Lue keskustelun säännöt.
Tarhatäti otti minut sitten puhutteluun eilen..
03.12.2011 |
..kuultuaan kun kysyin lapselta kumman hän haluaa tulevan hakemaan häntä kotiin, äidin vai isän (itse olen siis tuo äiti..). Tätipä veti siitä sitten nutturan tiukalle, raahasi minut pk:n eteiseen ja piti puhuttelun -kyllä, tosiaankin puhuttelun- kuinka annan lapselle liikaa päätösvaltaa liian isossa asiassa! Siis WTF!!! Eiköhän tämä ole ihan meidän perheen oma asia eikä liity lapsen päivähoitoon yhtään millään lailla??! Olin aivan äimistynyt tästä puhuttelusta enkä tiennyt miten reagoida. Lopulta sain sanotuksi, saman minkä tässäkin, että eiköhän se nyt ole ihan meidän perheen sisäinen asia eikä tämä ole mikään suuri ongelma. Kunhan nyt tein asian kaikille helpoksi kun lapsi tapaa kiukutella kun on väärä hakija. Kellonajallisesti on suurin piirtein sama kumpi vanhempi lapsen hakee kotiin. Niin siitäkös täti hurjistui vielä enemmän! En kuulemma saa tätä kysymystä lapselle esittää koska lapsen harteille kasaantuu liian isoja asioita niinkuin tämä! Voi hyvää päivää vaan.
- ja joo tiedän että ne on jotain lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia ja lähäreitä ja ihan mitä tahansa mutta mulle ne kaikki ovat tarhatätejä jotka siellä päiväkodissa (tarhassa) työskentelevät.
Kommentit (98)
että hänen on annettu päättää tuollaisista asioista, ja hän esim. kiukuttelee tavallista enemmän, kun häneltä ei siellä tarhassa kysytäkään, haluaako hän puuroa vai muroja aamupalaksi...
Oikeassa se täti siinä oli, että lapselle tulee liian iso vastuu, jos hänen pitää päättää, kuka tulee hakemaan tarhasta, mitä perheessä syödään jne. Ja entä sinä päivänä, kun sinulla on ylitöitä tai haluaisit mennä jumppaan töiden jälkeen. Isä hakee lapsen, joka ei suostu lähtemään tarhasta kotiin, koska lapsi keksii, että sun ois pitänyt hakea? Saa kauhean raivarin siellä.
Lapsesta tuntuu, ettette te tiedä, miten hänen kanssaan tulisi olla, ja se on aika turvatonta.
Onko sulla tapana puhua lapselle, että "lähdettäiskös nyt kuitenkin kotiin, jooko?". Ja kun lapsi sanoo, ettei, niin sitten sinä seisot vieressä, kiukku sisälläsi kasvaa, mietit tekemättömiä töitä ja ettet ehdi juoksulenkille. Lopulta olet suunnattoman vihainen lapsellesi, joka sen vaistoaa, vaikka yrität hammasta purren hymyillä ja anella häntä lähtemään mukaasi. Sitten onneksi pääset töihin, ja voit valittaa muille, kuinka kamalaa lapsiperhe-elämä on ja miten rasittava sun lapsi on. Ja tuo lapsiparka ei ymmärrä, miksi äiti on hänelle vihainen ja ärtynyt ja lopulta alkaa uskoa, että hänessä on jotain vikaa eikä äiti rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuollainen ole VÄLTTÄMÄTTÄ iso ratkaisu lapsen elämässä. Kuulostaa siltä kuin tarhan opettaja luulisi, että lapsi joutuu suunnilleen valitsemaan päivittäin että kumman luo menee asumaan. Meillä esimerkiksi joka päivä kysytään lapsilta että haluavatko lähteä isän/äidin kanssa kauppaan vai jäädä toisen vanhemman kanssa kotiin. Onko tämäkin liian ahdistavaa lapselle? Jos perheen tunne-elämä on kunnossa niin ei tuollainen ole tosiaankaan mikään sellainen maailmanlopun kysymys lapsellekaan!
jos kerran lapsi saa noin paljon valtaa kotona ja pystyy kiukuttelulla pyörittämään vanhempiaan niin luulitko, ettei sitä huomaa myös siellä hoidossa?
Ja toisekseen on hienoa, että ammattilaiset antavat vanhemmille hieman neuvoja jos vanhemmat ovat pikkuisen pihalla lapsensa kasvatuksen kanssa...
ei ole ollenkaan väärin että lapsilla on sanavaltaa omassa elämässään. Se on eri asia kuin se että heillä ei olisi rajoja. Pienikin lapsi voi tehdä jotain päätöksiä ja se opettaa heitä myös. Minä en ainakaan kasvata tahdottomia lapsia vaan annan iän mukaisia mahdollisuuksia valita, enkä määräile pelkästä määräiselmisen ilosta.
