Lue keskustelun säännöt.
Tarhatäti otti minut sitten puhutteluun eilen..
03.12.2011 |
..kuultuaan kun kysyin lapselta kumman hän haluaa tulevan hakemaan häntä kotiin, äidin vai isän (itse olen siis tuo äiti..). Tätipä veti siitä sitten nutturan tiukalle, raahasi minut pk:n eteiseen ja piti puhuttelun -kyllä, tosiaankin puhuttelun- kuinka annan lapselle liikaa päätösvaltaa liian isossa asiassa! Siis WTF!!! Eiköhän tämä ole ihan meidän perheen oma asia eikä liity lapsen päivähoitoon yhtään millään lailla??! Olin aivan äimistynyt tästä puhuttelusta enkä tiennyt miten reagoida. Lopulta sain sanotuksi, saman minkä tässäkin, että eiköhän se nyt ole ihan meidän perheen sisäinen asia eikä tämä ole mikään suuri ongelma. Kunhan nyt tein asian kaikille helpoksi kun lapsi tapaa kiukutella kun on väärä hakija. Kellonajallisesti on suurin piirtein sama kumpi vanhempi lapsen hakee kotiin. Niin siitäkös täti hurjistui vielä enemmän! En kuulemma saa tätä kysymystä lapselle esittää koska lapsen harteille kasaantuu liian isoja asioita niinkuin tämä! Voi hyvää päivää vaan.
- ja joo tiedän että ne on jotain lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia ja lähäreitä ja ihan mitä tahansa mutta mulle ne kaikki ovat tarhatätejä jotka siellä päiväkodissa (tarhassa) työskentelevät.
Kommentit (98)
ja hän saa päättää, jääkö päivähoitoon ja jos jää, monelta haetaan.
Eikä tämä ole millään tavalla häirinnyt eskaritätiä, joka on järkevä ja kokenut.
Voisin kuvitella, että eskaripuolen paskantärkeä ope (joka on just valmistunut ja lapseton) läksyttäisi meitä tästä. Hän jäkättää kaikesta muutenkin - tosin aina mahdollisimman suuren yleisön kuullen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sujuvassa liikenteessä noudatetaan liikennesääntöjä. Miksi yhteisiin pelisääntöihin oppiminen olisi tasapäistämistä?
Nämä "nykykoulun pitäisi uudistua"-tyypit ovat niin mainioita. Kerrotko konkreettisemmin miten opettajien pitäisi toimia sinun ihanteesi mukaisesti?
Tasapäistämisen kultturiko hieno juttu? Ei varmaan ole vaikea käsittää, että jotkut lapset ovat luonnostaan itsenäisempiä eivätkä yjmmärrä sitä, etteivät saa elää itseohjautuvasti. Lapset eroavat luonteeltaan saman perheenkin sisällä, ei kasvatus ole kuin osa kuviota. Suomalainen koulu tarvitsee muutenkin uudistusta, tasapäistämisen kulttuurin sijaan tarvitaan rohkeita, itseohjautuvia yksilöitä, jotka kunnioittavat toistensa erilaisuutta!
Luetellaan mieluummin ne asiat
mihin tarhatädillä on oikeus tulla mesoomaan koskien lapsen ja vanhemman välisiä keskinäisiä sopimuksia.
;)
ap
No jos alat tehdä sopimuksia, siitä mitä tarhan sääntöjä tarvitsee noudattaa ja mitä ei.
Tämä on hyvä aihe: pisti miettimään omiakin käytäntöjä. Meillä 4,5v "päättää" aika monista asioista.
Saa esittää toiveita ruokaostoksille, saa valita iltapalansa (tietyissä rajoissa), saa olla syömättä jos tarjottu ateria ei kelpaa, saa valita lauantain karkkinsa kaupassa (1 pieni).
