Erilaiset pelkotilat lapsena ovat usein ensioireita skitsofreniaan ja muihin mielisairauksiin

Eihän ap muuta sanonut, kuin että lapen pelkotilat pitäisi ottaa vakavasti.



itse olen ollut vaikeasti pelkäävä lapsi, eikä mua ikinä hoidettu tai pelkojani otettu vakavasti. Olen sairastanut jonkin verran mt- sairauksia, mutta ei mitään kovin pahaa, olen aina ollut työkykyinenkin. Tai siis olen aina pystynyt töihin, vaikka en olisi niin työkykyinen ollutkaan.



Itse otan lasteni pelot vakavasti, ja annan kaiken mahdollisen avun. Ihan jo siksi, että tiedän miten kamalaa on olla lapsi joka pelkää, ja joka ei saa apua mistään.

Vaikeilla lapsuudenaikaisilla peloilla on yhteyttä myöhempiin mt-ongelmiin ja häiriöihin.



Kaikilla lapsilla on jossain vaiheessa pelkoja, mutta poinnti onkin siinä, oppiiko lapsi itse käsittelemään/selvittämään tunteitaan vai ei.

Siskollani (nyt yli 30-vuotias) on ollut kaksisuuntainen mielialahäiriö masennukseen painottuen 19-vuotiaasta lähtien. Meillä on isän puolen suvussa mielenterveyshäiriöitä, mutta minä tai toinen siskoni emme ole sairastuneet.



Tämä sairas siskoni pelkäsi lapsena ihan kaikkea pölynimurista WC:n vetäisyyn, kärsi yökastelusta vielä koululaisena ja oli sellainen herkkä & kiltti lapsi.



Kyllä tässä ap:n kirjoituksessa siis jotain perää on, en sitten tiedä mitä asialle olisi siskoni suhteen voinut tehdä. Psykiatrilla hän kävi tuolloin koululaisena pari kertaa vanhempien kanssa.

erittäin vaikeita pelkoja ja muitakin oireita esim. pakonomaista rukoilua, lisäksi asioista joista kiinnostuin tuli helposti pakkomielteitä. Myöhemmin olin vuoden sairaslomalla vaikean masennuksen vuoksi. Luulen että minun persoonallisuuteni vain on mielenhäiriöille altis ja lisäksi vanhempani eivät oikein osanneet suhtautua siihen (todella herkkään persoonallisuuteen) oikein. Terapeuttini myös epäilee minulla olevan kiintymyssuhdehäiriö. Myöhemmin isäni on kertonut että oli lapsena ihan samanlainen pelkääjä, oli jopa samanlaisia pakkomielteitä ja pakko-oireita. Isälläni on myös ollut masennusta.

ELintavoilla voi varmasti vaikuttaa taudin puhkeamiseen. Sairastueethan on usein käyttäneet huumeita/alkoholia tia peräkammarin nörttejä.

Eli vähähinen päihteiden käyttö ja liikuntaharrastukset kunniaan!



Ja joku aikaisemmin kommentoi että skitsofrenia tuilisi jos on tullakseen. Mutta perimän lisäksi tarvitaan myös jokin muu riskitekijä, jotta tauti puhkeaa.

sori äskeisen viestin virheet. Kännykällä kirjoittelen.

t.57

pelkkä geneettinen alttius ei aiheuta sairautta. Skitsofrenian kohdalla ympäristötekijä voi liittyä esim. vanhemmuuden laatuun, ristiriitainen, ennakoimaton vanhempi jonka viestintä on ristiriitaista ainakin on eräs tekijä, jonka on havaittu korreloivan skitsofrenian kanssa. Eli kiintymyyssuhteen laatu ja kasvatusympäristö.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2013 klo 08:10"]