Onnea valitsemallasi tiellä, joka todennäköisesti tulee olemaan pitkä ja kivinen
kun kumpikin hoitopaikan ohi kotimatkalla ajaa niin mun mielestä tämä ei ole sen suurempi valtakysymys kuin kahdesta valittavasta paidasta lapselle annettu valintavalta. Ehkä jollekin toiselle perheelle mutta ei minun perheelle. Jos minä annan lapselle sen vallan minkä nyt haluankaan antaa, vaikka valtion johtajuusvallan, niin hittoako se sille tarhatädille kuuluu?! Mun mielestä niiden tarhatätien työnkuvaan ei kuuluu vanhempien kasvatus. Että et nous herne nenään!
kun kumpikin hoitopaikan ohi kotimatkalla ajaa niin mun mielestä tämä ei ole sen suurempi valtakysymys kuin kahdesta valittavasta paidasta lapselle annettu valintavalta. Ehkä jollekin toiselle perheelle mutta ei minun perheelle. Jos minä annan lapselle sen vallan minkä nyt haluankaan antaa, vaikka valtion johtajuusvallan, niin hittoako se sille tarhatädille kuuluu?! Mun mielestä niiden tarhatätien työnkuvaan ei kuuluu vanhempien kasvatus. Että et nous herne nenään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni asiatonta käytöstä "tarhatädiltä". Tällainen asia ei kuulu heidän toimivaltaansa - eri asia, jos vaikka hakija löisi lasta, kun tämä ei pue tarpeeksi nopeasti. Kyseessä on kuitenkin perheen oma asia.
Mutta oikeassa hän kyllä on, varsinkin kun kerrot itse tuon, että lapsi kiukuttelee, jos ei ole "oikea" hakija. Eli ei todellakaan tässä tapauksessa lapsi valitse - tarhasta lähdetään hakijan mukaan mukisematta. Toimintatavallasi annat lapselle liikaa valtaa. Oletan, että lapsi kuitenkin tahtoisi tietää, kuka tulee, eli sinä voit kyllä kertoa, kuka on tulossa, muttei sinun tule lapsen antaa valita.
Siis, täti teki väärin, mutta sinunkin kannattaisi harkita toimintaasi.
toisen vanhemman hakiessa lapsi kiukuttelee, niin eikö teidän pitäisi harjoitella niitä hankalia tilanteita eikä vältellä niitä?
Todellakin olen lastentarhanopettajan kanssa samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan lapselle osoitetaan rajat yleisesti, niin ei se tuohon yhteen asiaan kaadu. Ja siinähän on selkeät vanhemman päättämättä vaihtoehdot, ei saa esim. vaatia molempia. Meillä myös välillä tarhatädit käyttäytyvät kuin itsevaltiaat ja tekevät omia sääntöjään ja vaatimuksiaan. Paasaavat esim. hoitopäivän lyhentämisestä, mutta sitten heille eivät käykään ne ajat jotka meidän olisi mahdollista järjestää. Sanoisivat suoraan, että heille paras olisi 8.30-15, ei yhtään aiemmin tai myöhemmin, turhaan lässyttävät lapsen parhaasta ympäripyöreitä.
että hänen on annettu päättää tuollaisista asioista, ja hän esim. kiukuttelee tavallista enemmän, kun häneltä ei siellä tarhassa kysytäkään, haluaako hän puuroa vai muroja aamupalaksi... Oikeassa se täti siinä oli, että lapselle tulee liian iso vastuu, jos hänen pitää päättää, kuka tulee hakemaan tarhasta, mitä perheessä syödään jne. Ja entä sinä päivänä, kun sinulla on ylitöitä tai haluaisit mennä jumppaan töiden jälkeen. Isä hakee lapsen, joka ei suostu lähtemään tarhasta kotiin, koska lapsi keksii, että sun ois pitänyt hakea? Saa kauhean raivarin siellä. Lapsesta tuntuu, ettette te tiedä, miten hänen kanssaan tulisi olla, ja se on aika turvatonta. Onko sulla tapana puhua lapselle, että "lähdettäiskös nyt kuitenkin kotiin, jooko?". Ja kun lapsi sanoo, ettei, niin sitten sinä seisot vieressä, kiukku sisälläsi kasvaa, mietit tekemättömiä töitä ja ettet ehdi juoksulenkille. Lopulta olet suunnattoman vihainen lapsellesi, joka sen vaistoaa, vaikka yrität hammasta purren hymyillä ja anella häntä lähtemään mukaasi. Sitten onneksi pääset töihin, ja voit valittaa muille, kuinka kamalaa lapsiperhe-elämä on ja miten rasittava sun lapsi on. Ja tuo lapsiparka ei ymmärrä, miksi äiti on hänelle vihainen ja ärtynyt ja lopulta alkaa uskoa, että hänessä on jotain vikaa eikä äiti rakasta.