Saa päättää kumpi vie ja hakee jumpasta, jos kummallakaan vanhemmalla ei ole väliksi miten päin tehdään. Jos on väliä, niin sitten asiasta ei keskustella vaan kerrotaan että äiti hakee tms. Saa päättää kumpi lukee ilatasadun ja kumpi tulee illalla peittelemään/vie nukkumaan.
Saa päättää lähteekö kauppareissulle vai jääkö isän kanssa kotiin. Ei tietenkään päätä siitä lähteekö äiti kauppaan vai ei!
Juuri viime viikolla sai päättää lähteekö iskän kanssa viikonloppureissuun vai jääkö äidin kanssa kotiin. Seuraavalla kerralla ei varmaankaan pääse päättämään, vaan iskä saa välillä omaa aikaa.
Päättää pitkälti vaatteensa. Päiväkotia varten edellisenä iltana näytän vaatteet jotka olen valinnut, lapsi yleensä nyökkää että ok, mutta joskus haluaa valita toisen paidan tms. Harvoin minulla on mitään vaihtoa vastaan. Asialliset ja keliin sopivat vaatteet tietysti kodin ulkopuolelle vaadin laitettavaksi.
Vapaapäivinä hakee itse vaatteensa kaapista. Sanon vain että aluspöksyt, paita, ja trikoot. Joskus sieltä tulee heinäkuun helteillä sukkahousut, totean vain että hiki tulee, mutta pukekoon jos haluaa, vaihdetaan sitten myöhemin kevyempää.
Vaateostokset teen usein netissä öisin, joten niihin ei ole paljoa päässyt vaikuttamaan. Jos on hereillä niin näytän, millaisia on tulossa, saa sanoa ei jos jokin ei miellytä.
Viikonloppuna joutuu menemään ulos just silloin kun iskälle ulkoilu sopii, vänkää aina vastaan kun muka leikki kesken tai jotain. Mutta ulos menee. Seuraavaksi ei sitten saisi sisään millään :)
Jos lapsi pyytää vanhempaa leikkimään, niin sitten keskustellaan (ei neuvotella) tyyliin: äiti tekee ensin ruuan ja syödään, sitten voidaan pelata sinun pelisi, leiki odottaessa vaikka nukkekodilla.
Lapsi ei meillä päätä nukkumaan menosta, hampaiden pesusta, aikuisten omista menoista, päiväkotiin lähtemisestä, toisten vahingoittamisesta eikä sisällä riehumisesta. Näistä on toki keskusteltu :)
Kertokaas nyt av-ammattilaiset: onko tuossa jotain ikätasolle sopimatonta päätäntävaltaa? Meillä tämä on tuntunut toimivan ilman ongelmia, vaikka ipana varsin topakka ja itsepäinen tapaus onkin. Ei meistä kumpikaan ainakaan koe, että lapsi meitä jotenkin pompottaisi.
Varsinkin aiemmista kommenteista tuo valinta vanhemman välillä pisti silmään, sitähän meilläkin on, aika paljon. Mielestäni meillä tuo on lapselle lähinnä hauskaa, eikä mikään valintatilanne vanhempien välillä. Ei se toinen vanhempi mihinkään lapsen elämästä häviä, jos hetkeksi menee toisen kanssa, siellä se kotona odottaa ja töistä tuleee takaisin aina samalla lailla.
Se mitä ihan oikeasti mietin on yökyläilyt. Viimeksi lapsi sanoi, ettei mene enää ikinä serkkunsa luo hoitoon. Kaikki oli sujunut ihan kivasti, ei siinä mitään. Ero molemmista vanhemmista yhtäaikaa oli kai ollut kova paikka. Kun asiasta on juteltu, niin "suostuu" jäämään kotiin vaikka jonkun vieraan hoitajan kanssa? En tajua, en.... luulisi tuttujen aikuisten olevan parempi vaihtoehto lapsenkin mielstä. Tuuppaanko seuraavalla kerralla serkun luo vai soitanko mll:ään? Kerran pari vuodessa tällaisia vahtipalveluja tarvitaan. Pitäiskö pistää useammin, että tottuu? Vai pitäiskö jättää toistaseksi kaikki vanhempien yhteiset rokkikeikat väliin? Tätä keskustelua ei tietenkään vielä käydä lapsen kanssa, vaan vasta vanhempien välillä, eikä kummallakaan ole oikein mielipidettä suuntaan tai toiseen. Eipä ole ajankohtaisia menojakaan :)
Sorry ketjun lainasta. Mutta kiinnostaisi keskustelu millaiset asiat teidän mielestä on päiväkoti-ikäiselle liian isoja päätettäväksi?
