En ymmärrä näitä synnytyspelkoisia. Miksi
pitää hommata itsensä paksuksi jos ei uskalla synnyttää? Sehän on niin luonnollinen tapahtuma ja naiset on kautta aikojen synnyttäneet vauvoja. Sattuuhan se saatanasti mutta niinhän sen pitääkin. Mikä siinä pelottaa?
Kommentit (33)
pitää hommata itsensä paksuksi jos ei uskalla synnyttää? Sehän on niin luonnollinen tapahtuma ja naiset on kautta aikojen synnyttäneet vauvoja. Sattuuhan se saatanasti mutta niinhän sen pitääkin. Mikä siinä pelottaa?
kautta aikojen naiset ovat pelänneet synnyttää ja ennen muinoin pelko ajoi naisia ihan ääritekoihin asti. Ei naiset ole yhtään heikompia tämän suhteen kuin ennenkään.
Ennen vanhaan myös synnytys on ollut vaarallista (täysin vaaratonta ei nykyäänkään)eli pelko on luonnollista ja primitiivistä sellaista tapahtumaa kohtaan, joka voi aiheuttaa kipua ja jopa kuoleman.. Eli luonnollisempaa on pelätä, kuin olla pelkäämättä.
Itselläni ensimmäinen synnytys aiheutti pelon komplikaatioiden(todella runsas verenvuoto ja vauvan tilan heikkeneminen) takia, toinen oli niin nopea ja raju, että pelko kipua kohtaan jäi. Kaksi viimeisintä olenkin synnyttänyt hyvin pelokkaana, mutta onneksi menivät hyvin. Ymmärrän siis pelkäämistä täysin, jo ihan noin kokemuspohjaltakin.
jos esikoinen on syntynyt (alatie)synnytyksellä ja lähes kuollut siihen, äidin ollessa vuodepotilas monta päivää (alatie)synnytyksen jälkeen? Lapsella vammoja tuosta ylistetystä alatiesynnytyksestä vielä tänäkin päivänä.
Vai olisiko minun pitänyt jättää "hankkiutumatta paksuksi" ja perheen jäädä yksilapsiseksi?
Vai koskeeko ap;n tuomio vain ensisynnyttäjiä?
Viimeisenä huomautuksena ap, oksetat minua.
synnytykset voivat olla todella erilaisia, ja joistakin kokemuksista voi jäädä pelkoa. Silti voi uskaltaa synnyttää uudelleenkin. Esim. synnytyspelkopkl:lta voi saada apua synnytyspelon käsittelemiseen.
mutta kipua en pelännyt vähääkään - ja eipä siltä sektiossakaan välty.
Pelkäsin kokooni suurten lasten mahdollista vammautumista synnytyksen yhteydessä (suhteellisen, ei absoluuttisen ahtaassa lantiossani). Ja terveet kympin lapsukaiset sitten sainkin. Suosittelen muillekin, muuten...
(Ja sektion kyllä saa, kun vain asiallisesti pyytää. Eikä minua edes pakotettu mihinkään pelkopoleille.)
Viimeisenä huomautuksena ap, oksetat minua.
ihan oksetan. Ei se mitään. Kyllä olisit voinut jäädä yksilapsiseksi. -ap
tulit paikalle, kerrohan, mikset suhtaudu yhtä tuomitsevasti sairaalassa synnyttämiseen, synnytykseen puuttumiseen lääketieteellisesti tai raskauden seurantaan? Onhan äiti- ja lapsikuolleisuuskin luonnollista.
Oletko nyt tyytyväinen, ap, vai olenko mukavuudenhaluinen vajakki, joka katuu ratkaisuaan viimeistään vanhainkodissa?
niin hirveästi haittaa ole kenellekään, jos joku saa pelkosektion (kallistahan se on yhteiskunnalle mutta aika vähänhän niitä tehdään).
Että ei se satu saatanasti. Miksi pitäisi?
oppinut ettet sinä ole sama kuin koko maailma?
Ovatko myös raskautesi olleet samanlaiset kuin koko maailman naisilla koosta, iästä ja kaikesta perimästä riippumatta?
Pelkää paljon hassumpiakin asioita, kuten korkeita paikkoja tai ötököitä.... Synnytykseen voi oikeasti kuolla tai ainakin revetä pahasti. Et hallitse omaa kehoasi, vaan tilanne menee miten menee eteenpäin. Olet kätilön tai lääkärien armoilla. Verta, akkaa ja limaa jokapuolella....
Brutaali on hyvä sana synnytykselle, vaikka omani ihan hyvin meni ja luomuna synnytin..järisyttävä kokemus, sekä hyvä että huono yhtäaikaa.
näistä asioista kun onneksi päättää sinua paljon älykkäämmät ihmiset. :)
25
Jos on sattunut enemmän kuin saatanasti aikaisemmin. Mutta siis tarkoitatko niitä jotka eivät oikeasti uskalla synnyttää vaan haluavat sektion? Sekin on ihan luonnollista jos edellinen synnytys on ollut aivan karmea.
joten he TIETÄVÄT mitä odottaa...
Itselläni oli erittäin vaikea ensimmäinen synnytys. Kesti 2 päivää ja ponnistuskin liki 2h. Ihan oli hilkulla, ettei mennyt hätäsektioksi. Repesin pahasti, sain verensiirron. You name it. Sydänkin oirehti.
Olin oikeasti tokalla kerralla huolissani, miten käy. Kestääkö kroppa. Siksi pyysin päästä synnytyspelkopolille keskustelemaan lääkärin kanssa eri vaihtoehdoista.
Ap, olet aika naiivi, jos kuvittelet, että koska sinulla oli helppo synnytys ja ilmeisesti myös hyvä perusterveys, muilla on automaattisesti sama juttu. Eikä siten ole "oikeaa" syytä olla peloissaan (ja nyt en sano, ettäkö ensisynnyttäjien pelot olisivat vääriä, minusta pelko on aina asia, johon kannattaa etsiä apua).
Ja katsos: halu saada oma rakas lapsi voi silti olla SUUREMPI kuin se pelko. Mikä ei tarkoita, etteikö pelkoa saisi tunnustaa ja etsiä siihen apua.