Lue keskustelun säännöt.
Tarhatäti otti minut sitten puhutteluun eilen..
03.12.2011 |
..kuultuaan kun kysyin lapselta kumman hän haluaa tulevan hakemaan häntä kotiin, äidin vai isän (itse olen siis tuo äiti..). Tätipä veti siitä sitten nutturan tiukalle, raahasi minut pk:n eteiseen ja piti puhuttelun -kyllä, tosiaankin puhuttelun- kuinka annan lapselle liikaa päätösvaltaa liian isossa asiassa! Siis WTF!!! Eiköhän tämä ole ihan meidän perheen oma asia eikä liity lapsen päivähoitoon yhtään millään lailla??! Olin aivan äimistynyt tästä puhuttelusta enkä tiennyt miten reagoida. Lopulta sain sanotuksi, saman minkä tässäkin, että eiköhän se nyt ole ihan meidän perheen sisäinen asia eikä tämä ole mikään suuri ongelma. Kunhan nyt tein asian kaikille helpoksi kun lapsi tapaa kiukutella kun on väärä hakija. Kellonajallisesti on suurin piirtein sama kumpi vanhempi lapsen hakee kotiin. Niin siitäkös täti hurjistui vielä enemmän! En kuulemma saa tätä kysymystä lapselle esittää koska lapsen harteille kasaantuu liian isoja asioita niinkuin tämä! Voi hyvää päivää vaan.
- ja joo tiedän että ne on jotain lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia ja lähäreitä ja ihan mitä tahansa mutta mulle ne kaikki ovat tarhatätejä jotka siellä päiväkodissa (tarhassa) työskentelevät.
Kommentit (98)
Tuosta ap:n tilanteesta on lyhyt matka siihen, mitä nään omassa kaveripiiriisä; lähdön hetkellä 3-vuotias prinsessa valikoi aina esim. isi pukee. Äiti ei saa laitaa vetskaria. Ja pompitaan sen mukaan. Ja lähdöt vähän kestää.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ehkä lapsesta näkyyettä hänen on annettu päättää tuollaisista asioista, ja hän esim. kiukuttelee tavallista enemmän, kun häneltä ei siellä tarhassa kysytäkään, haluaako hän puuroa vai muroja aamupalaksi...
Jos teillä annetaan sitä valtaa lapselle muissakin asioissa, niin luuletko ettei se sitten näy siellä tarhassa. Varmasti hoitajat ovat keskustelleet keskenään lapsesta ja mahdollisista kotioloista ja siitä, että saako lapsi kaikesta päättää. En usko, että tämä yksittäinen kysymys nyt aiheutti tätä "puhuttelua".
Ja tosiaan, tarhantäti oli ihan oikeassa. Te sen päätätte kuka lapsen hakee, ei lapsi.
Ei lapsen kuulu päättää tuollaisia asioita! Tarhan täti on täysin oikeassa.
Nykyajan vanhemmat kysyvät kaiken pieneltä lapselta, mitä hän haluaa.
Kuten kaupassakin huomaa.
ap, olet ihan oikeassa. Mikäli tarhantäti olisi perustellut puhutteluaan jolloin "lapsen käytös on muutenkin hankalaa, annettu periksi liikaa tms" niin ymmärtäisin. Silloinkin asiasta olisi pitänyt jo aiemmin puhua ja sopia miten edetään. Tarhantädille ei todellakaan kuulu sun ja lapsesi välinen jutustelu. Ihan ihmeellistä väkeä täällä, tosissanneko mietitte joka lausetta, miten se vaikuttaa lapsen kasvuun jne. Ei ihme, että ongelmia syntyy kun niitä kaivetaan väkisin esille! Ottakaa hyvät ihmiset rennommin!
jos kerran lapsi saa noin paljon valtaa kotona ja pystyy kiukuttelulla pyörittämään vanhempiaan niin luulitko, ettei sitä huomaa myös siellä hoidossa?
Ja toisekseen on hienoa, että ammattilaiset antavat vanhemmille hieman neuvoja jos vanhemmat ovat pikkuisen pihalla lapsensa kasvatuksen kanssa...