Tämä on hyvä aihe: pisti miettimään omiakin käytäntöjä. Meillä 4,5v "päättää" aika monista asioista.Saa esittää toiveita ruokaostoksille, saa valita iltapalansa (tietyissä rajoissa), saa olla syömättä jos tarjottu ateria ei kelpaa, saa valita lauantain karkkinsa kaupassa (1 pieni).
Saa päättää kumpi vie ja hakee jumpasta, jos kummallakaan vanhemmalla ei ole väliksi miten päin tehdään. Jos on väliä, niin sitten asiasta ei keskustella vaan kerrotaan että äiti hakee tms. Saa päättää kumpi lukee ilatasadun ja kumpi tulee illalla peittelemään/vie nukkumaan.
Saa päättää lähteekö kauppareissulle vai jääkö isän kanssa kotiin. Ei tietenkään päätä siitä lähteekö äiti kauppaan vai ei!
Juuri viime viikolla sai päättää lähteekö iskän kanssa viikonloppureissuun vai jääkö äidin kanssa kotiin. Seuraavalla kerralla ei varmaankaan pääse päättämään, vaan iskä saa välillä omaa aikaa.
Päättää pitkälti vaatteensa. Päiväkotia varten edellisenä iltana näytän vaatteet jotka olen valinnut, lapsi yleensä nyökkää että ok, mutta joskus haluaa valita toisen paidan tms. Harvoin minulla on mitään vaihtoa vastaan. Asialliset ja keliin sopivat vaatteet tietysti kodin ulkopuolelle vaadin laitettavaksi.
Vapaapäivinä hakee itse vaatteensa kaapista. Sanon vain että aluspöksyt, paita, ja trikoot. Joskus sieltä tulee heinäkuun helteillä sukkahousut, totean vain että hiki tulee, mutta pukekoon jos haluaa, vaihdetaan sitten myöhemin kevyempää.
Vaateostokset teen usein netissä öisin, joten niihin ei ole paljoa päässyt vaikuttamaan. Jos on hereillä niin näytän, millaisia on tulossa, saa sanoa ei jos jokin ei miellytä.Viikonloppuna joutuu menemään ulos just silloin kun iskälle ulkoilu sopii, vänkää aina vastaan kun muka leikki kesken tai jotain. Mutta ulos menee. Seuraavaksi ei sitten saisi sisään millään :)
Jos lapsi pyytää vanhempaa leikkimään, niin sitten keskustellaan (ei neuvotella) tyyliin: äiti tekee ensin ruuan ja syödään, sitten voidaan pelata sinun pelisi, leiki odottaessa vaikka nukkekodilla.
Lapsi ei meillä päätä nukkumaan menosta, hampaiden pesusta, aikuisten omista menoista, päiväkotiin lähtemisestä, toisten vahingoittamisesta eikä sisällä riehumisesta. Näistä on toki keskusteltu :)
Kertokaas nyt av-ammattilaiset: onko tuossa jotain ikätasolle sopimatonta päätäntävaltaa? Meillä tämä on tuntunut toimivan ilman ongelmia, vaikka ipana varsin topakka ja itsepäinen tapaus onkin. Ei meistä kumpikaan ainakaan koe, että lapsi meitä jotenkin pompottaisi.
