Erilaiset pelkotilat lapsena ovat usein ensioireita skitsofreniaan ja muihin mielisairauksiin

murrosiän piikkiin, mutta kas kummaan parikymppisenä huomataankin mielensairaus. Siksi pitäisi enemmän paneutua näihin pienten lasten oireisiin, jotta lääkitys ja hoito aloitettaisiin ajoissa.

Surullista nämä nuorten itsemurhat, joissa tämäkin sairaus on useimmissa syynä.

Oletko ihan pimeä päästäsi, lääkkeillä on vakavia sivuvaikutuksia, niitä ei todellakaan syötetä vain varmuuden vuoksi!

Mun lapseni ei pelännyt pienenä mitään oli maailman  rohkein tyttö. Kolmevuotiaaana kertoi leikkivänsä enkelien kanssa. Yhdeksän vanhana harhat muuttuivat jo voimakkaiksi ja 13 vuotiaana diagnosoitiin skitsofrenia. Mutta kyllä herkillä lapsilla varmaan voi vaikuttaa ehkä herkemmin puhkeamiseen voimakkaat pelkotilat. Yleisesti ottaen melkein kaikki lapset pelkää jotain pienenä, mutta se raja siinä mikä on normaalia ja mikä ei, ei ehkä aina ole helppoa tunnistaa. 

Minulla tuli lapsena pelkotiloja noin vuoden-parin kuluttua siitä, kun vanhempani erosivat(toinen vanhemmista henkisesti väkivaltainen alkoholisti). Pelkotiloja oli muutaman kuukauden ajan ja hävisivät itsestään. Teini-iässä sairastin vakavaa masennusta ja syömishäiriötä. Uskon, että nuo pelkotilat olivat seurausta väkivaltaisesta, turvattomasta ympäristöstä, samoin kuin teiin-iän oireilu.

Mulla oli ihan pikkulapsena mitä erikoisempia pelkoja. Myöhemmin sairastuin pakko-oireiseen häiriöön, sitten paniikkihäiriöön, ja nyt paniikkihäiriö on luultavasti saanut rinnalleen myös yleisen ahdistuneisuuden ja ehkä lievän masennuksenkin. Kärsin myös sosiaalisten tilanteiden pelosta.

Yritän silti sitkeästi sinnitellä päivästä toiseen ja toivon että pian alkavasta terapiasta on apua.

Piti vielä sanoa, että mulle ei ole tapahtunut mitään pahasti traumatisoivaa. Satun vain olemaan niin järkyttävän herkkä ja ujo.

Pelkäsin pimeää sun muuta. Ei ole mielisairautta ja ikääkin on.

Aloittajalle ja perheelle olisi varmaan hyväksi jokin sosiaalinen harrastus.

Mihin ap perustat väitteesi, panehan tutkimustietoa peliin.

Itse olin lapsena kova stressaamaan kaikella mahdollisella ja kuvittelin ties mitä mörköjä - vilkas kun on mielikuvitus.

Nyt viisikymppisenä olen luovassa ammatissa, erittäin tasapainoinen ja päästä terve edelleen.

Joten JOS sinulla on jotain muuta evidenssiä kuin mutua, niin lukisin mielelläni.

Enemmänkin uskon, että pelkotilat liittyvät lapsen älykkyyteen ja mielikuvitukseen. Tyhmä tallukka ei osaa kuvitella mitään pelättävää!

Lisää kokemuksia lapsuudesta? Mieheni suvussa skitsofreniaa. Mitä pitää välttää?

up

Kuka näitä turhia ja ikivanhoja ketjuja taas nostelee? Mitä järkeä?!

