Lue keskustelun säännöt.
synnytin eilen vauvan joka ei ole mieheni lapsi
30.11.2011 |
synnytin eilen perheeseemme toisen lapsen. Tänään minulle varmistui että lapsi ei ole aviomieheni.
Meillä on avioliittomme aikana ollut hyvin vaikea. Suurimmat ongelmat ovat mieheni työttömyys ja alkon käyttö. Viime keväällä olin jo lähes päättänyt erota, niinpä baari-iltana päädyin sänkyyn toisen miehen kanssa kun seksielämäkin oli tosi onnetonta. Jonkun ajan kuluttua huomasin olevani raskaana. Raskauden alkamis ajankohta oli epäselvä. Kerroin miehelleni raskaudesta. Hän olikin yllätyksekseni onnellinen. Tiesin että on riski että lapsi olisi sen toisen, mutta halusin vielä uskoa avioliittooni. Raskauden aikana parisuhde parantui. Tiesin että on tuo pieni riski. Eilen vauva syntyi ja tajusin heti ettei se ole mieheni. Nyt on kamala olo. En tykkää vauvastani. Mieheni kohtaaminen pelottaa. Mitä teen?
Kommentit (204)
Enpä ole koskaan nähnyt alko-ongelmaista arabia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, että kirjoitit. Kerro yhä kuulumisia, jos jaksat!
Ja kaikkea hyvää, selviät kyllä!
ap! Selviätte kyllä. Hae masennukseen apua, niin aurinko alkaa paistaa. Ja mäkikuismakin auttaa, saa apteekista ja luontaistuotekaupoista. Tarkista, ettei haittaa imetystä ja muuta lääkitystä(?).
Onhan sun äitisi vielä apuna? Hoidathan myös itseäsi, olet sen arvoinen!
miksi haluat väen vängällä rpiä biologisen isän lapsen elämään? Jos hän ei ole siitä itse kiinnostunut? Eikö oma miehesi suostunut kasvattamaan lasta omanaan?
Mietin vain kun minä olen ollut pieni tyttö kun äiti meni isäni kanssa yhteen. Olin joku alta 1v. Ja isäni (joka ei siis oiekasti ollut isäni) kasvatti minut pienestä tytöstä asti, aloin kutsumaan häntä isäkseni ja hän adoptoi minut myöhemmin. Eikä minulla muuta isää ole koskaan ollutkaan. Rakastan isääni kovasti ja hän minua. Vaikka äidillä ja isällä on yhetisiäkin biologisia lapsia, niin en ole jäänyt heille mitenkään kakkoseksi.
Minä olisin kertonut kyllä miehelle, mutta olisin pyytänyt tätä ottamaan lapsen omakseen. Nyt tilanne on paljon hankalampi kun kaikki jo tietää ja soppaan ollaan sekoittamassa biologinen isäkin väen vängällä!
tarina kiinnostaa yhä, ap! Voimia sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on muuttanut pois.
Asun lasteni kanssa nyt.
Aika on mennyt nopeasti.
Vauva on jo 4 kk. Ja hyvin kehittynyt ja naureskeleva.
Yksin on ollut raskasta kun ei ole toisia käsiä auttamassa. Käyn psykiatrisella sh:lla säännöllisesti. Viime viikko oli raskas. Tämä viikko mennyt paremmin. Ikävä miestäni. Mutta en hänen lähtöäkään voinut estää. Tulevaisuus masentaa. Tunnen olevani osittain masentunut. Lapset ovat kivoja mutta väsymyksessäni olen koko ajan kiukkuinen... ym.
Kärsin huonosta omasta tunnosta ja syyllisyydestä. Biologinen isä ei ole missään tekemissä edelleenkään. Käräjiltä odotan vastausta.
----niinpä baari-iltana päädyin sänkyyn toisen miehen----En tykkää vauvastani----
Noinko hepposesti sitä laitetaan ihmiselämä alulle? Ja kehtaat ladella vielä tuon viimeisen lauseen! H-ä-p-e-ä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviät hienosti. Onko miehesi jo antanut anteeksi? Onkohän tehnyt joitain päätöksiä? Toivon niin kovasti että onnistutte ja miehesi hyväksyy lapsesi.
Kerro ihmeessä kuulumisiasi. Voimia ja haleja! :))
En nimittäin halunnut lukea vastauksia täältä mutta sitten lukasin tuon miten lapsi onkin äidillään ja naureskeleva!
