Asunnon osto ja omistussuhde?

Joten omistussuhde ei vaikuta leimaverohyötyyn enää. Ihmettelen miksi pankki ei suostuisi 30/70 omistussuhteeseen?

ap

Jos mies siirtää lainansa eri pankkiin tai saa maksettua sen loppuun ennen kuin sinä ja sinun laina menee vastuille, pankki on käytännössä omistamassa 30% asunnosta, jossa miehesi voi rauhassa asua. Eli pankki omistaisi asunnosta 30% niin kauan kuin mies haluaa irtautua, ellei löydä ostajaa, joka haluaa omistaa 30% osuuden asunnosta. Toki sille 30% voi yrittää sopia vuokra, mutta 70% osuus on määräysvalta. Voi olla, että oikeus voi määrätä, mutta toisaalta voihan mies ehdottaa pankille, että pankki ottaa kolmanneksen asunnosta käyttöön.

Jakaa asian noin tarkkaan. Meidän perheessä minulla on jonkin verran paremmat tulot kuin vaimolla, mutta kyllä meillä kaikki menee suunnilleen tasan. Asuntolaina on yksi iso ja se on yhteinen. Miksi molemmilla pitää olla oma laina? Vai pelataanko tässä nyt niin varman päälle, että erotilanteessa ei tule mitään tappelua?



Aika hassua ajattelua meikäläisen mielestä avioparilta, mutta kukin tyylillään. Tuollainen asunnon omistuksen jaottelu on tietysti järkevää jos ei olla naimisissa.

Mutta laina lähtee kokonaisuudessa minun tililtäni. Mies sitten hoitaa autojen lainat, bensat, kaikki vakuutukset ja talon ylläpito kustannukset (mm.sähkö, vesi ym.) Ja ruoka maksetaan puoliksi.



Eli taitaa se loppujenlopuksi aika tasan mennä. :)

verottaja mätkäisee lahjaveron 20% osuudesta, jos omistus laitetaan 50/50 ja ap kuitenkin maksaa vain 30%. En tiedä onko käytännössä näin koskaan tehty, mutta mahdollista se lain mukaan on.

Älä usko noita neuvoja..



Eli pankille on ihan sama se omistussuhde, ja tietenkin se on teidän yhteinen asunto omistussuhteesta riippumatta. Vastikkeisiin ja muihin ei vaikuta laisinkaan.



Meillä on ollut kolme asuntoa eri omistussuhteilla. Siihen vaikuttaa se pääoma jonka toinen laittaa ja toinen esimerkiksi ei. Asunnon myyntiin omistussuhde ei vaikuta millään tavalla. Vaikkaomistaisit vain 2%, niin miehesi ei saa tehdä myyntipäätöstä itse. Kummankin osakkeenomistajan tulee suostua kauppaan.



Jos teillä on eri alkupääoma, niin pankki joka suosittelee muuta kuin 50/50 omistusta, sillä muuten verottaja voi katsoa sen lahjoitukseksi ja siitä voi tulla lahjaveroseuraamuksia.



Mutta sinulle tuo 30/70 on yhtä turvallinen.

Meillä on 20/80 ettei ensiasunnon ostajan verohyöty mennyt molemmilta. Vaikka omistankin 20 % niin ei mies minua asunnosta pois millään juridisella keinolla saa :D

Oikeastaan tilanne tulee ajankohtaiseksi vasta myyntitilanteessa jolloin enemmän omistava saa isomman prosentuaalisen osuuden kauppahinnasta. Muuten käytännön arjessa ei asialla ole väliä. Hoitovastike puoliksi, rahoitusvastike omistusprosenttien mukaan.

Kummallakin on oman osuutensa laina omissa nimissään ja on siten itse päättänyt oman lyhennysvauhtinsa.



Kulut maksamme tietysti puoliksi, koska asumisesta syntyvät kulut eivät ole sidoksissa omistukseen esim veden käyttö menee tarpeen mukaan ei omistussuhteen mukaan.



Ei ollu tongelmia pankin tai minkään muunkaan tahon kanssa.



Tuo omistussuhdeasia pitää muistaa kertoa välittäjälle, koska se pitää merkitä kauppakirjoihin.

Vaikka omistankin 20 % niin ei mies minua asunnosta pois millään juridisella keinolla saa :D

Ei sille yksityisellä henkilöllä ole käytännössä isoa merkitystä. Jos tuo 20% haluaa myydä, varsinkin ulkopuolisen on vaikea pakottaa 80% omistajaa kaupoille, vaikka hän ei asuisi siinä.

verottaja mätkäisee lahjaveron 20% osuudesta, jos omistus laitetaan 50/50 ja ap kuitenkin maksaa vain 30%. En tiedä onko käytännössä näin koskaan tehty, mutta mahdollista se lain mukaan on.