Hei! Pelkään todella paljon että minulla on skitsofrenia ja olen 14-vuotias.. Pienenä vanhempani erosivat ja aina koulun jälkeen menin äitini työpaikalle enkä koskaan yksin kotiin. Kun taas tuli tilanteita että äidin pitikin lähteä vaikka kokoukseen ja olla sielä kun pääsen koulusta edellisenä iltana tuli aivan kamala paniikki kohtaus!! Vieläkin kun edes kuvittelen sitä alkaa itkettää ja ahdistaa.. Nämä siis alkoivat ykkös luokalla ja ovat lähteneet ajan myötä mutta isoin askel oli kun äiti lähti aamulla messuille ja tarkoitus oli olla siellä koko päivä. Edellisenä iltana oli taas siis tietenkin ihan kamala kohtaus! Ei siinä tiedä mitä tekisi kun on vaan niin kamalaa ja ahdistavaa eikä sitä voi edes kuvitella!! No sitten äiti yritti lähteä mutta ei olin niin paniikissa etten päästänyt äitiä lähtemään vaan hyppäsin kyytiin auton päälle menin peräkonttiin menin tielle äitin eteen siis tein kaikkeni ettei äiti olisi päässyt mutta lopulta äiti sai ovet lukkoon ja lähti. Tietenkin se oli kamalaa äidillekkin tehdä niin mutta tästä lähti parantuminen kun huomasin ettei mitään hätää ole vaikka äiti ei olenkaan sielä töissä. Näitä tuli ihan kaikenlaisissa tilanteissa ja usein mutta tämän kyseisen tilanteen jälkeen se on todellakin lähtenyt. Silloin ajattelin ettei se koskaan lähde . Nyt kun taas olen 14 niin alko ahdistukset ja nämä.. Mulla on siis kamala fobia pidentämisestä ja sitten sain oksennustaudin ja sen jälkeen ahdistus on vain jäänyt päälle eikä ole lähtenyt mutta on helpottunut. Välillä on hyviä kausia välillä huonoja. Nykyään saatan saada tuon tapaisen kohtauksen kun ajattelen mikä minua vaivaa kun nyt on alkanut tulemaan sellaista että en usko maailmaan tai että en käsitä miten näen tunne kuulen yms. Ja kun katson jalkojani kun kävelen tulee aivan kamala ahdistus ja tämä painaa mieltäni koko ajan koska en tiedä mikä minulla on ja onhan mulla aina ollut tosi herkkä mieli ja oon ollut se kiltti tyttö ja niin koulukiusattu leuan takia koska siinä on vako joka luultavasti yli puolella suomen ihmisistä on... Ja minua on vaan kaikilla tavoilla nolattu ihmisten edessä huudellen kattokaa ny ei vittu mikä lauta kun kävelin yksin koulusta kotiin. Itsetuntoa ei vieläkään oikein ole... Pakettiautokin on yrittänyt päälle ajaa.. Nyt vähän aika sitten meni suurin osa kavereista paskan puhumisen takia, mutta ne tärkeimmät on vielä tallella.! Tällä hetkellä siis käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa ja se on todellakin auttanut! Syön ketipinoria ja sekin on auttanut. Ne kaksi viikkoa sen mahataudin jälkeen ilman sitä lääkettä oli pelkkää ahdistusta ja itkua. Niin ja kävin Thaimaassa kahden viikon reissulla isän ja tuttujen kanssa ja oloni oli koko tyhjä ja kamala en syönyt mitään ja laihduin 4 kiloa... Itkin koko ajan enkä pitänyt hauskaa kaikki oli kamalaa.. Ja pelkään vaan että minulla on skitsofrenia kun olen lukenut näitä juttuja ja oireita.. Maailma menee sekavaksi enkä ymmärrä sitä ja välillä näen harhoja niinkuin tummia hahmoja. Vuosi sitten todettiin lievä masennus muttem usko että tämä on sitä.. Jos joku tietää jotain mikä minua vaivaa tai yhtään mitään niin olisin todella kiitollinen!!! Kiitos