Eikö se ole niin, että virheistään pitää kantaa vastuu? Siinä mielessä on hienoa, että kannat sitä vastuuta vaikka sitten yhteiskunnan avulla. Kaikki lapset ovat arvokkaita ja heille pitää antaa rakastavan ihmisen huolenpitoa ja piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotakin taisin jopa kirjoittaa tähän alkuun. Jokatapauksessa todella raskas tarina ja sai kyllä vedet silmiini vaikka en teitä tunnekaan.
Miten teillä miehen kanssa menee? Käykö paljon teillä ja käyttekö te siellä? Onko ollut mitään puhetta siitä onko ero lopullinen? Miten omalta osaltasi, haluaisitko vielä palata miehen kanssa yhteen jos se olisi mahdollista?
Anteeksianto on suurinta rakkautta. Kokemusta on vaikka itse olenkin ollut se anteeksi antava osapuoli, eikä meillä tosin ollut "virheistämme näin pysyvää muistutusta", mutta väliäkö sillä, ei ne muutenkaan unohdu.
Meillä tuli tilanne jossa ajauduttiin niin turhauttavaan tilanteeseen suhteessa että siinä teki kyllä jollakin kierolla tapaa hyvää repiä koko suhde ensin palasiksi ja kasata se pikkuhiljaa uusiksi. Voi olla että tuota oli alettu alunperin rakentaa väärin ja vasta virheista opimme kuinka paljon toisiamme rakastimmekaan. Meillä myös kriisi (ero ja eron syy) oli koko suvun tiedossa, mutta eipä niistä ole puhuttu sen jälkeen.
Jokatapauksessa toivotan teille kaikkea hyvää. Kyllä aika laittaa asiat järjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime keväänä petit ja nyt synnytit? Ensimmäinen raskaus joka kesti vuoden..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 19:58"]
Viime keväänä petit ja nyt synnytit? Ensimmäinen raskaus joka kesti vuoden..
[/quote]
Häh, katsoitko ollenkaan päivämääriä? Ketju on aloitettu vuonna 2011.
Hei kaikki tarinani lukeneet ja uudet lukijat: Haluan kertoa että lapseni täyttää ensi viikolla yksi vuotta ja voi mainiosti.
Vuosi on ollut pitkä ja raskas mutta eteenpäin on päästy. Uusiin parisuhteisiin en ole kyennyt ja vasta oikeastaan kk sitten katkaissut lopullisen yhteyden exääni joka käytti minua rahallisesti hyväksi. Olemme puheväleissä yhteisestä lapsesta mutta en enää havittele meidän yhteistä tulevaisuutta.
Tämä lapsen biologisen isän oikeuskäsittely on kesken vieläkin... eikä kiinnosta koko homma. Ihan sama. Me jatketaan meidän elämää niistä lähtökohdista miten se on alkanut, koitetaan oppia virheistämme ja rakastaa toisiamme.
Minun suvussani on käynyt niin, että teini-ikäinen oikeasti uskoi ettei isänsä ole isänsä ja kun äitiä oli syytelty ahkerasti pettämisestä myös suvun toimesta ja alettiin asioita oikeasti tutkia, kävi ilmi että isän veriryhmä oli merkattu väärin.
Todellisuudessa hän oli oikeilla vanhemmilla.
Mistä näitä tyhmiä ihmisiä oikein tulee?
En lukenut koko ketjua, mutta olen iloinen että totuus on kaikin puolin tullut ilmi. Minusta on väärin maksattaa toisen lapsia toisella viattomalla miehellä.
Mieheni on muuttanut pois.
Asun lasteni kanssa nyt.
Aika on mennyt nopeasti.
Vauva on jo 4 kk. Ja hyvin kehittynyt ja naureskeleva.
Yksin on ollut raskasta kun ei ole toisia käsiä auttamassa. Käyn psykiatrisella sh:lla säännöllisesti. Viime viikko oli raskas. Tämä viikko mennyt paremmin. Ikävä miestäni. Mutta en hänen lähtöäkään voinut estää. Tulevaisuus masentaa. Tunnen olevani osittain masentunut. Lapset ovat kivoja mutta väsymyksessäni olen koko ajan kiukkuinen... ym.
Kärsin huonosta omasta tunnosta ja syyllisyydestä. Biologinen isä ei ole missään tekemissä edelleenkään. Käräjiltä odotan vastausta.