6v lapsi nyhjää kaiket päivät sisällä tekemättä mitään!
Mun avopuolison kohta 6v lapsi, ei osaa tehdä yhtään mitään, maleksii vaan siellä missä minä. Kehotan keksimään jotain leikkejä tai tekemistä mutta emmää ny viiti. Mun lapset tulee koulusta ja alkaa touhuta jotain juttuu mut tää 6v jatkaa maleksimistaan iltaan asti. Uloskaan ei halua mennä muuta ku pakotettuna ja sitten tulee hetken päästä kuitenkin sisälle. Kaipaa selvästi ikäistään leikkiseuraa, mutta mistä sitä löytää? Eskariin menee vasta syksyllä. Naapureista ei löydy oikein kavereita. No yks poika on mut se aina alkaa lyödä ja piestä tätä meijän tyttöö jossain vaiheessa eikä tyttö enää halua leikkiä sen kanssa. Asutaan korvessa eikä täällä ole mitään kerhoja tai muutakaan toimintaa. Kunnan päivähoidosta vastaavat eivät tykkää jos tyttö laitettaisiin hoitoon edes parina pvänä viikossa koska minä olen kotona. Mun seura ei ole riittävää tälle lapselle enkä jaksa enää katella tuota maleksimista päivästä toiseen enkä kyllä ala enää viihdyttämäänkään tuon ikäistä lasta aamusta iltaan kuin pikkuvauvaa.
Kommentit (70)
eli kyllä sä saat lapselle kunnallisen hoitopaikan, kunnan on lain mukaan se pakko järjestää.
Teidän tapauksessa olisi varmasti hyvä järjestely jos tyttö olisi vaikka osa-aikaisesti päiväkodissa. Mutta en tiedä sitten pätee tähän se 4 kk hakuaika eli jos haette ph-paikkaa nyt ja saatte sen joskus keväällä ja muutaman kk kuluttua alkaakin jo eskari...
teistä valitti että tämänkin ajan kun tänne kirjoitan voisin käyttää fiksummin. Siksi tänne kirjoitan kun haluan tilanteeseen muutosta! Tuntuu toivottomalta kun ei saisi edes pyytää neuvoa. Osa teistä on antanut hyviä neuvoja ja vinkkejä, kiitos niistä. Meillä ei ole autoa käytössä päivisin kun mies käy sillä töissä. Esim. uimahalli löytyy parinkymmenen kilsan päästä, ei täällä ole oikein mitään tekemistä tän ikäselle ellei ole hoidossa tai hyvin verkostoitunut muuten. Enkä tiedä kehtaanko edes kertoa kun tulee varmaan valitusta, mutta rahaa ei ole liikaa, ei ole vara paljon busseilla matkustella ja muutenkin busseja kulkee vähän ja aikataulut on todella surkeet. ap
tajua mitä on asua korvessa kun oletetaan että jos ei omaa autoa ole niin aina bussilla pääsee :)
No, anyway, mä miettisin kyllä ensin noita että onko tyttö masentunut tai kokeeko turvattomuutta tms. Että tarviiko jotain tämmöistä apua.
Seuraavaksi laittaisin päiväkotiin.
Sun on itse ruvettava tekemään esim. joulukortteja ja pikkuhiljaa houkuttelet muina miehinä lapsen tekemään jonkun pienen jutun "avuksi" sulle. Tai alat leipoa, ja sama homma. Jos lapsi on ollut passiivinen heittopussi ja hylkiö 6 vuotta, ei kai hän heti osaa elää toisella tavalla.
Lapsi haluaa seuraasi. Hän ehkä myös ikävöi äitiään, mutta ei osaa sitä sanoa.
Ihan sama mitä hänelle ehdotat, hänelle se ei kelpaa. Ongelma ei taida olla pelkkä tylsyys vaan ulkopuoliseksi itsensä kokeminen ja äidin ikävä ja koko tilanteen outous ja uutus.
Ainoa keino on ottaa lapsi mukaan touhuin ja antaa hänen roikkua jaloissa, vaikka se ei sinusta aina niin mukavaa olekaan. Jos joskus haluat hetken omaa rauhaa, niin sano hänelle, että nyt haluan juoda kahvin yksin ja lukea tätä lehteä 15 min, teepa tätä (ja tähän joku kiva leikkiehdotus hänelle) se aika ja sitten taas jatketaan yhdessä puuhaamista. Ja sitten jatkatte sitä yhdessä oloa.