Hei! Pelkään todella paljon että minulla on skitsofrenia ja olen 14-vuotias.. Pienenä vanhempani erosivat ja aina koulun jälkeen menin äitini työpaikalle enkä koskaan yksin kotiin. Kun taas tuli tilanteita että äidin pitikin lähteä vaikka kokoukseen ja olla sielä kun pääsen koulusta edellisenä iltana tuli aivan kamala paniikki kohtaus!! Vieläkin kun edes kuvittelen sitä alkaa itkettää ja ahdistaa.. Nämä siis alkoivat ykkös luokalla ja ovat lähteneet ajan myötä mutta isoin askel oli kun äiti lähti aamulla messuille ja tarkoitus oli olla siellä koko päivä. Edellisenä iltana oli taas siis tietenkin ihan kamala kohtaus! Ei siinä tiedä mitä tekisi kun on vaan niin kamalaa ja ahdistavaa eikä sitä voi edes kuvitella!! No sitten äiti yritti lähteä mutta ei olin niin paniikissa etten päästänyt äitiä lähtemään vaan hyppäsin kyytiin auton päälle menin peräkonttiin menin tielle äitin eteen siis tein kaikkeni ettei äiti olisi päässyt mutta lopulta äiti sai ovet lukkoon ja lähti. Tietenkin se oli kamalaa äidillekkin tehdä niin mutta tästä lähti parantuminen kun huomasin ettei mitään hätää ole vaikka äiti ei olenkaan sielä töissä. Näitä tuli ihan kaikenlaisissa tilanteissa ja usein mutta tämän kyseisen tilanteen jälkeen se on todellakin lähtenyt. Silloin ajattelin ettei se koskaan lähde . Nyt kun taas olen 14 niin alko ahdistukset ja nämä.. Mulla on siis kamala fobia pidentämisestä ja sitten sain oksennustaudin ja sen jälkeen ahdistus on vain jäänyt päälle eikä ole lähtenyt mutta on helpottunut. Välillä on hyviä kausia välillä huonoja. Nykyään saatan saada tuon tapaisen kohtauksen kun ajattelen mikä minua vaivaa kun nyt on alkanut tulemaan sellaista että en usko maailmaan tai että en käsitä miten näen tunne kuulen yms. Ja kun katson jalkojani kun kävelen tulee aivan kamala ahdistus ja tämä painaa mieltäni koko ajan koska en tiedä mikä minulla on ja onhan mulla aina ollut tosi herkkä mieli ja oon ollut se kiltti tyttö ja niin koulukiusattu leuan takia koska siinä on vako joka luultavasti yli puolella suomen ihmisistä on... Ja minua on vaan kaikilla tavoilla nolattu ihmisten edessä huudellen kattokaa ny ei vittu mikä lauta kun kävelin yksin koulusta kotiin. Itsetuntoa ei vieläkään oikein ole... Pakettiautokin on yrittänyt päälle ajaa.. Nyt vähän aika sitten meni suurin osa kavereista paskan puhumisen takia, mutta ne tärkeimmät on vielä tallella.! Tällä hetkellä siis käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa ja se on todellakin auttanut! Syön ketipinoria ja sekin on auttanut. Ne kaksi viikkoa sen mahataudin jälkeen ilman sitä lääkettä oli pelkkää ahdistusta ja itkua. Niin ja kävin Thaimaassa kahden viikon reissulla isän ja tuttujen kanssa ja oloni oli koko tyhjä ja kamala en syönyt mitään ja laihduin 4 kiloa... Itkin koko ajan enkä pitänyt hauskaa kaikki oli kamalaa.. Ja pelkään vaan että minulla on skitsofrenia kun olen lukenut näitä juttuja ja oireita.. Maailma menee sekavaksi enkä ymmärrä sitä ja välillä näen harhoja niinkuin tummia hahmoja. Vuosi sitten todettiin lievä masennus muttem usko että tämä on sitä.. Jos joku tietää jotain mikä minua vaivaa tai yhtään mitään niin olisin todella kiitollinen!!! Kiitos

Kait nyt suurin osa lapsista pelkää jotain pimeää, mörköjä yms. tai sitten konkreettisempaa (esim. kokemusten perusteella, pelkää että tulee tulipalo tai joku kuolee).

ei kuulosta skitsofrenialta, enemmän joltain ahdistuneisuushäiriöltä, esimerkiksi paniikkihäiriöltä.

ja muistan skitsofreenikon, joka oltiin kasvatettu tiukkojen kristillisten arvojen mukaan ja toisen skitsofreenikon, jolla oli tiukka sukulainen lähipiirissä, komenteli poikaa lapsena paljon.

