3,5 v värisokea? Kokemuksia?

ei taida täällä kellään olla kokemusta asiasta?



Ehkä aamuvuorolaisilla olisi..?



Saa nostella huomenna pitkin päivää, jos jaksaa.



Palaan huomenna illalla lukemaan mahdollisia kommentteja.



öitä

mutta itse soittaisin sinne neuvolaan.

olisin toivonut saavani jonkinlaista vertaistukea / lukea muiden kokemuksia asiasta.



Että miten vaikuttaa elämään, vai vaikuttaako. Ei tule pojasta lentäjää, totesi eräs tuttu. No, ei se nyt ihan ensimmäisenä listalla ollutkaan :D



ap

en nyt kykene vertaistueksi. Tsemppiä. ;) 3

mulle sano että ne rupeavat tutkimaan vasta yläasteikäsenä noita värisokeusjuttuja. en tiedä syytä miksi vasta silloin?oisko että nuo asiat voivat muuttua vielä? vai onko vastaukset luotettavimpia?



meillä siis tilanne semmoinen että poikamme vaari oli punavihervärisokea, (sehän tuppaa "hyppäämään" isän puolelta yhden sukupolnen yli. ja uteliaisuudesta sitten vuos sitten kyselin asiaa neuvolasta.

Ainakin äiti aina erotti minun piirrustukseni luokan seinältä, kun ei muut värittäneet joulukuusta punaiseksi.



En uskalla ostaa tietyn värisiä vaatteita, kun en tiedä minkä värisiä ne on oikeasti.



Luulin koulussa hernekeittoa kastikkeeksi.



Puolukoita en voi poimia, en näe niitä.



Mutta tietäisittepä miltä kuukautisveri joskus näyttää! ;D

Minkäikäinen lapsi, 6?



Mun poika oli sitä mieltä, että vaaleanpunainen peitto ja harmaat housut olivat samanvärisiä. En voi millään uskoa, että kyse olisi vain siitä, että olisi jotenkin oppinut/muistanut värin nimen väärin.



Jos asialle ei tehdä mitään 10 vuoteen, niin ihmettelen suuresti. Täytyyhän nyt joku virallinen dokumentti olla asiasta, jotta ymmärtävät sitten mm. koulussa suhtautua asiaan oikein. Jos vain minun diagnoosilla mennään yläasteelle asti, niin vaikeaa tulee olemaan. Mieskin suhtautui asiaan nihkeästi (yllätys... eihän nyt hänen pojassa mitään vikaa ole)



Juujuu, soitan sinne neuvolaan :) Ja aion myös kokeilla väritestejä, joita löysin netistä.

Minkäikäinen lapsi, 6?

Mun poika oli sitä mieltä, että vaaleanpunainen peitto ja harmaat housut olivat samanvärisiä. En voi millään uskoa, että kyse olisi vain siitä, että olisi jotenkin oppinut/muistanut värin nimen väärin.

Jos asialle ei tehdä mitään 10 vuoteen, niin ihmettelen suuresti. Täytyyhän nyt joku virallinen dokumentti olla asiasta, jotta ymmärtävät sitten mm. koulussa suhtautua asiaan oikein. Jos vain minun diagnoosilla mennään yläasteelle asti, niin vaikeaa tulee olemaan. Mieskin suhtautui asiaan nihkeästi (yllätys... eihän nyt hänen pojassa mitään vikaa ole)

Juujuu, soitan sinne neuvolaan :) Ja aion myös kokeilla väritestejä, joita löysin netistä.

mun poika on vasta 1 vuotias. mutta kuhan uteliaisuuden vuoksi kysyin neuvolasta kun tiedän tuon perityvän.

eikä tuo värisokeus muuten miehen isää haitannut, ainut iso miinus oli,ettei siihen aikaan saanut rakasta ammattia eli sähköinsinöörin uraa. en sitten tiedä mitenkä se nykysin menee.

tämä vaari nukkui pois jo -81,että eipä ole keltä edes kysyisi henk.koht. miten on vaikeuttanut elämää.

jospa tähän osaisi vastata joku muukin kuin tuo yksi kiltti ihminen. aihe siis kiinnostaa minuakin.

onko ap teillä suvuissa värisokeutta?

ja mun veli ja eno on värisokeita. Kuulemma punainen ja vihreä on harmaita, mutta yleensä vähän eri sävyisiä harmaita.



Ei ole ketään haitannut elämässä mitenkään, eikä sitä edes ole huomattu ennenkun on testattu ihan muutenvaan. Enolla ja veljelläni todettiin vasta joskus yläasteella kun tehtiin jonkun terveystarkastuksen yhteydessä testit, omat poikani testautin kun tiesin että on riski että ovat perineet, ja kotona kaivoin kirjasta testin eivätkä erottaneet kuviota.



