En ymmärrä näitä synnytyspelkoisia. Miksi

mitä moni pelkää.

ollaan vieraannuttu liikaa luonnosta ja älytön mukavuudenhalu ajaa ihmisiä turhiin leikkauksiin.

pitää hommata itsensä paksuksi jos ei uskalla synnyttää? Sehän on niin luonnollinen tapahtuma ja naiset on kautta aikojen synnyttäneet vauvoja. Sattuuhan se saatanasti mutta niinhän sen pitääkin. Mikä siinä pelottaa?

ja vauvat ovat myös kautta aikojen kuolleet synnytyksiin, joten sekin on ihan luonnollinen asia. Miksipä siis hakeutua sairaalaolosuhteisiin synnyttämään, en ymmärrä!

Tuskin sitä pelkoa ainakaan helpottaa se että kaikki pelottelee sillä kuinka kamalaa se on (mm. täällä). Loppujen lopuksi se ei niin kamalaa ollutkaan. Ja ei varmaan yhtään lohduta sanonta, että kaikki unohtuu kun vauvan saa syliin.



Ja tosiaan moni pelkää kuolemaakin ja se on ihan yhtä luonnollista.

ymmärtää.

tiennyt etukäteen, millainen mun synnytys on, olisin pelännyt!

kun naiset osaisivat ottaa asian normaalina ruumiintoimintona niin kipukin olisi huomattavasti lievempää.

että puolet naisista kuolee synnytykseen ja sen jälkeisiin komplikaatioihin. Johonkin synnytykseensä elämänsä aikana. Nykylääketiede ja turha pelko on saanut aikaan sen, että kuolemat synnytyksissä ovat länsimaissa laskeneet todella pieniin määriin.



Ei aina jaksa ymmärtää näitä luonnollisuuden ihailijoita.

Eikä se muuten edes satu saatanasti kun naiset osaisivat ottaa asian normaalina ruumiintoimintona niin kipukin olisi huomattavasti lievempää.

Mä en kokenut avautumisvaihetta ollenkaan pahaksi, vaikka kipuja olikin. Ponnistusvaihe sen sijaan oli paha, kun vauva oli väärässä tarjonnassa. Silloin nimittäin ponnistaminen sattuu. Pahinta oli kuitenkin imukuppi, jonka kanssa tapeltiin 40 min. Se sattui todella paljon.

#6

Mun sisko vammautui pysyvästi synnytyksessä ja toinen kuoli. Kun oma laps osoittautui myös 5 kiloiseksi jätiksi ja oma koko on siellä kääpiömitoissa, niin rohkeus luomusynnytykseen loppui kuin seinään.



Ja arvaappa mitä? Vauvan tarkistanut lastenlääkäri kehui sektiopäätöstä LAPSEN kannalta parhaaksi ja turvallisimmaksi ratkaisuksi siinä tilanteessa. Että eipä ne ratkaisut aina ole vain äidistä johtuvia.



Mutta provohan tämä olikin...

Jotkut hämähäkkejä, jotkut pimeää, jotkut sotaa, jotkut synnytystä. Ei minun mielestänikään hämähäkkien pelkäämisessä ole mitään järkeä, mutta silti pelkäsin synnytystä. Enkä muuten sitä kipua vaan ihan jotain muuta.

Kai ymmärrät, miten typerä olet, kun päästelet suustasi tällaisia sammakoita?

pitää hommata itsensä paksuksi jos ei uskalla synnyttää? Sehän on niin luonnollinen tapahtuma ja naiset on kautta aikojen synnyttäneet vauvoja. Sattuuhan se saatanasti mutta niinhän sen pitääkin. Mikä siinä pelottaa?

Että ihmisillä on ihan erilaiset kipukynnykset. Se mikä sinulle on normaalia kipua voi toiselle olla kovaa kipua.

kun naiset osaisivat ottaa asian normaalina ruumiintoimintona niin kipukin olisi huomattavasti lievempää.

Että ihmisillä on ihan erilaiset kipukynnykset. Se mikä sinulle on normaalia kipua voi toiselle olla kovaa kipua.

kun naiset osaisivat ottaa asian normaalina ruumiintoimintona niin kipukin olisi huomattavasti lievempää.

oli sen tyylistä kipua jota en sietänyt lievänäkään, ekoista suppareista lähtien. Ei ollut mitään menkkakipuamaista, vaan ihan uudenlaista ja kamalaa. Olisin kestänyt paljon paremmin vaikka sitä jos mua ois viillelty puukolla.

että synnyttäminen ei ole ihmisten hommaa, enkä tajunnut miksi naiset antaa miesten saattaa itsensä siihen tilaan... kunnes sitten 35-vuotiaana päätin viimein tehdä esikoisen. En tarvinnut sentään mitään pelkopoleja, ja lähtökohtaisesti olin sitä mieltä, että alatiesynnytys ihan ehdottomasti.