Kolmas tapaus, tyttö pelkäsi isäänsä, jäi lapsen tasolle ja dg skitsofrenia.

Joten ap kyllä on oikeilla jäljillä, mutta kyse on todella kovista, rajoittavista ja normaalia elämää häiritsevistä peloista, sanoisin mä.

on, että hoidattaa itsensä sellaiseen kuntoon esim. terapialla, että pystyy omista taustoistaan huolimatta antamaan lapselle mahdollisimman turvallisen ja tasapainoisen lapsuuden. Lapsuuden,jossa lapsen ei tarvitse olla huolissaan vanhemmistaan tai mistään muustakaan aikuiselle kuuluvasta. Ja valitsemalla kumppanin kenen kanssa elämä ei ole veitsen terällä taiteilua. Ei pelkät geenit tätä elämänsuuntaa ratkaise, alttiuksia toki on, mutta kaikki eivät siltikään sairastu.

juuri mietin samanlaista vastausta, mutta tässähän se jo tulikim . miten ehkäistä mielisairauksia.

Hei! Pelkään todella paljon että minulla on skitsofrenia ja olen 14-vuotias.. Pienenä vanhempani erosivat ja aina koulun jälkeen menin äitini työpaikalle enkä koskaan yksin kotiin. Kun taas tuli tilanteita että äidin pitikin lähteä vaikka kokoukseen ja olla sielä kun pääsen koulusta edellisenä iltana tuli aivan kamala paniikki kohtaus!! Vieläkin kun edes kuvittelen sitä alkaa itkettää ja ahdistaa.. Nämä siis alkoivat ykkös luokalla ja ovat lähteneet ajan myötä mutta isoin askel oli kun äiti lähti aamulla messuille ja tarkoitus oli olla siellä koko päivä. Edellisenä iltana oli taas siis tietenkin ihan kamala kohtaus! Ei siinä tiedä mitä tekisi kun on vaan niin kamalaa ja ahdistavaa eikä sitä voi edes kuvitella!! No sitten äiti yritti lähteä mutta ei olin niin paniikissa etten päästänyt äitiä lähtemään vaan hyppäsin kyytiin auton päälle menin peräkonttiin menin tielle äitin eteen siis tein kaikkeni ettei äiti olisi päässyt mutta lopulta äiti sai ovet lukkoon ja lähti. Tietenkin se oli kamalaa äidillekkin tehdä niin mutta tästä lähti parantuminen kun huomasin ettei mitään hätää ole vaikka äiti ei olenkaan sielä töissä. Näitä tuli ihan kaikenlaisissa tilanteissa ja usein mutta tämän kyseisen tilanteen jälkeen se on todellakin lähtenyt. Silloin ajattelin ettei se koskaan lähde . Nyt kun taas olen 14 niin alko ahdistukset ja nämä.. Mulla on siis kamala fobia pidentämisestä ja sitten sain oksennustaudin ja sen jälkeen ahdistus on vain jäänyt päälle eikä ole lähtenyt mutta on helpottunut. Välillä on hyviä kausia välillä huonoja. Nykyään saatan saada tuon tapaisen kohtauksen kun ajattelen mikä minua vaivaa kun nyt on alkanut tulemaan sellaista että en usko maailmaan tai että en käsitä miten näen tunne kuulen yms. Ja kun katson jalkojani kun kävelen tulee aivan kamala ahdistus ja tämä painaa mieltäni koko ajan koska en tiedä mikä minulla on ja onhan mulla aina ollut tosi herkkä mieli ja oon ollut se kiltti tyttö ja niin koulukiusattu leuan takia koska siinä on vako joka luultavasti yli puolella suomen ihmisistä on... Ja minua on vaan kaikilla tavoilla nolattu ihmisten edessä huudellen kattokaa ny ei vittu mikä lauta kun kävelin yksin koulusta kotiin. Itsetuntoa ei vieläkään oikein ole... Pakettiautokin on yrittänyt päälle ajaa.. Nyt vähän aika sitten meni suurin osa kavereista paskan puhumisen takia, mutta ne tärkeimmät on vielä tallella.! Tällä hetkellä siis käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa ja se on todellakin auttanut! Syön ketipinoria ja sekin on auttanut. Ne kaksi viikkoa sen mahataudin jälkeen ilman sitä lääkettä oli pelkkää ahdistusta ja itkua. Niin ja kävin Thaimaassa kahden viikon reissulla isän ja tuttujen kanssa ja oloni oli koko tyhjä ja kamala en syönyt mitään ja laihduin 4 kiloa... Itkin koko ajan enkä pitänyt hauskaa kaikki oli kamalaa.. Ja pelkään vaan että minulla on skitsofrenia kun olen lukenut näitä juttuja ja oireita.. Maailma menee sekavaksi enkä ymmärrä sitä ja välillä näen harhoja niinkuin tummia hahmoja. Vuosi sitten todettiin lievä masennus muttem usko että tämä on sitä.. Jos joku tietää jotain mikä minua vaivaa tai yhtään mitään niin olisin todella kiitollinen!!! Kiitos

