synnytyksessä alapään repeäminen, miten?

Haluaisitteko te myös - jos mahdollista - kasvattaa vauvan kohdun ulkopuolella jossain sikiösäiliössä, välttäisihän sillä raskauden vaivat ja riskit?

Haluaisin kasvattaa ja kasvatuttaa kaikki vauvat keinokohdussa kohdun ulkopuolella. Maailmassa syydetään tälläkin hetkellä rahaa paljon turhempaan tutkimukseen kuin tällaisen asian kehittämiseen. Sukupuolten ja yksilöiden välisen tasa-arvon toteutumiseksi, jos sitä oikeasti halutaan, lisääntymiseen liittyvät biologiset erot on poistettava. Moni nainenhan väittää haluavansa, kannattavansa tai jopa saavuttaneensa tasa-arvon, mutta toiminta ja todellisuus näyttää näidenkin yksilöiden kohdalla usein ihan muulta kuin tasa-arvoiselta.

Olen yhden tyttölapsen äiti ja raskaana viikolla 30+1. Ihan oli ihana alatiesynnytys, kesto 18 tuntia, ponnistusvaihe 10 minuuuttia eikä edes episiotomiaa tarvittu. Ei myöskään leikattu turhaan, kun mies oli vahtimassa henkilökuntaa, ettei sellaista tehdä, mitä en halua. Epiduraalin otin, että sain nukkua välissä. En ole fyysisesti enkä henkisesti parhaimmillani univelkaisena. Mitään kovin luonnollista ei tuossa sairaalaoloissa alateitse synnyttämisessä kuitenkaan pääse olemaan.

Ja paikat on muuten ihan paskana, jos synnytystä edeltäneeseen tilaan verrataan, vaikka lapsi painoi alle kolme kiloa ja lantionpohjanlihaksia treenasin kuin eläin jo ennen kuin olin edes raskaana, mutta se on vaan sitä ihanaa tasa-arvoista naisen elämää.

Se repeää ihan mistä sattuu, useimmiten kai välilihasta persaukkoon päin.

että vauva tulee liian nopeaa ulos, jolloin pää tai olkapää repii kudoksia matkalla. Voi myös revetä, jos vauvaa joudutaan auttamaan imukupilla.



Ennen ajateltiin, että eppari suojaisi repeämältä, mutta kylläpä se aika usein repeää vielä siitä epparista lisää... Eli se ei välttämättä pelasta.

Vauvalla oli käsi vastan päätä ja sen vuoksi olkapää linja leveä.



Auts

repeääkö se sieltämsisältäkin vai vaan ulkopuolelta? Onko koko alapää sitten ihan arpinen?

vain hanki sektiota? Pääsis niiiin paljon helpommalla.

vain hanki sektiota? Pääsis niiiin paljon helpommalla.

Mutta leikkaus on aina leikkaus, eli riski.

Alatiesynnytyksessä ei _välttämättä_ repeä. Leikkauksessa tehdään leikkaushaava, ja sen parantuminen ei ole automaattisesti helppoa ja tuskatonta.

Sitten näyttää olevan noita fanaatikoita joiden mukaan imetys ei onnistu jos tehdään sektio. Ehkä näin, mutta vaikuttaa siltä että eläjiksi on niistäkin jotka eivät ole maitua tissistä saaneet.

Epäilen että näissä synnytysasioissa on aika paljon turhaa menneisyyden taakkaa. Joku kätilöliiton varapjkin sanoi että "kipu kasvattaa äitiyteen".

Ihmettelen todella: onhantälläkin palstalla sellaisesta ihmeestä kuultu kuin kivuton luomusynnytys.

Ite ajattelin että mennään luomuna koska olen niin dorka etten osaa huolestua synnytyksestä. (Mutta tilanteen niin vaatiessa ottaisin totta kai sektion.)

repesin sisäänpäin n.5cm syvälle. paikkasuvat epiduraalissa leikkurissa. eppari tehtiin myös....joo, ja oli kipee viikkoja!



vauva oli 4kg ja virheasennossa tuli...

Leikataan siis viistosti emätintä toisen pakaran suuntaan - tarkoituksena estää repeäminen kohti peräaukkoa.



Niin ja sektio ei tosiaankaan estä imettämistä. Pitää olla vain tarpeeksi valveutunut äiti/hoitohlökunta, jotka opastavat alkuun - vähintäänkin pumppaamalla jos ei vauva heti ime.

itselleni tehty sektio eikä mitään ongelmaa ei edes kipuja. Maito nousi normaalisti ja haava umpeutui viikossa. Muuta kamalaa siinä ei ollut kuin hakaset millä haava suljettiin. Ja nekin sai 2 viikon jälkeen pois.

itselleni tehty sektio eikä mitään ongelmaa ei edes kipuja. Maito nousi normaalisti ja haava umpeutui viikossa. Muuta kamalaa siinä ei ollut kuin hakaset millä haava suljettiin. Ja nekin sai 2 viikon jälkeen pois.