Varsinkin aiemmista kommenteista tuo valinta vanhemman välillä pisti silmään, sitähän meilläkin on, aika paljon. Mielestäni meillä tuo on lapselle lähinnä hauskaa, eikä mikään valintatilanne vanhempien välillä. Ei se toinen vanhempi mihinkään lapsen elämästä häviä, jos hetkeksi menee toisen kanssa, siellä se kotona odottaa ja töistä tuleee takaisin aina samalla lailla.Se mitä ihan oikeasti mietin on yökyläilyt. Viimeksi lapsi sanoi, ettei mene enää ikinä serkkunsa luo hoitoon. Kaikki oli sujunut ihan kivasti, ei siinä mitään. Ero molemmista vanhemmista yhtäaikaa oli kai ollut kova paikka. Kun asiasta on juteltu, niin "suostuu" jäämään kotiin vaikka jonkun vieraan hoitajan kanssa? En tajua, en.... luulisi tuttujen aikuisten olevan parempi vaihtoehto lapsenkin mielstä. Tuuppaanko seuraavalla kerralla serkun luo vai soitanko mll:ään?
nämä oli ihan ok kaikki. Tuon yökyläilyn hoitaisin tutulla hoitajalla, ehdottomasti. Jos näitä on harvoin, niin lapsi on seuraavalla kerralla jo niin paljon vanhempi, että kyläily voi olla jo kivaakin.
Itse en ymmärrä sitä, että lapsi ei saisi "päättää" mitä ruokaa ostetaan. Kyllä meillä jokainen perheessä saa toivoa silloin tällöin, eivätkä lapset toivo mitään roskaruokaa. Samoin välipalojen suhteen voin useinkin kysyä, haluaisiko lapsi puuroa vai leipää, viiliä tai jugurttia. Jo tarjoamaani ruokaa taas en vaihda, jollei siinä ole jotakin miksi lapsi ei todella voi sitä syödä (liian tulista tms.).
Pukeutumisen lapset saavat päättää itse, kunhan on sään ja tilanteen mukaista. Minä ostan vaatteet.
Lisäksi vanhemmat päättävät terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista sekä television katselusta, harrastuksista yms.
Lapsi ei myöskään päätä asioita vanhempien puolesta. Esimerkiksi tuollaista kumpi hakee. Eikä lomamatkoista, siivoamisen tarpeellisuudesta jne.
Jostain kasvatusoppaasta on taas ulkoa opittu, kuinka pienten ihmisten kanssa menetellään.
Olisi eri asia, jos lapsen sana olisi jonkinlainen laki perheessä, mutta sellaista kuvaa en saa ap:n jutusta. Kysyi vaan lapsen kantaa.
Voi p sylvi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta opettaja olen, ja viiden lapsen äiti. ja minusta lapset saavat kernaasti valita kaikkia asioita - mitä syövät, koska syövät, mitä pukevat, lähtevätkö kerhoon yms.- aina niin kauan kuin se on mahdollista. Mutta paljonhan on tilanteita jossa mahdollisia valintoja on vain yksi. Minusta pienilläkin lapsilla on kyky ymmärtää tilanteet joissa täytyy toimia niin kuin joku muu sanoo tai olosuhteet vaativat. Se kehittyy juuri siinä että näin toimitaan - ollaan pellossa kunnes joku ilmoittaa että nyt on pakko toimia näin. Se joku on siis aina vanhempi.
