Lue keskustelun säännöt.
Subjektiivista päivähoito-oikeutta arvosteleva lto on
Kommentit (52)
että useammassa perheessä kuin uskottekaan lapsen EI ole parempi olla mahdollisimman paljon kotona. Ja että jopa ylitäysi päiväkoti todellakin voi olla parempi paikka kuin koti. Ja että juuri ne perheet ovat niitä, joissa kenties molemmatkin vanhemmat ovat kotona.
Ja jos alkaisimme vaatia, että jokainen perhe syynätään ennen hoitopaikan antamista sosiaalisin perustein, nämä tarvitsevat perheet eivät paikkaa takuulla hakisi, kun ovat usein epäluuloisia "sossutanttoja" kohtaan. Niinpä lapsi jää koiin iloitsemaan isin ja/tai äidin "juhlimisen katselua tai pikku mielenterveyshoitajaksi vanhemmmilleen. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden kautta nämäkin lapset tulevat hoitoon joka voi olla hyvin merkittävä asia heidän elämässään - sitä paitsi he ovat hoidossa ollessan tietyllä lailla helpommin myös lastensuojelun saavutettavissa. Vain kotona ollessa heitä näkee vain neuvolantäti kerran vuodessa. Kuka tässä kontrolloinnin lisäämisessä voittaisi ja missä säästtäisiin? Ei missään.
Mua niin kyrsii, kun hyväosaiset ihmiset ei kertakaikkiaan voi tajuta, kuinka yleisiä melko ikävätkin ongelmat perheissä on. Isossa osassa perheitä lapsilla ei todellakaan ole kaikki hyvin.
Neuvolatyössä tämä karu totuus näkyy. Älkää hyvät ihmiset olko niin kapeakatseisia, että kuvittelisitte kaikilla asioiden olevan yhtä hyvin kuin teillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onkin viedä se esikoinen hoitoon tai viedä kaikki lapset hoitoon kun ovat työttöminä.
Toki tarvittaisiin muita tukitoimia, mutta jos yhteiskunnalla ei ole varaa niin hyvä, että voivat viedä ne isommat hoitoon jos ehkäisy petti ja tuli liikaa lapsia ja ei jaksa hoitaa niitä.
Aborttiin kun ei kaikki pysty niin hyvä, että edes päiväkoti hoitaa ne.
Ainakin minun tuttavapiirissäni, johon kuulu kolmikymppisitä toimittajaa, tutkijaa, projekti-sitä ja hallinto-tätä, 8 tunnin virikepäivät silloin tällöin ovat käytännön sanelema pakko.
Työelämässä vaaditaan joustoja ja pätkiä, mutta jos ottaa lapsensa kotiin tai puolipäivähoidolle, se seuraava kokopäivärumba on yksi helvetti. Kun siitä 8 tunnin paikasta kerran menee luopumaan, ei lapselle yks kaks enää olekaan mitään päivähoitopaikkaa kun kokopäivätyö alkaisi. Ja sitten kun on, se on vieraassa paikassa toisella puolella kaupunkia ja kaikkia itkettää.
Sama juttu nyt, kun mies hoitaa pienintä kotona. Isompi on liian iso viihtymään vauvan ja kirjoittavan miehen kanssa kotona koko päivää, mutta jos isomman haluaisi puolipäivälle, lapsi pitäisi ottaa pois tutusta päiväkodista ja siirtää vieraaseen paikkaan, joka on kaiken lisäksi helvetin kaukana. Sit kun olisi aika mennä taas täydelle päivälle, olisi päiväkodinvaihto kolmanteen sijaintiin edessä.
Päiväkoti on onneksi kiva: ei haittaa, vaikka mies vie tytön vähän myöhempään tai hakee aikaisemmin eli käytännössä lapsi on puolipäivähoidossa.
Subjektiivista päiväoito-oikeutta tarvitaan ainakin niin kauan, kun systeemi on liian jäykkä ja lopuun tehostettu reagoidakseen puolipäivähoidon tai tilapäisen kotihoidon tarpeeseen järkevästi.
Ap on sikäli oikeassa, että jos asenne on kuten lto:lla - hän asennoituu todennäköisesti tympeästi virikelapsiin?
Ja sellainen opettaja joka antaa huonoja numeroita on todella huono, koska asennoituu väärin heikompiin oppilaisiin.
Eiköhän ammattilainen joka tuollaisen totea ole miettinyt juuri lapsen parasta ja huomioi lasta. Joka ottaa lapsen hoidettavaksi vain velvollisuudesta olisi varmaan paljon parempi? Ei hyvää päivää. Antakaa lapsenne liukuhihnalle, ehkä siellä se oppii ja voitte sitten järjestää hienot ylioppilasjuhlat.
että useammassa perheessä kuin uskottekaan lapsen EI ole parempi olla mahdollisimman paljon kotona. Ja että jopa ylitäysi päiväkoti todellakin voi olla parempi paikka kuin koti. Ja että juuri ne perheet ovat niitä, joissa kenties molemmatkin vanhemmat ovat kotona.