Tyttö voi myös pelätä että tekin kyllästytte häneen, kuten äiti. Vai miten lapselle on selitetty että hän muutti teille?
odota että viihdyttäisi itseä koko päivän. Mutta kun mikään ei kelpaa mitä tarjotaan tai ehdotetaan. Haluaa vain olla jaloissa koko ajan. En tee kotitöitä koko päivää, en ole niin sanonutkaan. Mahdotonta vissiin selittää tilannetta niin ettei joku ymmärrä jotain väärin tai saa väärää kuvaa. ap
Hänelle voi tulla pois jaloista -tunne.. äitipuoli ei jaksanut häntä kotona..
tajua mitä on asua korvessa kun oletetaan että jos ei omaa autoa ole niin aina bussilla pääsee :) No, anyway, mä miettisin kyllä ensin noita että onko tyttö masentunut tai kokeeko turvattomuutta tms. Että tarviiko jotain tämmöistä apua. Seuraavaksi laittaisin päiväkotiin.
Lapsi parka. Miksi äitinsä hylkäsi.
Nyt heti etsimään kämppää kaupungista. Vaikka Turusta tai Tampereelta, jos Helsinki on liian vilkas teille.
Siis miten lapsen kanssa on työstetty sitä, että äiti ei halua asua hänen kanssaan? Miten lapsen isä on panostanut siihen, että tyttö sopeutuu uuteen asumiskuvioon? Tekeekö juttuja tytön kanssa töiden jälkeen ja viikonloppuisin, panostaa siihen, että tytöllä on pihalla kivoja leikkijuttuja jne.? Pelaako hän tytön kanssa esim. lautapelejä, ottaa mukaan omiin puuhiinsa jne.?
Ei se lapsi noin vaan sinne uuteen kuvioon sopeudu. Aikuisten pitää häntä siinä auttaa.
Kuulosta siltä, että lapsella on turvaton olo. Ja varmasti myös yksinäinen, mutta en usko, että tuo hoitopaikan puute se suurin ongelma on.
Lapsi varmasti myös vaistoaa, että sinua ärsyttää lapsen riippuvaisuus ja sitten entisestään takertuu. 6- vuotias on vielä pieni eikä osaa kaikkia tunteitaan kuvailla ja sanoa, aikuisten pitää olla siinä tukena.
P.S. Kuulostaa todella mainiolta tuo teidän asuinpaikkanne. Hyvä valinta....
Siis miten lapsen kanssa on työstetty sitä, että äiti ei halua asua hänen kanssaan? Miten lapsen isä on panostanut siihen, että tyttö sopeutuu uuteen asumiskuvioon? Tekeekö juttuja tytön kanssa töiden jälkeen ja viikonloppuisin, panostaa siihen, että tytöllä on pihalla kivoja leikkijuttuja jne.? Pelaako hän tytön kanssa esim. lautapelejä, ottaa mukaan omiin puuhiinsa jne.?
Ei se lapsi noin vaan sinne uuteen kuvioon sopeudu. Aikuisten pitää häntä siinä auttaa.
Kuulosta siltä, että lapsella on turvaton olo. Ja varmasti myös yksinäinen, mutta en usko, että tuo hoitopaikan puute se suurin ongelma on.
Lapsi varmasti myös vaistoaa, että sinua ärsyttää lapsen riippuvaisuus ja sitten entisestään takertuu. 6- vuotias on vielä pieni eikä osaa kaikkia tunteitaan kuvailla ja sanoa, aikuisten pitää olla siinä tukena.
P.S. Kuulostaa todella mainiolta tuo teidän asuinpaikkanne. Hyvä valinta....
lakaisua maton alle
Ja sitten tuo isä. Mitäs hän lapsen kanssa puuhailee.
Anna lapsen katsoa dvd:tä tai pelata enemmän. Vaikkapa pari tuntia päivässä. Aika vähän saa nyt pelailla.
masennukseen tai turvattomuuteen. Vaan että ensin pitäisi varmistaa ja hoitaa tällaiset jutu ja sitten jos kyse ei ole näistä vaan jonkinlaisesta tylsistymisestä niin sitten päiväkotiin.
Hänelle voi tulla pois jaloista -tunne.. äitipuoli ei jaksanut häntä kotona..
tajua mitä on asua korvessa kun oletetaan että jos ei omaa autoa ole niin aina bussilla pääsee :) No, anyway, mä miettisin kyllä ensin noita että onko tyttö masentunut tai kokeeko turvattomuutta tms. Että tarviiko jotain tämmöistä apua. Seuraavaksi laittaisin päiväkotiin.
Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä; tarjoilet ajoittain tekemistä (yhteistäkin), otat mukaan kodin toimintaan, käytte säännöllisesti kirjastossa mikä on todella hyvä sillä pikkulapset rakastavat rutiineja. Minä ehkä "pakottaisin" mukaani pihallekin; jos ei halua kanssasi haravoida niin saapa aikankin raitista ilmaa ja voihan siinä pihalla ollessa pongailla kaikkia luonnonihmeitä. Niitä täällä korvessa ainakin on riittämiin ;-). En antamillasi tiedoilla osaa olla ainakaan huolestunut tytön sosiaalisuudesta; hän on kuitenkin tottunut lasten kanssakin leikkimään ja ehtii niitä taitoja harjoitella mainiosti eskarissa. Toise lapset vaan ovat tuollaisia "nyhvääjiä", tykkäävät hengailla siellä missä äitikin (tai varaäiti) eivätkä tunnu kiinnostuvan mistään, ainakaan ellei ole omaa kaveria. Ei tuo tekemättömyys ole vaarallista vaikka tiedän tosiaankin että joskus ottaa aivoon kun mikään mitä ehdotat ei ota tuulta alleen. . Älä vaadi itseltäsi liikaa, jos ehdotuksesi ei kiinnosta, anna tytön "tylsistyä" rauhassa, sekin itseasiassa kehittää mielikuvitusta ja ajattelua vaikkei uskoisi. Aika usein onkin parempi olla ehdottamatta mitään, korkeintaan kertoa että Wau, nyt me muuten askartelemme joulukortin. Hienoa että et istuta häntä tv:n tai pelien ääressä. On myös hienoa että olet tytölle läsnä, juttelet hänelle ja annat hänen seurailla tekemisiäsi - ehkä hän välillä innostuukin vaikkapa tiskaamisesta kun saatte yhdessä keittössä puuhailla.
Tsemppiä sinulle ja perheellesi.
Terveisin, neljän lapsen äiti
Voi sitten niiden kanssa osoittaa tunteitaan, kun sun kanssa ei pysty.
Ainoa hyöty maalla asumisesta, että voi ottaa elukoita runsain mitoin.
Tai muuttakaa kaupunkiin.
Perheterapiaan pitää teidän kyllä mennä. Lapsella on psyykkisiä ongelmia, kun äiti lähetti pois.
olevan onnettomia. Ei ole ihmisiä, eikä tekemistä, eikä minnekään pääse. Ollamöllötetään korvessa ja ihmetellään ohi kulkevia autoja.
aivan fyysisesti voimaton olo osasta viesteistä, joiden kirjoittajat ei selvästi ymmärrä mistä on kyse. Olen kertonut asiat jotenkin väärässä valossa enkä niitä voi enää muuttaa. Tämä olkoon viimeinen viestini. En ikinä aja lasta pois luotani vaikka tahtoisin olla hetken rauhassa. Annan hänen pyöriä jaloissa ja höpötellä ja notkua. Välillä ehdottelen tekemistä. Välillä hän tekeekin jotain ihan omasta aloitteestaan. Ymmärrän sen täysin mitä tyttö minusta hakee. Olen vajavainen ihminen ja tarjoan tytölle sen minkä pystyn. On totta että äitinsä tytön tavallaan hylkäsi. Kuitenkin ennen lopullista muuttoa meille, lapsi on ollut viikko-viikko systeemillä, eli muutos ei ole ollut suurin mahdollinen. Joskus juttelen tytön kanssa äidistään, yritän löytää jotain positiiista sanottavaa ja kerron että äitikin välittää tytöstä ja isi ja minä ja mun lapset ja kaikki mummot ja papat ja mummo- ja pappapuolet. Teen paljon sen eteen ettei hän tunne oloaan ulkopuoliseksi. Otan hänet viereeni ja oman lapsen toiselle puolelle osoittaakseni että on tasavertainen. Ymmärrän ne lähtökohdat mistä hän tulee mutta minusta tuntuu etten minä pysty parempaan. En ole mikään pullantuoksuinen äiti, en tykkää leipomisesta enkä ole ikinä jaksanut/osannut kunnolla touhuta lasten kanssa. Silti en ole ennen törmännyt näin aloitekyvyttömään tämän ikäiseen lapseen. Enkä syytä siitä lasta tietenkään.