Ja synnytytettyäni minäkin ihmettelin, että mitä pelkäämistä siinä oikein oli... eikä se edes sattunut kummemmin. Niinpä sitten tein perään (tai siis 1v9kk ikäerolla) seuraavan, enkä halunnut edes kivunlievitystä, kun en sitä kaivannut...



Että ei se satu saatanasti. Miksi pitäisi?

ihan tiedoksi vaan kaikille. Itse olen neljä kertaa synnyttänyt, kerran lähes kivuttomasti, koska lapsivesi lähti vasta synnytyksen lopussa, kaksi kertaa kohtuullisen siedettävin kivuin, ja kerran, kun lapsi jäi jumiin synnytyskanavaan, katosi lähes taju hirvittävän pari tuntia kestävän kivun takia. Sellaisessa tilanteessa ilman sairaalan apua olisi kuollut.



Miten joku ihminen voi väittää, että tilanne, mikä voi oikeasti olla hengenvaarallinen, ja missä ihminen voi revetä pitkältä matkalta tosi pahasti, ei satu?

Mun sisko vammautui pysyvästi synnytyksessä ja toinen kuoli. Kun oma laps osoittautui myös 5 kiloiseksi jätiksi ja oma koko on siellä kääpiömitoissa, niin rohkeus luomusynnytykseen loppui kuin seinään.

Ja arvaappa mitä? Vauvan tarkistanut lastenlääkäri kehui sektiopäätöstä LAPSEN kannalta parhaaksi ja turvallisimmaksi ratkaisuksi siinä tilanteessa. Että eipä ne ratkaisut aina ole vain äidistä johtuvia.

Mutta provohan tämä olikin...

Kuoliko sinun toinen siskosi synnytykseen, vai tarkoititko, että siskosi lapsi kuoli synnytykseen?

Ja arvaappa mitä? Vauvan tarkistanut lastenlääkäri kehui sektiopäätöstä LAPSEN kannalta parhaaksi ja turvallisimmaksi ratkaisuksi siinä tilanteessa. Että eipä ne ratkaisut aina ole vain äidistä johtuvia.

Mutta provohan tämä olikin...

Mutta ei sitä sektiota varmaan pelon takia tehty. Myös minulle on se tehty kerran mutta ei todellakaan siksi että olisin pelännyt synnytystä. -ap

ja sektio tehtiin suunnitellusti vauvan ison koon mutta MYÖS sen takia että olin käynyt etukäteen pelkopolilla juttelemassa näistä äitini synnytyksistä, oma kohtalo niiden varjossa kun vähän jännitti, meillä on kuitenkin samankaltaiset kropat.



En tuomitse muita pelkojensa takia, eikä sinunkaan ap pitäisi. Pelkoihin voi olla myös aihetta, kaikki eivät ole kuten sinä.

Ei ymmärretä oiken mitään, ihan tavallisiakaan asioita.

pitää hommata itsensä paksuksi jos ei uskalla synnyttää? Sehän on niin luonnollinen tapahtuma ja naiset on kautta aikojen synnyttäneet vauvoja. Sattuuhan se saatanasti mutta niinhän sen pitääkin. Mikä siinä pelottaa?

a) ensikertaa synnyttävät pelkäävät yleensä siksi, koska eivät tiedä mitä tuleman pitää = vieras ja tuntematon asia pelottaa.

b) useampaa kertaa synnyttävät pelkäävät kenties aiempien kokemusten perusteella kipua, kuolemaa, vammautumista tms.

c) pelko ei ole rationaalinen tunnetila, jota voisi noin vain hallita

Että ihmisillä on ihan erilaiset kipukynnykset. Se mikä sinulle on normaalia kipua voi toiselle olla kovaa kipua.

kun naiset osaisivat ottaa asian normaalina ruumiintoimintona niin kipukin olisi huomattavasti lievempää.

oli sen tyylistä kipua jota en sietänyt lievänäkään, ekoista suppareista lähtien. Ei ollut mitään menkkakipuamaista, vaan ihan uudenlaista ja kamalaa. Olisin kestänyt paljon paremmin vaikka sitä jos mua ois viillelty puukolla.

synnytyskipu ensimmäisessä synnytyksessä tuntui siltä kuin olisi viillelty puukolla. Vauva painoi sopivasti hermoon aiheuttaen 'puukolla viiltelyn'.

Toisessa se tuntui kuin hirveän kovila menkkakivuilta. Sitä menkkamaista kipua pystyi sietämään kohtuullisen helposti, toisin kuin 'puukolla viiltelyä'.