Olen samaa mieltä. Nykyään vanhemmat ei osaa olla vanhempia. Luullaan, että lasten pitää saada olla samalla tasolla omien vanhempien kanssa ja päättää omista asioistaan. Odottakaapas 10 vuotta, niin ootte lirissä! Hyvä, että tarhan "tädit" yrittää edes joskus tähän puuttua.
Itse olen töissä yläkoulussa ja näen päivittäin tällaisen kasvatuksen tuloksia. Ap:llekin tiedoksi, on muuten hiivatin hankalaa siinä vaiheessa alkaa asetella niitä rajoja. Onnea vaan ja menestystä siihen sullekin.
ps. kannattaa kuunnella vanhempia ja viisaampia tarhan tätejä...
me lukijat ja kommentoijat voidaan miettiä, mitä kaikkea lapsiltamme kysellään. Nykyään kysytään minun mielestäni pikkulapsilta ihan vääriä asioita. Sellaisia asioita mitkä vanhemman pitäisi vain todeta ja lapsen totella. Esimerkiksi. Puetaanko? tuletko syömään? Lähdetäänkö?
Vastausvaihtoehtoja näissä tapauksissa on tasan yksi.Mikäli lapsia sitten menee vastaamaan väärin niin siitähän sitten soppa syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole yhtään tarhantätiä lässyttämässä kaikesta turhasta ja kasvattamassa lastani ja ohjaamassa minua.
Koulumailma on niin ihanaa.
Noin normisti toi ei ole minusta mikään ongelma.
Mutta sitten vastaan on sattunut muutama tapaus, jossa lapsi vetää hirveät raivarit kun vaikka äiti tulee hakemaan. Lapsi huusi ja raivosi et haluaa isän. No sitte soiteltiin muutama puhelu, ja äiti lähti kotiin ja jätti lapsen päiväkotiin. Isä tuli sitte tunnin päästä hakemaan, lähdettyään kesken päivän töistä.
Toisessa tapauksessa raivoava lapsi vaati mummoa ja taas lähti äiti kotiin ja mummo ajoi 50km matkan päiväkodille hakemaan lapsen kotiin. Tää tarkoitti myös sitä että tuli myöhässä hakemaan.
Ärsyntyävää kommentti toi tädittely. Ei sitä missään muissakaan työpaikoissa voi niin toimia. Todeta vaikka sairaalassa, et ihan sama oletko lääkäri tai laitoshuoltaja mulle olet joko sairaalansetä tai sairaalantäti.
Aika halveksiva asenne sinulta ihmisiä kohtaan jotka kuitenkin pitää huolen sun lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin joskus eskarilaiselta kysyttiin, haluaako jäädä vielä ulkoilun ajaksi, jolloin iskä hakee töiden jälkeen vai heti klo 13 kun minä pääsen töistä.
Olisi kyllä tullut kova jupakka jos tarhantäti olisi alkanut repiä minua puhutteluun tämän takia. Asia ei minusta kuulu työntekijöille tippaakaan, koska maksoimme kokopäiväpaikasta.
KOSKA hänet haetaan vai meneekö ollenkaan päiväkotiin!
Eskarilainen, joka saa itse päättää sen vapaan leikin osuuden. Jos ei halua jäädä päivähoitoon, haen/mies hakee heti eskarista pois.
Olenpa käynyt joskus hakemassa, lapsi sanonut, että haluaa jäädä vielä, joten olen tullut sitten myöhemmin uudestaan.
johtajan luo ja kyllä siinä kävi niin, että se tätsy sai huomautuksen. Päiväkodin yleinen linja ei kuulemma ollut sellainen, että vanhempia puhutellaan asioista, jotka ei päiväkodille kuulu.
Käsittääkseni tässä on myös sellainen asia. Ap, kysy johtajalta, onko päiväkodilla oikeus määrätä, kuka lapsen hakee jos haku tapahtuu maksetun ajan sisällä. Uskon, että tätsy saa moitteita johtajalta käytöksestään.
Nykyään pyritään kasvatuskumppanuuteen, jossa iso osa tosiaan on nykyään sitä, että autetaan vanhempia kasvattamaan lapsiaan, moni kun ei sitä osaa. Valitettavasti.