Leikkaus on aina riski äidille (ei niinkään lapselle). Toipuminen on hitaampaa ja komplikaatioriski moninkertainen alakautta synnyttäneisiin nähden. Lisäksi sektioarpi kohdussa ei ole asia, joka tulisi varta vasten hankkia ellei ole erityistä tarvetta, sillä se lisää riskejä seuraavassa raskaudessa.

T: sh

itselleni tehty sektio eikä mitään ongelmaa ei edes kipuja. Maito nousi normaalisti ja haava umpeutui viikossa. Muuta kamalaa siinä ei ollut kuin hakaset millä haava suljettiin. Ja nekin sai 2 viikon jälkeen pois.

Leikkaus on aina riski äidille (ei niinkään lapselle). Toipuminen on hitaampaa ja komplikaatioriski moninkertainen alakautta synnyttäneisiin nähden. Lisäksi sektioarpi kohdussa ei ole asia, joka tulisi varta vasten hankkia ellei ole erityistä tarvetta, sillä se lisää riskejä seuraavassa raskaudessa.

T: sh

Niin sitä seuraavaa raskautta ei tule ollenkaan.

Mulle tehtiin eppari molemmille puolille, silti 4,5 kg vauva jäi kiinni aivan loppuvaiheessa, syntyi sinisenä. Taidoton opiskelija kursi kokoon, haava tulehtui ja aukesi, päivystyksessä ei edes katsottu saati annettu antibiootteja. Vasta 1,5 vuotta myöhemmin jatkuvasti tulehtuvaan kaviteettiin annettiin antibiootit, yllättäen toisessa kaupungissa.

Paha peräsuolen laskeuma näkyi heti synnytyksen jälkeen, siihen en ole vieläkään saanut hoitoa, vaikka elämäni on yhtä vessassa istumista. Synnytyksestä on nyt 20 vuotta.

Älkää hemmetissä synnyttäkö alakautta, jos suvussa on ns. sokerilapsia!

itselleni tehty sektio eikä mitään ongelmaa ei edes kipuja. Maito nousi normaalisti ja haava umpeutui viikossa. Muuta kamalaa siinä ei ollut kuin hakaset millä haava suljettiin. Ja nekin sai 2 viikon jälkeen pois.

Leikkaus on aina riski äidille (ei niinkään lapselle). Toipuminen on hitaampaa ja komplikaatioriski moninkertainen alakautta synnyttäneisiin nähden. Lisäksi sektioarpi kohdussa ei ole asia, joka tulisi varta vasten hankkia ellei ole erityistä tarvetta, sillä se lisää riskejä seuraavassa raskaudessa.

T: sh

Niin sitä seuraavaa raskautta ei tule ollenkaan.

Mulle tehtiin eppari molemmille puolille, silti 4,5 kg vauva jäi kiinni aivan loppuvaiheessa, syntyi sinisenä. Taidoton opiskelija kursi kokoon, haava tulehtui ja aukesi, päivystyksessä ei edes katsottu saati annettu antibiootteja. Vasta 1,5 vuotta myöhemmin jatkuvasti tulehtuvaan kaviteettiin annettiin antibiootit, yllättäen toisessa kaupungissa.

Paha peräsuolen laskeuma näkyi heti synnytyksen jälkeen, siihen en ole vieläkään saanut hoitoa, vaikka elämäni on yhtä vessassa istumista. Synnytyksestä on nyt 20 vuotta.

Älkää hemmetissä synnyttäkö alakautta, jos suvussa on ns. sokerilapsia!

ja raskaudenaikaisia sokeriarvojakin seurataan äidiltä.

Itse synnytin 3,4 kiloisen esikoisen. Tuli hitaasti käynnistettynä, pitkä ponnistusvaihe, ei episiotomiaa ja repesin täydellisesti peräsuoleenpäin sillä seurauksella, että myös toinen sulkijalihas meni poikki.



Opiseklija kursi kasaan. Menin suihkuun ja jotenkin ompeleet tuntuivat kiristävän väärällä tavalla ja kerroin tästä kätilölle. Lääkäri tuli ja purki ompeleet ja aloitti ompelun alusta. Ja tässä siis ommeltiin vain revennyttä välilihaa...kukaan ei huomannut, että myös sulkija lihas poikki :(



Tästä seurasi puolentoista vuoden helvetti. Ravasin yli kymmenellä lääkärillä valittamassa erinäisiä alapään vaivoja ja oneksi vihdoin löytyi ammattitaitoinen lääkäri, joka totesi sulkijalihaksen olevan poikki. Tehtiin korjausleikkaus, joka onneksi onnisrui niin hyvin kuin se tuossa tilanteessa on mahdollista.



Puolivuotta korjauslikkauksen jälkeen aloin odottaa toista lasta ja arvatkaa vain onko minulla lupa enää synyttää alakautta. Ja vaikka olisikin...alkaisinkohan siihen, juu en!



