Kurjia kokemuksia päiväkodeista?

Ollessani 6-vuotiaana päiväkodissa hoidossa minulle ei annettu kahvia, vaikka sitä halusinkin.

M 45

Tämä aloitus vuodelta 2011 on selvästi Kivikissaäidin tekemä. Selittääkö asperger diagnoosi siis osittain KKÄ:n täydellistä empatiakyvyn puutetta?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niin monta epäkohtaa päiväkodista, että mua ihan puistattaa! Eka lukuvuodi kohta ohitse ja voin todeta, että ei enää en halua ikinä mennä päivänäkotiin töihin jos ei ole pakko! Todella huonot kokemukset koko vuodesta. Aikoinaan ajattelin, että tämä olisi unelma ammattini. Edelleen tykkään lasten kanssa olemisesta ja rakastan sitä, mutta ei näin! Minua ärsyttää nyt suoraan sanottuna ärsyttää monet epäkohdat mitä monet vanhemmat eivät näe tai ymmärrä laisinkaan. Myös kunta tasolla ja muutenkin hommat ainakin tossa yksikössä on ollu ihan täysin sanonko mitä. Työskentelen pienillä. Nyt luettelen epäkohdat!

-Vanhemmat tuovat 1v päiväkotiin ja ovat itse kotona, että lapsi voi oppia sosiaalisia taitoja!? Sitten vanhemmat ovat pöyristyneitä, kun kerromme, että lapsella ei ole kavereita eikä vielä leiki muiden kanssa koska on liian pieni! Vanhempien ainoa reaktio on se, että onko se normaalia? Voiko olla oikeasti mahdollista, että neuvola ei ole viitsinyt vanhempia yhtään ohjata vai eivätkö vanhemmat tiedä yhtään lastensa kehityksestä mitään? Monesti vanhemmat ovat ihan ymmällään kun neuvola ei ole ohjannut heitä laisinkaan vaan päin vastoin. (Tästä minä olen todella huolissani! Kun vanhempia ei ohjata tarpeeksi ja se kyllä näkyy!)Päiväkoti ei ole alle 3 vuotiaan paikka. Alle 3 vuotiaalla ei ole tarpeeksi sosiaalisia taitoja luomaan kaverisuhteita muihin lapsiin. Hyvä, kun aikuiseen pystyy luomaan jonkun tasoisen suhteen. Tämän ikäisen lapsen tärkeimmät ihmiset ovat äiti ja isä. Jos on mahdollista olla lapsen kanssa 3 vuotiaaksi kotona. Niin olkaa! Se on lapsen etu! Ymmärrän jos ei ole tätä mahdollisuutta, mutta jos on niin älkää perustelko hoitajalle, että oppii kieltä ja saa kavereita koska se ei ole totta! Monikieliset lapset oppivat kielen hitaasti ja sen vuoksi olisi todella tärkeää, että lapsi oppii ensin äidinkielensä ennen kun ruvetaan sotkemaan muita kieliä siihen.

-Hoitoajasta pidetään kiinni! Jos valitset, että lapsi on 7h päivässä hoidossa niin se on niin! Eikä, että tullaan kun huvittaa! Jos tietää, että menee yli niin sillon on otettava pidempi hoitoaika ja maksettava siitä.

-Liian isot ryhmä koot! Meidän pienten ryhmä on täytetty ihan täyteen koska on 3 vuotiaita ja tämän vuoksi voidaan kokoa nostaa. Minusta on väärin, että pienen ihmisen täytyy kestää sitä kaaosta vain tämän (tyhmän) syyn takia! 12 pientä 3kv on minusta ihan liikaa muutenkin meillä kun se on 14-15. Miettikää itsekin jos yhden lapsen kanssa on vaikeuksia niin mieti kun niitä on 4 toukkaa jotka ei mitään osaa tehdä, että kuinka paljon se vie aikaa? Siitä syystä päiväkotiin tullessa lapsen on hyvä osata pukea ja syödä itse. Se on mahdotonta syöttää kaikki 4 + vielä itsekin syödä siinä välissä.

-Liian vähän resursseja ja aikaa!

- Vanhemmat eivät aseta rajoja eikä anna lasten tehdä asioita itse. Välillä on hyvä pukea lapsi, mutta jos sen tekee herkkyysvaiheen yli niin arvaa mikä tappelu siinä on opettaa se lapsi esim. pukemaan kun se on 3,5v asti puettu kun pientä vauvaa ja loppuen lopuksi vanhemmat eivät jaksa tapella niin he pukevat ja tavallaan lytätään se työ mikä lapsen kanssa on tehty.