ihan hyvin kirjoitit mutta tuosta viimeisestä osiosta tuli kieltämättä mieleeni se eilinen tarhatäti; kärpäsestä tehtiin härkänen.
Mä olen aika lungi äiti enkä tapaa tehdä ongelmaa tyhjistä, elämässä ylipäätään. En harrasta sellaista "hössötysvanhemmuutta" mikä tuntuu olleen muotia jo vuosikymmenen ainakin.
En kaivannut keskustelua kasvatusmetodeista tässä asiassa -perheeni on kolmilapsinen ja toimii mielestäni ihan tarpeeksi hyvin näin miten meillä on tapana toimia. Kuvaamastasi tilanteesta en löytänyt itseäni tai lastani. Pointtini oli ennemminkin tarhatädin puuttuminen perheasiaan. Mielelläni kuulisin jonkun tarhatädin kommentin myös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ehkä lapsesta näkyyettä hänen on annettu päättää tuollaisista asioista, ja hän esim. kiukuttelee tavallista enemmän, kun häneltä ei siellä tarhassa kysytäkään, haluaako hän puuroa vai muroja aamupalaksi...
Jos teillä annetaan sitä valtaa lapselle muissakin asioissa, niin luuletko ettei se sitten näy siellä tarhassa. Varmasti hoitajat ovat keskustelleet keskenään lapsesta ja mahdollisista kotioloista ja siitä, että saako lapsi kaikesta päättää. En usko, että tämä yksittäinen kysymys nyt aiheutti tätä "puhuttelua".
Ja tosiaan, tarhantäti oli ihan oikeassa. Te sen päätätte kuka lapsen hakee, ei lapsi.
hakijan kanssa mukisematta... Joopa joo. Kyllä ainakin meidän lapset ainakin mukista saavat, ja ihan mistä haluavat. Niin paljon ei sentään omaa tahtoa latisteta, ettei sitä saisi ilmaista.
Kyllä lapselle voi näyttää kaapin paikkaa niin monessa aisassa. Ehkä ap:n perhe nyt vain on todennut, että tämä asia sujuu parhaiten näin, kun lapselle annetaan liekaa tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneksi otti sinut PUHUTTELUUN.
Mietithän asioita jas LAPSEN KIUKUTTELUN PERUSTEITA.
Onnea sinulle ja perheelle, tulevaisuuteen.....
puhutteluun! Eikä se ollut varmasti hänelle helppoa.
Lapsi ei saa päättää kuka hakee tai ei hae. Lapsi ei pysty ottamaan niin suurta vastuuta. Älä sysää omia hommiasi lapsen harteille.
Jos se on kerta teille ajallisesti sama, kumpi hakee, niin sopikaa sitten keskenänne (siis vanhemmat!!!) kumpi hakee. Lapselle on ihan tarpeeksi iso työmaa olla siellä tarhassa. Vanhemmat katsotte kalenterista omat menonne ja pidätte huolen siitä että jompikumpi hakee sovittuun aikaan. Ja lapsen tehtävä on lähteä mukaan.
Silti lapselle voi voi olla ihan oman luonteensa vuoksi vaikeaa lähteä. Meillä on molemmilla pienemmillä lapsella vaikeaa siirtyä tilanteesta toiseen. Ollaan opittu varoittelemaan (ja myös päivähoidossa osasivat) että vielä viisi minuuttia ja sitten lähdetään, nyt on minuutti aikaa ja nyt pukemaan. Huutoa tuli kyllä, mutta aika pian lapset oppivat että huutaminen ei auta vaan tehdään niinkuin vanhempi sanoo. Nykyisellään ihanaa, kun arki toimii :D Hankaluuksia on edelleen esim. juhlatilaisuuksiin lähtemisissä, mutta syy on osin myös minun - minä vihaan lähtemisiä... kenen lie geenit lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä päiväkodissahan he joutuvat kuuntelemaan kiukuttelevaa lastasi kaiket päivät. Varmaan toivovat että hoitaisitte hoidon ihan perheen sisäisesti.