jatka siellä sairaanhoitajalla käyntiä. Siitä on varmasti apua, niinkuin olet itsekin huomannut.

Hei! Pelkään todella paljon että minulla on skitsofrenia ja olen 14-vuotias.. Pienenä vanhempani erosivat ja aina koulun jälkeen menin äitini työpaikalle enkä koskaan yksin kotiin. Kun taas tuli tilanteita että äidin pitikin lähteä vaikka kokoukseen ja olla sielä kun pääsen koulusta edellisenä iltana tuli aivan kamala paniikki kohtaus!! Vieläkin kun edes kuvittelen sitä alkaa itkettää ja ahdistaa.. Nämä siis alkoivat ykkös luokalla ja ovat lähteneet ajan myötä mutta isoin askel oli kun äiti lähti aamulla messuille ja tarkoitus oli olla siellä koko päivä. Edellisenä iltana oli taas siis tietenkin ihan kamala kohtaus! Ei siinä tiedä mitä tekisi kun on vaan niin kamalaa ja ahdistavaa eikä sitä voi edes kuvitella!! No sitten äiti yritti lähteä mutta ei olin niin paniikissa etten päästänyt äitiä lähtemään vaan hyppäsin kyytiin auton päälle menin peräkonttiin menin tielle äitin eteen siis tein kaikkeni ettei äiti olisi päässyt mutta lopulta äiti sai ovet lukkoon ja lähti. Tietenkin se oli kamalaa äidillekkin tehdä niin mutta tästä lähti parantuminen kun huomasin ettei mitään hätää ole vaikka äiti ei olenkaan sielä töissä. Näitä tuli ihan kaikenlaisissa tilanteissa ja usein mutta tämän kyseisen tilanteen jälkeen se on todellakin lähtenyt. Silloin ajattelin ettei se koskaan lähde . Nyt kun taas olen 14 niin alko ahdistukset ja nämä.. Mulla on siis kamala fobia pidentämisestä ja sitten sain oksennustaudin ja sen jälkeen ahdistus on vain jäänyt päälle eikä ole lähtenyt mutta on helpottunut. Välillä on hyviä kausia välillä huonoja. Nykyään saatan saada tuon tapaisen kohtauksen kun ajattelen mikä minua vaivaa kun nyt on alkanut tulemaan sellaista että en usko maailmaan tai että en käsitä miten näen tunne kuulen yms. Ja kun katson jalkojani kun kävelen tulee aivan kamala ahdistus ja tämä painaa mieltäni koko ajan koska en tiedä mikä minulla on ja onhan mulla aina ollut tosi herkkä mieli ja oon ollut se kiltti tyttö ja niin koulukiusattu leuan takia koska siinä on vako joka luultavasti yli puolella suomen ihmisistä on... Ja minua on vaan kaikilla tavoilla nolattu ihmisten edessä huudellen kattokaa ny ei vittu mikä lauta kun kävelin yksin koulusta kotiin. Itsetuntoa ei vieläkään oikein ole... Pakettiautokin on yrittänyt päälle ajaa.. Nyt vähän aika sitten meni suurin osa kavereista paskan puhumisen takia, mutta ne tärkeimmät on vielä tallella.! Tällä hetkellä siis käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa ja se on todellakin auttanut! Syön ketipinoria ja sekin on auttanut. Ne kaksi viikkoa sen mahataudin jälkeen ilman sitä lääkettä oli pelkkää ahdistusta ja itkua. Niin ja kävin Thaimaassa kahden viikon reissulla isän ja tuttujen kanssa ja oloni oli koko tyhjä ja kamala en syönyt mitään ja laihduin 4 kiloa... Itkin koko ajan enkä pitänyt hauskaa kaikki oli kamalaa.. Ja pelkään vaan että minulla on skitsofrenia kun olen lukenut näitä juttuja ja oireita.. Maailma menee sekavaksi enkä ymmärrä sitä ja välillä näen harhoja niinkuin tummia hahmoja. Vuosi sitten todettiin lievä masennus muttem usko että tämä on sitä.. Jos joku tietää jotain mikä minua vaivaa tai yhtään mitään niin olisin todella kiitollinen!!! Kiitos