-Vanhemmat kuvittelee, että se on meidän tehtävä opettaa lapset maistelemaan ruokaa, pois tutista ja tuttipullosta ja opettaa lapset kuiviksi. Me totta kai tuemme opettelua, mutta se ei ole meidän tehtävämme vaan sinun vanhempana.

-Vanhemmat pitävät isoja lapsiaan vauvoina. Ymmärrän, että nykyaikana on liian vähän yhteistä aikaa, mutta meillä ei ole resursseja pukea jokaiselle 14 lapselle vaatteita päälle ja palvella jokaista samalla tavalla, kun teillä on kotona mahdollista.

-Lapsen täydellistä turvallisuutta ei voi taata, kun lapsia on paljon ja sopivasti, mutta liian vähän aikuisia. Meilläkin vilistää 26 lasta pihalla on mahdotonta nähdä jokainen tilanne ja välttämään jokaista haaveria. Totta kai turvallisuudesta pidetään kiinni ja yritetään huolehtia, mutta siinä kohtaan kun aamuvuorolaiset lähtee tai olet yksin 10 aamulla. Niin se on mahdotonta joskus pitää kotiakin päästä.

-Erityispiirteitä näkyy jo alle 3 vuotiailla. Se on huolestuttavaa!

Tässä nyt päälimmäiset mitä tuli mieleen! Meillä on ihania vanhempia ja arvostan heitä syvästi! Aina ei tarvitse samaa mieltä asioista olla eikä tarvitsekaan, mutta toivoisin arvostusta tälle työlle. Pienillä asioilla te voitte helpottaa meidän arkeamme päiväkodissa. Siksi olisi hyvin tärkeää opettaa lasta silloin kun hänellä on herkkyys oppia se asia. Tämä työ kun ei ole helppoa vaikka niin moni väittää! Yhden tai muutaman kanssa on helppoa, mutta jos on 10 samanikästä pientä niin kyllä väitän, että helppoa se ei ole. Nykyaikana päiväkoti on vedetty niin alas, että ainoa tärkein tavote koko päivälle on se, että kuhan kaikki selviää päivästä ehjänä! Tilaisuuksien tullen yritetään vielä askarrella ja tehdä lasten kanssa erilaisia asioita. Toivoisin kovasti, että neuvolassa oikeasti alustettaisiin ja kerrottaisiin enemmän lapsen kehityksestä. Osa vanhemmista kun tunkee lapsensa päiväkotiin siksi koska kaikki muutkin tekee niin?! Monet joilla vanhemmat ovat kotona vievät näiltä lapsilta ja perheiltä paikat päiväkodista joiden pitäisi sinne päästä. Onko tämä sitten oikein? Todellisuus on se, että tällä valtiolla ei ole resursseja saada jokaista lasta päiväkotiin koska päiväkoteja ei ole niin paljoa ja lapsia on ihan hirveästi. On paljon muitakin vaihtoehtoja, kun päiväkoti. Tämä ei ole mikään hyökkäys ketään kohtaan! Vanhemmat tekevät arvokasta työtä lastensa kanssa, mutta välillä toivoisi vähän oma-alotteisuutta ja ymmärrystä meiltäkin. Meiltä kun vaan vaaditaan, mutta harvoin siitä kiitosta saa.

Asiaa! Itsellä samanlaisia kokemuksia ja siksipä vaihdoinkin alaa. Työ sinällään on mieluista, mutta työolot on tehty ihan mahdottomiksi. Ja oma kritiikkini suuntautuu nyt siis työnantajapuolelle. Kun näitä töitä tein, huomasin monien vanhempien tarvitsevan tukea vanhemmuudessa ja kasvatustyössään. Ammattikasvattajana sitä tukea mielellään antaisikin, mutta vaikeaa se on, jos päiväkodin arki on pelkkää selviytymistaistelua.

Huoltajana minulla on vähän ristiriitaisia kokemuksia: huomasin, että on niitä, jotka tekevät työtä sydämellään ja sitten taas niitä, jotka ei. Huoltani lapseni kokemasta kiusaamisesta ei otettu vakavasti, kun kiusaajat olivat vähän paremmista perheistä. Plussat kuitenkin siitä, että asia lopulta hoidettiin, kun aikani siitä jankkasin. Harmi vain, että lapsen kannalta kuormittava tilanne jatkui tosi kauan ennen kuin mitään tapahtui. Ja siinä sitten itsekin leimauduin hankalaksi vanhemmaksi.