Ja jos alkaisimme vaatia, että jokainen perhe syynätään ennen hoitopaikan antamista sosiaalisin perustein, nämä tarvitsevat perheet eivät paikkaa takuulla hakisi, kun ovat usein epäluuloisia "sossutanttoja" kohtaan. Niinpä lapsi jää koiin iloitsemaan isin ja/tai äidin "juhlimisen katselua tai pikku mielenterveyshoitajaksi vanhemmmilleen. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden kautta nämäkin lapset tulevat hoitoon joka voi olla hyvin merkittävä asia heidän elämässään - sitä paitsi he ovat hoidossa ollessan tietyllä lailla helpommin myös lastensuojelun saavutettavissa. Vain kotona ollessa heitä näkee vain neuvolantäti kerran vuodessa. Kuka tässä kontrolloinnin lisäämisessä voittaisi ja missä säästtäisiin? Ei missään.
Mua niin kyrsii, kun hyväosaiset ihmiset ei kertakaikkiaan voi tajuta, kuinka yleisiä melko ikävätkin ongelmat perheissä on. Isossa osassa perheitä lapsilla ei todellakaan ole kaikki hyvin.
Neuvolatyössä tämä karu totuus näkyy. Älkää hyvät ihmiset olko niin kapeakatseisia, että kuvittelisitte kaikilla asioiden olevan yhtä hyvin kuin teillä!
Jokaiseltä LTO:lta (uskomatonta kyllä, yliopistokoulutetulta), joka tätä ei ymmärrä, puuttuu kyky ajatella asiaa hiukan laajemmasta näkökulmasta kuin oman päivittäisen työnsä kantilta. Lastensuojelun piirissä työskentelevät eivät missään nimessä poistaisi subjektiivista päivähoito-oikeutta, koska se on nimenomaan lasten oikeus. Päiväkodin työntekijät voisivat miettiä enemmän sitä. Asioita kun voi tarkastella monelta eri puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että useammassa perheessä kuin uskottekaan lapsen EI ole parempi olla mahdollisimman paljon kotona. Ja että jopa ylitäysi päiväkoti todellakin voi olla parempi paikka kuin koti. Ja että juuri ne perheet ovat niitä, joissa kenties molemmatkin vanhemmat ovat kotona.
Ja jos alkaisimme vaatia, että jokainen perhe syynätään ennen hoitopaikan antamista sosiaalisin perustein, nämä tarvitsevat perheet eivät paikkaa takuulla hakisi, kun ovat usein epäluuloisia "sossutanttoja" kohtaan. Niinpä lapsi jää koiin iloitsemaan isin ja/tai äidin "juhlimisen katselua tai pikku mielenterveyshoitajaksi vanhemmmilleen. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden kautta nämäkin lapset tulevat hoitoon joka voi olla hyvin merkittävä asia heidän elämässään - sitä paitsi he ovat hoidossa ollessan tietyllä lailla helpommin myös lastensuojelun saavutettavissa. Vain kotona ollessa heitä näkee vain neuvolantäti kerran vuodessa. Kuka tässä kontrolloinnin lisäämisessä voittaisi ja missä säästtäisiin? Ei missään.
Mua niin kyrsii, kun hyväosaiset ihmiset ei kertakaikkiaan voi tajuta, kuinka yleisiä melko ikävätkin ongelmat perheissä on. Isossa osassa perheitä lapsilla ei todellakaan ole kaikki hyvin.
Neuvolatyössä tämä karu totuus näkyy. Älkää hyvät ihmiset olko niin kapeakatseisia, että kuvittelisitte kaikilla asioiden olevan yhtä hyvin kuin teillä!
On käsittämätöntä tämä suomalainen kateus. Kadehditaan jopa mielenterveysongelmia, koska niiden takia lapset saavat olla päiväkodissa...
Ystäväni on korkeakoulutettu, miehensä huippupalkkaisessa ammatissa, johon kuuluu runsaasti työmatkoja. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ystäväni ei voinut kovin hyvin. Häntä masensi. Kukaan ei osannut kuitenkaan tarttua tähän, joten ystäväni rämpi 6 kk läpi ja huomasi olevansa raskaana uudestaan. Sekin sopi varakkaalle perheelle, joka oli juuri ostanut ison talon. Ystäväni masennuskin tuntui väistyvän, kunnes toinen lapsi syntyi. Siitä alkoi sitten taistelu, jonka ystäväni onneksi hyvällä hoidolla voitti. Kun lapset olivat 3- ja 2-vuotiaat, hän laittoi heidät päiväkotiin ja meni itse töihin. Lopullinen tervehtyminen tapahtui siellä. Kunnes hän huomasi olevansa raskaana ehkäisystä huolimatta. Tämä vauva ei ollut toivottu, koska äiti pelkäsi mielenterveytensä puolesta.