Nuoruus on välillä hyvin tunnesekavaa aikaa. Sinuna tulostaisin kirjoittamasi ja kävisin sitä läpi sen sairaanhoitajan kanssa jota muutenkin tapaat. Hän osaa ehkä opastaa kohta kohdalta eri selviytymismekanismeja sinulle eri elämäntilanteisiisi.

Ja itsetunnosta sen verran. Se kehittyy ja kasvaa läpi elämän meillä ihan kaikilla!

Tsemppiä!!

Hei! Pelkään todella paljon että minulla on skitsofrenia ja olen 14-vuotias.. Pienenä vanhempani erosivat ja aina koulun jälkeen menin äitini työpaikalle enkä koskaan yksin kotiin. Kun taas tuli tilanteita että äidin pitikin lähteä vaikka kokoukseen ja olla sielä kun pääsen koulusta edellisenä iltana tuli aivan kamala paniikki kohtaus!! Vieläkin kun edes kuvittelen sitä alkaa itkettää ja ahdistaa.. Nämä siis alkoivat ykkös luokalla ja ovat lähteneet ajan myötä mutta isoin askel oli kun äiti lähti aamulla messuille ja tarkoitus oli olla siellä koko päivä. Edellisenä iltana oli taas siis tietenkin ihan kamala kohtaus! Ei siinä tiedä mitä tekisi kun on vaan niin kamalaa ja ahdistavaa eikä sitä voi edes kuvitella!! No sitten äiti yritti lähteä mutta ei olin niin paniikissa etten päästänyt äitiä lähtemään vaan hyppäsin kyytiin auton päälle menin peräkonttiin menin tielle äitin eteen siis tein kaikkeni ettei äiti olisi päässyt mutta lopulta äiti sai ovet lukkoon ja lähti. Tietenkin se oli kamalaa äidillekkin tehdä niin mutta tästä lähti parantuminen kun huomasin ettei mitään hätää ole vaikka äiti ei olenkaan sielä töissä. Näitä tuli ihan kaikenlaisissa tilanteissa ja usein mutta tämän kyseisen tilanteen jälkeen se on todellakin lähtenyt. Silloin ajattelin ettei se koskaan lähde . Nyt kun taas olen 14 niin alko ahdistukset ja nämä.. Mulla on siis kamala fobia pidentämisestä ja sitten sain oksennustaudin ja sen jälkeen ahdistus on vain jäänyt päälle eikä ole lähtenyt mutta on helpottunut. Välillä on hyviä kausia välillä huonoja. Nykyään saatan saada tuon tapaisen kohtauksen kun ajattelen mikä minua vaivaa kun nyt on alkanut tulemaan sellaista että en usko maailmaan tai että en käsitä miten näen tunne kuulen yms. Ja kun katson jalkojani kun kävelen tulee aivan kamala ahdistus ja tämä painaa mieltäni koko ajan koska en tiedä mikä minulla on ja onhan mulla aina ollut tosi herkkä mieli ja oon ollut se kiltti tyttö