. Niin paljon ei sentään omaa tahtoa latisteta, ettei sitä saisi ilmaista.
Ylläoleva ei silti tarkoita että ko lapsi on perheessä joku diktaattori -mutta meillä ei tosin diktaattorin rooli ole vanhemmallakaan!
Ehkä näiden lapselle annettavien valintojen suhteen pitää olla tiukempi ja terkempi jos on vain yksi lapsi..? Mun perheessäni ainakin, kun lapsia on kolme ja aikuisia kaksi, kellään ei pääse sitä liiallista valta-asemaa muodustumaan, ihan käytännön syistäkään. Ihan jokainen tässä perheessä joutuu luopumaan, joustamaan, odottamaan vuoroaan jne. Silloin, kun on mahdollista (käytännön syistä) jollekin lapselle jokin valintavapaus antaa, annan se mieluusti ja iloisin mielin, tuntematta oman määräysvaltani heikkenevän millään tavoin.
Kiitos kaikille kommenteista!
ap
ei tuollainen ole VÄLTTÄMÄTTÄ iso ratkaisu lapsen elämässä. Kuulostaa siltä kuin tarhan opettaja luulisi, että lapsi joutuu suunnilleen valitsemaan päivittäin että kumman luo menee asumaan. Meillä esimerkiksi joka päivä kysytään lapsilta että haluavatko lähteä isän/äidin kanssa kauppaan vai jäädä toisen vanhemman kanssa kotiin. Onko tämäkin liian ahdistavaa lapselle? Jos perheen tunne-elämä on kunnossa niin ei tuollainen ole tosiaankaan mikään sellainen maailmanlopun kysymys lapsellekaan!
tottakai lapselta voi kysyä jos tilanteeseen ei liity sen kummempaa, mutta ap:han nimenomaan kertoi, että lapsi kiukuttelee jos lapsen mielestä väärä vanhempi hakee. Silloin ei ole kyse enää pikkuvalinnasta "otatko tämän punaisen vai valkoisen paidan" vaan paljon suuremmasta, koska hakuihin liittyy muutakin kuin viaton valitsemisen harjoittelu.
Ap:n kertoman mukaan tuo on lapselle valtapeli ja aiheuttaa lapsessa turvattomuutta, siksi oli hyvä että tarhantäti puuttui asiaan. Ilmeisesti lapsen käytös on havaittu myös tarhassa, ehkä siellä vetää kaameita raivareita jos ei aina saakaan valita siten kuin itse haluaa.
kysymyksiin ja oletuksiin?
Eli kiukutteleeko lapsesi pk:ssakin vastaavasti, kun ei saakaan päättää joka asiaa? Kysyitkö tädeiltä, miksi se heidän mielestään on niin iso asia, oireileeko heidän mielestään lapsi sitä jotenkin?
Tiedäthän, että yleensä sellaisia pikkutyranneja ei ole ainoat lapset, vaan suuremman perheen kuopukset. Ja oletan että teilläkin kyseessä on kuopus? Meillä ainakin on kuopuksen kanssa aika kovaa vääntöä, ja huomana itsestäni, että kun noi isommat on kasvaneet niin mukaviksi, ei kuopuksen kanssa jaksaisi pingottaa... ja sitten aina välillä havahdun siihen, että lapsi on aika tyranni.
kysymyksiin ja oletuksiin?
Eli kiukutteleeko lapsesi pk:ssakin vastaavasti, kun ei saakaan päättää joka asiaa? Kysyitkö tädeiltä, miksi se heidän mielestään on niin iso asia, oireileeko heidän mielestään lapsi sitä jotenkin?
Tiedäthän, että yleensä sellaisia pikkutyranneja ei ole ainoat lapset, vaan suuremman perheen kuopukset. Ja oletan että teilläkin kyseessä on kuopus? Meillä ainakin on kuopuksen kanssa aika kovaa vääntöä, ja huomana itsestäni, että kun noi isommat on kasvaneet niin mukaviksi, ei kuopuksen kanssa jaksaisi pingottaa... ja sitten aina välillä havahdun siihen, että lapsi on aika tyranni.
Siellä päiväkodissahan he joutuvat kuuntelemaan kiukuttelevaa lastasi kaiket päivät. Varmaan toivovat että hoitaisitte hoidon ihan perheen sisäisesti.
en mä tästä palstasta hermostu, olen jo tottunut että nämä keskustelut ovat tämäntyylisiä. Eikä se minua haittaa. Halusin purkaa asian mieleltäni tänne ja herättää keskustelua, ja siinä onnistuin.
ap