Meillekin sanottiin, että lahjaveroa voi tulla.

Joten laitettiin omistusosuudet järkevästi maksukyvyn mukaan (alkupääoma ja lainasta kummallekin osuudet niin, että voi maksaa ongelmitta) ja tuli 70 - 30 %.

Joskus vuosia sitten ihmettelin työkaveriani, kun hän tuli töihin heti vanhempainvapaan päätyttyä. Itku silmässä hän kertoi, että oli pakko tulla, että voi lyhentää asuntolainaansa. Mies oli kuulemma jo omansa maksanut ja patisteli häntäkin hoitamaan oman osuutensa. Pidin tuolloin ratkaisua hämmentävänä, mutta näköjään teitä on muitakin.

Oikeasti, en ymmärrä! Kertokaa joku ja auttakaa ymmärtämään. Siis silloin kun EI OLE avioehtoa.



Avioliiton kestäessähän ei oikeasti ole mitään merkitystä omistusosuuksilla, siis jos ollaan normaali ja rakastava pariskunta, joka elää elämäänsä yhdessä ja yhteistä perhettä ja taloutta yllä pitäen. Avioliitossahan kai on luonnollisesti yksi elintaso, eikä ole merkitystä sillä, kumpi puolisoista nimellisesti tienaa enemmän.



Avioliiton päättyessä eroon kaikki omaisuus laitetaan sitten tasan, ihan sama kuka oikeasti omistanut. Joten silloinkaan ei merkitystä.



Eli missä se juju on, jota en ymmärrä?



Meillä siis tietysti asunto ja laina on yhteiset. Lyhennykset menee TIETYSTI yhdeltä tililtä yhtenä könttänä. Minä tienaan enemmän kuin mieheni. Eikä voisi vähempää kiinnostaa, että rahoitan meidän elämää enemmän. Yhteen pottiin kaikki tulot ja yhdestä potista kaikki menot. Helppoa ja helppoa.

Joten omistussuhde ei vaikuta leimaverohyötyyn enää. Ihmettelen miksi pankki ei suostuisi 30/70 omistussuhteeseen?

ap

Pankille ei ole väliä, miten te itse sovitte omistusosuudet. Se prosenttimäärä tulee kauppakirjaan ja pankkia kiinnostaa sitten se, että saatteko maksettua lainanne pois ja otatteko muitakin asiakkuuksia kuten eläkesäästämistä, vakuutuksia jne. :)

kunhan ostamme isomman asunnon. Saamme ison verohyödyn varainsiirtoverohelpotuksen muodossa. Ilman avioehtoa saisin avioeron tullessa kuitenkin tasinkona puolet, joten ei pelota omistaa vähemmän. Siksi.

20/80 omistaja

Oikeasti, en ymmärrä! Kertokaa joku ja auttakaa ymmärtämään. Siis silloin kun EI OLE avioehtoa.

Avioliiton kestäessähän ei oikeasti ole mitään merkitystä omistusosuuksilla, siis jos ollaan normaali ja rakastava pariskunta, joka elää elämäänsä yhdessä ja yhteistä perhettä ja taloutta yllä pitäen. Avioliitossahan kai on luonnollisesti yksi elintaso, eikä ole merkitystä sillä, kumpi puolisoista nimellisesti tienaa enemmän.

Avioliiton päättyessä eroon kaikki omaisuus laitetaan sitten tasan, ihan sama kuka oikeasti omistanut. Joten silloinkaan ei merkitystä.

Eli missä se juju on, jota en ymmärrä?

Meillä siis tietysti asunto ja laina on yhteiset. Lyhennykset menee TIETYSTI yhdeltä tililtä yhtenä könttänä. Minä tienaan enemmän kuin mieheni. Eikä voisi vähempää kiinnostaa, että rahoitan meidän elämää enemmän. Yhteen pottiin kaikki tulot ja yhdestä potista kaikki menot. Helppoa ja helppoa.

Tuon verohyödyn ymmärrän! Mutta monet on kirjoittaneet, että kun mies pystyy maksaa enemmän, niin omistaa enemmän, tästä se verohyöty ei aukea.



t. se joka ihmetteli syytä moiseen

Mutta esim meillä on omistus 60-40, sillä asumme vanhempieni entisessä asunnossa ja olen saanut ennakkoperintöä asuntoamme varten. Laina on siis kuitenkin 50-50.

omistussuhde on 40/60. Nyt ei ole enää lainoja, mutta aluksi oli molemmilla omat lainansa. Minulla oli omani jo valmiiksi ja mies otti itselleen oman asuntoa varten. En halunnut yhteistä lainaa, koska olin saanut vuosia aiemmin niin hyvä diilin :) Pankilla ei paljoa ollut sanottavaa asiaan. Muutenhan olisimme toki vaihtaneet pankkia.