Todennäköisesti lapsen käytös kiinnittää huomiota päiväkodissakin. Lapsen ei kuulu tuollaista asiaa päättää. Paljon on vanhempia, joilla ei mikään onnistu, kun ei uskalleta sanoa lapselle, että vanhempi nyt päätti tämän asian näin, ikävä jos et ole tyytyväinen, mutta kiukuttelu ei päätöstä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset ärhäköityvät osa ap:ta vastaan ei niinkään siksi, että toimivat itse lastenkasvatuksessa eri tavoin, vaan siksi, että pieni lapsi heidän sisällään herää ja tuntee epäreiluutta; miksi ap:n lapsi saa päättää jostain "noin suuresta" ja minä en lapsena saanut? Veikkaan että ap on oman sisarussarjansa nuorin lapsi tai vaihtoehtoisesti ainoa lapsi ja siten jatkaa osakseen saamaansa niin kutsua rentoa kasvatusmallia eteenpäin. Tapauksen lastenhoitajan intohimoiset puolustajat ja ap:n kasvatusmallin lyttääjät taas ovat sisarussarjansa esikoisia tai muutoin hyvin tiukan "lasten-paikka-on-lasten-paikka"-linjaisen kasvatuksen saaneita henkilöitä. Reaktiot näin ollen täysin luettavissa ja luonnollisia. Kovin ääripäisistä traumoista taas (kuten insesti, väkivalta lapsuudessa) ihminen reagoi taas toisella tavalla, hyvin vastakohtaisesti.
ja tähän sinänsä hyvin mielenkiintoiseen analyysiin vastaten; arvauksesi osuu aika oikeaan sillä olen sekä sisarussarjan nuorin että ainoa lapsi omalta osaltani. Olen siis uusioperheen ainut tuotos mutta sisarpuolia minulla on useita sekä äitini että isäni puolelta. Äiti aina tapasi sanoa että olin kovin kiltti lapsi eikä minua tarvinnut komentaa. Näin jälkikäteen ajatellen sain kyllä tehdä aika pitkälle omien mielitekojeni mukaan useimmat asiat. Sisarustappeluita en läpikäynyt kun ei ollut samaa ikäluokkaa olevaa sisarta kenen kanssa tapella. Aiheesta poiketen mutta edelliseen liittyen -tästä syystä kai minun on välillä hyvin vaikeaa ymmärtää ja sietää lasteni (joilla pienet ikäerot) alituista nahistelua!
terveisin
ap
Laitat lapsen valitsemaan kumpaa rakastaa enemmän. Näin lapsi ajattelee. Lapsi ei halua hylätä kumpaakaan ja aiheutat hänelle näin suurta ahdistusta ja ristiriitaa, jopa syyllisyyttä.
Mietipä vähän ensi kerralla, että kyseessä on todellakin lapsi eikä aikuinen. Hyvä, että täti uskalsi puuttua vaikka regoitkin kuin teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka regoitkin kuin teini.
itse tilanteessa en mielestäni millään tavoin reagoinut sopimattomasti.
ap
vaikka regoitkin kuin teini.
itse tilanteessa en mielestäni millään tavoin reagoinut sopimattomasti. ap
lapsellisesti. Sanoithan tarhatädin asialliseen huomioon, että kyse on perheenne sisäisestä asiasta. Minusta tuollaiseen kasvatukseen on lapsen tarhatädillä oikeus ja velvollisuus puuttua.
Olisit voinut suhtautua siihen asiallisesti ja sanoa, että lupaat ainakin miettiä tätäkin näkökulmaa. Olethan sinä kuitenkin tässä asiassa väärässä, ei täti. Se, että sanot tädille valinnan olevan perheen sisäinen asia ei ole mikään vastaus tai perustelu. Täti haluaa lapsenne parasta, sinä haluat toimia tavalla, joka ahdistaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaiseen kasvatukseen on lapsen tarhatädillä oikeus ja velvollisuus puuttua.
sovitaan niin että minä olen väärässä kasvatustavoiltani.