Ei siis ole ainakaan meidän suvussa ollu kenellekään mikään ongelma:) Tosiaan jotain ammatteja saattaa ehkä estää, mutta niihin asioihin minä en ole perehtynyt

Puna-viher -värisokeus periytyy x-kromosomissa peittyvästi eli tällaisen värisokean miehen tyttäret ovat "taudin" kantajia kaikki. Pojat sensijaan ovat kaikki terveitä, koska saavat isältään y-kromosomin ja äidiltään terveen x-kromosomin (olettaen että äiti ei ole taudin kantaja. Jos äiti on taudin kantaja niin sitten pojatkin voivat sairastua. Jos äiti on punaviher -värisokea niin pojat saavat sen varmasti, tytöt vain jos isä on punaviher-sokea. Ei voi siis periytyä isältä pojalle, koska poika saa aina x-kromosomin äidiltään.



Isäni on punaviher-värisokea eikä se hänen elämäänsä ole mitenkään vaikuttanut, sai tietääkin asiasta vasta aikuisena. Ei erota vaikkapa nurmikolla olevaa pientä punaista lappua muuta kuin muodon perusteella tai pensaissa ei erota marjoja lehdistä värin vaan muodon perusteella, mutta eipä noista nyt suurta haittaa ole ollut.



Eräs tuttuni, mies hänkin, on samoin punaviher-värisokea eikä sitä kyllä huomaa mitenkään ellei hän sitä itse tuo esiin. On erittäin fiksu kaveri, korkeasti koulutettu. En usko että asiaa on huomioitu koulussa mitenkään. Mutta mitä ap tarkoitat sillä että asia pitäisi jotenkin huomioida koulussa?



Värisokeutta testataan kaikilta jossain vaiheessa alaluokilla, voi olla että aiemminkin. Ammatinvalintaan sillä on merkitystä, muuten ei mielestäni haittaa elämää.

Netissähän on jonkin verran näitä testejä, joista useimmissa tosin pitää tunnistaa numero, joten ne eivät oikein kolmevuotiaille käy. Mutta mitenkäs jotkut tällaiset kuvat:



http://www.richmondproducts.com/shop/image/cache/data/New%20pics%20/177…



näkeekö lapsi noissa norsun ja perhosen vai jotain muuta.. lisää voi googlata esim. color vision test children.

Ainakin äiti aina erotti minun piirrustukseni luokan seinältä, kun ei muut värittäneet joulukuusta punaiseksi.

En uskalla ostaa tietyn värisiä vaatteita, kun en tiedä minkä värisiä ne on oikeasti.

Luulin koulussa hernekeittoa kastikkeeksi.

Puolukoita en voi poimia, en näe niitä.

Mutta tietäisittepä miltä kuukautisveri joskus näyttää! ;D

sillä erotuksella, että minulla ei ole puna-vihersokeutta vaan muuten vaan heikko värienerottelukyky. En siis erota tiettyjä värisävyjä toisistaan (oranssi-vaalenanpunainen, violetti-ruskea, sininen-vihreä jne. ja noistakin kaikki murretut sävyt ovat hankalampia kuin "perusvärit"). Itsekin väritin pienenä taivasta vihreäksi ja ruohoa siniseksi (nykyään erotan värikynävärit toisistaan vertaamalla niitä keskenään, eli esim. sininen ja vihreä kynä vierekkäin).

on lievä punavihersokeus, perittynä siis sekä isältä, joka on värisokea että äidiltä, joka on kantaja. Muita värisokeita perheessämme ei ole, vaikka minulla on kolme veljeä ja sisko. Se tiedetään, että siskoni on geenin kantaja. Muilla on siis ollut geeniarvonnassa parempi tuuri. ;-) On tiedossa myös että jos saan poikia, nämä ovat värisokeita, ja tytöt vastaavasti kantajia.



Mun värisokeuteni on siinä määrin lievää, että yleensä pystyn sanomaan onko jokin väri punainen vai vihreä, mutta lähellä harmaata olevat sävyt alkavat sekoittua. Lisäksi mun on vaikeaa esim. löytää puolukoita metsässä, kun pienet punaiset ei erotu taustavihreästä.



Itselläni tää värisokeus tajuttiin kunnolla vasta joskus ala-asteella, koska yleensä pystyin nimeämään värit oikein. Itse törmäsin silloin jossain kirjassa värinäkötestiin ja huomasin, että sehän meni pieleen. Sitten asiaa tutkittiin ja todettiin että kuulun siihen pienenpieneen naispuolisten värisokeitten ryhmään. Sen jälkeen äiti ei enää pitänyt mua laiskana puolukassa tai mansikassa käydessä. :-)



Tottakai on muutamia ammatteja, joissa värit täytyy erottaa tarkasti, ja joskus olen esim. vaatekaupassa kysynyt myyjältä, minkä värinen jokin vaate on. Muuten mulle ei ole ollut tästä haittaa.

Ainakin äiti aina erotti minun piirrustukseni luokan seinältä, kun ei muut värittäneet joulukuusta punaiseksi.

En uskalla ostaa tietyn värisiä vaatteita, kun en tiedä minkä värisiä ne on oikeasti.

Luulin koulussa hernekeittoa kastikkeeksi.

Puolukoita en voi poimia, en näe niitä.

