Lue keskustelun säännöt.
Miten lisää suhteellisuuden tajua kotiäidin pieneen elämään?
29.11.2011 |
Vauva ja isompi lapsi siis kotihoidossa, ja elämä on niin pientä että tähän kaivattais vähän uusia tuulia. Viime vuosi oli vähän vaikea, ja vaikka kaikki alkaa olla pikkuhiljaa paremmin, minusta on tullut sellainen negatiivinen marmattaja, jolle kaikki pikkuasiatkin niin isoja että niitä voi pyöritellä mielessään koko päivän.
Käyn lasten kanssa joka päivä jossain ja sosiaalinen elämä on ihan tasapainossa, mut kaipaisin jotain joka haastaisi vähän muuttamaan näkökulmaa. Esikoisen kanssa kävin kirjallisuuspiireissä ja ilmaisilla luennoilla, mut kuopuksen kanssa en ole uskaltanut toistaiseksi mennä tuollaisiin tilaisuuksiin, on niin äänekäs. Iltaisin minulla ei ole mahdollisuutta mennä mnnekään tämän enempää (käyn kahdesti viikossa jumpassa).
Miten te muut kotiäidit huolehditte siitä, ettei ajattelu jumitu siihen tiskipöydän pyyhkimiseen ja oman navan ympärille? Miten muistatte aina, kuinka hieno juttu on saada olla äiti ja saada hoitaa lapsia kotona?
Kommentit (6)
lapsi oli noin vuoden. Kummasti sai uutta näkökulmaa ja oli taas kiva olla kotosallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä menin töihin. Mä siis kaipasin töissä onnistumisen haastetta, kilpailua, älyllistä tehtävää jne.
Siksi tuntui, että joku käsityöt, urheilu tai opiskelu eivät oikein täyttäneet sitä aukkoa.
Meinasin ensin vastata ilkeästi, että suhteellisuudentajua lisää elämän kolhiminen. Sitä ei kannata toivoa, mutta kun on tarpeeksi kolhinut, niin on ihan kivaa, kun saa juoda aamulla kahvin rauhassa lasten kanssa.
Tai edes sitten töiden tekeminen kotona.
Minulla väikkyy aina mielessä äitini, joka paisutti joka asian kohtuuttomuuksiin ja meuhkasi jokaisen sosiaalisen kontaktin jälkeen. Päätin varmaan 3-vuotiaana, etten halua hänen kaltaisekseen!
Nyt olin juuri koulun myyjäisissä, joissa pääjehuna hääräsi nainen, joka on ollut 30 vuotta kotiäitinä. Viisi lasta, kaikki jo aikaa aikuisia, mutta edelleenkään muuta elämää ei ole kuin se lasten koulun vanhempainyhdistys. Täysin karannut mopo kädestä ja mittasuhteet.
Minä tein töitä koko kotonaoloajan. Se piti pään selvänä.
TV-sarja Helppo elämän äitiä, jolle alkuun kaikki kaikessa oli päästä pj:ksi johonkin vanhempainyhdistykseen :D Toivottavasti meille ei käy noin.
lisää suhteellisuudentajua työssäkäyvän äidin elämään, johon ei tunnu mitään muuta mahtuvan kuin se työssäkäynti ja kotoisten pikkumurheiden (lapsilta unohtui varasukat kotiin tarhaanlähtiessä -tyylisten) loputonta vatvontaa työpaikalla?
Alkaa vähän rasittaa näiden kuuntelu.
Luen paljon, käyn keskustelupalstoilla, näen työkavereita säännöllisesti.