Lapsissani ei ole mitään vikaa. Vanhin on jo 17, fiksu ja itsenäinen mies, joka osaa itse valita hyvän ja pahan. Äidin ei tarvi hänen puolestaan sitä valintaa tehdä, koska hyvillä perusteluilla on tärkeimmät opit tehty hänen omikseen, ei ulkoa annetuiksi käskyiksi. Mainittakoon nyt vaikka että poika tulee viimeistään yhdeksältä kotiin, siis mukisematta, eikä ole koskaan käyttänyt alkoholia ainakaan humaltumiseen asti (olen varma siitä koska hänellä ei koskaan ole ollut aikaa sellaiseen toimintaan). Koulun hän hoitaa niin kuin häntä huvittaa. Arvosanoissa se ei ole ehkä paljon, mutta omanarvontunnossa ja itsehallinnan tunteessa kyllä. Uskon siihen että hän pärjää elämässään hyvin, Häntä ei määräillä, eikä pidäkään, koska hän tietää itse mitä tekee.
... ja minusta lapset saavat kernaasti valita kaikkia asioita - mitä syövät, koska syövät, mitä pukevat, lähtevätkö kerhoon yms.- aina niin kauan kuin se on mahdollista. Mutta paljonhan on tilanteita jossa mahdollisia valintoja on vain yksi.
_Minusta pienilläkin lapsilla on kyky ymmärtää tilanteet joissa täytyy toimia niin kuin joku muu sanoo tai olosuhteet vaativat._
Näin minäkin olen ajatellut, ei ne pienetkään laspet tyhmiä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei vaan jaksa puuttua joka helvetin asiaan oli sitten kyseessä lapsi tai sen vanhempi. Eläköön jokainen kuten haluaa...
minä olen sitä mieltä että tarhatädin puolesta jokainen tulisi saada elää niin kuin haluaa, normaaleissa puitteissa, joihin mainitsemani esimerkki siis mielestäni lukeutuu.
Paljon on analyysia tullut, mutta en nyt ala keksimään tänne mitään ongelmia kenenkään iloksi. Mainitsin jo, ettei ko lapsessa mitään yksinvaltiaspiirteitä ole nähtävissä. Jos pk:ssa olisi ongelmia (asiaan liittyen) niin eiköhän kyseinen tarhatäti niistäkin olisi osannut mainita..?!
Mun puolesta voidaan ihan hyvin olla eri mieltä tästä asiasta, siitä että lapseni (kaikki kolme, hui!!) saavat päättää arkisia asioita perheessäni. Se ei herätä minussa tunteita että ollaan tästä monia eri mieliä. Se sentään nostaa sarvea otsaani että osan mielestä on ihan ok että tarhatäti (en siis tiedä onko hän lto vai jotain muuta..) katsoo oikeudekseen tulla ja olla jokin kasvatuspoliisi ja puuttua minun ja lapseni väliseen sopimukseen joka koskee hoitoajan ulkopuolista aikaa! Päiväkoti edelleenkin on kotia ja sen lapsia varten, ei koti ja lapset päiväkotia varten.
Lisäksi tähän voisi vetää mukaan periaatteen "Maassa maan tavalla"; minäkin osaan kunnioittaa pk:n sääntöjä ja tapoja eikä tulisi mieleenikään mennä vaatimaan etteikö lapseni niihin tarvitse taipua, vaikka niissä osin toimitaankin eri tavoin kuin minun kodissani. Meillä ei kotona esim ole kuravaate- ja päiväunipakkoa mitkä ovat päiväkodin rutiineja. Lapset kyllä (edelleen kaikki kolme!) ymmärtävät eron kodin ja pk:n välillä -yksi tosin jo koululainen, onneksi.
terveisin
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta opettaja olen, ja viiden lapsen äiti. ja minusta lapset saavat kernaasti valita kaikkia asioita - mitä syövät, koska syövät, mitä pukevat, lähtevätkö kerhoon yms.- aina niin kauan kuin se on mahdollista. Mutta paljonhan on tilanteita jossa mahdollisia valintoja on vain yksi. Minusta pienilläkin lapsilla on kyky ymmärtää tilanteet joissa täytyy toimia niin kuin joku muu sanoo tai olosuhteet vaativat. Se kehittyy juuri siinä että näin toimitaan - ollaan pellossa kunnes joku ilmoittaa että nyt on pakko toimia näin. Se joku on siis aina vanhempi.