Mutta tietäisittepä miltä kuukautisveri joskus näyttää! ;D

sillä erotuksella, että minulla ei ole puna-vihersokeutta vaan muuten vaan heikko värienerottelukyky. En siis erota tiettyjä värisävyjä toisistaan (oranssi-vaalenanpunainen, violetti-ruskea, sininen-vihreä jne. ja noistakin kaikki murretut sävyt ovat hankalampia kuin "perusvärit"). Itsekin väritin pienenä taivasta vihreäksi ja ruohoa siniseksi (nykyään erotan värikynävärit toisistaan vertaamalla niitä keskenään, eli esim. sininen ja vihreä kynä vierekkäin).

-13

Ei sinulla ap ole mihinkään kiire, tuo ominaisuus ei sinänsä suuremmin haittaa eikä sille voi tehdä mitään. Mutta tietysti ihan uteliasuudenkin takia kannattaa teettää noita väritestejä. näkee myös sen, miten "paha" tuo värisokeus lapsella on.



Värisokeudess on kyse siitä, että silmän väreille (eri aallonpituuksille) herkät solut eivät ole riittävän seilaisia keskenään. Silmässä on kolmenlaisia (näitä) soluja, joista yksi on herkkä siniselle ja kaksi muuta virheälle ja keltaiselle (keltaisen alue jatkuu punaiseen).



Noista nuo kaksi viimeistä ovat normaaleillakin melkein päällekäin

http://en.wikipedia.org/wiki/Color_vision

ja puna-viher -värisokeilla niin lähellä, että akselin sininen-vihreä-oranssi-punainen värejä on vaikea erottaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Color_blindness



näyttää, miltä sateenkaari näyttää eri tavoi värisokeiden silmissä.



Lisäksi näköjään vrisokeutta on kahdentyyppistä: joko yksi solutyyppi puuttuu (ja seuraus oon vakava värisokeus, ja sen tyyppi taas riippuu siitä, mitä soluja puuttuu). Tai nuo herkkyysalueet menevät limittäin tai ovat suhteessa toisiinsa erilaisia (siis joku kanava toimii huonommin) ja tulos on sellainen huonontunut värien erotuskyky.

on verkossakin, koitappa Kookkelilla.. Tuosta tule loppuelämässä olemaan kuin se haitta, että lentäjää ei teidän pojasta tule eikä sähkömiestä.. että eiköhän noita vaihtoehtoja ole silti.



Useimmiten murretut punaisen ja vihreän sävyt (esim pinki) näyttävät harmaan eri sävyiltä. Samoin ruskea voi olla vaikea hahmottaa. Mutta ei tosiaan hätää, mä tiedän yhden erittäin menestyneen sisustusarkkitehdin, joka on punaviher -värinäköheikko:)

Tosin olen osannut tätä jo odottaakin, koska isäni on värisokea ja siten pojallani ilmeisesti 50 % todennäköisyys periä tämä ominaisuus. Poikani yleensä osaa erottaa punaisen ja vihreän, näkee niissä kai jonkinlaisen sävyeron. Mutta tietyt punaisen ja vihreän sävyt ovat kuulemma pojan mielestä "ihan saman näköisiä". Vaaleanpunainen näyttää kuulemma ruskealta/harmaalta.



Neuvolassa on ollut tästä puhetta, eikä se tosiaan tässä vaiheessa aiheuta toimenpiteitä. Eihän asialle ole oikeastaan muuta tehtävissä kuin se, että asia tiedostetaan. Kuten joku yllä totesi, mullekin neuvolasssa kerrottiin, että vasta vanhemapana kouluiässä testataan tarkemmin, kun asialla alkaa olla merkitystä esim. ammatinvalinnan kannalta.



Itse en ap:n tavoin osaa ihmetellä, että asialle ei tehdä mitään, koska sille ei tosiaan ole mitään tehtävissä, värisokeutta ei voi noin vain parantaa. Minulle ei myöskään ole tullut mieleen, että lapsi tarvitsisi koulua tms. varten jonkun "virallisen dokumentin". Eihän muistakaan diagnooseista ole tapana viedä kouluun lääkärintodistusta, ellei ole tarvetta erityisruokavalioon, erityisiin tukitoimiin tms. joita värisokeus tuskin aiheuttaa.

[ eikä tuo värisokeus muuten miehen isää haitannut, ainut iso miinus oli,ettei siihen aikaan saanut rakasta ammattia eli sähköinsinöörin uraa. en sitten tiedä mitenkä se nykysin menee.

Sähköalla täytyy pýsty erottamaan eri väriset johdot ja värikoodit toisistaan. Ne on toisinaan vaikeita normaalistikin näkeville, varsinkin jos käsitellään halpistavaroita (niissä voi olla hyvinkin erikoisia värisävyjä).

Muuten en usko, että värisokeus elämää isosti haittaisi.

Itse tunnen jopa yhden värisokean taiteilijan, joka maalaa hienoja tauluja :)

Kommentoitava vanhaa ketjua minkä google tarjosi. Eli värisokeus ei isän puolelta "hyppää" vaan poika perii aina värisokeuden äidiltään. Eli ilmeisesti äidin isä on värisokea :) Ja jos on tyttö niin silloin sen geenin pitää tulla molemmilta puolilta.