Oikeassa väitän olevani lainatun, kursivoidun osuuden osalta.
ap
Myönnäppä vaan! Oikeassa on hoitaja. Ei varmasti ole ainut asia! Kummakun meillä lapset tykkää tosipaljon olla hoidossa ja silti juoksee halaamaan kun haetaan kotiin.. Mikähän joo mättää..
Uskon, että tästä asiasta on ollut huolta ja asiaa on mietitty etukäteen päiväkodissa. Tässä kohdassa on vaan tullut luonnollinen tilanne kommentoida asiaa. Eteiseen "raahaaminen" kuulostaa siltä, että olisi korvasta vedetty mukana. Ihan asiallista on se, ettei lapsen kuullen puhuta näistä asioista. Ap:n suhtautuminen osoittaa sen, että kommentti osui kipeään kohtaan eli taitaa sisimmässään tietää sen, ettei toimi oikein. Hakekaa lapsi vaikka vuoropäivinä. Näin homma on lapselle selvä tai ainakin selviää ajan kanssa. Kyllä se 5-vuotiaskin osaa jo pyörittää vanhempiaan mielensä mukaan.
Että oliskin ollut kivempi kun iskä olis hakenut. Vai eikö niin käy?
Opi arvostamaan muita ihmisiä!
kyllä mä sitä arvostankin sen työssään mutta tällä kertaa hän teki kaikkea muuta kuin työtään, mielestäni.
ap
En tiedä, minkä ikäinen lapsesi on, mutta ei kenellekään lapselle saisi antaa noin paljon valtaa. Jos tuossa vaiheessa jo annat lapsen päättää asioista, niin lirissä olet teini-iässä.
Ja kyllä. Hoitaja/lto teki vain työtään. Jos päiväkodissa huomataan, että lapsen asiat eivät ole ok, on heidän otettava asia puheeksi vanhempien kassa. Lasten kun on opittava kokemaan myös pettymyksiä. Jos kaikki tehdään, kuten lapsi haluaa, ei hän myöskään opi pettymään.
Nykyään pyritään kasvatuskumppanuuteen, jossa iso osa tosiaan on nykyään sitä, että autetaan vanhempia kasvattamaan lapsiaan, moni kun ei sitä osaa. Valitettavasti.
Todennäköisesti lapsen käytös kiinnittää huomiota päiväkodissakin. Lapsen ei kuulu tuollaista asiaa päättää. Paljon on vanhempia, joilla ei mikään onnistu, kun ei uskalleta sanoa lapselle, että vanhempi nyt päätti tämän asian näin, ikävä jos et ole tyytyväinen, mutta kiukuttelu ei päätöstä muuta.
Minusta et nyt ymmärrä päiväkodin tädin pointtia, mitä lapsi saa valita ja mitä ei.
Olen tajunnut, että lapsen valittavat asiat voi jakaa karkeasti kahteen osaan. Ne missä valinnanvapaus ei "laajene" valtataisteluksi ja ne, joissa valinnanvapaus saattaa olla joskun iso ongelma.
Eli yksinkertainen jako, siirtymätilanteet ja syöminen - ei valinnanvapautta. Muissa tilanteissa voi olla höllempi.
Siirtymätilanteella tarkoitan sitä, että jos valintoja esim. vaatteiden suhteen pitää tehdä, ne tehdään aiemmin, ei siinä lähtiessä. Ja tämä ap:n tilanne menisi meillä samaan kategoriaan. Kelloa vastaan ei kukaan äiti tai isä voi taistella, kun on lähtöhetki se on tehtävä just niin kun äiti tai isä sanoo. Sama menee läpi koko elämän; et sä voi aikuisena polkea jalkaa juna-asemalla, että "miks ei juna oottanu, kun mä vielä halusin vaihtaa toiset kengät, enkä olis halunnu tulla sinisellä bussilla".
Ja toinen on ruokailu, äiti päättää milloin ja mitä syödään.
Jos näissä tilanteissa alkaa jossain kohtaa lepsuilla, se saatta meillä ainakin levitä. eli jos omalleni antaisin mahdollisuuden valita kuka hakee, seuraavan kerran vaatimus olis, että "tuu sitten silloin ja silloin".