Vaikka kaikki onkin yhteistä periaatteessa, on asuntokaupoissa kyse niin isoista rahoista, että mielestäni panostukset on hyvä laittaa paperille. Lisäksi pääsin pienemmällä varainsiirtoverolla, koska minä en ollut ensiasunnon ostaja kuten mieheni.

Oikeasti, en ymmärrä! Kertokaa joku ja auttakaa ymmärtämään. Siis silloin kun EI OLE avioehtoa. Avioliiton kestäessähän ei oikeasti ole mitään merkitystä omistusosuuksilla, siis jos ollaan normaali ja rakastava pariskunta, joka elää elämäänsä yhdessä ja yhteistä perhettä ja taloutta yllä pitäen. Avioliitossahan kai on luonnollisesti yksi elintaso, eikä ole merkitystä sillä, kumpi puolisoista nimellisesti tienaa enemmän. Avioliiton päättyessä eroon kaikki omaisuus laitetaan sitten tasan, ihan sama kuka oikeasti omistanut. Joten silloinkaan ei merkitystä. Eli missä se juju on, jota en ymmärrä? Meillä siis tietysti asunto ja laina on yhteiset. Lyhennykset menee TIETYSTI yhdeltä tililtä yhtenä könttänä. Minä tienaan enemmän kuin mieheni. Eikä voisi vähempää kiinnostaa, että rahoitan meidän elämää enemmän. Yhteen pottiin kaikki tulot ja yhdestä potista kaikki menot. Helppoa ja helppoa.

Ystävä pieni,

Kyse ei ole haluamisesta tai siitä että haluaisi isomman osuuden tai vastaavaa. Tilanne on monesti se että kaikki raha asuntoon ei TULE LAINASTA. Jos miehellä on tili jolla on HÄNEN rahaansa 100.000€ ja naisella tili jolla on 20€, siten he ostavat asunnon joka maksaa 150000€. Mies laittaa sen 100.000€ ja nainen ei mitään. Sitten otetaan yhteinen laina 50.000€. Jos asunnon omistussuhde olisi 50/50, niin VEROTTAJAN (ei rakkauden ja yhteeenkuuluvuuden) silmissä mies on LAHJOITTANUT naiselle rahaa. Ymmärrätkö? Siksi omistussuhde on eri, ja kuten täällä on jo kirjoitettu se ei käytönnössä vaikuta mihinkään ja avioeron sattuessa omistus tasataan tavalla tai toisella.

Pliis, vastaa nyt että asia selvisi.

Olemme harkitsemassa asunnon ostoa. Asumme siis tällä hetkellä miehen vanhempien omistamassa asunnossa, mutta maksamme kaikki asunnon kulut.



Tulemme siis jossain vaiheessa ostamaan ko. asunnon, mutta miehelläni on paljon enemmän säästöjä kuin minulla, joten mitä todennäköisimminkin tulemme laittamaan asunnon omistuksen suhteessa 40-60 mieheni hyväksi. Näin ei tarvitse ottaa niin suurta lainaa, mutta mieheni taas ei tarvitse lahjoittaa rahaa minulle.



Ja minusta tämä on aivan ok. Olemme vielä avoliitossa, mutta vaikka menisimmekin naimisiin, niin tietyissä asioissa molemmilla tulee pysymään yhteiset rahat.



Jo nyt laitamme taloutilille yhtä paljon rahaa (samat tulot), josta maksamme pois yhteisiä juttuja ja lopuilla kumpikin saa tehdä mitä itseään huvittaa.

Sit jos omistatte 30/70 ja tulee vaikka putkiremppa, sun ei kuulu maksaa 50% vaan 30%



Täällä oli joku ketju aiemmin jossa oli joku tontapanen , ihan rahanarvoinen juttu

Mulla on se käsitys että yleensä kun ostetaan yhdessä asunto, omistussuhde on 50/50. Mun avomiehellä on mahdollisuus osallistua asunnon kustannuksiin paljon enemmän kuin mulla ja hän ehdotti että ostettaisiin asunto 30/70. Eli minä maksaisin 30% asunnon hinnasta. Onko se ihan normaalia? Onko siitä jotain haittaa mulle tai miehelle?

Eli jos asunto maksaa 100 000€ ja sinä laitat siihen rahaa 10 000 ja miehesi 50 000€ ja lopun otatte lainaa niin silloin omistussuhteet on juuri tuon sinä 10% plus puolet lainasta eli 20% yhteensä 30% ja miehesi 50% ja puolet lainasta eli 20% yhteensä siis 70%. Vai meinasitko että miehesi hyvää hyvyttään lahjoitaa sinulle useita tonneja?