Ystäväni valjasti kaikki mahdolliset resurssit apuun. Isommat lapset jatkoivat päiväkodissa kolmena päivänä viikossa vauvan synnyttyä. Kaikki sujui hyvin , ja hän oli jo ottamassa isommat pois päiväkodista, kun tapahtui iso romahdus. Oli todellinen onni, että isommilla oli päivähoitopaikka.
Eniten on ärsyttänyt nämä naapurit ja satunnaiset äitikaverit, jotka ovat nenänvarttaan pitkin arvioineet ystävääni ja selän takana varmasti haukkuneet laiskaksi. Ystäväni kuntoutui nopeasti toimintakykyiseksi, joskaan ei terveeksi. Siitä saamme varmasti kiittää päivähoitoa. Kun vauvan eka vuosi oli takana, alkoi pahin olla ohi. Ei ystäväni silti kiirehtinyt ottamaan lapsia pois päivähoidosta. Mielenterveyden kanssa kun ei kannata leikkiä juupas/eipäs-leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim seurakunnan päiväkerho voi olla paljon enemmän lasta ja lapsuutta arvostava.
Olimme kahden lapsen kanssa seurakunnan tilaisuudessa, jota vetivät seurakunnan päiväkerhon koulutetut lastenohjaajat. Totesin olevani oikein tyytyväinen siihen, että äitiysloman aikaan kolmevuotias esikoiseni oli päiväkodissa eikä -kerhossa. Näiltä lastenohjaajilta loppui ammattitaito aivan kesken, kun piti kohdata lapsia, joilla erityisen tuen tarve.
Tätä tarvetta ei ollut vielä oman lapseni kohdalla äitiyslomani aikana todettu, mutta minulla oli sellainen tunne, että tämän lapsen kasvatuksessa tarvitaan nimenomaa lto:n osaamista. Ilmeisesti myös lto oli ajatellut samaa, koska neuvoi minua pitämään lapseni päiväkodissa. Olen aivan varma, että jos olisin yrittänyt kerätä Hyvä Äiti -pisteitä ottamalla esikoisen kotihoitoon, hänellä olisi nyt eskari-ikäisenä paljon huonommat kouluvalmiudet.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että lto, joka vastustaa subjektiivista päivähoito-oikeutta ei 1) arvosta omaa ammattitaitoaan, 2) ei luota vanhempien arvostelukykyyn ja 3) ei ymmärrä, miten monenlaisia lapsia ja monenlaisia tilanteita onkaan.
On paljon lapsia joille kotihoito+kerho on oikein hyvä ratkaisu, jos äiti on vauvan kanssa kotona, oma kuopukseni olisi sellainen lapsi, mutta on myös paljon lapsia, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat päiväkotia, jossa on ammattitaitoinen lto.
Puheet siitä, että päiväkodissa työntekijöillä ei olisi tarpeeksi aikaa lapsille, ovat kyllä huuhaata. Esikoiseni sai tarpeen tullen ihan riittävästi huomiota ennen erityisen tuen tarpeen toteamistakin ja kun se todettiin ja kuntouttava päivähoito alkoi, työntekijöiden aikaa ja huomiota on riittänyt ihan ruhtinaallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
merkitystä sillä on, onko lapsi hoidossa virikkeeksi vai vanhemman työn takia? Siis lapsen kannalta. Yhtä kaikki hoidossa. Ja oletteko oikeasti sitä mieltä, että äitien pitäisi olla kotona vuodesta toiseen? Olette sovinisteja! Naisten työnteko ja osallistuminen yhteiskuntaan on monilta osin vaurautemme ja yhteiskuntamme tasapainon salaisuus.
Sitä paitsi muualla maailmassa aloitetaan "koulu" 3-5 -vuotiaana, joten joka tapauksessa "vanhemmat" lapset on "virikehoidossa" ihan lakisääteisesti. Hyvä juttu sekin. Parempi koulu/meidän päiväkoti, jossa ohjattua toimintaa ja toisia lapsia kuin keskiverto av-mamma, joka on suoraan sanottuna jumalattoman yksinkertainen...
Sillä perusteella se kuuluu jokaiselle lapselle samanarvoisesti. Jos ajatellaan, että vanhemman oikeus on mennä töihin ja saada lapsensa päivähoitoon, lähdetään vanhemman eikä lapsen tarpeesta. Lto, joka ei tätä ymmärrä on ammattitaidoton.
Samoin kaikki työnsä ikävistä puolista kertovat aspat ja opet!
Mistä näitä oikein sikiää? Ymmärtäisivätpä pitää päänsä kiinni, ken työnsä on valinnut, se työtään rakastakoon, tral-lal-lei!!!
Se, mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava!
:D:D