Hei! Pelkään todella paljon että minulla on skitsofrenia ja olen 14-vuotias.. Pienenä vanhempani erosivat ja aina koulun jälkeen menin äitini työpaikalle enkä koskaan yksin kotiin. Kun taas tuli tilanteita että äidin pitikin lähteä vaikka kokoukseen ja olla sielä kun pääsen koulusta edellisenä iltana tuli aivan kamala paniikki kohtaus!! Vieläkin kun edes kuvittelen sitä alkaa itkettää ja ahdistaa.. Nämä siis alkoivat ykkös luokalla ja ovat lähteneet ajan myötä mutta isoin askel oli kun äiti lähti aamulla messuille ja tarkoitus oli olla siellä koko päivä. Edellisenä iltana oli taas siis tietenkin ihan kamala kohtaus! Ei siinä tiedä mitä tekisi kun on vaan niin kamalaa ja ahdistavaa eikä sitä voi edes kuvitella!! No sitten äiti yritti lähteä mutta ei olin niin paniikissa etten päästänyt äitiä lähtemään vaan hyppäsin kyytiin auton päälle menin peräkonttiin menin tielle äitin eteen siis tein kaikkeni ettei äiti olisi päässyt mutta lopulta äiti sai ovet lukkoon ja lähti. Tietenkin se oli kamalaa äidillekkin tehdä niin mutta tästä lähti parantuminen kun huomasin ettei mitään hätää ole vaikka äiti ei olenkaan sielä töissä. Näitä tuli ihan kaikenlaisissa tilanteissa ja usein mutta tämän kyseisen tilanteen jälkeen se on todellakin lähtenyt. Silloin ajattelin ettei se koskaan lähde . Nyt kun taas olen 14 niin alko ahdistukset ja nämä.. Mulla on siis kamala fobia pidentämisestä ja sitten sain oksennustaudin ja sen jälkeen ahdistus on vain jäänyt päälle eikä ole lähtenyt mutta on helpottunut. Välillä on hyviä kausia välillä huonoja. Nykyään saatan saada tuon tapaisen kohtauksen kun ajattelen mikä minua vaivaa kun nyt on alkanut tulemaan sellaista että en usko maailmaan tai että en käsitä miten näen tunne kuulen yms. Ja kun katson jalkojani kun kävelen tulee aivan kamala ahdistus ja tämä painaa mieltäni koko ajan koska en tiedä mikä minulla on ja onhan mulla aina ollut tosi herkkä mieli ja oon ollut se kiltti tyttö ja niin koulukiusattu leuan takia koska siinä on vako joka luultavasti yli puolella suomen ihmisistä on... Ja minua on vaan kaikilla tavoilla nolattu ihmisten edessä huudellen kattokaa ny ei vittu mikä lauta kun kävelin yksin koulusta kotiin. Itsetuntoa ei vieläkään oikein ole... Pakettiautokin on yrittänyt päälle ajaa.. Nyt vähän aika sitten meni suurin osa kavereista paskan puhumisen takia, mutta ne tärkeimmät on vielä tallella.! Tällä hetkellä siis käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa ja se on todellakin auttanut! Syön ketipinoria ja sekin on auttanut. Ne kaksi viikkoa sen mahataudin jälkeen ilman sitä lääkettä oli pelkkää ahdistusta ja itkua. Niin ja kävin Thaimaassa kahden viikon reissulla isän ja tuttujen kanssa ja oloni oli koko tyhjä ja kamala en syönyt mitään ja laihduin 4 kiloa... Itkin koko ajan enkä pitänyt hauskaa kaikki oli kamalaa.. Ja pelkään vaan että minulla on skitsofrenia kun olen lukenut näitä juttuja ja oireita.. Maailma menee sekavaksi enkä ymmärrä sitä ja välillä näen harhoja niinkuin tummia hahmoja. Vuosi sitten todettiin lievä masennus muttem usko että tämä on sitä.. Jos joku tietää jotain mikä minua vaivaa tai yhtään mitään niin olisin todella kiitollinen!!! Kiitos

Nuoruus on välillä hyvin tunnesekavaa aikaa. Sinuna tulostaisin kirjoittamasi ja kävisin sitä läpi sen sairaanhoitajan kanssa jota muutenkin tapaat. Hän osaa ehkä opastaa kohta kohdalta eri selviytymismekanismeja sinulle eri elämäntilanteisiisi.
Ja itsetunnosta sen verran. Se kehittyy ja kasvaa läpi elämän meillä ihan kaikilla!
Tsemppiä!!

Niin siis fobia oli oksentamisesta, kone jotenkin vaihto sanan. Kiitos kaikki palaute tuntuu tosi hyvältä ja oli kiva kuulla että ei kuulosta skitsofrenialta!! Jotenkin ahdistaa vielä enemmän ja no rehellisesti se vaikuttaa aika paljonko mun elmään kun isosisko ja äiti riitelee koko ajan. Akaa aina vaan ahdistavan kun sitä kuuntelee ja tekee vaan mieli lähtee pois jonkin kauas.. Joskus lähen koiran kans ulos tai alan kuuntelen musiikkia tai lukeen kirjaa. Äiti lähtee onneks siskon kaa viikoks lomalle.. Pelottaa että äiti saa jonkun hermoromahduksen kun toi sisko on ollu ihan kamala sitä kohtaan ja äitelälle on ollu kauheeta ja pelottaa vaan kaikki... Välillä on helpompaa ja sit taas vaikeampaa...

Voi sinua tyttörukka! Itkin luettuani sinun viestisi.

Koita jaksaa ja kaikkea hyvää sinulle! :)

Lapsella voi olla syytä pelkoon jos kotona on ongelmia.

Tämä aloitus oli pelkoa herättävä ja ahdistava. Sai pelkäämään.

Pelkoja on lapsilla kaikilla, mutta kun ne muuttuvat pelkotiloiksi voi huolestua.

Sukulaiselleni alkoi pelkotilat murrosiässä ynä ensimmäinen äänen kuuleminen. Kukaan ei tajunnut eikä osannut auttaa. Tausta oli juuri autoritäärinen ja turvaton.

Sairaudesta ei tiedetä tarpeeksi eli kuinka paljon skitsofreniaa on seksuaalisesti hyväksikäytetyillä joiden hyväksikäyttäjä on on pystynyt salaamaan tekonsa ja luomaan näin uhrista hullun. Jos lapsi elää todellisuudessa jossa väitetään toista ja sitten tehdään toista hän ei sitä kestä.

Minsuta sairautta laitetaan liikaa geenien syyksi, itse uskon, että taustalla on melkein aina jokin trauma.