Kakkonen syntyi sektiolla ja kaikki meni hyvin, suosittelen! Ja niin, imetyskin käynnistyi heti ilman ongelmia :) Alatiesynnytyksen jälkeen oli vuoden niin kipeänä ette onnistunut imetys eikä mikään muukaan :(

itselleni tehty sektio eikä mitään ongelmaa ei edes kipuja. Maito nousi normaalisti ja haava umpeutui viikossa. Muuta kamalaa siinä ei ollut kuin hakaset millä haava suljettiin. Ja nekin sai 2 viikon jälkeen pois.

Edelleen haavan kohta arka ja tunnoton. Moni kysyy miten on mahdollista että on noin. Arka ja tunnoton. Sitä en osaa selittää. Minulta otettiin hakaset pois n. viikko sektiosta. Sattui aivan helvetin paljon.

Olin muutenkin kipeä 2kk. Ei ihmekään että sektion vaaroista toitotetaan. Vaikka joillakin menee sektio hyvin, on aivan turhaa yleistää että kaikilla menee. Ei todellakaan mene. Nyt harmittaa etten yrittänyt alatiesynnytystä perätilavauvan kanssa. Jos ensimmäinenkin syntyi helposti, miksi olin niin idiootti etten edes yrittänyt alatiesynnytystä nyt.

Ja alatiesynnytyksissä en koskaan saanut edes tikkejä.

Pointti onkin, ei kannata mennä sektioon jos ei edes tiedä millaista on synnyttää alakautta. Voi tulla repeämiä tai sitten ei. Sektio ei ole mikään ihannoimisen aihe.

Pointti onkin, ei kannata mennä sektioon jos ei edes tiedä millaista on synnyttää alakautta. Voi tulla repeämiä tai sitten ei. Sektio ei ole mikään ihannoimisen aihe.

Niin mutta siis sun mielestä alatiesynnytys on joku ihannoimisen aihe? Kuten näistä tämänkin ketjun kokemuksista nyt huomaa sen ihanuuden? Minkä version haluaisit itse näistä kokea?

Se vauva pitää jotenkin ulos saada! Hirveä huuto aina kun joku kokee, että kahdesta helvetillisestä kokemuksesta sektio on se pienempi paha...

Mulla oli ihan tavallinen synnytys, keskikokoinen vauva ja synnytin naistenklinikalla. Sain epiduraalin kun olisn sitä ajoissa pyytänyt. Synnytys oli täysin kivuton muutamaa alun suåistusta lukuunottamatta. Minulle tehtiin episotomia ja sain pienen repeämän jota vähän ommeltiin. Kipua ei ollut.



Seuraavina päivinä alapää oli vähän arka mutta ei niin paljon että olisin muistanut istua renkaalla tai varoa. Olin niin tohkeissani vauvasta ja väsynyt että alapääkipuja en kyllä jaksanut ajatella. Haava parani itsestään jossain viikossa. Suihkuttelin sitä ja neuvolatäti taisintarkistaa sen kotikäynnillä.

Mulle episotomia oli se pieninasia synnytyksessä.

tuli kasvotarjonnassa ulos..imukupilla, tekivät epparin joka oli parantumaan päin kunnes tulehtui ja rupesi haisemaan ihan karmeelle suihkutteusta huolimatta.antibioottikuuri siitä seuras..ja oli muute kipee pitkään!kuopus tyttö tulikin sitten niin ihanasti maailmaan että siitä jäi hyvä mieli loppuelämäksi,ihan alakautta siis molemmat.

Ettei ihan turhaksi pelotteluksi mene koko ketju, niin sanottakoon että suurin osa synnytyksessä syntyvistä repeämistä on nirhaumia tai muutaman tikin vaativia pieniä repeämiä, jotka normaalisti paranevat viikossa-kahdessa.



Oma esikoiseni oli neljäkiloinen ja aika isopäinen (py 37cm). Synnytyksessä tuli pieni repeämä joka tikattiin. Oli muutaman ekan päivän arka ja kiristävä, mutta parani parissa viikossa täysin. Kuopus oli vähän pienempi ja jätti jälkeensä vain pienen nirhauman joka ei tarvinnut edes tikkejä. Parani alle viikossa.



Ja itse alottajan kysymykseen: Repeämiä voi syntyä aikalailla miten vain. Yleisin taitaa olla alaspäin pyllynreikää kohti, mutta myös ylöspäin kohti virtsaputkea voi revetä ja myöskin sisäisiä repeämiä syntyy joskus.

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla. Toivuin nopeasti 2-3 viikossa ja imetys käynnistyi ja jatkui hyvin. Ei ongelmia.



Toinen pieni vauva 2,8kg syntyi alakautta. Ei virheasentoja tai muutakaan erikoista. Repesin ja parantelin itseäni 7 kk. Istua en voinut ensimmäiseen 2kk ollenkaan. Ihan perseestä oli kyllä.



Että jos joskus vielä lapsia niin todellakin sektio kiitos.