Mitkä asiat mielestäsi "kuuluu" kolmekymppisen naisen elämään?

mutta hienoa että olet saavuttanut tavoitteesi :-)

Ei siihen "kuulu" yhtään mitään, kunhan nyt ois suunnilleen tyytyväinen elämäänsä.

Mulla taisi kolmikymppisenä olla noista vaihtoehdoista vakiduuni ja varaa matkustaa. Tällä hetkellä lisäksi "vakaa avioliitto", ollaan oltu nyt melkein 2 viikkoa naimisissa ;-) ja autoja kummallakin yksi...

mulla ei oo tollasia listoja tehtynä, onneksi, toivottavasti en ikinä vajoa henkisesti niin alas että mun pitäisi omaa elämääni alkaa arvostelemaan

ja olen tyytyväinen, ettei minulla ole lapsia, avioliittoa, velallista omistusasuntoa eikä vakituista työpaikkaa. Oman talon ja auton voisin ottaa, tosin jälkimmäisellä en tekisi mitään. Nyt asun ulkomailla.

Mä oon varmaan sun mielestä sitten ihan totaalinen luuseri: Ei miestä, ei lapsia, opiskelu kesken (ja tasokin vain AMK), en omista autoa ja asun vuokralla. Käyn töissä ja omistan koiran, saisko jommasta kummasta jotain plussaa? :)



Omat tavoitteeni eivät ole noin kokreettisia. Toivoin, että kolmekymppisenä olisin saanut rakastaa ja tulla rakastetuksi. Olisin saanut tavata paljon erilaisia ihmisiä ja oppinut heiltä erilaisia näkemyksiä elämään. Olisin päässyt eroon turhasta mustavalkoisesta ajatusmaailmasta ja ihmisten arvottamisesta ulkoisten asioiden perusteella.

Näissä katson onnistuneeni erittäin hyvin, joten en koe itseäni mitenkään häviäjäksi tai huonommaksi ihmiseksi. Pikemminkin ajattelen, että karttuneen elämänkokemukseni myötä saatan olla jopa "fiksumpi" kuin muut ikäiseni, jotka saattavat ulkoisesti olla "pidemmällä".

omillaan toimeen tuleminen riittää.

itsetunto ollakseen välittämättä mistään "kuulumisista". Kolmekymppinen saa saavuttaa just sitä mitä huvittaa tai olla saavuttamatta, ihan niinkuin itse haluaa.



Onneksi ei tarvitse hakea onnistumisen tunnetta materiasta.

listaltasi puuttuu koira ja kai se autonkin on farmarivolvo?

Eli millaisia asioita tähän ikään mennessä olisi kuulunut ns. saavuttaa?

Tässä itselleni asetetut tavoitteet, jotka olen myös saavuttanut:

- kaksi lasta

- vakaa avioliitto

- omistusasunto (ei tosin velaton)

- korkeakoulututkinto

- vakituinen työpaikka

- kaksi autoa

- varaa matkustaa kerran vuodessa koko perhe

Vähempään en tyytyisi, tai ainakin kokisin olevani epäonnistunut.

Kolmikymppiseksi mennessä naisen kuuluu mielestäni olla sen verran maailmaa nähnyt, ettei arvota itseään (eikä muita) materian perusteella. Itse olen 29, mulla on maisterin tutkinto (ei töitä), hyvä avioliitto ja vuokra-asunto unelmieni kaupungissa (ei Suomessa). Olen asunut useassa maassa, myös kehitysmaassa. Olen tehnyt töitä sotarikosten uhrien auttamiseksi, olen nähnyt niitä alle dollarilla päivässä eläviä, tavannut ihmisiä erilaisista kulttuureista ja kokenut monenlaisia asioita.

Jonkun ap:n kaltaisen mielestä olen varmasti ihan hirveä epäonnistuja ja luuseri, mutta itse olen oikein tyytyväinen elämääni. En vaihtaisi elämääni kahteen autoon, lähiöön ja lapsiperhearkeen.