ap
aivan fyysisesti voimaton olo osasta viesteistä, joiden kirjoittajat ei selvästi ymmärrä mistä on kyse. Olen kertonut asiat jotenkin väärässä valossa enkä niitä voi enää muuttaa. Tämä olkoon viimeinen viestini. En ikinä aja lasta pois luotani vaikka tahtoisin olla hetken rauhassa. Annan hänen pyöriä jaloissa ja höpötellä ja notkua. Välillä ehdottelen tekemistä. Välillä hän tekeekin jotain ihan omasta aloitteestaan. Ymmärrän sen täysin mitä tyttö minusta hakee. Olen vajavainen ihminen ja tarjoan tytölle sen minkä pystyn. On totta että äitinsä tytön tavallaan hylkäsi. Kuitenkin ennen lopullista muuttoa meille, lapsi on ollut viikko-viikko systeemillä, eli muutos ei ole ollut suurin mahdollinen. Joskus juttelen tytön kanssa äidistään, yritän löytää jotain positiiista sanottavaa ja kerron että äitikin välittää tytöstä ja isi ja minä ja mun lapset ja kaikki mummot ja papat ja mummo- ja pappapuolet. Teen paljon sen eteen ettei hän tunne oloaan ulkopuoliseksi. Otan hänet viereeni ja oman lapsen toiselle puolelle osoittaakseni että on tasavertainen. Ymmärrän ne lähtökohdat mistä hän tulee mutta minusta tuntuu etten minä pysty parempaan. En ole mikään pullantuoksuinen äiti, en tykkää leipomisesta enkä ole ikinä jaksanut/osannut kunnolla touhuta lasten kanssa. Silti en ole ennen törmännyt näin aloitekyvyttömään tämän ikäiseen lapseen. Enkä syytä siitä lasta tietenkään.
ap
ja ruveta tekemään jotain sen lapsen ja lasten kanssa. Ei se ole syy, että ei "jaksa" tai "osaa." Joskus on vaan jaksettava ja osattava, vaikka ei niin kivalta tuntuisikaan. se on katsos sen aikuisen velvollisuus. Nyt sä olet mennyt yhteen miehen kanssa, jolla on lapsi ja pukannut yhteisiäkin ja sun on otettava ja ruvettava tekemään niiden lapsien eteen ja lasten kanssa jotain, jos ne kerran oireileekin.
Ei tässä kukaan ole väärin ymmärtänyt vaan selvästikin ymmärtänyt ihan oikein. Sinun ei tarvitse olla yli-ihminen. Olet huomannut, että lapsi epätavallisen aloitekyvytön.
Se on MERKKI jostain, eikö? Sano nyt sille lapsen isälle, että hommaa tytölleen apua!
Tyttö voi olla masentunut, ainakin selvästi kokee turvattomuutta ja jos teidän omat konstit ei riitä, niin pitää hakea apua. Ja hoitopaikka ei ole se avun lähde tuossa tilanteessa vaan vaikkapa perheneuvola tms.
Kaikkihan ovat yrittäneet neuvoa ja auttaa sinua parhaansa mukaan.
Lapsi ihan ymmärrettävästi kärsii, kun vanhempansa ovat eronneet ja muutti pois äidiltään. Osa traumatisoituu pysyvästi erosta. Eihän sille mitään voi, kun osa ihmisistä vaan on henkisesti heikompia. Siksi ei pitäisi erota. Aikuisten syy siis. Ei lapsen.
Mieti nyt: muuttoa kaupunkiin, lastenpsykiatrilla käyntiä lapsi, sinä ja mies, päiväkotipaikkaa.
Et kerro miehestäsi mitään. Hänhän on päävastuussa omasta lapsestaan. Leikkiikö hän illat ja viikonloput lapsukaisensa kanssa. Siitä meillä ei ole tietoa.
Näkeekö lapsi äitiään ikinä? Soittavatko?
Lapsi oireilee teille muutosta ja se on ihan normaalia.
Hae lapselle neuvolasta ammattiapua. Autat lasta. Ettei tarvitse sitten myöhemmin oireilla pahemmin, sillä tämä ei katoa mihinkään.
Oma äitini sairasti vakavasti vuoden verran kun olin 5-vuotias. Hän oli pitkiä aikoja sairaalassa, minä olin välillä kummeilla, välillä mummolassa jne. Meni vuosia ennen kuin tunsin oloni turvalliseksi äitini parantumisen jälkeen ja teininä kävin terapeutilla puhumassa asiasta. Vasta se auttoi.
On totta että äitinsä tytön tavallaan hylkäsi. Kuitenkin ennen lopullista muuttoa meille, lapsi on ollut viikko-viikko systeemillä, eli muutos ei ole ollut suurin mahdollinen. ap
On kuule ihan sama, mitä kunnan työntekijät siitä ajattelevat. Ei ole sinun syysi, että heillä on niukat resurssit.
Lapsi tarvitsee ikäistään seuraa nyt heti, tai huonosti käy vielä.