnantalon tms. edessä
Kannattaakohan ap:lla mennä naimisiin ollenkaan? Jotenkin tuntuu että elää vain jotain ihme fantasiaa/haavekuvaa. Kirkkokin varattu, mutta vielä odottaa "oikeaa" kosintaa ja vasta sitten ap:n onni on täydellistä. ???? Luulisi että ihminen on onnellinen mennessään naimisiin eikä siitä että mies on suorittanut kosimisrituaalin "oikealla" tavalla.
En sano etteikö mies saisi kosia polvillaan tai kysyä vanhempien siunausta avioliitolle, mutta teidän tapauksessa se on naurettavaa. Tuo kosiminen olisi pitänyt tehdä ENNEN kirkon varaamista. Samoin vanhemmilta siunauksen kysyminen.
Suosittelen riisumaan vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja alkamaan elää kuin aikuiset ihmiset. Ei sitten jossain vaiheessa tipu niin rajusti maanpinnalle.
Koska elämä ei ole
Varsinkin jos sen antaa kasvotusten, eikä postitse.