Lapsissani ei ole mitään vikaa. Vanhin on jo 17, fiksu ja itsenäinen mies, joka osaa itse valita hyvän ja pahan. Äidin ei tarvi hänen puolestaan sitä valintaa tehdä, koska hyvillä perusteluilla on tärkeimmät opit tehty hänen omikseen, ei ulkoa annetuiksi käskyiksi. Mainittakoon nyt vaikka että poika tulee viimeistään yhdeksältä kotiin, siis mukisematta, eikä ole koskaan käyttänyt alkoholia ainakaan humaltumiseen asti (olen varma siitä koska hänellä ei koskaan ole ollut aikaa sellaiseen toimintaan). Koulun hän hoitaa niin kuin häntä huvittaa. Arvosanoissa se ei ole ehkä paljon, mutta omanarvontunnossa ja itsehallinnan tunteessa kyllä. Uskon siihen että hän pärjää elämässään hyvin, Häntä ei määräillä, eikä pidäkään, koska hän tietää itse mitä tekee.
kiitos tästä, hyvä huomata että ajattelevia ja elämänläheisiä (oppikirjaläheisyyden sijaan) ammattikasvattajia löytyy!
ap
saisi lapselle oikeasti antaa tuollaista valtaa. Se, joka hakee, hakee. Ja lapsen on se hyväksyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mustakaan lapselta tuollasia kysytä, että samaa mieltä kun tarhantäti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikein antaa lapselle valta päättää asiasta, vaikka se helpottaisi tilannetta. Mietis nyt itse! Jos kaikissa hankalissa tilanteissa ratkaiset sen noin, olet kyllä lirissä.
Mainitsen tuossa että lapsi tapaa kiukutella jos on väärä hakija niin silloin en itse todellakaan antaisi lapsen päättää kumpi hänet hakee.
Se kun nyt vaan on niin että sinne tarhaan ei voi jäädä ja piste ja silloin on kumpi hakija vaan kelvattava eikä sitä tarvitse "tehdä lapselle helpoksi". Se ei ole koti, se on hoitopaikka ja sieltä lähdetään kun aika on niin.
Joskus lapsi tottakai voi hakijansa valita, sitten kun osaa lähteä sieltä ihan suosiolla pois vaikka hakija olisi "aivan väärä hänen mielestään.
kun kumpikin hoitopaikan ohi kotimatkalla ajaa niin mun mielestä tämä ei ole sen suurempi valtakysymys kuin kahdesta valittavasta paidasta lapselle annettu valintavalta. Ehkä jollekin toiselle perheelle mutta ei minun perheelle. Jos minä annan lapselle sen vallan minkä nyt haluankaan antaa, vaikka valtion johtajuusvallan, niin hittoako se sille tarhatädille kuuluu?! Mun mielestä niiden tarhatätien työnkuvaan ei kuuluu vanhempien kasvatus.
Että et nous herne nenään!
Taitaa kasvatustaitosi olla hukassa.
Symptaiaa et multa saa.
annat lapselle liikaa valtaa ja vastuuta. Jos kerran hakutilanteeseen liittyy kiukuttelua jos väärä hakija niin silloin et missään nimessä saisi antaa lapsen päättää tuollaista.
Toivottavasti tämä oli provo...
Opi arvostamaan muita ihmisiä!
kyllä mä sitä arvostankin sen työssään mutta tällä kertaa hän teki kaikkea muuta kuin työtään, mielestäni.
ap
Vaihdatteko hakijan päästäksenne helpolla?
Just ap:n kaltaisten vanhempien lasten kanssa on muiden lasten mahdoton leikkiä. Lapset kun ovat tottuneet päättämään ja käskemään, ja sit kun kaverit ei annakaan vanhempien tavoin periksi, ongelma on valmis.
Päiväkodin aikuinen oli ihan oikeassa, sori vaan.