ja niin koulukiusattu leuan takia koska siinä on vako joka luultavasti yli puolella suomen ihmisistä on... Ja minua on vaan kaikilla tavoilla nolattu ihmisten edessä huudellen kattokaa ny ei vittu mikä lauta kun kävelin yksin koulusta kotiin. Itsetuntoa ei vieläkään oikein ole... Pakettiautokin on yrittänyt päälle ajaa.. Nyt vähän aika sitten meni suurin osa kavereista paskan puhumisen takia, mutta ne tärkeimmät on vielä tallella.! Tällä hetkellä siis käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa ja se on todellakin auttanut! Syön ketipinoria ja sekin on auttanut. Ne kaksi viikkoa sen mahataudin jälkeen ilman sitä lääkettä oli pelkkää ahdistusta ja itkua. Niin ja kävin Thaimaassa kahden viikon reissulla isän ja tuttujen kanssa ja oloni oli koko tyhjä ja kamala en syönyt mitään ja laihduin 4 kiloa... Itkin koko ajan enkä pitänyt hauskaa kaikki oli kamalaa.. Ja pelkään vaan että minulla on skitsofrenia kun olen lukenut näitä juttuja ja oireita.. Maailma menee sekavaksi enkä ymmärrä sitä ja välillä näen harhoja niinkuin tummia hahmoja. Vuosi sitten todettiin lievä masennus muttem usko että tämä on sitä.. Jos joku tietää jotain mikä minua vaivaa tai yhtään mitään niin olisin todella kiitollinen!!! Kiitos

Nuoruus on välillä hyvin tunnesekavaa aikaa. Sinuna tulostaisin kirjoittamasi ja kävisin sitä läpi sen sairaanhoitajan kanssa jota muutenkin tapaat. Hän osaa ehkä opastaa kohta kohdalta eri selviytymismekanismeja sinulle eri elämäntilanteisiisi.

Ja itsetunnosta sen verran. Se kehittyy ja kasvaa läpi elämän meillä ihan kaikilla!

Tsemppiä!!

Niin siis fobia oli oksentamisesta, kone jotenkin vaihto sanan. Kiitos kaikki palaute tuntuu tosi hyvältä ja oli kiva kuulla että ei kuulosta skitsofrenialta!! Jotenkin ahdistaa vielä enemmän ja no rehellisesti se vaikuttaa aika paljonko mun elmään kun isosisko ja äiti riitelee koko ajan. Akaa aina vaan ahdistavan kun sitä kuuntelee ja tekee vaan mieli lähtee pois jonkin kauas.. Joskus lähen koiran kans ulos tai alan kuuntelen musiikkia tai lukeen kirjaa. Äiti lähtee onneks siskon kaa viikoks lomalle.. Pelottaa että äiti saa jonkun hermoromahduksen kun toi sisko on ollu ihan kamala sitä kohtaan ja äitelälle on ollu kauheeta ja pelottaa vaan kaikki... Välillä on helpompaa ja sit taas vaikeampaa...