En ollenkaan ajattele, että ihmisen täytyy olla tiettyyn ikävuosiin mennässä olla saavattanut "tätä ja tuota". Olenko ärsyttävä hippi?

Just go with flow people!

30-vuotiasta vai 30-39-vuotiasta?

Mulla on osin täyttynyt nuo samat tavoitteet. Esim varaa olis matkustaa joka vuosi, mutta käytännön syistä ei pystytä siihen.

Niin ja naimisissa ei olla, avioliitto ei ole ollut mun tavoite, vakaa parisuhde kylläkin.

Kannattaa muistaa, että elämässä kaikki ei välttämättä säily. Saavutetut asiat voi menettää yhdessä päivässä, esim joku onnettomuus jolle et voi mitään.

Minä asetin itselleni vähän toisenlaiset tavoitteet kuin ap.



Tavoitteeni olivat tällaiset:

- en tee lapsia alle kolmekymppisenä

- matkustelen mahdollisimman paljon

- hankin ulkomaankokemusta opiskelun/työn merkeissä

- en tee isoja päätöksiä muiden mielipiteiden perusteella

- en hanki koskaan autoa

- elän itsenäistä elämää ja suostun vain tasa-arvoiseen suhteeseen



Miehelläni on auto, mutta muuten olen saavuttanut tavoitteeni. Elämääni olen oikein tyytyväinen :)

mitä olet ajatellut saavuttaa siihen mennessä kun olet 40v tai 50v?



Kyselee kohta 50v, joka ei ole "saavuttanut" noista sinun kriteereistäsi kuin ne kaksi lasta ja toivoo että on kasvattanut ne lapsetkin niin etteivät toivo saavuttavansa tuollaisia asioita.

Minä asetin itselleni vähän toisenlaiset tavoitteet kuin ap.

Tavoitteeni olivat tällaiset:

- en tee lapsia alle kolmekymppisenä

- matkustelen mahdollisimman paljon

- hankin ulkomaankokemusta opiskelun/työn merkeissä

- en tee isoja päätöksiä muiden mielipiteiden perusteella

- en hanki koskaan autoa

- elän itsenäistä elämää ja suostun vain tasa-arvoiseen suhteeseen

Minulla oli samanlainen lista+se korkeakoulututkinto, ja nuo kaikki olen jo saavuttanut. Nyt tavoite on elää tätä päivää, eikä jatkuvasti suorittaa "koska niin vaan kuuluu tehdä".

Itsestäni ap:n elämä kuulostaa ahdistavalta, mutta kukin tyylillään.

Akateeminen loppututkinto,vakituinen työpaikka, 1 lapsi, aviomies, asutaan vuokralla.

Parisuhde. Ehkä lapsia. Työpaikka. Siinäpä minimi.



Myös minulla on kaikki luettelemasi.

yhtäkään tavoitetta. En muutenkaan ole koskaan elänyt ns. tulevaisuudessa vaan ihan tässä hetkessä.



Toki aina katson, että ruokaan ym. tarpeelliseen riittää rahaa, mutta en ajattele, että viimestään 30v mulla pitää olla sitä ja tätä saavutettuna.

koira ja Thaimaan-matkoja + trendikkäät harrastukset. Uima-allas pihassa ja purjevene + kesämökki saaristossa.

Ja vähintään 3000 euron kuukausipalkka.





Noiden ap:n mainitsemien lisäksi.

Niin ja sitten tietysti rikas mies, että voi downshiftata jossain vaiheessa hoitovapaalle ja alkaa pitää ruokablogia ja järjestää vaatekutsuja.

Minulla on samat tavoitteet kuin ap:llä ja ne olen saavuttanut.



Joku kyseli, että mitä sitten viisikymppisenä tulee olla tavoitettuna?



Minulla:



- onnelliset, tasapainoiset aikuiset lapset

- lisäkoulutusta

- velaton talo

- kesämökki

- edelleen se hyvä avioliitto